Huili, Vihreä Lanka ja Kemikaalikimara lapsiperheille

Kemikaalikimara lapsiperheille on loppuviilauksissa. Kirja on herättänyt mielenkiintoa jo ennen ilmestymistään. Viimeisimmässä Huili-lehdessä on kirjoitus "Varovaiset ja huolettomat?", jossa pohdiskellaan Tanskan ja Suomen eroja suhtautumisesssa kemikaaleihin. Vihreässä Langassa on mielipidekirjoitukseni lapsiperheen kemikaalikuormasta eli kirjan aiheista. Mielenkiintoista on se, että olen saanut palautetta kirjasta jo ennen kirjan ilmestymistä. Vaikuttaa siis olevan todellinen hot topic!

Yhteistä näille kahdelle kirjoitukselle on suhtautuminen kemikaaleihin. Miksi Tanskassa on tiukempi linja kuin Suomessa? Saamani palaute puolestaan koski omaa suhtautumistani kemikaaleihin. Teen näistä jutuista synteesin, joka toivottavasti vastaa kumpaankin kysymykseen. Yhteen artikkeliin tai mielipidekirjoitukseen ei saa tiivistettyä lähekään kaikkea sitä, mitä haluaisi sanoa - miten voisikaan, jos kirjassa on parisen sataa sivua. Huili-lehden juttuun on haastateltu fysiologian professori Jorma Topparia, neuvottelevaa virkamiestä Marilla Lahtista ja minua. Tässä kirjoituksessa on muuten paljon asiaa lehtikirjoitusten ulkopuolelta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia kyseiset lehdet. En siteeraa niitä sellaiseenaan.

Huili-lehden artikkelissa tuodaan esille Tanskassa annetut ohjeet raskaanaolevien kosmetiikan käytöstä, muun Euroopan linjasta poikkeava kielto tietyille parabeeneille sekä kuluttajille suunnattu tietokanta nanopartikkeleita sisältävistä tuotteista. Tanska kulkee omia polkujaan. mikä on Topparin mielestä hyvä asia. Marilla Lahtinen näkee asian paitsi varoivaisuutena myös politisoitumisena - mitä se sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan.
Edellisessä työpaikassani tehtäviini kuuluivat Reach-asiat ja kävin lukuisissa Reach-seminaareissa ja -tapahtumissa. EU:n lainsäädäntö on kankea, raskas ja laahaa perässä, mutta suunta on sama kuin tanskalaisilla, ei vastakkainen, vaikka jutussa ehkä sellainen perusvire on. Muistan elävästi, miten eräs viranomainen kuvasi laitoksensa työtilannetta kutakuinkin näin: "Meiltä ovat siirtyneet kaikkein kokeneimmat ihmiset Kemikaalivirastoon. Heidän tilalleen on palkattu uusia, jotka täytyy kouluttaa tehtäviinsä. Samaan aikaan on menossa valtion tehostamistoimet. Me teemme, mitä pystymme."  Suomalaiset viranomaiset ovat tiukoilla. Toisaalta en näe syytä, miksi esimerkiksi raskaanaoleville ei voisi ja pitäisi kertoa kemikaalien haitoista. 

Sain Vihreän Langan kirjoituksen perusteella yllättävää palautetta. Kirjoituksessa käsittelin muutamia kemikaalialtistuksia niin kodissa kuin lapsen elämässä. Lehti nimenomaan toivoi konkreettisia keinoja. Palautteen antaja toivoo puolestaan poliittista vaikuttamista.

"Kirjoituksesi (ja mahdollisesti kirjankin?) sävy oli sellainen, että kemikaalialtistuksen välttäminen jää vanhempien vastuulle, ja toisaalta mielestäni vähäteltiin tarpeellisia toimia."

"Mutta on mielestäni väärin syytää vastuu yksittäisille ihmisille, oli tavoitteena kiihkottomuuden välttäminen tai ei. Toimia politiikan ja yritysten johdolta voisi vaatia asiallisesti ja aiheellisesti ennemmin kuin yksittäisiltä vanhemmilta ja ihmisiltä."

Mielenkiintoinen kommentti vanhempien syyllistämisestä, varsinkin kun kirja ei ole vielä edes ilmestynyt, vaan vasta huhtikuun loppupuolella. Myös Huili-lehden kirjoituksessa käsitellään syyllistämistä.

"Helposti syyllistyvän kuluttajan mieleen tulee, tarvitseeko ihmisiä varoitella ja huolestuttaa joka asiasta, jos ei tiedetä tarpeeksi. Toppari myöntää, että häntäkin on arvosteltu rajusti äitien syyllistämisestä. "Olen halunnut korostaa, että kosmetiikan haittavaikutuksista ei ole näyttöä, mutta jos haluaa olla varovainen, kannattaa vähentää meikkaamista raskauden aikana, ja hiusten värjääminen kannattaa lopettaa silloin kokonaan.""

Elämä on täynnä valintoja, parempia ja huonompia. Markkinat keksivät uusia tuotteita ja aineita nopeammin kuin lainsäädäntö ehtii reagoida. Onko tästä kertominen kuluttajan syyllistämistä?  Onko esimerkiksi Toppari väärällä asialla - tai tanskalaiset? Kirja on nimensä mukaisesti suunnattu lapsiperheille - ei päättäjille - ja tieto on sen mukaista. 

Toisaalta myös viranomaiset ovat kiinnostuneita aiheesta. Tapasin pari kuukautta sitten työkuvioiden merkeissä erään viranomaisen edustajan.  Emme siis tunteneet toisiamme entuudestaan. Hän oli lukenut edellisen Kemikaalikimara-kirjan ajat sitten ja sain häneltä kirjasta parasta palautetta koskaan. Hänen mukaansa juuri tällaista kuluttajalähtöistä informaatiota tarvitaan. He eivät sellaista ehdi tuottamaan. Keskustelimme pitkään muun muassa palonestoaineista. Olimme keskustelussamme yksimielisiä siitä, että niiden käyttötarve tulisi lainsäädännössä käydä kokonaan läpi.

Olen ajoittain miettinyt tämän blogin pitämisen ja kirjoittamisen mielekkyyttä normaalin päivätyön ohella. Kirjoittaminen vie uskomattoman paljon aikaa ja kirjan kirjoittaminen on suorastaan stressaavaa. Toisaalta tämä on myös hyvin palkitsevaa. Toivon, että sinä lukijana viet asiaa omalla tahollasi eteenpäin. Kysehän on tiedon levittämisestä. Mitä enemmän ihmiset tietävät, sen suurempi paine yrityksillä ja viranomaisilla on tehdä asioille jotain ja nopeammassa aikataulussa.
Uusille lukijoilleni tiedoksi, että Kemikaalikimara on myös Facebookissa ja Twitterissä. Linkkaan sinne artikkeleita, joita en käsittele täällä blogissa. Tervetuloa myös sille puolelle!
Ja nyt kirjan viimeistelyyn, paketti alkaa olla kasassa...Ja voitte uskoa, että niitä käytännön asioita käsitellään myös täällä blogissa. Odottakaapa vaan!

Mukavaa pääsiäistä kaikille!