Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Varpu, en mistään kotoisin. Olen kirjailija.
Olet ollut mukana monenlaisissa projekteissa. Kerro hieman niistä. Entä mitä haluat tehdä tulevaisuudessa?
Olin lihava lapsi, kävin ruotsinkielistä leikkikoulua (äitini on kaksikielinen), ja sittemmin Jyväskylässä nerokouluksi kutsuttua norssia. Olihan siellä niitä omiin jalkoihinsa sotkeutuvia neropatteja, mutta oli sitten liuta meitä vähemmän koululahjakkaitakin. Lukiossa jouduin koulukiusatuksi, en oppilaiden vaan opettajien taholta, koska muutin kotoa 17-vuotiaana, ja minua paheksuttiin ja minusta juoruiltiin perättömiä siksi. Poikaystävälleni - tulevalle aviomiehelleni - kerrottiin, että olisi parempi jos hän jättäisi minut.
Matematiikanopettajani oli fiksu. Kun aloitin lukion, hän sanoi heti alkuun, että te olette valinneet kielilinjan, koska teitä ei matematiikka kiinnosta. Niinpä arvostelu alkaa vitosesta. Jos osaa soveltaa yhtä kaavaa, saa kutosen. Varsinainen arvostelu alkaa sitten siitä ylöspäin. Minun matematiikan numeroni oli 6.
Perustin ensimmäisen mieheni kanssa käsityölehden 25-vuotiaana. Olin tuolloin Suomen nuorin päätoimittaja. Jaana-lehden entistä päätoimittajaa Eero-Pekka Rislakkia on sanottu nuorimmaksi päätoimittajaksi. Hän on kuitenkin minua vuoden vanhempi. Lehtemme toimitus oli opiskelijakämpän makuuhuoneen nurkassa. Homma paisui ja myimme lehden velkojemme määrällä. Maksoimme kuitenkin vain osan veloista, nuoria ja huolettomia kun olimme. Pankkilainan korkona oli tuolloin helibor-pohjainen. Korot nousivat, mikä ajoi meidät 10 vuoden velkavankeuteen. Velkaneuvoja totesi, ettei tästä voi selvitä. Selvisimme kuitenkin, loppujen lopuksi. Ongelmat jatkuivat raskaalla avioliitolla. Ylivelkaantuneen elämää ei yhtään helpottanut aviomiehen alkoholismi. Liitto natisi pitkään ja päättyi eroon 90-luvun puolivälissä. Velat on sittemmin maksettu. Henkilötakaajat eivät joutuneet maksamaan velkojani lainkaan. Ensimmäinen mieheni kuoli eron jälkeen.
Olen ollut freelancer-toimittaja, julkaisupäällikkö Suomen siivousteknisessä liitossa sekä mainostoimistossa tekstipäällikkönä. Toimitin Dell'in ja Espoon Sähkön asiakaslehtiä.
Vuonna 2000 nykyinen mieheni sai alle vuoden komennuksen Saksaan. Sillä tiellä on oltu 12 vuotta. Saksassa ollessani ajauduin kirjoittamaan kirjoija. Tulevaisuudessa haluan muuttaa korpeen, ryhtyä ukkoni kanssa erakoksi ja kirjoittaa mummodekkareita.
Haluat erakoksi, mutta toimit vilkkaasti sosiaalisessa mediassa. Mikä on parhaiten mieleen jäänyt positiivinen ja negatiivinen kokemuksesi sosiaalisesta mediasta?
Yleisellä tasolla näen sosiaalisen median positiivisena asiana. Olen löytänyt uusia ystäviä. Pidän siitä, että Facebook-seinälläni käy kommentoimassa fiksuja ja aktiivisesti keskustelevia ihmisiä. Eri mielipidesuunnat keskustelevat keskenään. Eri mieltä saa olla, kunhan käyttäytyy asiallisesti. Haastaa saa.
Negatiivisinta on se, että ihmiset oksentavat nettiin pahaa oloaan. Ihmiset haluavat olla tarkoitushakuisesti hankalia. Minua ei pysty loukkaamaan, mutta en halua olla moisessa mukana - enkä oksennusämpärinä.
Muistan sinun maininneen joskus ihmisten lokeroinnin. Mitä tarkoitat sillä?
Kärsin blogosfäärin ja somen ominaisuudesta tehdä ihmisestä yksiulotteinen, jolla on tarra otsassa. Haluan tarkoituksella murtautua rooliodotuksista. Olen paljon muutakin kuin hiilaritietoisuudesta, laihduttamisesta ja hormoneista kirjoja kirjoittanut. Minua kiinnostavat monet muutkin aihepiirit, koko elämän moninaisuus. En suostu kutistamaan itseäni joksikin hiilaripastoriksi.
Mitä blogeja seuraat?
Valitettavasti en ehdi seurata blogeja ollenkaan niin paljon kuin haluaisin, systemaattisesti joka ikistä bloggausta en seuraa yhdestäkään blogista. Luen työn puolesta monia yksittäisiä kirjoituksia, mutta ilokseni esimerkiksi näitä:
Kummalla on parempi sisustaa huone, kirjoilla vai taiteella? Ja perustelut tietysti.
Jaaha, näkee, että olet käynyt meillä. Kumpiakin on liikaa - ja lisää tulee koko ajan. Ei siihen sen kummempia perusteluja ole; olen aina ollut lukutoukka, nenä kiinni kirjassa. Ja yhdessä ukkoni kanssa olemme innostuneet neo-ekspressionistisesta taiteesta.
Millaisesta kirjallisuudesta pidät?
Ylitse muiden ovat Tsehov ja Maupassant. Muuten - vaikka inhoankin ilmaisua kaikkiruokainen - laidasta laitaan, ranskalaisesta modernismista amerikkalaisiin hard core -dekkareihin. Ainoa, mitä en jaksa lukea, ovat nyyhkyt rakkausromaanit.
Terveisesi kaikille sosiaalisessa mediassa toimiville?
Käyttäydy niin kuin käyttäytyisit, jos olisit ihmisen kanssa silmittäin. Jos silloin käyttäytyisit huonosti, tee jotain elämällesi.
Kiitos Varpu haastattelusta ja erinomaisesta ohjeesta!
Varpulla on muuten useita blogeja, joista uusin Rakkaudesta viiniin - tarinoita viineistä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti