D-vitamiinikohu on vellonut Suomessa supermyrskyn lailla. Nyt kun tilanne - ehkä - alkaa hiukan selventyä, on jälkiviisastelun aika. Mitäpä muutakaan se voisi olla, kun en pahimman kohun aikaa ehtinyt kommentoida asiaa juuri lainkaan. Koko juttu on mielestäni ollut kummallinen ja epälooginen, kerrassaan sumuinen.
Kohu lähti liikkeelle Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan iso osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ei sisällä sitä määrää D-vitamiinia, mitä tuoteseloste lupaa. Parista valmisteesta ei löytynyt D-vitamiinia lainkaan. 26:sta tutkitusta valmisteesta vain yhdeksän oli sitä, mitä tuoteseloste lupasi. Siitä syntyi meteli ja tuotteita vedettiin pois myynnistä apteekeissa. Alettiin puhua D-vitamiinihuijauksesta.
Kemikaalikimaran Facebook-sivulla käytiin aiheesta keskustelua. Totesin, että kyseessä voi olla petos tai sitten laatuongelma, laadunvarmistuksen pettäminen tai vastaava. Jonkilainen toleranssi pitoisuuksissa täytyy olla, esimerkiksi 5 tai 10 %, mutta noista oli suurin osa ihan pielessä. Toisekseen pitoisuuksia ei myöskään saa ylittää.
Kummastelin itsekseni tuotteita, joista ei löytynyt lainkaan D-vitamiinia. D-vitamiinia kun tarvitaan niin kovin vähän, että muihin valmistuskustannuksiin verrattuna moisessa säästäminen olisi tosi outoa. Lääkkeiden vaikuttavat aineet saattavat olla hyvin kalliita, mutta eivät "perusvitamiinit". Eri asia ovat suoranaiset lääkeväärennökset, jotka voivat sisältää ihan mitä tahansa. Suomessa tosin ei ainakaan vielä ole päässyt lääkeväärennöksiä apteekin hyllyille, mutta muualla maailmassa on.
Paitsi kuluttajat myös D-vitamiinivalmistajat vetivät hernepellon nenään. Kummatkin kokivat, että heitä on huijattu perusteellisesti. Mediassa olleiden tietojen mukaan D-vitamiinikauppiaat saivat jopa uhkailuja. Myyjät ja valmistajat hankkivat analyysitodistuksia sekä teetättivät uusia analyysejä tuotteistaan ja - yllätys, yllätys - pillereissä olikin D-vitamiinia, joissakin jopa enemmän kuin purkin kyljessä lukee.
Itä-Suomen yliopisto tutkii D-vitamiininäytteet uudelleen, sillä akkreditoitujen laboratorioiden tuloksissa vitamiinipitoisuudet ova olleet suurempia kuin Itä-Suomen yliopiston mittauksissa. Jonkun analyysitulokset ovat siis pielessä.
**********
Pääsin tekstissäni tähän asti, kun bongasin Tiina Raevaaran blogikirjoituksen Suomen kuvalehdessä. Tiina on kiteyttänyt asiat oivasti, joten lukekaapa täältä.
Ymmärrän hyvin, että huijaukset harmittavat. Jos lihapullissa on jotain muuta kuin lihaa, marjajogurtissa lähinnä aromiaineita ja marjaa vain hitusen, kuluttajaa vedätetään. Tässä tapauksessa kohu oli suuri, mutta huijausta ei ollut tapahtunut. Kukapa epäilisi yliopistoa? Ei tullut minullekaan ensimmäisenä mieleen.
Miksi muuten asiantuntijat eivät koskaan hyväksy yhtä ainoaa tutkimusta muuttamaan vallitsevaa käsitystä? Tutkimuksessa voi olla merkittäviä virhelähteitä, joten tulokset on varmistettava useissa eri tutkimuksissa.
Tiina Raevaaran lailla ihmettelen suuresti ihmisten reaktiota, uhkailua ja populismia.
Itä-Suomen yliopisto on todennut, että valmistajien toimittamiin analyysitodistuksiin voi luottaa. Mutta keneen tässä tapauksessa ei voi? Sinisilmäinen ei silti kannata olla. Veikkaan että ennen pitkää lääke- ja muita väärennöksiä pääsee meidänkin markkinoille. Ja onhan haitallisista ravintolisistä ollut näyttöä jo nyt.
Lisäys 5.11.2012 Ja kuin pisteenä i:n päälle uutinen laittomasta potenssilääkkeestä
Laitonta potenssilääkettä myytiin yrttinä luontaistuotekaupoissa, HS, 5.11.2012
Lue myös
Kuva: Flickr, literarymind, Creative Commons-lisenssi
Kohu lähti liikkeelle Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan iso osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ei sisällä sitä määrää D-vitamiinia, mitä tuoteseloste lupaa. Parista valmisteesta ei löytynyt D-vitamiinia lainkaan. 26:sta tutkitusta valmisteesta vain yhdeksän oli sitä, mitä tuoteseloste lupasi. Siitä syntyi meteli ja tuotteita vedettiin pois myynnistä apteekeissa. Alettiin puhua D-vitamiinihuijauksesta.
Kemikaalikimaran Facebook-sivulla käytiin aiheesta keskustelua. Totesin, että kyseessä voi olla petos tai sitten laatuongelma, laadunvarmistuksen pettäminen tai vastaava. Jonkilainen toleranssi pitoisuuksissa täytyy olla, esimerkiksi 5 tai 10 %, mutta noista oli suurin osa ihan pielessä. Toisekseen pitoisuuksia ei myöskään saa ylittää.
Kummastelin itsekseni tuotteita, joista ei löytynyt lainkaan D-vitamiinia. D-vitamiinia kun tarvitaan niin kovin vähän, että muihin valmistuskustannuksiin verrattuna moisessa säästäminen olisi tosi outoa. Lääkkeiden vaikuttavat aineet saattavat olla hyvin kalliita, mutta eivät "perusvitamiinit". Eri asia ovat suoranaiset lääkeväärennökset, jotka voivat sisältää ihan mitä tahansa. Suomessa tosin ei ainakaan vielä ole päässyt lääkeväärennöksiä apteekin hyllyille, mutta muualla maailmassa on.
Paitsi kuluttajat myös D-vitamiinivalmistajat vetivät hernepellon nenään. Kummatkin kokivat, että heitä on huijattu perusteellisesti. Mediassa olleiden tietojen mukaan D-vitamiinikauppiaat saivat jopa uhkailuja. Myyjät ja valmistajat hankkivat analyysitodistuksia sekä teetättivät uusia analyysejä tuotteistaan ja - yllätys, yllätys - pillereissä olikin D-vitamiinia, joissakin jopa enemmän kuin purkin kyljessä lukee.
Itä-Suomen yliopisto tutkii D-vitamiininäytteet uudelleen, sillä akkreditoitujen laboratorioiden tuloksissa vitamiinipitoisuudet ova olleet suurempia kuin Itä-Suomen yliopiston mittauksissa. Jonkun analyysitulokset ovat siis pielessä.
**********
Pääsin tekstissäni tähän asti, kun bongasin Tiina Raevaaran blogikirjoituksen Suomen kuvalehdessä. Tiina on kiteyttänyt asiat oivasti, joten lukekaapa täältä.
- D-vitamiinit kateissa, kansa raivostui, Tiina Raevaara, Suomen kuvalehti, 3.11.2012
"Lisäksi yliopiston toistaiseksi tuoreimmasta tiedotteesta paljastuu asia, jonka olisi pitänyt tulla ilmi jo alun perin: ”Yliopistolla analysoitiin vain pieni, sattumanvaraisesti valittu osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ja näytteet olivat vain yhden tuote-erän yhdestä pakkauksesta.”
Tietenkään erien välillä ei saa olla suuria laadullisia heittoja, vaan jokaisen erän täytyy vastata luvattua. Siltikin yliopiston tutkimus tuntuu nyt hätäisesti, epäammattimaisesti ja epätieteellisesti toteutetulta roiskaisulta, joka on väkisin tungettu julkisuuteen raflaavine tuloksineen."
Ymmärrän hyvin, että huijaukset harmittavat. Jos lihapullissa on jotain muuta kuin lihaa, marjajogurtissa lähinnä aromiaineita ja marjaa vain hitusen, kuluttajaa vedätetään. Tässä tapauksessa kohu oli suuri, mutta huijausta ei ollut tapahtunut. Kukapa epäilisi yliopistoa? Ei tullut minullekaan ensimmäisenä mieleen.
Miksi muuten asiantuntijat eivät koskaan hyväksy yhtä ainoaa tutkimusta muuttamaan vallitsevaa käsitystä? Tutkimuksessa voi olla merkittäviä virhelähteitä, joten tulokset on varmistettava useissa eri tutkimuksissa.
Tiina Raevaaran lailla ihmettelen suuresti ihmisten reaktiota, uhkailua ja populismia.
Itä-Suomen yliopisto on todennut, että valmistajien toimittamiin analyysitodistuksiin voi luottaa. Mutta keneen tässä tapauksessa ei voi? Sinisilmäinen ei silti kannata olla. Veikkaan että ennen pitkää lääke- ja muita väärennöksiä pääsee meidänkin markkinoille. Ja onhan haitallisista ravintolisistä ollut näyttöä jo nyt.
Lisäys 5.11.2012 Ja kuin pisteenä i:n päälle uutinen laittomasta potenssilääkkeestä
Laitonta potenssilääkettä myytiin yrttinä luontaistuotekaupoissa, HS, 5.11.2012
Lue myös
3 kommenttia :
Hei,
tiedätkö mitään eläinten turkinhoitotuotteista? Tuntuu, että niihin saa laittaa mitä vain ja ketään ei kiinnosta eikä purkeista löydy edes kunnolla tietoja, mitä koirashampoot ym. sisältävät.
Help`?
Tämä kiinnitti huomioni: "näytteet olivat vain yhden tuote-erän yhdestä pakkauksesta"
Kun tiedetään, että tavallinen kuluttaja ostaa kaupasta pääsääntöisesti yhden tuote-erän yhden pakkauksen kerrallaan, niin miten hän pystyy varmistumaan siitä, että käsiin ei joudu samanlainen 0% vitamiinia sisältävä pakkaus, jollaisen Itä-Suomen yliopisto sai testattavakseen?
Tämän ajatuksen perusteella sanoisin pikemminkin, että standardimainen testaus on epäammattimaista huijausta, jolla pyritään saamaan testitulokset näyttämään kelvollisilta.
Vuonna 2007 tehdyn suomalaistutkimuksen mukaan vain 15%:lla suomalaisista on riittävä D-veriarvo. Toimiville D-lisäravinteille lienee kyllä käyttöä näillä leveyspiireillä.
http://www.laakarilehti.fi/files/lehdisto/SLL42013_miettinen_191212.pdf
Lähetä kommentti