YLEn vaihtaessa toimitusjohtajaa jo jonkin aikaa pohdiskelemani aihe mediasta ja YLEn tuottamasta aineistosta sopii ajankohtaan hyvin. Tämä kirjoitus ei ole tutkivaa journalismia, eikä myöskään rento, vaan mediakriittinen blogikirjoitus aiheena median tuottamat blogit. Kuulostaako kimurantilta? Sitä se todellisuudessa onkin. Lukekaa ja pohtikaa, miten kummalliseksi mediamaailma on mennyt.
Kuka vastaa blogikirjoituksista?
Lehtien nettisivustoille on juttujen lisäksi hyvin usein blogeja, muutamana esimerkkeinä Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti, Elle, Olivia, Yle, Ylen Olotila ja MTV3 Helmi. Vaan kuka vastaa lehden nettisivuilla olevista blogikirjoituksista ja laadusta? Pitääkö toimittajan noudattaa journalistin ohjeita myös blogikirjoituksissa? Oikeustieteilijä Sakari Huovinen pohdiskelee Helsingin Sanomissa 10.11.2009 journalistin työn hämärtymistä:
Alan itsesääntelyä vaikeuttaa Huovisen mukaan se, että klassisten toimittajien rinnalle mediasisällön tuottajiksi ovat nousseet monenlaiset tiedottajat, mainostajat, bloggaajat ja mediapersoonat, joilla ei ole mitään tietoa Journalistin ohjeista.
Toimittajien vastuuketjut taas ovat menneet solmuun, kun töitä on ulkoistettu, lukijoiden tuottamaa materiaalia lisätty ja juttuja alettu tehdä tiimityönä tai versioida eri medioihin. Journalistista on tullut asiakaspalvelija ja elämystuottaja.
Journalistin ohjeet on tarkoitettu median itsesäätelyä varten. Ne ovat median pelisäännöt ja niillä on käytännössä koko joukkoviestintäalan hyväksyntä ja tuki. Jos toimittaja saa JSN:ltä langettavan päätöksen, se on kuin joutuisi julkisuuden häpeäpaaluun - näin totesi JSN:n tuore puheenjohtaja Risto Uimonen hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa. Tutustukaa journalistin ohjeisiin, jotta tiedätte, millä periaatteilla toimittajat työtään tekevät - tai ainakin pitäisi tehdä.
Uusi Musta on mitä?
Uusi Musta- sivusto on miksaus, jossa yhdistyvät Tarinatalon tuottama sisältö, Kemikaalicocktail -blogi sekä YLE. Kemikaalicocktail-blogi on tuottaja/toimittaja Noora Shinglerin henkilökohtainen - tai ainakin oli Uuden Mustan syntymiseen asti. Toisaalta Shingler on blogissaan alusta asti tuonut selkeästi esille yleläisyytensä sekä asiatoimittajuutensa. Onko blogi nykyisin YLE:n, koska sen juttuja on Uuden Mustan sivustolla? Vastaako YLE blogin sisällöstä, koska Uuden Mustan alareunassa on YLE:n tiedot? Kuka ylipäänsä vastaa, kun toimittaja tekee mediataloon asiajuttuja ja käsittelee samaa aiheetta omassa blogissaan? Mikä on asiajuttua, mikä mielipidettä? Onko YLE Olotilassa, Uudessa Mustassa ja Kemikaalicocktalissa samat pelisäännöt?
Jos mediamaailma on yleisölle hämärää, taitaa se olla myös tekijöille. Uuden Mustan tuottaja Shingler lupaili videossaan syvälle menevää, tutkittua tietoa sekä tutkivaa journalismia. Keskustelussa, jossa lukijat kritisoivat torsoksi jäänyttä asetaldehydijuttua tuottaja/toimittaja Katja Lahti kuvaa sivustoa puolestaan näin (lihavoin pari kohtaa tekstistä):
"...tämä todellakin on BLOGI, jossa vaahdotaan milloin mistäkin meidän rillien läpi näkyvästä ajankohtaisesta tai ikiaikaisesta aiheesta. Meidän ainoa tavoitteemme on herättää hyvätasoista keskustelua selvittämällä perusteet (ja meillähän on nyt asetaldehydiproffalle paljon parempi kysymyspatteristo kuin eilen), ei itse esiintyä minkään tieteenalan ammattilaisina tai tehdä validia tutkimusta. Mitä enemmän kommentteja, sitä laajemman näkökulman saamme kaikki asiaan!"
"Uusi Musta on uusi konsepti, blogialustalle tehty sivusto, jossa kirjoitetaan juttuja rentoon tyyliin ja herätellään keskustelua, toisaalta tarjotaan myös keskustelualue ja testiryhmiä"Onko kyse asioihin syventyvästä journalismista vai blogi, jossa heitellään rentoja keskustelunavauksia?
Homma hanskassa?
