Kemikaalikimara: elokuuta 2010

tiistai 31. elokuuta 2010

Alumiinideodorantti voitti ekodödötestin

Uusi Musta teetti lukijoilla ekodödötestin, jonka voittajaksi valittiin kivideodorantti. Testin tuloksessa ei ole mitään ihmeellistä. Aiheen käsittelyssä on sen sijaan varsin ristiriitaista informaatiota.
"Kaikki testaajat aikoivat vastaisuudessa käyttää ainakin jotain ekodödöistä, ja kolme viidestä suunnitteli pitäytyvänsä täysin alumiinittomissa deodorantissa jatkossakin."
Kummallista, sillä voittajadödö nimenomaan sisltää alumiinia.  Kivideodorantti on alunaa, eli kemialliselta kaavaltaan (NH4)Al(SO4)2·12H2O, eli ammonium-A-L-U-M-I-I-N-I- sulfaattia. DeoCrystalin nettisivuilla asiaa kierrellään ja kaarrellaan sanoen, että tuote ei sisällä tukkivia alumiiniyhdisteitä kuten Aluminium Chlorohydrate tai Zirconium tetrachlorohydre. Alumiini kierretään käyttämällä sanaa aluna tai  mineraalisuola .Minusta luonnonkividödöä markkinoidaan harhaanjohtavasti alumiinittomana, vaikka se ei sitä ole. Yhdisteet ovat erilaisia, mutta jos alumiinin haitoista ei ole kiistatonta näyttöä, miten voidaan ehdottomasti väittää, että meidän alumiini on haitattomampaa kuin teidän alumiini? Kivideodoranttien mainonnassa kuitenkin käytetään hyväksi syvälle juurutunutta käsitystä alumiinidödöjen haitallisuudesta.
Ihan toinen juttu sitten on se, onko alumiinista ylipäänsä haittaa. Toukokuun lopulla Uusi Musta esitti radio-ohjelman, jossa haastateltiin kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousaa ja lääkäri Jorma Topparia. He totesivat, että dödöjen alumiinin haitoista ei ole näyttöä. Kommentoin ohjelmaa kirjoituksessani "Uskottavasti kosmetiikasta" asiaa näin:
"On mielenkiintoista nähdä, onko tällä ohjelmalla vaikutusta Uuden Mustan ja Kemikaalicocktailin juttuihin, suhtautumisessa esimerkiksi luonnonkosmetiikkaan tai alumiiniinKousa kertoi jo vuonna 2006, ettei alumiinin haitoista ole näyttöä, nyt samasta asiasta puhui sekä Kousa että Toppari."
Jotenkin odottaisi, että jos asia esitetään Uudessa Mustassa, se myös muistettaisiin kolme kuukautta myöhemminkin - mutta ei. Tunnen myötätuntoa asiantuntijoita kohtaan, jotka vuodesta toiseen jaksavat korjata toimittajien toistamia mantroja. Uusi Musta kehottaa tutkimaan INCI-listoja, mutta ei tee sitä itse testattaville tuotteilleen. Uusi Musta kritisoi ankarasti harhaanjohtavaa ja liioittelevaa mainontaa "Kosmetiikkamainonta kuriin!"- paitsi niin sanotun ekokosmetiikan kohdalla. Bisnestä se ekokosmetiikkakin on. 

Tämä lienee silkka kirjoitusvirhe tai sitten en ymmärrä testiä lainkaan. Pitikö testaajien välttää alumiinittomia vai alumiinillisia dödöjä?
"Testaajien piti kokeilla kaikkia viittä testideodoranttia kolmen viikon helteisenäkin testiaikana 26.7.-15.8.2010. Testaajien tuli pyrkiä välttämään alumiinittomia dödöjä tuona aikana."
Uuden Mustan artikkelissa ihmettytti myös tämä:
"Kiven hankaluus on siinä, että se on levitettävä aina puhtaalle iholle, joten sitä ei käytännössä voi lisätä kesken päivän. "
En käytä minkäänlaista dödöä, mutta minulla on kyllä ollut käsitys, että oli dödö millaista vaan, se tulee laittaa puhtaalle iholle.
Ja jotta kukaan ei vahingossakaan ala väittää, että olen normikosmetiikan puolella, niin en ole. Vastutan harhaanjohtavaa tietoa, tuli se mistä tahansa. Jos dödöjen alumiinien haitoista tulee näyttöä, taatusti kirjoitan siitä.
Lue myös

