Kemikaalikimara: heinäkuuta 2009

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Hiusväri ja naisen sielunelämä

Oletko värjännyt hiuksiasi pitkään, kenties jo vuosikymmenet? Kemikaalikimaraa kirjoittaessani päätin lopettaa satunnaisen hiustenvärjäyksen. Hiukseni harmaantuvat, mutta se ei minua haittaa, pikemminkin päin vastoin. Mutta toisinkin voi olla, jos on tottunut tiettyyn väriin. Lue hiustensa värjäyksen lopettaneen Varpun ajatuksia eri hiusvärivaiheista ja paluusta takaisin omaan naturelliin väriin.
Aloitin hiusteni värjäämisen 17-vuotiaana, 35 vuotta sitten. Ensin hennasin hiuksiani hurjan punaisiksi. Olin laiha, lyhythiuksinen punapää. Siihen aikaan kärsin siitä, että ulkonaisesti näytin laihalta rääpäleeltä, mutta henkisesti olin rehevä, joten yritin kai kompensoida tilannetta hehkuvan punaisilla hiuksilla.

Sitten aloin taas kasvattaa hiuksiani ja seurasi luomuvaihe. Samaan aikaan lihoin. Aloin muistuttaa ulkonaisesti jo ihan liikaakin rehevää sieluani. Lihavana maantienvärisenä naisena sotkeuduin seinäpaperiin ja olin näkymätön. Tarvittiin vastapainoa, niinpä aloin värjätä pitkiä hiuksiani sinimustiksi. Samaan aikaan aloin meikata vahvasti. Ja kas kummaa: muutuin naiseksi, jota kapakoissa kutsuttiin yön kuningattareksi. Varsinkin miehiltä jäivät kiloni tavallisesti huomaamatta (naisilta ei tietenkään ...).

Seuraava vaihe oli vuorossa, kun tapasin suuren rakkauteni. Elämämuutosta piti jotenkin alleviivata, niinpä leikkuutin pitkät mustat hiukseni lyhyiksi ja värjäsin ne hunajaisen ruskeiksi. Ystävät kehuivat, että ulkonäköni muuttui pehmeämmäksi. Vielä pahempaa seurasi, kun erehdyin kokeilemaan kiharoita. Hiukseni kihartuivat permanentista lampaansäkkäräksi, ja kaupungilla kaikenlaiset ääliöt alkoivat lähestyä. Olin pehmeä nainen, joka ei pelottanut! Huh. Siis kiireen vilkkaa hiukset taas mustiksi!

Sitten pidin mustia ja lyhyitä hiuksia yhtä jaksoa lukuunottamatta. Silloin mieheni ajoi hiukseni viiden millin sängeksi. Parin vuoden ajan olin sänkipää, jonka perään katselivat vain lesbot ja mustat miehet. Mielenkiintoista, miten kampaus muka muuttaa persoonan, joka koko ajan on pysynyt pääpiirteiltään samanlaisena ... No pian kyllästyin sänkipäähäni ja kasvatin hiukan hiuksia, joita värjäsin taas mustiksi.

Iän karttuessa minua alkoi huolestuttaa. Vaikka kuinka pidin mustista hiuksistani, tiesin ettei tilanne voi jatkua samanlaisena. Olin tarpeeksi nähnyt kaupungilla niitä 60-70-vuotiaita kurttunaamaisia gootteja! Kun samaan aikaan Anja alkoi julkisuudessa puhua hiusvärien sisältämien kemikaalien vaikutuksista, mielessäni alkoi kypsyä vakaa päätös: takaisin luomuun loppuelämäksi.

Ensin piti poistaa musta väri ja palata ruskeaan. Oletin, että oma hiusvärini oli jotakin ruskeahkoa maantietä, ja jotta juurikasvu ei pahasti pistäisi silmään, ruskea väri oli hyvä siirtymävaiheessa. Nyt kuluneen kevään mittaan hiusteni oma väri on alkanut yhä enemmän ja enemmän tulla esiin. Yllätyksekseni minulla on myös harmaita hiuksia. Yllätyksenä siksi, etteivät sukuni naiset yleensä harmaannu kovin nuorina. Isoisoäitini harmaantui vasta yli 70-vuotiaana!

Nyt olen taas persoonallisuuskriisissä, koska ystävät sanovat minun näyttävän pehmeämmältä. Äää! En minä halua pehmeäksi mummuksi vielä viiskymppisenä (enkä totta puhuakseni koskaan)! Heikkoja hetkiä on tullut, sillä en tykkää yhtään pliisusta peilikuvastani. Mutta ruskeata en halua hiuksissani korostaa, koska minulla on aika paljon punapigmenttiä, joka tekee hiuksista aina lämpimän punertavan väriset, mikä taas ei ole erityisen pukevaa ihmisellä, jolla on couperosa. Tämän hetkinen kompromissini on käyttää hopeashampoota, joka kylmentää hiusten väriä ja heikentää punapigmentin vaikutusta. Minusta olisi ihan kiva, jos hiukseni kunnolla harmaantuisivat. Kunnon harmaa on paljon upeampi kuin tämä harmaanruskea maantie!

Mutta olen niin voimakkaasti allergiaan taipuvainen, että se lisää tiukkaa päätöstäni kestää tämä pehmeä, seinäpaperiin sotkeutuva ulkonäköni. Ehkä minun on korkea aika opetella pois turhamaisuudesta. On aika noloa huomata 52-vuotiaana olevansa turhamainen, kun en koskaan ole pitänyt itseäni erityisen ulkonäkökeskeisenä. Mutta jossain syvällä naisen sielussani sekin piirre on kukoistanut.

Kynsilakasta luopuminen oli lastenleikkiä tämä rinnalla. Sen päätöksen tein jo muutama vuosi sitten luettuani kynsilakkojen ja lakanpoistoaineiden kemikaaleista. Ripsiä ja kulmia kestovärjään yhä. Silmämeikkejä ja huulipunaakin aion jatkossakin käyttää, joskaan en meikkaa kotioloissa enkä päivittäin. Mutta rajansa kaikella – myös harmaavarpusena olemisella!
Varpu
Varpun treenipäiväkirja

Lue myös:

Sata kehua


KEHU 18. Kehut menevät tällä kertaa partiotoiminnalle. Parhaillaan on yli 1600 partiolaista Väiski09-leirillä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Rusketusta monella tavalla

Solarium lisää ihosyöpäriskiä
Kukapa ei olisi kuullut auringon UV-säteilyn haitoista? Itseään ei kannata kärtsätä - ei edes solariumissa. WHO:n alainen järjestö IARC on nimittäin osoittanut, että solarium lisää ihosyöpäriskiä. Näyttö on siis pitävä, kun aiemmin solarium luokiteltiin todennäköiseksi riskin lisääjäksi. Vaarallisen ihosyövän riski kasvaa jopa 75 prosenttia, jos solariumin käyttö aloitetaan alle 30-vuotiaana. Jo aiemmin on suositeltu, että alle 18-vuotiaiden ei tulisi altistaa solariumien ultraviolettisäteilylle muussa kuin lääkärin määräämässä toimenpiteessä. Kuinkahan hyvin tämä ohje on toteutunut?

Solariumlaitteiden säteily on UVA-painotteisempaa kuin auringonsäteily. UVA tunkeutuu ihoon syvemmälle kuin polttava UVB-säteily. Solariumin säteily ei aiheuta ihon paksuuntumista samaan tapaan kuin auringossa oleminen, jolloin ruskettumisen suoja jää pienemmäksi. Iho myös muistaa aikaisemmat säteilyannokset - lähteestä riippumatta.
Tämä on taas niitä asioita, joissa ihminen kuvitteli olevansa fiksumpi kuin onkaan. Me naureskelemme nykyisin 50-luvun alppiaurinkolamppumainoksille, joissa pikkulapsetkin istuvat hohtavan lampun edessä suojalasit päässä. Vähän ajan päästä me ihmettelemme 90-luvun vimmaa maata lamppurivistöjen välissä - mitä mainostettiin vieläpä terveellisenä! Solariumissa suositeltiin käytäväksi ennen etelänmatkoja, jotta iho ei pala ja ihosyöpäriski kasva. Metsään meni.

1solar

Entä itseruskettavat?
Keinorusketuksen voi hankkia muutenkin kuin solariumin avulla, kuten itseruskettavilla voiteilla tai suihkurusketuksena. Kummassakin ruskettavana aineena on dihydroksiasetoni DHA, joka on myrkytön ja väritön sokeri. Jotkut tuotteet sisältävät myös toista sokeria erytroloosia. Itseruskettavilla tuotteilla on erityinen ominaishaju, jonka kyllä tunnistaa, jos on joskus tuotteita käyttänyt. DHA reagoi ihon uloimman kerroksen kuolleen solukon kanssa, jolloin tuloksena on ruskettuneen näköinen iho. DHA on turvallinen aine jopa syötynä, mutta vaikka se muuttaa ihon väriä, se ei anna suojaa UV-säteilyltä. Keinorusketus ei pysy kauaa, sillä ihon uusiutuessa kuollutta ruskettunutta solukkoa karisee pois. DHA:ta voidaan valmistaa sokerijuurikkaasta tai -ruo'osta tai synteettisesti glyserolista. Luonnonkosmetiikassa lienee vain edellä mainittu sallittua, vaikka lopputuote olisikin sama.

Sata kehua
KEHU 17. Lounaalla syömäni tomaattivuohenjuustokeitto Hima & Salissa oli kerrassaan mainiota. Kiitokset kokille!
Kuva: alfaltendorf, Flickr, Creative commons-lisenssi

Värikästä elämää

Värikäs kesäloma on vietetty ja blogikin palaa normaalin arkeen. Arki on parhaimmillaan juhlaa, joten mitenkään synkistelemässä en tässä ole. Lomalla tuli mieleen muutama juttu, joista ajattelin kirjoittaa. Otan yhdeksi teemaksi värit, osittain tämän upean heinäkuisen sateenkaaren myötä. Oli ihan pakko pysähtyä tien viereen ottamaan muutama kuva.






Sateenkaari syntyy, kun auringon valo heijastuu putoilevista sadepisaroista. Valo hajoaa spektrin väreiksi. Kuvissa näkyy ulompana sivusateenkaari, jossa värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin pääkaaressa. Pää- ja sivusaateenkaaren väliin jäävä taivaan alue on yleensä hiukan tummempi kuin muu taivas. Tätä aluetta kutsutaan Aleksanterin tummaksi vyöhykkeeksi.

Värit ovat kiehtovia. Olen harrastanut öljyvärimaalausta ja sen myötä katson ympäristöä hieman toisin. Saatan pakkasaamuna ihailla katulampun heittämään voimakkaan sinistä varjoa tai laskevan auringon hehkuttamaa talon räystästä. Auringonlaskukin on tietysti hieno näky, mutta oranssina hohtava räystäänalunen vähintään yhtä mielenkiintoinen. Pian alkaa elokuu, kuukausi, jolloin luonnon värit ovat mielestäni upeimmat.

Väriteemassa käsittelen muun muassa tekstiilejä, kun tuli värjättyä pari puseroa. Elintarvikeväreistä on pitänyt kirjoittaa jo muutenkin. Maaleja on ihan pakko käsitellä, suihkutetaan tai suditaan niitä sitten seinälle, autoon tai silmäluomiin. Muitakin juttuja toki on tulossa - ettei ihan riemunkirjavaksi mene.

Muuta estetiikkaan liittyvää:

Sata kehua

KEHU 16. Aurinkoinen sää hellii, mutta ilon voi ottaa irti toisenlaisestakin säästä. Ilman sadetta ei esimerkiksi näe sateenkaaria. Muutama päivä sitten kesäinen kaatosade teki kesäretkestämme ikimuistoisen.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Lääkäreiden suosikkitupakka

Muistatte varmaan postaukseni konetiskiaineista ja patologeista? Patologit eivät löydä kalmoista konetiskiaineiden jäämiä, mutta muuta töhnää kyllä... Aiheeseen viitaten tämä vanha mainos vuodelta 1949. Pitääkö tämä tulkita niin, että lääkärit hankkivat patologeille hommia?





Katso myös:
Sata kehua

KEHU 15. Tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa oli tosi mainio päätös. Hienoa, että sellainen saatiin aikaiseksi.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Rakkauden temppeli ja hyvän mielen graffitit

Postauksen aiheena on hyvän mielen graffitit, jutut johin odotan törmääväni, mutta ainakaan vielä ei ole sattunut silmiini. Mutta ennen sitä purkautuminen asiasta, joka on jurppinut minua jo monta vuotta. Yksi suosikkipaikoistani on Espoossa sijaitseva Auroran puisto. Puisto on saanut nimensä 1800-luvulla eläneen ja vaikuttaneen Aurora Karamzinin mukaan. Puistossa on kaunis Träskändan kartano ulkorakennuksineen sekä 1820-luvulla rakennettu Diana-temppeli, jota kutsutaan myös rakkauden temppeliksi. Ulkoilen silloin tällöin kauniiseen puistoon, mutta vältän kulkemasta huvimajan ohi. Syyn näette ottamistani kuvista.

Rakkauden temppelin yläosa ulkoa ja sisältäpäin. Sisäpuolella on näkyvissä vanhoja maalauksia. Työt on suojattu lasilla.






Temppelin alaosa on aivan eri paria. Tämä on se näky, joka mäelle noussutta tulee vastaan. Minua raastaa. Näitä voisi sanoa pahan mielen graffiteiksi.






Ovatko graffitit taidetta vai ei? Pitääkö niiden kanssa noudattaa nollatoleranssia vai ei? Entä jos sallitaan hyvät graffitit, mutta ei töhryjä? Jonkun mielestä graffitit ovat hienoja kaupunkiympäristön koristajia, toisen mielestä viihtyvyyttä pilaavia töherryksiä. Minusta ne ovat kumpaakin. Taitavasti tehdyt graffitit piristävät urbaania katukuvaa. Parhaimmillaan ne ovat taideteoksia. Niitä lukemattomia kiemuroita, joita on suihkittu pitkin aitoja, muuntajakaappeja, kauppojen seiniä, ei voi sanoa taiteeksi tai edes graffiteiksi - ei parhaalla tahdollakaan. Ne ovat töhryjä, joiden siivoamiesta aiheutuu melkoiset kustannukset taloyhtiöille, kaupungeille ja veronmaksajille - eli meille kaikille. Töhryt ja niiden poistaminen lisäävät aivan tarpeetonta kemikaalien käyttöä. Spraymaalit kun eivät ihan kevyillä aineilla lähde. Tämä saattaa kuulostaa nillitykseltä, mutta minähän tätä lähiympäristössäni katselen ja näiden siivoamista espoolaisena veronmaksajana rahoitan. Todella turhauttavaa, kun samaan aikaan esimerkiksi koulut joutuvat tinkimään muun muassa ruokamenoistaan.

Tässä on kartta Auroran puistosta. Miten houkuttelevaa...



Ja kyseessä on sentään näin kaunis paikka. Kuvassa on yksi Espoon vanhimmista tammista. Puulla on ikää arviolta yli 500 vuotta. Taustalla häämöttää Träskändan kartano.



Hyvän mielen graffitit

Koko tämän postauksen lähtökohta oli Helsingin Sanomien juttu neulegraffiteista (29.6.2009) ja päätin kirjoittaa niistä. Ensimmäisen kerran näin neulegraffiteista kirjoitettavan Aamulehden Moro-liitteessä noin vuosi sitten. Tuumasin tuolloin, että onpas hauska idea. Neuletöillä koristellaan pylväitä, kaiteita tai vaikkapa puistonpenkin käsinojia. Materiaaliksi kelpaavat jämälangat ja neulegraffitin voi poistaa helposti. Vaan tuskinpa spraypullon käyttäjät kutimeen tai virkkuukoukkuun tarttuvat.

En ole onnistunut törmäämään yhteenkään neulegraffittiin. Pitäsiköhän tehdä yksi? Vai viimeistelisikö ensin ne suunnilleen 7 vuotta peukaloita odottaneet lapaset?

Katso kuvia Tekstiiliopettaja-lehden artikkelista "Graffaten kauniimpi ympäristö". Jutun lopussa on linkkejä neulegraffitiblogeihin.

Lue myös:
Sata kehua

KEHU 14. Postauksen teeman mukaisesti kehut menevät Elina Arpiaiselle, joka alkoi koristella neulegraffiteilla Tamperetta.
Som moro!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Pyykinpesu ja Rapa-Ripa

Muistatte varmaan kirjoitukseni fosfaateista. Vesien rehevöityminen ei kaupunkilaisen pyykkärin näkökulmasta ole aivan yksioikoinen asia.

Fosfaatteja käytetään veden pehmentämiseen. Veden pehmennyksessä veden kovuustekijät, kuten kalsium ja magnesium, sidotaan yhdisteiksi, jotka eivät haittaa pesua. Pesuaineen muut komponentit pystyvät tällöin suoriutumaan hommastaan eli irrottamaan ruoho- ja rasvatahrat sekä kurat lahkeista. Suomessa vesi on pehmeää, toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa kovan eli paljon kalsium- ja magnesiumsuoloja sisältävän veden takia pesuaineet vaativat enemmän vedenpehmentäjiä. Jos pesuaineisin ei käytetä fosfaatteja, veden pehmentäminen pitää tehdä muilla aineilla. Fosfaatteja on korvattu zeoliiteilla, jotka ovat saven kaltaista synteettisesti valmistettua ainetta. Zeoliittien lisäksi tarvitaan myös muita vedenpehmentimiä.

Pölinää kuin Rapa-Ripalla

Tenavien yksi hahmoista on Rapa-Ripa (Pig Pen), jonka ympärillä leijuu alati pölypilvi. Pyykkipulverissa zeoliitit ovat veteen liukenematonta valkoista jauhetta, jota näkee välillä vaatteiden pinnalla, kun niitä nostelee pesukoneesta kuivumaan. Zeoliittien ongelmana on niiden huono huuhtouvuus. Zeoliitti pölisee vaatteista huoneilmaan, mikä ei ole astmaatikoilla ja allergikoille kovin kiva juttu. Parhaiten zeoliittijäämät takertuvat neulosvaatteisiin. Onhan se loogista: mitä sileämpi kangas sen huonompi siihen on tarttua, mutta neuloksissa on rosoa ja koloa, johon hiukkset voivat jämähtää kiinni. Zeoliitit voivat kerääntyä myös pesukoneeseen, jolloin mönjä alkaa ennen pitkää haista, letkuihin ja lämmitysvastusten pinnalle, jolloin vastus saattaa rikkoutua.

Pyykkärin päänsärky

Matalat pesulämpötilat, vähäinen huuhteluveden käyttö ja liian täydet koneelliset - eli energian ja veden säästämistoimet- edistävät zeoliittien kertymistä. Toisaalta pitäisi säästää energiaa ja vettä, toisaalta pyykki pitäisi saada puhtaaksi ilman pesuainejäämiä. On siinä pyykkärillä tasapainoilemista. Itse pesen ihan hyvällä omalla tunnolla lakana- ja varsinkin pyyhepyykin kuudessakympissä. Pesukonekorjaajat suosittelevat silloin tällöin tehtävää 90 asteen pesua tyhjällä koneella ilman pesuainetta. Jos koneessa on tunkkainen haju, voi yrittää sitruunahappopesua. Sitruunahappoa voi ostaa ainakin apteekeista, mutta muistelen nähneeni sitä myös jossain suuressa ruokakaupassakin, olikohan säilöntä- vai kotiviiniosastolla.
Pyykkäyksen jälkeen kannattaa koneen luukku jättää aina auki, että kone kuivuu.

Martoilla on oivallisen selkeät ohjeet, mitä pitää tehdä jos pyykkikone haisee, Pyykipesukoneen puhdistus.

Ei ole pyykkärin elämä helppoa. Jos tuska energiankulutuksesta käy liian kovaksi, voi vaikka rakentaa tällaisen. Hoituu kuntoilu samalla. Pätkän kesto on alle pari minuuttia.




Lue myös:
Sata kehua

KEHU 13. Kehut sappisaippualle ja sappisaippuan keksijälle, kuka sitten lieneekään. Kyseessä lienee vanhaa viisaus ja perinnetieto. Pelastin sappisaippualla lempipuseroni, jota luulin jo entiseksi.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Litratolkulla kolaa

Virvoitusjuomia ostetaan tyypillisesti kolmen litran erissä. Tervyedenhoitoalalla työskentelevä ystäväni ihmetteli lääkäreitä, jotka tulevat töihin puolentoista litran kolapullo matkassa. Juoma sitten litkitään päivän mittaan. Janon sammuttamiseen on parasta ihan tavallinen vesi.

Virvoitusjuomien haittoja voi listata useita:
  • happamuus heikentää hammaskiillettä varsinkin päivän mittaan lipiteltäessä, kolajuomien pH on noin 2,5
  • juomat sisältävät joko runsaasti sokeria tai makeutusaineita sekä lisäaineita
  • kolajuomat sisältävät fosfaatteja, jotka on yhdistetty osteoporoosiin
  • pienet lapset pyörivät kuin hyrrät kofeiinin takia (Nähty on. Isoveli totesi, ettei pikkuveljelle saa antaa kokista, koska se sekoaa siitä.)
Entä ne hyvät puolet, kuka kertoo? Minä en keksi.
Julmana äitinä olen kieltäytynyt ostamasta kolajuomia. Virvoitusjuomia ostan erityistilanteissa, syntymäpäiville tai kun on tulossa vieraita. Janojuomia ne eivät ole, kuten eivät ole tuoremehutkaan. En ole ajamassa virvoitusjuoma-absolutismia, vaan miettimään määriä. Varsinkin nuorilla käyttö on ihan tolkutonta. Vuodesta 1980 lähtien juomien kulutus on kaksinkertaistunut. Evira muistuttaa aiheesta tiedotteessaan: Katso mitä juot - pakkausmerkinnät paljastavat, 3.7.2009

Ohessa 60-luvulta Siff Cola-mainos, jossa esiintyvät Bosse ja Robert Österberg. Korkit ovat vanhanaikaisia metallisia repäistäviä, jotka eivät tahtoneet aueta millään. Moni limsapullo avattiin sormet verillä. Limut myytiin tuolloin 1/3 litran pulloissa, joita nykyisin vastaa 1/2 litran pullo. Siinä missä ennen ostettiin kolmasosa litraa juomaa, nykyisin monelle normiostos on 4,5 kertainen määrä.
Mainoksen lopussa on teksti iskelmäkilpailusta, jonka palkintona on 12 magnetofonia. Pitääpä kysyä jälkipolvelta, tietävätkö he mikä magnetofoni on.




Lue myös:
Sata kehua

KEHU 12. Juomasuosikkini on kivennäisvesi. Makeista juomista mummun vadelmamehu on ylivoimaisesti parasta.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Luonnollisuutta purkista

Kosmetiikan tarkoitus on korostaa kauniita puoliamme siten, että ei näytä pakkeloidulta ja meikatulta. Luonnollisuuteen pyritään mitä moninaisimmin keinoin. Tässä 1970-luvin Look of Nature - hiusvärissä hiippailee kissapeto sekä nainen hulmuavin hiuksin. Saako hiusväri esiin naisessa piilevän pedon? Muuttuuko nainen enemmän osaksi luontoa, kun pää on käynyt värikäsittelyssä? Hiusvärit ovat kosmetiikan vahvimpia aineita, kaukana luonnollisuudesta. Purkeista kun on puhe, niin muistathan vastata viereiseen kyselyyn kosmetiikan tarpeellisuudesta.





Tässä Helsingin Allergia ja Astmayhdistyksen sivuilla olevasta artikkelissa on ihotautilääkäri Tapio Rantasen kirjoitus "Hiusvärit ja niiden vaarat." (Allergia ja astma-lehti 1/2005). Artikkelin lopussa on ohjeet hiusväriallergiariskin pienentämiseksi. Yksi varsin oleellinen keino puuttuu luettelosta. Mieti, onko värjääminen ylipäänsä tarpeellista.

Miten vähennät hiusväriallergiariskiä?

1. Älä koskaan värjää hiuksia, jos hiuspohja on ärtynyt tai ihottumassa. Silloin on nimittäin herkistymisriski suurentunut.
2. Tee tuotepakkauksen suosittelema testi, ainakin jos on vähänkin syytä epäillä hiusväriallergiaa. Testin on osoitettu toimivan.
3. Noudata muutenkin tuotepakkauksen ohjeita käsineiden käytöstä, värin vaikutusajasta ja runsaasta hiuspohjan huuhtelusta värjäyksen jälkeen.
4. Älä koskaan sekoita erilaisia hiusvärituotteita, reaktiot saattavat olla arvaamattomia.
5. Älä käytä hiusvärejä kulmakarvojen tai silmäripsien värjäämiseen.
6. Älä ota hennatatuointeja. Niihin on usein lainvastaisesti lisätty herkistävää p-fenyleenidiamiinia.

Lue myös nämä:
Sata kehua

KEHU 11. Ystävälläni on tuntosarvet valppaana aina, jos joku yrittää kehua, mutta teen sen silti. Nostan hattua ystävälleni, joka värjäsi vuosikymmenet hiuksiaan, mutta lopetti puuhan. Muutos tuntuu taatusti oudolta. Näin oman värin, joka on hieno.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kaikki paikallaan - Rojun taltuttajan käsikirja

"Useat ihmiset kertovat, että pahin stressin aiheuttaja heidän elämässään on ympärillä vellova roju. Samat ihmiset kertovat torjuvansa stressiä lähtemällä ostoksille. "

Ihmisellä ei ole ongelmana se, mitä ostaisi, vaan se, miten tavaroista pääsee eroon. Naapurini lainasi minulle taannoin Rita Emmetin kirjoittaamaa rojun taltuttajan käsikirjaa. Hankin kirjan ihan omaksikin ja päätin kirjoittaa siitä tänne.

Oletko rojuhamsteri?
Emmetin omistuskirjoitus alkaa näin:
"Ensimmäiseksi haluan omistaa tämän kirjan rojuhamstereille, jotka ovat jo menettäneet uskonsa tavaravuorten keskellä. Toivon, että he löytävät tästä kirjasta helpotusta, apua ja voimia."

En tunnustaudu rojuhamsteriksi, mutta helpotusta, apua ja voimia kirjasta tosiaan kumpusi. Ongelmahan ei ole siinä, etteikö tietäisi, mihin tarpeettoman tavaran voi toimittaa. Paikkojahan löytyy: kirpparit, sukulaiset, tuttavat, kaatopaikka, paperin ja romunkierrätys, roskis...
Suurin probleemi on siinä, ettei osaa päättää, mikä on tarpeetonta ja mikä ei. Emmet käy läpi systemaattisesti, miksi tavaraa ylipäänsä kertyy kotiin, mitä on kahlittu ja villi roju ja miten rojusta saa otteen. Kirjassa on testejä, joilla voi selvittää omaa suhdettaan tavaraan.

Testaa onko sinulla rojua

Tuotko lisää rojua elämääsi....
A. vastaamalla myöntävästi kaikille, jotka tarjoavat sinulle jotain
B. säilyttämällä kaikki saamasi lahjat, koska uskot, että niin osoitat välittäväsi muista ja tunnet itsesi rakastetuksi
C. löytämällä alennusmyynneistä ja kirpputoreilta uskomattoman halpoja esineitä, joita ei voi jättää ostamatta
D. löytämällä ihania esineitä, joita ihmiset ovat heittämäisillään pois?

Jos vastasit myöntävästi mihin tahansa näistä kysymyksistä, sinun on opeteltava eroon toisesta epäjärjestyksen kuolemansynnistä eli pahasta tavasta kerätä kotiisi tavaraa, jota et tarvitse.

Ohjeet rojusta luopumiselle

Emmet käy läpi tekosyyt, joiden varjolla emme voi tai halua luopua esineistä ja antaa käytännön vinkkejä raivaustöihin, helpostusta päätöksiin luopua esineistä. Onko pakko säilyttää kaikki sukulaisten lahjoittamat astiat, joka ikinen lasten piirustus, 20-vuotta vanhat tennarit, joilla on käynyt Roomassa?

"Oletko säilyttänyt joka ikisen lahjan, jonka olet saanut sitten ensimmäisen syntymäpäiväsi? Et välttämättä edes tiedä, keneltä ne ovat peräisin tai mitä saamallasi esineellä on tarkoitus tehdä, mutta säilytät ne kaikki, koska ne ovat...lahjoja."

Siivous vie aikaa, mutta Emmet antaa siihenkin vinkkejä:

"Jos et voi uhrata kokonaista tuntia rojujen raivaamiseen, käytä joka päivä viisi minuuttia siihen, että käyt läpi pienen määrän rojujasi. Voit myös tehdä lyhyitä rojuiskuja vaikkapa televisio-ohjelmien mainoskatkoilla tai kulkiessasi huoneesta toiseen.
"

Varo kotiisi hiipivää rojua!

Siivouksen jälkeen uhkana on uusi rojuhyökkäys. Emmet antaa ohjeet, miten estää epäjärjestyksen palaaminen. Voit vaikka ryhtyä rojupoliisiksi, joka esittää kysymyksiä tavaroiden ostamista harkitseville - myös itselleen, kuten:
  • Tarvitsetko todella tätä esinettä vai haluatko sen muuten vain?
  • Minne aiot laittaa esineen?
  • Onko olemassa riski, ettet tarvitse tavaraa tai pidä siitä enää jonkin ajan kuluttua?
Olen alkanut harrastaa "älä osta mitään"-shoppailuja. Katselen kauniita tavaroita, mutta minulla ei ole minkäänlaista tarvetta ostaa. Se on hauskaa, helpottavaa ja tietysti halpaa. Nautin siitä, että voin kulkea kassa ohi ilman ainoatakaan ostosta. Pyrin ostamaan vain, kun tarvitsen jotain.

Painos loppunut


Olen kirja-arvioni kanssa armottoman myöhässä. Ostin Rojun taltuttajan käsikirjan omaksi jonkin aika sitten, mutta enää kirjaa ei ole saatavilla. Painos on loppunut. Suomessa 2006 painettu kirja on näköjään ikäloppu. Toivotaan, että ottavat vielä uuden painoksen. Jos kirja kiinnostaa, kannattaa laittaa kustantamoon viesti. (Kirja on alunperin Helmi-kustantamosta, joka on nykyisin osa Tammea.) Rojun taltuttajan käsikirjan löytää kuitenkin kirjastosta. Jos omassa kirjastossasi kirjaa ei ole, sen voi tilata muualta.
Katso myös
Aiheeseen liittyvää:
Sata kehua

Kehu 10. Suomen kirjastolaitos on hyvä ja toimiva. Käykää kirjastoissa.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Ekopesuaineet testissä

Pyykinpesu on ikuista ja yhtä kestävää on keskustelu pyykinpesuaineista. Helsingin Sanomatkin tarttui aiheeseen ja käsitteli aihetta lähes sivullisen verran 8.7.2009 numerossa. Alkuosassa "Millä paita puhtaaksi?" käsitellään fosfaatteja ja zeoliitteja. Fosfaateista olen kirjoittanut jo aiemmin ja zeoliittipostaus on tulossa, joten tehdäänpä yhteenveto HS:n tekemästä ekopesuainetestistä.

Pesupähkinät ja ekopallot

Pesupähkinät ovat Intian vuoristoalueilla kasvavan saippuamarjakasvin luumarjoja, joiden kuorista irtoaa saponiinia, pesevää ainetta. Kuoria voidaan käyttää pyykinpesussa sellaisenaan tai kuorista keitettynä liuoksena.

Ekopallot sisältävät kalsium- ja natriumkarbonaattia sekä natriummetasilikaattia jotka tekevät pesuliuoksesta emäksisen sekä pinta-aktiivisia aineita. Ekopalloista irtoaa pesussa kemikaaleja vähemmän kuin käytettäessä tavallista pesuainetta. Aineet ovat hajoavia.

Tahranpoistoon voi käyttää esimerkiksi sappisaippuaa. Vaalealle pyykille voi pesuun lisätä pyykinvalkaisijaa, perkarbonaattia, joka hajoaa pesussa soodaksi ja hapeksi. Happi vaalentaa tahroja ja estää tekstiiliä harmaantumasta.

Tuotteita myyvät useat kaupat ja toimittajat. Löytyy helposti googlaamalla.

Tahratesti


HS:n testissä valkoisia puuvillapaitoja sotkettiin mustikalla, rasvaisella tomaattipastakastikkeella, sinapilla, meikkivoiteella ja violetilla luomivärillä. Paidat pestiin ekopalloilla, pesupähkinöillä ja Bio Luvilla 60 asteessa samalla pesuohjelmalla ja -koneella.

Bio Luvil pärjäsi parhaiten, tahrat irtosivat lukuunottamatta pastakastiketta. Eskopesuaineilla pestäessä paitoihin jäi jokaisesta tahrasta ainakin pieni läiskä. Testin lopputulos oli täysin odotettu. Miten pesupähkinöiden saponiini pystyisi yksin samaan kuin Bio Luvilin seos, joka sisältää lukuisia ainesosia tensideineen, vedenpehmentäjineen, entsyymeineen, kirkasteineen, valkaisevine aineineen?

HS:n artikkelin mukaan pesutulosta olisi parantanut se, että tahrat olisi käsitelty tahranpoistoaineella ennen pesua. Ekopallopakkauksessa oli sellainen mukana. Pesupähkinäpakkauksessa öljy- ja rasvatahroja suositeltiin esipesemään sappisaippualla. Miksi näin ei tehty? Olisihan testin voinut aivan hyvin toistaa. Juttu oli otsikoitu "Ekopesuaineet eivät irrottaneet tahroja". Olipas uutinen, sillä esimerkiksi pesupähkinöistä sanotaan Ekolon sivuilla aivan suoraan näin: "Pesupähkinät pesevät tehokkaasti normaalilikaisen pyykin, mutta ne eivät valkaise pyykkiä tai poista vaikeita tahroja." Vastaavanlaisesti kerrotaan ekopalloista. HS siis todisti sen, mitä tuotteista kerrotaan muutenkin.

Muita kokemuksia ekopesuaineista

Kaverini kommentoi HS:n testiä seuraavasti: "Periaatteessa ihan hyvä juttu, mutta hieman harhaanjohtava, sillä harvemmin aikuisella vaatteet ovat noin likaisia. Meillä ainakin pesupähkinöillä tai niistä tehdyllä (ostetulla) liuoksella saa puhdasta, mutta tahrat ei lähde eikä tietenkään mikään valkaistu. Tuntuma on kuitenkin hyvä."

Testasin pari vuotta sitten pesupähkinöitä. Vaativaan pyykkiin, kuten vaaleisiin kauluspaitoihin, pesuteho on riittämätön ja niissä pesupulverin valkaiseva komponentti on tarpeen. En tosin testannut pesupähkinöitä perkarbonaatin kera. Samoin lasten tosi likaisiin vaatteisiin ei vät vähempitehoiset aineet riitä. Pesupähkinät sopivat kuienkin mainiosti pyykille, joka ei ole kovin likaista. Ekopalloja en ole testannut. Jos sinulla on kokemuksia niistä tai muista ekopesuaineista niin kerro kommenteissa. Sappisaippua on osoittautunut mainioksi tahranpoistajaksi. Siitä olenkin kirjoittanut jo aiemmin.

Pesupähkinät ovat ekokauppojen tuotteita. Ne ovat vaihtoehto teollisille pesuaineille, mutta vain rajallisessa määrin. Vuoristosta käsin kerättävillä pesupähkinöillä ei voida korvata suurten joukkojen pesuaineita, mutta ne ovat kuitenkin yksi vaihtoehto muiden joukossa. Pesupähkinät sopivat hajusteettomina hyvin herkkäihoisten pyykille.

Lue myös:
Sata kehua

KEHU 9. Onnistuneita hetkiä kaikille Hesa Cupin pelaajille, jotka taistelevat kuninkuuslajissa sitkeästi säästä ja kurasta huolimatta. Hikipyykkiä pesee ihan mielellään.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Tähtimainokset ja sammakko

Pakotin itseni lukemaan kosmetiikkamainoksia. Normaalisti katseeni on lehtiä lukiessa hyvin valikoiva. Hyppään mainokset yli automaattisesti. Pitäisi varmaan silmäillä kaupallisia tiedotteita vähän useammin, sillä niin hauskoja ne ovat. Keräsin teidänkin iloksi muutaman tähtimainoksen. Tähtimainokseksi pääsee sillä, että kuluttajan informaatioksi sisältävä lause sisältää tähden.
Siis tällaisen *.
Tähti tarkoittaa jotain aivan erityistä ja sen merkityksen selvittäminen on pieni salapoliisitehtävä. Selitys löytyy tavallisimmin mainoksen alareunasta tai selkämystä vasten olevasta reunasta pystysuorana tietenkin pienen pienellä präntillä, sillä eihän se muuten olisi salapoliisitehtävä. Tähtimainosten joukkoon pääsee myös ilman näkyvää tähteä, jos on tarpeeksi hulvaton mainoslause. Sammakkokategoriaan pääsevät markkinointi-ihmisten kummalliset lausahdukset.

Tähtimainokset


Nivea Visage, natural beauty, Beautifying daily peeling
All skin types

Kirkasta ihoasi päivittäisen kuorinnan avulla.


Siis oikeasti, pitääkö iho kuoria päivittäin?
Kaikille ihotyypeille?
Myös couperosalle?

Gliss Asia Straight
Suorat hiukset 48 tunniksi ilman suoristusrautaa
  • Hiuksia suoristava koostumus
  • Sisältää bambu- ja orkideauutetta
  • Suoremmat hiukset jopa 48 tunniksi*
  • Viettelevä kiilto
Tähti: *Käytettäessä Gliss Asia Straight-sarjan shampoota, hoitoainetta, anti-frizz seerumia ja voidetta yhdessä.

Olisikohan sittenkin helpompaa käyttää sitä suoristusrautaa?


Schwarzkopf, essential color

Ensimmäinen kestovärimme, joka sisältää luonnosta peräisin olevia ainesosia. Ilman ammoniakkia.
LUONNOLLISIN HIUSVÄRIMME:

- 0 % ammoniakkia ja luonnosta peräisin olevia ainesosia kuten litsihedelmää ja valkoista teetä
- 100 % intensiivinen, pitkäkestoinen väri
- Peittää harmaat täydellisesti

Intensiivistä, harmaat täydellisesti peittävää väriä ei saa aikaiseksi ilman vahvoja kemikaaleja. Voihan hitsi - litsi ei siinä asiassa pelasta.


L´oréal Paris
Ensimmäinen * kuningatarhyytelöä sisältävä huulipuna:

Tähden selitys:* L´oréal Parisì n
Pitäisiköhän Kemikaalikimaran lanseerata oma sarja ja mainostaa sitä: Ensimmäinen* kuningatarhyytelöä sisältävä voide.
*Siis Kemikaalikimaran eka sellainen tuote, muilla jo on.


Garnier Fructis Style Bamboo Flexihold

Ensimmäinen bambua sisältävät hiuskiinne.* 24 h kestävä kiinnitys, joustava tuki
* Ensimmäinen bambu-uutetta sisältävä hiuskiinne, jonka kiinnitys kestää 24 h ja tuki joustaa tilanteessa kuin tilanteessa.* Uusi äärimmäisen hienojakoinen kuivasumute ei jätä hiuksia tahmeiksi ja irtoaa yhdellä harjan vedolla.
Tähti:* Fructikselta
Tässä on sama kikka kuin edellisessä, mutta hämäyksen vuoksi tähtiselityksen yläpuolelle on laitettu pari ylimääräistä tähteä, joissa kehutaan tuotetta. Ovelaa.


Garnier hydralock
24 h kosteuttava emulsio
2 kertaa kosteuttavampi,

2 kertaa pidempään*.

Tähti: * Verrattuna perinteiseen Garnier kosteusvoiteeseen
Miten markkinointi-ihmiset oikein keksii näitä?


Braun (Ei ole kosmetikkaa, mutta mainostekstin perusteella pääsee tähtiluokkaan)
Uusi lempeä tapa saada silkin sileät sääret
Uutta Braunin Silk-épil Wet&Dry -epilaattoria voi käyttää veden kanssa, joten saat hellävaraisimman Braunin ihokarvojen poiston koskaan. Epilaattori kohottaa ihokarvan ja poistaa sen hellästi aina juuresta asti. Sääret pysyvät kauniin sileinä jopa neljä viikkoa. Vastustamattoman lempeä muutos.
Lempeä, hellävarainen, hellä ja taas lempeä... Liian monta hellimissanaa ollakseen uskottavaa, varsinkin kun kaikki tietää, että ihokarvojen repiminen sattuu hemmetisti.
Huippumalli photoshopataan
Keräsin mainoksia Kauneus ja Terveys- ja Elle-lehden heinäkuun 2009 numeroista. Jälkimmäisessä haastateltiin Elettra Wiedemannia, Isabella Rosselinin tytärtä, joka äitinsä jalanjäljillä toimii Lancomen mallina. Lehden nettisivuilla on katsottavissa hänen videohaastattelunsa. Jutuissa puhutaan geeneistä, terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta, ruokavaliosta ja tietenkin voiteista ja seerumeista. Elettra on todella kaunis nainen, mutta ei ilmeisesti riittävän kaunis, sillä niin photoshopattuja ovat lehden kuvat kaunottaresta. Kaikki Elettran persoonalliset luomet on häivytetty valokuvista, jotta iho näyttää sileän sileältä. Videolla ne ovat näkyvissä. Haastattelu on tehty heti kuvausten jälkeen, vaatetus on sama. Miten voi olla näin kirjaimellisesti kaksinaamaista touhua? Haluatko olla kuten Elettra? Elä terveellisesti, käytä meidän suosittelmaamme kosmetiikkaa - ja photoshoppaa sinusta otetut kuvat!


Sammakko

Törmäsin kosmetiikan tarpeellisuutta käsittelevää postausta kirjoittaessani sammakkoon.

”Me syömme ja juomme säilöntäaineita sisältäviä tuotteita, pesemme ja voitelemme itsemme niillä. Elämän aikana meistä tulee säilykkeitä, jotka eivät edes maadu kunnolla”, sanoo Marika Westerholm-Amin lääkkeitä ja ihonhoitotuotteita valmistavasta Weledasta.

Lähde: "Kylppärin kaapin kemikaalicocktail", 2.2.2006, Plaza.fi

Urbaanilegendat kelpaavat markkinointipuheisiin?
Miten muuten sammakosta saadaan prinssi? Pitääkö suudella, käytetäänkö kosmetiikkaa vai photoshopataanko?
Katso myös:

Sata kehua

Kehu 8. Kehut menevät Elettralle, jonka mielestä meikkamisessa vähemmän on enemmän ja joka muistuttaa ruokavaliosta ja liiasta auringonotosta.

Sammakkokuva: Stryker W@sp, Flickr, lisensoitu Creative Commons -lisenssillä

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Pirullisen puvuntekijän silinteri

Bongasin pirullisen puvuntekijän blogin kirjoittaessani kosmetiikan tarpeellisuusdesta. Linkkasin juttuun Evil Dressmakerin harvinaisen kiihkottoman ja analyyttisen tekstin samasta asiasta. Käykääpä lukemassa kumpikin kirjoitus, jos ette vielä ole sitä tehneet.

Tiedoksenne, Evil Dressmakerin blogissa on parhaillaan kysely ja arvonta, jonka palkintona on hänen tekemänsä pikkuruinen silinterihattu tyllikoristein kynsilakan kera. Jos sellaiset kiinnostavat, niin vastaamaan tänne: "Herkkuja onnekkaille".

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Kemiaa keittiössä

Blogin aihepiiristä huolimatta pyrin välttämään kemian hankalia kiemuroita, kaavoja ja reaktioita. Keskityn aiheisiin, jotka koskettavat ihmisiä ja joista on hyötyä arjessa. Anu Hopia on puolestaan fokusoinut aiheensa kemiallisiin reaktioihin kirjassaan "Kemiaa keittiössä". Kirja on ollut runsaasti esillä, aiheesta on tehty ohjemia ja Hopia sai kirjastaan Lauri Jäntin tunnustuspalkinnon - eikä suotta.

Hopia kertoo, mitä tapahtuu leivän nostatuksessa, miksi kananmuna kelluu, miten tehdään hattara tai paistetaan täydellinen pihvi, miten maistetaan makea, suolainen, hapan, karvas ja umami. Auttaako öljy pastankeittäjää? Kuinka tehdään täydellinen kermavaahto? Miksi kevytruokaa on vaikea maustaa? Kaikkiin näihin löytyy vastaus kemiasta.

Chili tuottaa virtuaalikuumuutta

"Läähätä...voihki... itke... vaikeroi... pyyhi hikikarpalot otsaltasi - ja pyydä LISÄÄ! Kiihkeä polte saa koukkuun. Tuntuu kuin ruoan tulisuus maistuisi koko iholla. Aterian kuumia aistimuksia tuottavat thaikeittiöstä tutut inkiväärit sekä erityisesti meksikolaiskeittiön jalopenot, habanerot ja muut chilit.
Chilien kapsaisiini on mauton ja hajuton yhdiste, mutta suussa se voi aiheuttaa jopa kivuliaan kuumotuksen. Inkiväärissä samoja tunnelmia tarjoilee lempeämpi gingeroli. Kumpikin on kemiallisesti sukua viattoman viehkeälle vanilliinille; vain pieni rakenne-ero on tehnyt ensin mainitusta Luciferin sanansaattajajia."
Teorian lisäksi kirjassa on reseptejä, kuten marja- tai hedelmäkohokas, molekyyliankkaa appelsiinikastikkeessa, insinöörin espresso ja hollandaise-kastike. Ruokaohjeissa tietenkin kerrotaan, miksi ruoka tehdään niin kuin se tehdään. Hopia on käsitellyt myös marinadeja:

"Jos lihan haluaa marinoida läpikotaisin, se kannattaa tutkimusten perusteella leikata ohuiksi suikaleiksi ja antaa marinoitua vähintään vuorokauden. Mutta jos haluaa lihan maistuvan myös lihalta, marinadin ja sen sisältämien mausteiden oikea paikka on aivan lihan pinnassa. " "Kärsimättömän kokin ei kannata tuhlata aikaansa marinointiin. Maut saa lihan pintaan yhtä tasaisesti ja tehokkaasti levittämällä marinadin nopeasti käsin lihan pintaan kuin monen tunnin liottamisella. Temppu on melkein yhtä nopea kuin valmiiksi marinoidun lihan ostaminen."

Nopea lihan marinointi, joka maustaa muttei mureuta

ruokaöljyä (mitä kaapista sattuu löytymään)
jotakin hapanta (viinietikkaa, olutta, viiniä, sitruunamehua, jogurttia...)
mausteita (pippuria, suolaa, ripaus hunajaa tai sokeria, vähän soijakastiketta, jotakin tulista...)
lihaa

1. Sekoita aineet keskenään,
2. Hiero marinadia lihaan noin kymmenen sekunnin ajan.
3. Taputtele ylimääräinen marinadi pois.
4. Paista tai grillaa.
Kirjasta löytyy kirjallisuuslähteet, sanasto ja hakemisto etsimisen helpottamiseksi. Luin itse kirjan varsin vauhdilla parissa päivässä. Suosittelen lukemiseen hitaampaa tahtia, sillä vaikka asia on kerrottu selkeästi, kemia-annos käy aika suureksi. Kirja sopii mainiosta ruoalaitosta kiinnostuneille, Hopia kertoo ruoanlaitosta enemmän.
Lue myös:
Sata kehua

KEHU 7. Erityismainita ja kehu Anu Hopian analyysille pannukakun epäonnistumisesta. Perhe on nimittäin väittänyt, että pannukakuistani on tullut pannukakkuja - siis epäonnistuneita. Nyt voin vedota Hopian kirjaan. "Vaikka onneton tekele ei muistuttaisi lainkaan alkuperäistä suunnitelmaa, kokki voi aina väittää, että se edustaa tällä kertaa sisämongolialaista keittiötä. Näin ollen pannukakku ei voi epäonnistua." Kiitos Anu!

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kassalla kuulee totuuden

Lasten suusta kuulee totuuden - ja kaupan kassan. Poikkesin hiljattain hieman ennen sulkemisaikaa ruokakaupassa täydennysostoksilla. Kassan eläikää lähestyvä nainen jutteli edessäni olevan nuoren pariskunnan kanssa kauppojen aukioloajoista. Jatkoin aiheesta toteamalla, että eiväthän ihmiset sen enempää ruokaa osta kuin ennenkään, vaikka kaupat olisivatkin enemmän auki. Kassarouva selvästi halusi avautua. Lukekaa hänen viisautensa.

"Niin, ja tässä taloustilanteessa! Mistä ihmisillä riittää rahaa? Minä olen elänyt ajalla, jolloin ei ollut edes jääkaappeja. Ne tuli vasta 60-luvulla. Siitä huolimatta kaikki ruoka tehtiin itse. Nyt ihmiset ostaa valmista ja puolivalmista - suoraan sanoen ihan paskaa. Ja karkkia ja limsaa. Ihan säälittää välillä lapset, kun ne ei saa kunnon ruokaa. Sitä paitsi ennen säästettiin ja sitten vasta ostettiin. Nyt pitää olla kaikki ihan heti."

Totesin olevani samaa mieltä ja kerroin, että varsinkin teini-ikäisillä limun juonti ja karkin syönti on aivan mahdotonta.

"Teini-ikäisiä kiinnostaa vaan siideri ja olut! Minä puhun tällaisista pienistä" näyttäen kädellään noin metrin korkeudelle. Yritin hieman puolustella nuoria, että ei ihan kaikkia sentään kiinnosta vain siideri ja olut.

"No ei varmaan ihan kaikkia, mutta minä puhun tämän alueen nuorista. Tietäisit kuule, millaisia määriä tästä on tänäänkin mennyt. Jatkuvasti! Elina on koko päivän täyttänyt hyllyjä. Tulisit päiväksi katsomaan, niin näkisit. Olutta meillä eniten myydään."

Elina seisoi kassan päädyssä ja odotteli, että viimeiset asiakkaat lähtevät, jotta saa laitettua ovet lukkoon. Mitäpä kassan kertomaan on lisäämistä. Hän näkee työssään sen, mitä ihmiset oikeasti ostavat. Kauppa sijaitsee Espoossa aluella, jossa käsitykseni mukaan asuu suht' keskivertoihmisiä. Kotiin ajellessani pohdin ihmisten tiedostavuutta ja jaoin heidät karkeasti kolmeen ryhmään.

Ei mitään väliä (EMV)

Tätä ryhmää terveyteen liittyvät asiat eivät hetkauta lainkaan. He syövät helpointa ja halvinta mitä kaupasta saa. Virvoitusjuomia, olutta, siideriä, karkkia ja tupakaa kuluu. Kulutustuotteet valitaan hinnan mukaan. Kestävyys, ympäristönäkökohdat ja jätteet ovat toissijaisia asioita. Äärilaita elelee tosi epäterveellisesti, mutta ryhmään kuuluvat varsin tavallisesti elelevät, jotka eivät vain muuten piittaa asioista.

Huolestuneet

Huolestuneet saattaavat pohtia kulutustottumuksiaan ja valitsevat silloin tällöin ympäristömerkityn tuotteen, kierrättävät tavaroitaan ja lajittelevat jätteensä. Huolestuneisuus ei kuitenkaan välttämättä johda tekoihin. He pohtivat ruoan lisäaineita, mutta lastaavat silti ostoskärryihinsä karkit ja limsat. He tarkkailevat energiankulutustaan ja varsinkin sähkölaskun suuruutta, mutta lentävät kerran pari vuodessa toiselle puolelle maapalloa. Oman arvioni mukaan suurin osa ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.

Supertiedostavat

Supertiedostavat miettivät terveyttä ja ympäristöä jokaisessa hankinnassaan ja teossaan. He kierrättävät, ostavat luomua, lukevat kosmetiikan INCI-listat ja elintarvikkeiden E-koodit. Heille terveydestä ja ympäristöstä huolehtiminen on elämäntapa. Supertiedostavat ovat asiassa jo niin pitkällä, että he eivät välttämättä näe metsää puilta. He saattavat esimerkiksi olla huolissaan kosmetiikan ainesosasta tai elintarvikkeiden lisäaineista, joilla ei kokonaisuuden kannalta ole mitään merkitystä - edes heidän itsensä kannalta.

Jako on karkea. Tiedostavuutta on hyvin monen tasoista välimuotoineen. Keskustelu kaupan kassalla antoi vahvistusta sille, että asioita pitää katsoa kauempaa ja laajemmin. Jos tuijottaa pelkästään kosmetiikkapurkkia, jää moni asia huomioimatta. Yksittäinen E-koodi voi joillekin aiheuttaa harmia, mutta paljon olennaisempi asia on ruokavalion koostaminen ylipäänsä. Lisäaineet hoituvat samalla, siinä sivussa.

Hankala kysymys

Sain muutama kuukausi sitten lukijakysymyksen, jota olen pyöritellyt mielessäni ilman kunnon vastausta. Lieneekö sellaista olemassakaan? Onko sinulla tähän hyviä ohjeita?

"Kuinka herätellä ihmistä, joka on koulutettu, lukenut ja tietää kyllä kemikaaleista ruuassa ja ympäristössä, mutta ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan omassa elämässään mitään terveempään suuntaan, ennen kuin todetaan vakava sairaus yms. katastrofi. Onko mitään tehtävissä ja mistä kannattaisi aloittaa, vai onko turha hakata päätä seinään, vaikka kyseessä läheinen ihminen."

Kysyjän läheinen kuuluu EMV-ryhmään. Kysymyksestä ei toisaalta käy ilmi, millaisista asioista henkilön kohdalla pitäisi olla huolissaan. Onko kyseessä todellinen riski vai vähemmän oleelliset asiat. Kysymys on silti hyvin aiheellinen. Mitä tehdä EMV-ryhmäläisille? He eivät esimerkiksi käy lukemassa tällaisia blogeja, koska he eivät välitä.

Huolestuneille, sille kaikkein suurimmalle ryhmälle, tärkeintä on keskittyä oleelliseen. (Tulipa kirjoitettua suuri viisaus...) Tarkoitan tällä sitä, että heidän ei kannata ihmetellä yksittäistä kemikaalia, vaan pohtia kulutustottumuksiian yleisellä tasolla. Mikä on ylipäänsä tarpeellista ja mikä ei. Kemikaalikimara käsittelee aiheita tältä kannalta, mutta toki kerron myös yksityiskohtaisempaa tietoa elämäntapaihmisille. Kokonaiskuvaa ei kuitenkaan kannata hukata detaljeihin. Vielä kun saataisiin EMV:läiset edes huolestuneiksi...

Lue myös:
Sata kehua

KEHU 6. Kehut menevät tietysti kassan tomeralle naiselle, joka erottaa olennaiset asiat.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Tarvitaanko joka purnukkaa - kysely

Kysely miehille ja naisille: millainen purkkiarsenaali kylppärissä tarvitaan? Onko tuotteita, joita ei mielestäsi tarvita lainkaan tai tarvitaan niin vähän, että ilmankin tulisi varsin hyvin toimeen? Laadin aiheesta kesäkyselyn, joka löytyy sivun oikeasta reunasta. Lista ei suinkaan ole täydellinen, enkä ottanut mukaan lainkaan meikkituotteita.

Kysely on tosiaan tarkoitettu myös miehille, sillä ainakin Yhteishyvän artikkelin mukaan mieskin tarvitsee pakillisen tuotteita. Naiset voivat ohittaa partavesi, partabalsami-kohdan. Sillä selvää lienee, että naiset eivät pääsääntöisesti niitä tarvitse. Siinä asiassa kysytään miesten mielipidettä.

Vastausaikaa on heinäkuun loppuun asti. Kerro mielipiteesi!
Kysely on päättynyt. Tulokset löytyvät täältä: "Turhinta kosmetiikkaa".

Lue myös:

Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus?

Kymmenen päivää pesemättä kasvoja

Sattuipa Helsingin sanomissa (29.6.2009) silmiini juttu, jonka otsikkona oli: "Kasvoja ei tarvitse pestä joka aamu". Artikkelissa tiedusteltiin, tuleeko finnejä, jos ei peseydey joka päivä. Johtava hoitaja Tuire Hastell Iholiiton Ihopisteestä vastasi näin:

"Olin kerran Lapissa kymmenen päivää pesemättä kasvoja, eikä iho ole koskaan ollut niin hyvä. Suomessa ilma on niin puhdas, ettei siitä jää likaa iholle. Joku Ateena tai Istanbul on eri asia. Jos ihoon tulee helposti mustapäitä, siitä kannattaa hoitaa pesuaineilla , jotka on tarkoitettu mustapäiden estämiseen. Finneistä ei tarvitse kärsiä, ne saadaan hoidettua pois."
Mahtava uutinen! Iho voi pärjätä ihan itsekseenkin, jopa pesemättä. Minusta kosmetiikkakeskustelu on väärillä urilla. Energiaa käytetään pohtimiseen ja selvittämiseen, mitä tuotemerkkiä kannattaa käyttää ja mitä ei. Olennainen kysymys on se, mitä tuotteita tarvitaan ylipäänsä. Kaapit kerätään täyteen purkkeja, joiden loppuun käyttämiseen kuluisi aikaa kymmenen vuotta, elleivät tuotteet vanhenisi ennen sitä. Kuluttajat ovat huolissaan kemikaalikuormastaan ja selvittävät hankalia INCI-luetteloita. Meille uskotellaan, että emme voi elää ilman valtavaa purnukka-arsenaalia. Se, jolla ei ole joka vuorokauden ajalle ja ruumiinosalle omaa voidetta, ei huolehdi itsestään - eikä kosmetiikkafirmojen tuloksesta.
beauty ~ only skin deep?



 Tuire Hastellilla kymmenen päivän pesemättömyys paransi ihon kuntoa. Iho tuntui vain pitävän hoitamattomuudesta. Miksi ihoa sitten pitää jatkuvasti puhdistaa, kuoria, virkistää, kosteuttaa, puunata ja tuunata? Onko aivan mahdoton ajatus, että paras ihovoide on ihon itsensä valmistamaa - Made Only for You! On kaiken lisäksi tosi ekologista, ei turhia pakkauksia. Ja kyllä, meikkaan (lähes) päivittäin ja puhdistan ihoni. Kasvojen puhdistamiseen tarvitsen yhden ainoan tuotteen, voiteen, jolla meikit lähtevät. Kasvovettä tulee hanasta. Muita minulle täysin tarpeettomia tuotteita ovat esimerkiksi deodorantit ja hiustenhoitoaineet. Miksi hinkata dödöä kainaloon, jos hikoilee kasvoista? Miksi lässäyttää hyväkuntoiset hiukset? Minusta on turha rasittaa kroppaa tarpeettomilla aineilla ja on aivan aiheellista miettiä, mitä nahkaansa sivelee - vai siveleekö mitään. Käytetäänhän aineita vuosia ja monesti jopa vuosikymmeniä.

Vihreyttä etsimässä

Tuotteiden houkuttelevuutta lisätään luonnollisuudella. Vihreys puree. Luonnolla ja luonnollisuudella myydään kuitenkin ties mitä. Viherpesu on tosi yleistä. Purkin kuin purkin kyljessä on hedelmä, marja tai yrtti. Esimerkiksi hiusvärit voivat allergisoida pahastikin. Kun pakkauksen kylkeen laitetaan merkintä "sisältää greippiuutetta", kuluttaja voi olla turvallisin mielin?

Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2009 on artikkeli luonnonkosmetiikasta. Juttu kertoo luonnonkosmetiikan periaatteista, määritelmistä ja myös tuotteiden aiheuttamista haitoista. Kosmetiikan luonnollisuudelle ei ole olemassa virallista määritelmää tai lainsäädäntöä. Erilaiset järjestöt ovat kuitenkin luoneet tuotteille kriteeristöjä, jotka poikkeavat toisistaan jonkin verran. Tunnetuimpia sertifikaatteja ovat saksalaisen kemianteollisuuden BDIH, ranskalaisen Cosmebion ECO sekä BIO. K&T esittelee nämä lyhyesti nettisivuillaan. (Huomatkaa kuvan nainen, jonka naturelleihin, lähes meikkaamattoman oloisiin kasvoihin sekä laittamattomien (mutta värjättyjen?) näköisiin hiuksiin on käytetty peräti 14 eri tuotetta.) Suomessa Luonnonkosmetiikka ry pyrkii saamaan tuotteille yhdenmukaiset määrittelyt.

Pääperiaatteina luonnonkosmetiikassa on käyttää mahdollisimman luonnollista alkuperää olevia raaka-aineita ja luomulaatuista aina kun mahdollista. Raaka-aineiden tulee olla mahdollisimman vähän prosessoituja, eikä niitä saa olla testattu eläimillä. Tuotteiden tulee aiheuttaa ympäristölle mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle koko elinkaari huomioiden. Huomiota kiinnitetään myös pakkausten ekologisuuteen ja pakkausmerkintöihin. Jos vaatimukset täyttyvät, yrityksen on mahdollista hakea tuotteilleen oikeutta käyttää sertifiointiorgaanisaation logoa.


Luonnonkosmetiikan tuotteet eivät saa sisältää esimerkiksi synteettisiä hajusteita ja väriaineita, tiettyjä säilöntäaineita (kuten formaldehydin vapauttajat, parabeenit), maaöljyperäisiä raaka-aineita ja synteettisiä UV-filttereitä. (Tarkempi lista täältä.). Hajusteet ja säilöntäaineet ovat yleisimmät yliherkkyyksien aiheuttajia, joten niiden välttäminen on aivan aiheellista, ihan samoin kuin tarpeettoman kemikaalikuormituksen välttäminen ylipäänsä. UV-filttereiden käyttökiellon takia luonnonkosmetiikan on vaikea täyttää auringonsuojatuotteille annettuja vaatimuksia. Lue aikaisempi postaukseni auringonsuojatuotteista.

Kosmetiikka ei ole kemikaalitonta - ei edes luonnonkosmetiikka

En varmaan ole ainoa, jota nyppii kosmetiikkamainosten tyyli. Lehtiä lukiessani hyppään systemaattisesti kosmetiikkamainosten yli, sillä minua ärsyttää niiden hypetys, hehkutus, ylisanojen käyttö ja näennäistieteellinen "informaatio". Tämä koskee siis kaikkea kosmetiikkaa. Taidanpa kirjoittaa mainonnasta ihan oman pätkän. Sitä ennen pitää varmaan pakottautua lukemaan niitä mainoksia...

Luonnonkosmetiikasta kertovissa jutuissa, kuten myös edellä mainitussa K&T:n artikkelissa, puhutaan kemikaalittomasta kosmetiikasta. Termi on sangen kummallinen. Sillä tarkoitettaneen tuotteita, jotka eivät sisällä keinotekoisia aineita. Kemikaalitonta kosmetiikkaa ei kuitenkaan ole olemassakaan. Kaikki kosmetiikkatuotteet ovat seoksia kemiallisista aineista. Luonnonhajusteet, balsamit ja uutteet sisältävät yleensä satoja kemiallisia yhdisteitä. Kaikki nämä yhdisteet eivät myöskään ole haitattomia. Luonnosta peräisin oleva ei ole synonyymi haitattomuudelle.

Luonnonkosmetiikka voi olla joillekin erinomaisen oiva vaihtoehto, mutta ei suinkaan kaikille. Esimerkiksi säilöntäaineille herkistyneille saattaa luonnonkosmetiikka sopia, sillä niissä tietyt säilöntäaineet ovat kiellettyjä. Vähemmälle huomiolle jää se, että allergikot voivat saada luonnonkosmetiikasta pahojakin reaktioita. Tuotteet voivat sisältää runsaasti allergeenejä, kuten lanoliinia, luonnon hartsia, bentsoehappoa, mehiläisvahaa tai erilaisia yrttiuutteita. Esimerkiksi mykerökukkaisseos (Compositae Mix) on yksi kosketusallergian testiaine.

Toinen häiritsevä seikka luonnonkosmetiikasta puhuttaessa on terminologian pyörittely. Synteettiset aineet ovat luonnonkosmetiikka-ajatelun mukaan paha, paha juttu. Näin ainakin annetaan ymmärtää. Synteettisyyttä käytetään markkinointikikkana. Mutta kun luonnonkosmetiikan tuotteessa on synteettisesti muokattu ainesosa se onkin "kasvista johdettu ainesosa" tai "luontaisen kaltainen". Esimerkiksi itseruskettavissa tuotteissa on ruskettavana aineena dihydroksiasetoni, jota voidaan valmistaa joko sokereista tai synteettisesti glyserolista. Onko toisella tavalla valmistettu aine synteettinen haitallinen kemikaali ja toinen ei? Entä puolukoiden sisältämä bentsoehappo, jota myös voidaan valmistaa keinotekoisesti? Tekeekö synteettisyys saman aineen "vaarallisemmaksi"? Silikonit ovat luonnonkosmetiikassa pannassa ilmeisesti synteettisyytensä takia. Käyttäjille ne ovat kuitenkin harmittomia. Esimerkiksi vauvoille ilmavaivoihin tarkoitettu lääke sisältää silikonia. Eli vauvoille sitä voi syöttää, mutta ei laittaa aikuisen hiuksiin?

Kaapistani löytyy sekä tavallista, että luonnonkosmetiikkaa, mutta en hehkuta kummankaan puolesta. Olennaisinta on selvittää, mitä oikeasti tarvitsee. Jotkut tarvitsevat voiteita, jotkut rasvailevat tavan vuoksi, olettaen, että niin pitää tehdä, jotkut kärsivät iho-oireista liiallisen hoitamisen takia. Kannattaa uskoa omiin kokemuksiin markkinointiväittämien sijaan.

Törmäsin netissä surffaillessani samaa aihetta käsittelevään blogikirjoitukseen. Evil Dressmaker (mahtava nimimerkki!) on selvästikin paneutunut asiaan ja laatinut kiihkottoman yhteevedon, jossa käsitellään muun muassa silikoneja, parabeeneja ja mineraalimeikkejä. Lukekaa Evilin postaus:"Kosmetiikka - kemikaalikoktaileja vai luonnollista ihonhoitoa". Mainio kirjoitus!

Lue myös
Sata kehua

KEHU 4. Suomen kesä on hieno, niin hieno!

Kuva: sunshinecity, Flickr, lisensoitu Creative Commons -lisenssillä

Kemikaalikimara kesämoodissa

Kesäloma tulee viettää kesästä nauttien, ulkoillen, liikkuen, nuuhkien suven tuoksuja ja maistellen uuden sadon vihanneksia ja marjoja: herneitä, makoisia porkkanoita, mansikoita, vadelmia. Kemikaalikimara siirtyy joksikin aikaa kesämoodiin. Postauksia ilmestyy hieman tavallista harvemmin, sillä pidän tietsikattomia päiviä. Kesän sadepäiviä varten laitan lähiaikoina pari lukuvinkiä.

Nauttikaa kesästä. Netissä ehtii roikkua syksyn sateissa ja talven räntäsäillä. Menkää ulos, puistoihin, metsään, rannalle tai vaikka ongelle, kuten oheisessa hellyttävässä Esso-mainoksessa. Huomatkaa mielikuvituksellinen sävellys ja sanoitus. Matkamme varrella ei muuuten enää ole Essoa, sillä Suomen Esso on myyty ja huoltamot vaihdettu toisille tunnuksille.





Niin hieno kuin kesä onkin, on hyvä muistaa muutama asia. Oheisissa postauksissa on asiaa ensiaputarvikkeista, grillauksesta sekä nestekaasun käytöstä.
Sata kehua

KEHU 5. Blogin kirjoittamisessa tulee välillä vastaa tietoteknisiä kysymyksiä, johin olen saanut Ezkalta tietsikkatampiolle soveltuvia selkokielisiä vastauksia. Kiitos!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails