Värikästä elämää

Värikäs kesäloma on vietetty ja blogikin palaa normaalin arkeen. Arki on parhaimmillaan juhlaa, joten mitenkään synkistelemässä en tässä ole. Lomalla tuli mieleen muutama juttu, joista ajattelin kirjoittaa. Otan yhdeksi teemaksi värit, osittain tämän upean heinäkuisen sateenkaaren myötä. Oli ihan pakko pysähtyä tien viereen ottamaan muutama kuva.

Sateenkaari syntyy, kun auringon valo heijastuu putoilevista sadepisaroista. Valo hajoaa spektrin väreiksi. Kuvissa näkyy ulompana sivusateenkaari, jossa värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin pääkaaressa. Pää- ja sivusaateenkaaren väliin jäävä taivaan alue on yleensä hiukan tummempi kuin muu taivas. Tätä aluetta kutsutaan Aleksanterin tummaksi vyöhykkeeksi.

Värit ovat kiehtovia. Olen harrastanut öljyvärimaalausta ja sen myötä katson ympäristöä hieman toisin. Saatan pakkasaamuna ihailla katulampun heittämään voimakkaan sinistä varjoa tai laskevan auringon hehkuttamaa talon räystästä. Auringonlaskukin on tietysti hieno näky, mutta oranssina hohtava räystäänalunen vähintään yhtä mielenkiintoinen. Pian alkaa elokuu, kuukausi, jolloin luonnon värit ovat mielestäni upeimmat.

Väriteemassa käsittelen muun muassa tekstiilejä, kun tuli värjättyä pari puseroa. Elintarvikeväreistä on pitänyt kirjoittaa jo muutenkin. Maaleja on ihan pakko käsitellä, suihkutetaan tai suditaan niitä sitten seinälle, autoon tai silmäluomiin. Muitakin juttuja toki on tulossa - ettei ihan riemunkirjavaksi mene.

Muuta estetiikkaan liittyvää:

• Rakkauden temppeli ja hyvän mielen graffitit
• Turhuuksien tavarataivas - Osa 3
• Törkyinen juttu

Sata kehua

KEHU 16. Aurinkoinen sää hellii, mutta ilon voi ottaa irti toisenlaisestakin säästä. Ilman sadetta ei esimerkiksi näe sateenkaaria. Muutama päivä sitten kesäinen kaatosade teki kesäretkestämme ikimuistoisen.