perjantai 27. elokuuta 2010

Hyvää palvelua

Tänään - tai oikeastaan eilen (kello pääsi jo livahtamaan seuraavan päivän puolelle)- piti hoidella monta juttua. Hommat sujuivat niin mallikkaasti, että päätin kertoa teillekin. On helpompaa ja varmaan yleisempää valittaa kuin kehua ja kiittää. Olen saanut koko päivän todella hyvää ja ystävällistä palvelua aamusta alkaen. 
Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa kassa oli sydämellisen ystävällinen. Kyynikko voisi sanoa, että opeteltu juttu ja että niinhän esimerkiksi amerikkalaiset tekevät. Erona vain on se, että amerikkalaiset voivat fraaseilla "Have a nice day!" katse kohdisttuna ohitsesi jonnekin kaukaisuuteen. Iloinen tervehdys katseen kera on sata kertaa tehokkaampaa ja mukavampaa.
Arkadiankadun Osuuspankissa virkailija kirjoitti minulle pyytämättä kortin, jossa on tilinumeroni sekä IBAN-koodi, johon vuoden vaihteessa siirrytään. Kirjoitti siististi käsin ja liimasi suojakelmun päälle. Palvelua siis. Virkailijat olivat ystävällisiä myös miehelle, joka tuhisi, kun ei päässyt suoraan asioimaan. Jonoa ei siis ollut, vaan hänen vuoronsa oli seuraavana.
Varasin Finnairilta jälkipolvelle lennon. Puhelimen päässä oli todella ystävällinen kaveri, joka pitkän keskustelun jälkeen pyysi vielä toivottamaan pojalle oikein hyvää matkaa. Kyynikko voisi taas todeta, että pakko olla ystävällinen, sillä kilpailu on kovaa. Niin on, mutta näin palvelun pitää toimia.
Vein Sellon Citymarkettiin kahdeksan kappaletta hajonneita Pro Light lamppuja, joista olen kirjoittanut aiemmin. Kerroin asiakaspalvelutiskillä, että lamput eivät kestäneet kolmea viikkoakaan. En pyytänyt rahaa takaisin, sillä kuittia en enää löytänyt. Olisin vain palauttanut lamput ongelmajätteenä ja informoinut heitä huonolaatuisesta artikkelista. Vaan kuikas kävikään. Myyjä lähti tarkistamaan hyllystä, että heillä on kyseisiä lamppuja myynnissä ja palattuaan ilmoitti, että saan maksamani summan takaisin. Ihmetteli myös, miksi kyseiset lamput ovat poistomyynnissä. Epäkuranttia ei saisi myydä. Näin palvelun pitää toimia. 
Mainitaan tässä yhteydessä myös Nordisk Film, joka vajaa kaksi kuukautta sitten hoiti mallikkaasti Pleikan huollon.  Laittakaapa tämän kirjoituksen kommentteihin omia positiivisia kokemuksianne.

Lue myös

lauantai 21. elokuuta 2010

Ylikulutuksen puolella

Tänään lauantaina 21.8. tuli täyteen laskennallinen ylikulutuspäivä eli päivä, jolloin ihmiset ovat kuluttaneetloppuun kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat.Tästä eteenpäin käytetään vanhoja varastoja. Ja nyt puhutaan siis uusiutuvista luonnonvaroista. Uusiutumattomat, kuten metallit ja apatiitti, ovat vielä asia erikseen. Jos ei kuluta, syyllistyy talouden jarruttamiseen, laman lietsomiseen, työttömyyden lisäämiseen ja ties mihin. Jos taas kuluttaa, on syöksemässä maapalloa tuhon tielle. Ei ole kuluttajalla helppoa.

Tavaran hamstraajat

Länsimainen nykyihminen on mestarillinen keräämään tavaraa, enkä tässä edes yritä väittää, että meillä olisi sitä niukasti, vaikka käynkin jatkuvaa taistelua roinaa vastaan. Hankinnoissa on tavoitteena pitkäikäisyys. Kestotavaroista, kuten esimerkiksi huonekaluista, on tullut jossain määrin kertakäyttöisiä. Kalusteita uusitaan herkästi, joko vanhojen kulahtaessa tai kun muuten vaan halutaan kotiin jotain uutta kivaa.
Kirpparikaupankäynti kuulostaa ekologiselta, mutta silläkin on kääntöpuolensa. Kirppisten olemassaolo lisää kulutusta, kun voi hyvällä omallatunnolla toimittaa vaatteen eteenpäin. Eivät ne tavarat niille kirppiksille itsestään tule, ne on valmistettava ja hankittava. Toki kirppiksillä on vanhaa, hyvin palvellutta tavaraa, mutta valtavasti kaikkea roinaa, jota ei itse asiassa tarvitsisi kukaan. Maailma on täynnä tarpeetonta tavaraa. 
Olen pohdiskellut termiä ekokuluttaminen, voiko sellaista ylipäänsä olla? Kollega oli sitä mieltä, että voi, jos se ei ylitä luonnon kestokykyä. Näinhän se varmaan on, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Jos henkilöllä A on pari T-paitaa ja hän ostaa kolmannen, jota kipeästi tarvitsee ja valitsee ekopuuvillaisen, kyseessä lienee ekokuluttaminen. Entä jos samanlaisen paidan ostaa henkilö B, jolla on 25 paitaa ennestään? Rajahyöty on olematon.


Matkailu avartaa - vaikka peltoaukioilla

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön liittyvät tietenkin lämmitys, polttoaineet, matkustaminen ja arkiliikenne. Kannatan lämpimästi julkisen liikenteen käyttöä, mutta kritisoin pääkaupunkikeskeistä hurskastelevaa keskustelua aiheesta. Työpaikkani on aivan Helsingin keskustassa ja yhteydet todella hyvät, pääsen liikkumaan bussilla, junalla, ratikalla ja metrolla helposti paikasta toiseeen. Ne, joille Itä-Helsinki tai vaikkapa Kirkkonummi ovat periferiaa, eivät varmaan voi kuvitellakaan, millaista on vielä kauempana, kun linja-auto kulkee kerran tunnissa, pari kertaa päivässä tai kenties ei ollenkaan.

Suomessa voi ajaa ajokortin 18-vuotiaana, mutta liikenteessä on moottoriajoneuvoilla liikkeellä nuorempiakin. Mopopoikia on ollut vuosikymmenet, mutta nyt liikenteessä on runsaasti mopotyttöjä sekä mopoautoja. Mopoautoilmiötä ei huomaa pääkaupunkiseudulla, jossa liikennettä on paljon, mutta maaseututaajamissa sitäkin selvemmin. Teinit ajavat mopoautorallia kylää ympäri. Tilannetta käydään tarkistamassa myös traktoreilla.
Alla pari kuvaa Eurajoelta, jossa poikkesimme kesällä pappatunturinäyttelyssä. Hienoja olivat. Näyttely pidettiin vanhassa Engelin suunnitettelemassa viljamakasiinissa. Rakennuksen pihalla ihmettelimme viereisen tien mopoautorallia. Kuskeina oli niin tyttöjä kuin poikia.
Vaan käryttävät polttoaineita vanhemmatkin. Onko esimerkiksi Suomen talvi niin kylmä ja synkkä, että se vaatiin vuotuisen lomareissun lentoineen, mieluusti vielä toiselle puolelle maapalloa? 

 

Hermes 2000, vuosimalli 1959 

Pappatunturi, 1960 ja Hermes 2000, 1959 


Apumoottoripolkupyörä, vuosimalli ei tiedossa

Tiedoksi muuten, että suuri lampputestini päättyi tänään, kun viimeinen kahdesasta ProLight-energiansäästölampusta  hajosi. Lamput kestivät siis kolmisen viikkoa. Nyt on sitten pussillinen ongelmajätettä palautettavaksi kauppaan. Pikkuvessaan laitoin jossain vaiheessa kaapin perukoilta pari aiemmin hankkimaani ES-lamppua. Mieheni kysyi, mikä narkomaanien piikityksenestovalo vessassa oikein on. Valaistus vaatii vielä säätöä.
Lue myös

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Lihavuutta vähentävät rintaliivit

Lähes yhdeksänkymmentä prosenttia naisista värjää tai on värjännyt hiuksiaan. Tyytymättömyys itseensä tuntuu kukoistavan vahvana. Myös rinnat vaikuttavat olevan aina ongelmalliset, ovat ne sitten suuret tai pienet. Tässä ratkaisuja ikiaikaisiin pulmiin, kuten alla olevan vanhassa mainoksessa kuvatun "pyöreän" naisen liian isot rinnat.  Tuohon aikaan ei ollut silikonitisseistä tietoakaan.

