Terassi varattuna

Kesä on ollut tosi hieno. Laitan vielä iloksenne aloittamani luontoblogin toisen jutun.
Havaitsimme heinäkuussa pihalla istuskellessamme västäräkkipariskunnan, joka pyöri ahkerasti mökin lähistöllä. Tuumin, että heillä täytyy olla pesä jossain aivan lähellä, ehkä mökin alla. Kellot alkoivat soida vasta silloin, kun kuulimme kissamme hyppäävän tömähtäen terassin lattialle. Oli yrittänyt loikata västäräkin perään. Kissa oli matkalla kohti terassin nurkkaa. Nurkassa lojui,  no suoraan sanottuna ihan kammottava iso pahvilaatikko, jossa on kaikenlaista uimarompetta ja muuta roinaa. Olin päättänyt, että laatikko lähtee ja siivoan nurkan, mutta homma viivästyi. Löysimme laatikon takaa linnupesän ja laatikolle tuli siirtokielto. Mutta mitä tehdä kissalle? Sehän pistelee poikaset suuhunsa tuosta vaan. Koska oli jo ilta, emme lähteneet enää viemään kattia mantereelle, vaan se teljettiin väliaikaisesti saunaan. Yöunien takaamiseksi perhe siirtyi vierasmajaan ja katti sai olla yksikseen mökissä. Se olisi kuitenkin parkunut yöllä ulos. Tällä järjestelyllä kaikki saivat olla rauhassa, västäräkit terassilla, kissa mökissä ja me vierasmajassa.

"Meitä on täällä neljä ja meillä on hirveä nälkä."

"Meille pitää jatkuvasti pyydystää ötököitä."

"Äiti ja isä sanoi, että jos joku kurkkaa tänne, täytyy pitää nokka kiinni."

"Me osataan jo lentää!"

Luontoblogi jatkuu vielä yhdellä osalla. Siinä onkin aika epätavallisia kuvia. Ja tietty tulossa on tulossa Kemikaalikimaralle tyypillisempiä aiheita. Mielenkiintoisia kysymyksiä olette lähettäneet. Kiitos niistä!