Sain jokin aika sitten kysymyksen koskien Kemikaalicocktail -blogissa käytyä keskustelua. Linkin takaa löytyvän musiikkipostauksen kommenttiosiossa Shingler toteaa näin:
Anjan kirjan Kemikaalikimara lukeneena olen osittain menettänyt mielenkiinotni naisen mielipiteitä kohtaan. Kun toteaa, että "laita käteen muovihanskat käsitellessäsi vahvoja pesuaineita" sen sijaan, että kertoisi ekologisista ja myrkyttömistä vaihtoehdoista, tai kun pitää röökiä ja viinaa pahimpina kemikaaliriskeinä (musta ne on itsestäänselvyyksiä ja oikeat kemikaaliriskit on muualla), on vaan mun kanssa vähän eri linjoilla. En siis jaksanut lukea koko tekstiä nytkään. Anja ei ilmeisesti pidä natriumglutamaattia minään riskinä, sopii mulle. Itseasiassa se on ihan sama. Syöttäkööt sitä omille skideilleen ihan vapaasti, minä en sitä aio tehdä.
Asialle voisi kaikessa koomisuudessaan viitata kintaalla - tai hanskalla. Edellä oleva teksti on itse asiassa aika kesy verrattuna esimerkiksi siihen Shinglerin tekstiin, jonka pyysin poistamaan YLE Olotilasta ja josta sivustosta vastaava Mika Salomaa esitti anteeksipyynnöt. Koska vääristely on toistuvaa, oikaisen tämän hanska-asian. Kemikaalikimarassa kehotetaan nimenomaan välttämään voimakkaita aineita. Tarjolla on muun muassa etikkaa, pesupähkinöitä, sappisaippuaa, mikrokuituliinoja sekä esitellään ympäristömerkit. Asiaa on myös desinfioivista aineista, hypokloriiteista sekä muista tarpeettomista ja ympäristölle haitallisista aineista.
Kommentissaan Shingler osoittaa puutteelliset kemian tietonsa yhdistämällä virheellisesti ekologisuuden ja haitattomuuden. Ne eivät ole sama asia. Kotonani on esimerkiksi nämä ekomerkityt maito- ja sitruunahappoa sisältävä kylpyhuoneen puhdistus- ja WC-puhdistusaine. Kummankin ohjeissa kehotetaan suojakäsineiden käyttöön.
Kemikaalikimara -kirjan tekstit on tarkastanut kaikkiaan yhdeksäntoista (19) oman alansa asiantuntijaa (muun muassa THL, TIKE, Evira, HYKS, Turun Yliopisto, A-klinikkasäätiö, Helsingin Allergia ja Astmayhdistys, Allergia- ja astmaliitto). Shingler, jolla ei tietääkseni ole minkäänlaista kemian alan koulutusta, on omien sanojensa mukaan eri linjoilla - kannattaa muuten pitää mielessä kirjoituksia lukiessa ja ohjelmia seuratessa. Kemikaalikimara-kirjassa on tupakasta ja alkoholista kerrottu kaikkaan 12 sivun verran, muista kemikaaleista noin 250 sivua. Ilmeisesti tuo 12 sivuakin on liikaa?
Herää myös kysymys, mikä vaikutus on sillä, että Shingler kirjoittaa kirjaa samasta aihepiiristä. Käyttääkö YLE:n toimittaja asemaansa hyväksi?
Urpoja lukijoita?
Toimittajan ei tarvitse olla alan asiantuntija - eikä voikaan olla, vaikka kovasti haluaisi. Jos kertoo kemiallisista aineista, on kuitenkin syytä tuntea edes perusasiat, ettei johda lukijoitaan harhaan, kuten on Kemikaalicoctail-blogissa ja YLE Olotilassa on tehty useanpaankin kertaan. Asiavirheitä on ollut muun muassa jutuissa koskien natriumglutamaattia, alumiinia ja antiperspirantteja, Reachiä, natriumlauryylisulfaattia sekä hiusvärejä. Hiusvärien haitallisuus on käsitelty Kemikaalikimara -kirjassa huolellisesti, mukaan lukien konkreettinen tositapaus Ritva Lehtosen pääturvotuksesta hiusvärin sisältämän PPD:n takia. Mainitsin asiasta myös Helsingin kirjamessuilla 2008 Shinglerin haastatellessa minua. Mustan hiusvärin haitallisuus selvisi Shinglerille kuitenkin vasta myöhemmin asiaa käsittelevästä blogikirjoituksestani. Sitä ennen Kemikaalicocktailissa suositeltiin PPD:tä sisältäviä hiusvärejä myös allergisille turvallisina.
Herää myös kysymys, mikä vaikutus on sillä, että Shingler kirjoittaa kirjaa samasta aihepiiristä. Käyttääkö YLE:n toimittaja asemaansa hyväksi?
Urpoja lukijoita?
Toimittajan ei tarvitse olla alan asiantuntija - eikä voikaan olla, vaikka kovasti haluaisi. Jos kertoo kemiallisista aineista, on kuitenkin syytä tuntea edes perusasiat, ettei johda lukijoitaan harhaan, kuten on Kemikaalicoctail-blogissa ja YLE Olotilassa on tehty useanpaankin kertaan. Asiavirheitä on ollut muun muassa jutuissa koskien natriumglutamaattia, alumiinia ja antiperspirantteja, Reachiä, natriumlauryylisulfaattia sekä hiusvärejä. Hiusvärien haitallisuus on käsitelty Kemikaalikimara -kirjassa huolellisesti, mukaan lukien konkreettinen tositapaus Ritva Lehtosen pääturvotuksesta hiusvärin sisältämän PPD:n takia. Mainitsin asiasta myös Helsingin kirjamessuilla 2008 Shinglerin haastatellessa minua. Mustan hiusvärin haitallisuus selvisi Shinglerille kuitenkin vasta myöhemmin asiaa käsittelevästä blogikirjoituksestani. Sitä ennen Kemikaalicocktailissa suositeltiin PPD:tä sisältäviä hiusvärejä myös allergisille turvallisina.
Lukijoiden on täysin perusteltua ja aiheellista kysellä lähteiden ja tietojen perään, kuten teki eräs lukija kosmetiikka-aiheisen kirjoituksen kommenteissa. Shingler, joka käyttää keskustelussa sivutusta Stiensin kirjasta nimitystä kosmetiikkaraamattu, vastaa näin:
Se ettet pidä Rita Stiensiä vakavastiotettavan lähteenä on oma ongelmasi.
Ongelma ei suinkaan ole lukijalla, jos toimittajalla on lähdekriitissä toivomisen varaa. Kasviruokailua koskevan kirjoituksen keskustelussa Shingler kommentoi kysymyksiä esittäneelle nimimerkki Luigille tähän tyyliin (Lainauksia keskustelusta)
- Sä oot kyllä aikamoine urpo kommentoijaksi, pakko sanoa :D
- Kiitos kohteliaisuudesta. Meillä päin urpoina pidetään niitä ihmisiä joilla on tapana mennä henkilökohtaisuuksiin.
- ...Ja todisteita pyytää, hän — vaihteeksi.
- Miten niin vaihteeksi? Olen kommentoinut blogiasi ehkä kahden viikon ajan ja pyydän muistaakseni ensimmäistä kertaa todisteita? Anteeksi kuitenkin jos olen aiemmin jo niin tehnyt. Minulla on tapana pyytää väitteille perusteita, olen sillä tavalla outo.
Lukijat ja kuulijat, kyseenalaistakaa, kritisoikaa, kerätkää tietoa useista lähteistä ja ennen kaikkea vaatikaa laatua. Jos ette saa toimittajilta kunnon juttuja tai kelvollisia vastauksia kysymyksiinne, muistuttakaa journalistin ohjeesta numero 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen.
Journalistin ohjeet ja YLE:n arvot koetuksella
Journalistin ohjeiden ohella kovalla koetuksella ovat myös Ylen arvot, jotka löytyvät Uusi Musta -sivuston alareunassa YLE:n sivulle johtavasta linkistä.
YLEn arvot ovat:
- suomalaisuus
- luotettavuus
- riippumattomuus
- monipuolisuus
- ihmisen arvostaminen
YLEn ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdoton arvo on luotettavuus. Esimerkiksi uutisten luotettavuuden ja myös nopeuden takaa oma vahva, keskitetty uutistoimisto, joka palvelee kaikilla kanavilla ja internetissä sekä mobiilisti vuorokauden ympäri. YLEllä on laaja valtakunnallinen ja kansainvälinen toimittajaverkko.
YLE on kaupallisesti ja poliittisesti riippumaton: toiminta rahoitetaan yleisöltä kerättävillä tv-maksuilla, ei mainostuloilla eikä valtion budjetista. Ohjelmistossa pyritään tasapuoliseen käsittelytapaan ja puolueettomuuteen.
Minusta on todella hyvä, että elinympäristömme aineista kirjoitetaan. Mitä enemmän puhutaan ja kirjoitetaan, sen parempi. Monopoliasemaa tiedottamisessa ei ole kenelläkään. Media on menossa yhä voimakkaammin nettiin, joten toimintatapoja tulee täsmentää. Tarvitaan ammattimaisempaa otetta, asiavirheiden karsimista, vääristelemätöntä ja riippumatonta tietoa. Helsingin Sanomissa oli 19.2.2010 juttu koskien Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen ja YLE:n Mikael Jungnerin väittelytilaisuudesta "Mikaelien viimeinen taisto".
...Jungner varoitti siitä, että parin vuoden sisällä suomalaismedian pitää uudistua. Nettiin pitää saada järkeviä ja haluttuja palveluita. Muuten tulee ulkomaisten mediayhtiöiden "tsunami", joka valtaa paikalliset markkinat. "Nykyjournalismi ei ole verkkoon good enough", Jungner sanoo.I agree. YLE:n uudella toimitusjohtajalla Lauri Kivisellä riittää töitä. Jos journalistinen kulttuuri on edellä kuvatun kaltaista, hommia riittää jatkossa myös Julkisen sanan neuvostolla.
Lisäys 3.3.2010 Jatkoa kirjoitukseen täällä: Otteita mediakritiikkikeskustelusta
Kannattaa silti ensin lukea tämän postauksen kommentit pohdiskeluiheen. Kommenteissa on paljon asiaa.
Lue myös