Rinnat pieniksi erikoiskudoshieronnalla

"Lihavat naiset vähentävät kaikkein mukavimmin rinnaympäryksen tällä mitä yksinkertaisimmalla tavalla.Nämä itsehierovat rintaliivit eivät vain tee vartaloanne heti solakaksi, vaan vähentävät samalla vähitellen liikarasvan. Tämän tehon aikaansaavat rintaliiviemme uusi kimmoisa hierova erikoiskudos, joka paljaalla iholla suorittaa rasvakudoksia vähentävää hierontaa liikkuessanne."
Pienentäähän se, jos runtataan rinnat lyttyyn. Erikoiskudoshieronta tosin kuulostaa hieman epämukavalta.


Rinnat suuriksi voiteilla ja pillereillä

Rintojen suurennus maailma (kyllä vaan, mainoksessa kirjoitetaan juuri näin - välilyöntien kera) tarjoaa apua pienirintaisille. Teksti alkaa ajatuksia herättävästi:
"MITÄ MIELTÄ MIEHET OVAT!

On itsestään selvää, että rintojen koko on yksi nykyajan naisten suurimmista huolenaiheista. Aihe on myös kovin yleinen miesten keskenään käymissä keskusteluissa ympäri maailman. Ei liene tarpeen sanoa, että suuret ja kiinteät rinnat miellyttävät miehiä roikkuvia ja löysiä rintoja enemmän.
Syitä siihen, miksi miehet pitävät enemmän naisista, joilla on suuret ja kauniit rinnat, on useita. Tärkein syy lienee se, että miehet nauttivat enemmän seksistä suuririntaisten naisten kanssa."
Ratkaisuksi tarjotaan monisanaisesti voiteita ja pillereitä ja tietenkin sivustolta voi tilata niitä.. Nettisivusto on laadittu näennäistieteelliseksi vertailuineen ja suositteluineen. Tuotteita hehkutetaan turvallisina, lääkäreiden testaamina ja tehokkaina. Voiteiden ja pillereiden lisäksi tarvitaan harjoitusohjelma. Jumppa on aina hyvästä. Sivustolla on lääkärista tai ainakin valkoiseen takkiin pukeutuneesta miehestä, jolla on stetoskoppi heitetty rennosti niskan yli. Yhteystiedot ovat USA:aan, ei puhelinnumeroa, ainoastaan sähköpostiosoite.
Jos ei ole tyytyväinen tuotteisiin, ne voi palauttaa ja saa rahat takaisin. Ensin pitää kuitenkin käyttää tuotetta vähintään 60 päivää, palauttaa kaikki ostetut pakkaukset tyhjät mukaanlukien ja maksaa palautuksen postikulut. Takaisin maksettavasta rahasummasta vähennetään rahasumman palautuksen kulut.
Sivustolla on myös teksti: "Turvallisuussyistä sinun käyttämä IP osoite tai tietokoneen ID tallennetaan muistiin. Kaikki yritykset vahingoittaa tai pettää yritystämme annetaan viranomaisten tietoon." 
Tulevatkohan pillit soiden?

Lue myös

lauantai 14. elokuuta 2010

Toimii kuin junan vessa

Junalla matkustaminen on mukavaa. Intercityt ja Pendolinot liikkuvat liukkaasti - tai ainakaan minun kohdalleni ei ole sattunut kovaonnisia reissuja pahoine myöhästymisineen. Jyväskylästä tullessani jouduin tosin kerran tosi rämisevään vaunuun. Mutta yleisesti pidän junalla matkustamisesta. Viime lauantaina matkustin nuorimmaisen kanssa Poriin. Oli muuten tosi edullista, sillä perhelipulla poika pääsi ilmaiseksi. Perheeksi kelpaa siis yksi aikuinen ja 6-16-vuotias lapsi - ei paha. Juna oli piiiiitkä, peräti 12 vaunua, sellainen perinteinen. Ihmettelin hetken, että onpas junassa runsaasti tummanpuhuvaa väkeä, kunnes tajusin - Sonisphere - metallimiehiä ja -naisia juna täynnä.

Poikkesimme ravintolavaunussa syömässä jotain aamiaisen tapaista. Ajankohta lähdölle oli biologisen kesäaikataulumme mukaan kovin aikainen, joten kotona juuri herättyä oikein maistunut vielä mikään.Totesin samassa pöydässä istuvalle Kirjurinluodolle suuntaavalle nuorelle parille, että asumme eivät oikein ole pukeutumiskoodin mukaisia. Iron Maiden- Metallica- ja Green Day-paidat olivat näet kotona.  (Paidat siis pojan, ei minun.) Pojalla tosin oli yllään musta bändi-T-paita, mutta siinä luki "The Beatles". Saimme pariskunnan nuorelta mieheltä vastauksena, että vaatetushan on aivan oikea. Beatleseistähän kaikki rock-musiikki on lähtöisin.

Junan vessa - se aina toimiva - on kuvan kaltainen. Asioiden jälkeen tallotaan poljinta, joka avaa luukuun ja ruuttaa vettä lorottaen kaikki raiteille. Siistiä! Tällaisia vaunuja ja taatusti toimivia vessoja on siis yhä liikkeellä. Muistan ainakin viidentoista vuoden takaa mielipidekirjoituksen, jossa eräs lääkäri ihmetteli, miten pääradoilla Helsingistä tiheine asemaväleineen voi olla käytössä vessoja ilman keräilyä. Ei ole kovinkaan hygieenistä. Mutta oliko tämä poikkeus vai onko näitä vielä runsaasti raiteilla? Junavaunuja ei kovin usein uusita. 


Metallikansa vaelsi Porissa Kirjurinluodolle ja me mökille. Sunnuntaina sää oli hikisen lämmin ja tyyni. Niin tyyni, että Slayerin jyminät kuuluivat Kirjurinluodolta, vaikka linnuntietä matkaa oli yli 20 kilometriä. Tuumailuihin Poriin lähtemisestä totesin, että ei sinne sateeseen kannata mennä. Hurjat kelitänä siellä sitten olikin, kuten varsin pian uutisoitiin.
Kirjurinluoto on etenkin lapsiperheille oiva retkeilykohde festivaalien ulkopuolella. Siellä on aivan loistava leikkipuisto, suuri ja hauska merirosvolaivoineen ja kiipeilytelineilleen.  Katsokaa vaikka oheisen linkin kuvista, jos ette ole käyneet tai jos reitti on Jazzien tai muiden tilaisuuksien aikaan kulkenut leikkipuiston ohi.tse Pääkaupunkiseudulla en ole niin hienoa nähnyt.Pelle Hermanni-puisto oli vakiokohde jokunen vuosi sitten. Nyt Kirjurille vetävät muut jutut.
Pitkä kuuma kesä

Musiikkiteemaan ja vuoden 2010 pitkään kuumaan kesään sopivat oheiset kuvat Popedan keikalta Heinäkuun lopulla Valkeakoskella. Menin sinne ex tempore-meiningillä. En edes tiennyt että Tervasaaren tehtaan edessä Paperitorilla on kyseinen Työväen musiikkitapahtuman konsertti., enkä edes muistanut koko Työväen musiikkitapahtumaa. Popeda ei ole ollut koskaan megasuosikkini, mutta kannatti mennä. Keikka oli  tosi hyväntuulinen.  Rolf Barnberg kertoo Demarissa: "..kun Popedan moottori jyrähtää käyntiin, ikuisen nuoruuden illuusio nousee ajatuksiin niin katsomossa kuin kai lavallakin." Tapahtuman sivuilla kuvataan konserttia näin: "Illan pääesiintyjä, Popeda, rokkasi tuhatpäisen yleisön hurmokseen ensitahdeista lähtien, sillä bändin 30-vuotinen taival Suomen rockpiireissä ei ole miesten menoa ainakaan hiljentänyt". No ei tosiaan ollut! Pate Mustajärvi on syntynyt vuonna 1956 ja yleisössä oli samanikäisiä ja vanhempiakin faneja. Niinpä yleisö oli miksaus nuorisosta aina mummo- ja vaari-ikäisiin - ja kaikilla yhtä hauskaa. Terveisiä Ruoholahdessa asuvalle, joka vuosi tapahtumassa käyvälle Kristiinalle, jos satut tämän lukemaan.

Lue myös

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Jotain vedessä

Majoituimme loman aikana yhdeksi yöksi retkeilijöille vuokrattavaan vanhaan, pienen maatilan asuinrakennukseen. Taloon tulee juokseva vesi, samoin pihan saunaan. Tuumailin, mistä vesi mahtaa tulla, kun sen väri  on selvästi ruskeaa. Juomavedeksi emme sitä käyttäneet, pelkästään saunavetenä ja tiskaamiseen. Kuvasta näkyy veden värillisyys. Saunoessa huomasin, että vesi maistuu vahvasti raudalta. Rauta voi olla peräisin maaperästä tai putkistosta. Vesi on mökin tietojen mukaan lähdevettä, joten epäilen putkistoa. Rautapitoinen vesi värjää lavuaarit, vessanpöntön ja tiskikoneen ruskeaksi, mikä ei näytä kovinkaan mukavalta. Rauta ei kuitenkaan aiheuta terveyshaittaa niissä pitoisuuksissa, joissa vesi on vielä juotavaa. Vahvasti rautapitoinen vesi on sen verran pahaa, ettei sitä viitsi juoda.

Kaivovesi kannattaa tutkituttaa säännöllisesti tai jos on epäilyjä  veden laadusta. Kolmen vuoden välein suositellaan mitattavaksi bakteerien määrä, pH, väri, sähkönjohtavuus, sameus ja permanganaattiluku. Kuuden vuoden välein suositellaan laajempaa tutkimusta, jossa selvitetään typpiyhdisteet, alkaliteetti, veden kovuus, happi, rauta, mangaani, kloridi ja fluoridi. Kallioporakaivoista tutkitaan edellisten lisäksi arseeni ja radon, jos on syytä epäillä, että näitä aineita on pohjavedessä.
Koska kotikaivonne vesi on viimeksi tutkittu?



Vaihtoehtoisesti voi tietysti hankkia vesitiivistettä.

HUH . . .?!? BERNARD DEHYDRATED WATER Product. (At last, Stephen Wright has some instructions: “I bought some powdered water but I didn’t know what to add.”)*



Lue myös

perjantai 6. elokuuta 2010

Outoja ilmiöitä

Laitetaanpa vielä pari kesäfiilistelypostausta, ennen kuin mennään vähän enemmän kemikaaliaiheisiin juttuihin. Työpaikkani sijaitsee Helsingin keskustassa, joten Kampin nurkilla tulee pyörittyä. Päivä pari sitten metroaseman vieressä oli kaksi ratsupoliisia. Tuumin, ottaisinko kuvan vai ei, kamera kun  sattui olemaan laukussa. En sitten ottanut, vaan kaivoin kameran esiin vasta Runeberginkadulla. Minkä ihmeen takia aamupäivällä kymmenen maissa keskellä kesää koko katu on valaistu? Seuraavana päivänä sentään valot olivat sammuksissa, mutta sen sijaan kehä ykkösellä loistivat katulamput. Minusta ei ole hämäränhyssyttelijäksi, mutta ihmettelen välillä talvisinkin rakennusten ulkovalaisua ja valojen hehkuttamista keskellä päivää. Veikkaan kyllä, että näihin on joku pätevä syy: kuten valojen tai ohjelmistojen testaus. Muuten hommassa ei ole järkeä.


Toinen kummallinen juttu on Lapinlahdenkadun tomaattikasvustot. Ravintola Bellixin kohdalla on tehty alkukesästä isohkoa remonttia, jossa katu on kaivettu auki. Kun ravintola heinäkuun lopulla avautui kesätauolta, he huomasivat montussa kasvavan tomaatteja. Talo on rakennettu joskus 1900-luvun alkupuolella ja nähnyt kaikenlaista. Jossain vaiheessa alueella lienee kasvatettu tomaatteja, sillä mitä todennäköisimmin taimet ovat lähteneet kasvamaan maaperän sisältämistä uinuvista siemenistä. Rakennusmiehetkin olivat heinäkuussa lomalla, joten tomaatit saivat rehottaa vapaasti. Vaan kurjasti taitaa tomaattien käydä, kun putkihomma jatkuu. Alimmassa kuvassa näkyy raakileitakin. Erikoinen juttu. Vaan kukapa moisesta paikasta tomaatteja alkaisi syötäväksi keräämään, vaikka todellista lähiruokaa olisikin.


Lue myös

tiistai 3. elokuuta 2010

Helteen uuvuttamat kynttilät

Jos jollakulla on auringonpaahteisella terassilla kynttilöitä, niille voi käydä kuten kuvassa. Mikä väsähdys, edes kynttilät eivät jaksa näitä helteitä, varsinkaan aurgingon helottaessa tuntikausia parvekelasituksen läpi. Kynttilöissä on  raaka-aineena parfiinia, steariinia tai mehiläisvahaa tai näiden sekoituksia. Parafiinin sulamispiste on 54-60 C, steariinin ja mehiläisvahan korkeampi. Terassilla lienee ollut lämpöä nelisenkymmentä astetta, jolloin kynttilät ovat pehmenneet ja nuokahtaneet. Istuskelin kesällä eräänä päivänä kyseisellä terassilla. Noin kuuma ei sentään silloin ollut.
Muistan vuosien takaa tapauksen, jolloin kaverini kotona oli saunasta palanut lamppu. Perheen äiti keksi sytyttää valaistukseksi pitkän kynttilän, jolle kävi jo saunan lämmitysvaiheessa samoin kuin kuvan amppelin kynttilöille. Onneksi tuli oli sammunut kynttilän nuupahtaessa, eikä sytyttänyt saunaa. 


"Me ei enää jakseta tätä!"
Lue myös

Pro Light - ja pimeys tuli

Piti vaihtaa vessoihin samalaiset lamput, jotta valaistus olisi tasainen. Isommassa vesassa on kolme valaisinta ja pikkuvessassa kaksi. Siispä ostin pari pakkausta energiansäästölamppuja. Niistä jäisi vielä kolme lamppua varastoon tuleviin tarkoituksiin. Vaan eipä mennyt ihan nappiin tämä hankinta. Vaihdoin lamput torstaina ja lauantaina havaitsin yhden pimentyneen. Parin tunnin päästä sammui toinen ja maanantaina kolmas. Näin saatiin vauhdilla lisää ongelmajätettä. Kyseessä olivat siis lamput, joille luvataan käyttöikää peräti 8 000 tuntia. Kolmella ensimmäisellä ei päästy edes sataan, vaikka olisi valaissut vessoja yötä päivää. Lamput lisäksi syttyvät niin hitaasti, että asiat ehtii toimittamaan ennen kuin valo on kirkastunut. Lamppuja täytyykin pitää päällä koko ajan, joten energian säästön kanssa on vähän niin ja näin.  Ainoa hyvä asia on se, että valon sävy on varsin miellyttävä, siis sitten, kun se jaksaa ilmestyä. Suivaantuneena laitan teillekin tiedoksi lamppujen merkin - Pro Light, jonka nimesin tänään uudelleen - Pimeys tuli
  • Energian säästäminen
  • Vihreä energia
  • Vähennä hiilidioksidipäästöjä
  • Käytä 80 % vähemmän energiaa
  • Ilmainen lamppu! Osta 3, saat 4

Vihertävänkirjava paketti korulauseineen ei paljon auta, jos laatu on tätä. Mikään ekoteko ostokseni ei ollut. Sitä paitsi ei ole olemassa ilmasia lamppuja, kuten ei ole ilmasia lounaitakaan. Kuka maksaa ne muutamassa päivässä kolme rikki mennyttä?  En minä ainakaan. Palautan lamput ostopaikkaan, sillä tuotteen pitää kestää pidempään. Vaan olisiko pitänyt kellojen soida, kun kyseiset lamput olivat tarjouksessa? Laatuvaatimukset koskevat myös tarjoustuotteita. 
Asiaan kuin asiaan pitäisi näköjään ensin kaivaa testitulokset. Kuluttaja-lehti on testannut energiansäästölamppuja vuonna 2009. Pro Light - Pimeys tuli- lamppuja testissä ei tosin ole mukana.
Kertokaapa kokemuksianne eri lamppumerkistä, mitkä ovat hyviä, minkä kanssa on ollut ongelmia. 
Lue myös

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails