Natriumglutamaatista haasteeseen

Espoon kouluista natriumglutamaattivapaa vyöhyke

Eilen uutisoitiin Espoon päätöksestä lopettaa natriumglutamaatin käyttö kouluruoassa. Natriumglutamaatti E621 on aromivahvenne, jota käytetään muun muassa puolivalmisteissa ja aromisuolaseoksissa. Kuusikaksiykköstä käytetään myös kiinalaisen ruoan mausteena. Asiasta tiedotti ensimmäisenä Huvudstadsbladet.
Espoo perustelee päätöstään seuraavasti:

"Haluamme eroon paljon keskustelua herättäneestä mononatriumglutamaatista E621. Vaikka sen haitallisuudesta ei ole tieteellisiä todisteita, emme halua ottaa riskiä, kouluruokailusta vastaava Minna Ahola kertoo Hufvudstadsbladetille. "

Aine herättää keskustelua joka kerta, kun ruoan lisäaineista ylipäänsä puhutaan. Jaakko Rahola, on kirjoittanut natriumglutamaatista yhteenvedon kuvaten sekä puolustajien että vastustajien näkökannat. (Raholan syötäviä sanoja: Natriumglutamaatti). Rahola itse suhtautuu natriumglutamaattiin seuraavasti:

"Henkilökohtainen mielipiteeni on, että glutamaatti ei kohtuullisesti käytettynä ole vaarallinen aine, mutta rehellisenä ruoanlaittajana ja aitojen makujen etsijänä vältän silti sen käyttöä lisäaineena mahdollisimman paljon. Tuotteissa, kuten juustoissa, sienissä ja tomaateissa luonnostaan esiintyvää glutamaattia en tietenkään välttele. "

Olen E621-asiassa hyvin pitkälti samalla kannalla kuin Rahola. Glutamaattia on elintarvikkeissa myös luontaisesti. Olen kirjoittanut vuodesta 2005 lähtien hyvistä raaka-aineista tehdyn ruoan puolesta. Kalakeittoa ei meillä tehdä kuutoista vaan kalanruodoista tai katkaravun kuorista keitettystä liemestä. Marinoituja tuotteita meillä on ani harvoin. E621 on mielestäni sangen turha aine, joten jos Espoo trimmaa reseptinsä, niin hyvä. En silti usko, että koulujen rauhattomuus tai lasten lisääntyvä ylipaino ratkeaa tällä konstilla, vaikka E621:a on niihinkin esitetty syylliseksi.

Kouluruokailun suurimmat ongelmat

Olen kahden espoolaisen peruskoululaisen äiti. Olen ollut järjestämässä ekaluokkalaisille iltapäiväkerhotoimintaa ja nykyisin toimin yläkoulun vanhempainyhdistyksessä. Espoolainen kouluelämä on minulle tuttua monen vuoden ajalta.
Kouluruokailun suurimmat ongelmat ovat:

• Supistuvat määrärahat. Tästä on kärjistetyimpänä esimerkkinä Tampereen tilanne, jossa suunniteltiin säästöjä siten, että yhden lapsen ateria saisi maksaa 60 senttiä nykyisen 67 sentin sijaan. Säästöt vievät marjat, vihannekset, kalan, lihan. Miten tuolla summalla tehdään maittavaa ja ravitsevaa ruokaa? Aikuiset työssäkäyvät, miettikää, millaisen ruoka-annoksent tuolla summalla saa tehtyä ja verratkaa sitä omiin lounaisiinne.
• Kouluruokaa ei syödä. Tämä on ongelma erityisesti tytöillä. Ruoka korvataan välipaloilla. Tämä asia tulee säännöllisesti esille vanhempainilloissa. Pojat syövät paremmin ilmeisesti johtuen kasvuvaiheen alituisesta nälästä. Mitä enemmän kunnat säästävät, sen niukemmaksi ruoka. Jokaisessa vanhempainillassa kysytään, syövätkö lapset tarpeeksi.
• Retket lähikaupalle. Siinä missä omassa nuoruudessani juomaksi ostettiin silloin tällöin parin desin trip tai korkeintaan 1/3 litran pullo limsaa, nykynuoret kantavat perussettinä 1½ litran virvoitusjuomapulloa. Karkkia ostetaan vähintään 300 grammaa kerrallaan ja seuraksi tyynyn kokoinen sipsipussi. Monessa koulussa on sentään luovuttu limsa-automaateista, mutta kaupparetkiä on mahdoton saada kuriin. Tämän vahvisti jälleen tänään yläkoulun opettaja. Kyseessä on lähes tulkoon luonnonlaki.

Espoon ruokapalvelun on toimittava siten, kuin määrärahat antavat myöden. Mielestäni koulun keittiöissä joudutaan tekemään ihmeitä. Olen hyvin huolissani kouluruokailun tasosta varsinkin nykyisessä taloustilanteessa. Luulisi meillä sentään olevan varaa ruokkia lapsemme kunnolla? Jos ei ole, niin se vasta kalliiksi tulee. Suurella osalla nuoria ruokailu on sellaisessa jamassa, että siihen nähden natriumglutamaatti on hyvin vähäpätöinen asia.

Kuva: Hans s, Flickr, Lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Haaste - kunnon ruoka kunniaan

Viime vuonna julkaistiin tutkimus "Yläkoululaisten ravitsemus ja hyvinvointi". Ohessa muutama hätkähdyttävä lainaus selvityksestä.

"Lähtötilanteessa tuoreita kasviksia söi päivittäin tytöistä 40 % ja pojista 28 %. Huoltajien vastaustenmukaan alle puolessa kodeista oli tarjolla kasviksia päivittäin."

"Sokerin osuus energiansaannista oli suositusta suurempaa ja kuidun saanti suositeltua vähäisempää. Myös A- ja Dvitamiinien,folaatin sekä raudan saannit jäivät alle suositusten."

"Koululounasta söi päivittäin71 % oppilaista."

"Koululounaasta saatiin noin 20 %päivittäisestä energiasta, kun suositus on kolmannes."

"Nuoret saivat noin 40 % päivän energiasta välipaloista.Yleisimmät kouluaikana nautitut välipalat olivat makeiset tai suklaa, leipä, välipalapatukat,hedelmät ja sokeroidut virvoitusjuomat."

Miettikääpä vähän! Alle puolet nuorista syö tuoreita kasviksia päivittäin, 40 % päivän energiasta tulee suojaravinteettomista välipaloista...

Haastan niin vanhemmat, päättäjät sekä toimittajat keskustelemaan ja kirjoittamaan ruokailusta, sen arvostuksesta ja tasosta. Kyse on todella merkittävästä asiasta. Millainen terveydentila on parin vuosikymmenen päästä niillä, jotka skippaavat kouluruokailun kokonaan ja korvaavat lounaan kioskitarjonnalla. Peiliin voivat katsoa myös huoltajat, jos esimerkiksi yli puolet koululaisista ei syö päivittäin tuoreita kasviksia. Mitä he oikein kotona syövät - vai onko lautasella tekosyitä?

• Tekosyitä lautasella
• Hermomyrkkyä ja muita kauheuksia

Väärä vastaus

Olen keskustellut monien toimittajien kanssa mitä erilaisimmista kemikaaleihin liittyvistä asioista. Heidän yleisimpiä kysymyksiään on: Mikä on ihmiselle haitallisin kemikaali?
Kun ensimmäisen kerran jouduin uteluun vastaamaan, mietin pikaisesti, tarkoitetaanko haitallisimmalla myrkyllisintä, yleisintä vai salakavalinta ainetta, akuutisti vai pitkäaikaisesti vaikuttavaa. Päätin tukeutua tilastoihin ja kerroin, että eniten kuolemia ja terveyshaittoja aiheuttaa etanoli – eli viina.
Väärä vastaus!
Kaikki tietävät alkoholinkäytöstä johtuvat ongelmat, eikä kukaan halua kuulla niistä. Itse aiheutettua päänsärkyä, alkoholimyrkytystä, maksakirroosia ja haimatulehdusta ei siis lasketa mukaan kemikaalihaittoihin.

Minua on – perheeni hämmästykseksi -- haastateltu myös siivousaiheisia artikkeleita varten. Kun keittiön, kylpyhuoneen ja vessan putsaaminen, lattiavahat , tiski- sekä uuninpuhdistuskemikaalit oli käsitelty, toimittaja halusi kuulla ikkunanpesuaineiden vaaroista. Totesin, että ikkunanpesussa suurin terveysriski on horjahtaminen ja jakkaralta putoaminen. Toimittaja naurahti. Vastaus oli ilmeisen väärä, vaikka hän sen jutussaan noteerasikin.

Ajoittain nousee esiin antiperspiranttien alumiiniyhdisteiden ja rintasyövän yhteys. Eräs toimittaja kysyi aiheesta, koska ”kaikkien ihmisten on kuitenkin pakko käyttää deodoranttia”. Kerroin ristiriitaisista tutkimustuloksista. Yhteyttä ei ole yksiselitteisesti osoitettu. Samalla -- ehkä vähän ajattelemattomasti -- kumosin väitteen aineen käyttöpakosta. Mainitsin, etten teini-iän kokeilujen jälkeen ole tuotetta käyttänyt enkä sitä edes lähipiirin mielestä tarvitse. Epäuskoisen tyrmistyneestä ilmeestä päättelin, että kyseessä oli jälleen väärä vastaus. Tosin kosmetiikkafirmat kieltämättä riemuitsisivat deodorantin käyttöön velvoittavasta EU-direktiivistä.

Taas hiljattain tuli yksi toimittaja jutuntekoon mikrofoneineen. Hänen laatimansa kysymykset pomppivat aiheesta toiseen. Välillä elämöi puhelin. Koko haastattelussa ei tuntunut olevan punaista lankaa. Keskustelun loppupuolella kysyin, oliko toimittaja perehtynyt asiaan etukäteen.
Ei kuulemma ollut.

Väärä vastaus.

Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 2/2009.

Harmaita karvoja siellä!

Ei enää nolosteluja

Oletko traumatisoitunut, kun alapäästäsi on löytynyt harmaa karva? Vai haluatko kenties olla täysblondi - myös sieltä? Miten olisi pinkki, seksikäs lila tai malibun turkoosi? Ei hätää, asiaan on ratkaisu - alapääkarvoitusväri Betty!

Miehille oma sarjansa, jossa sävyinä on ruskea ja musta. Jos naisille on pinkkiä, niin miehille luulisi olevan sinistä. Ilmeisesti miehet ovat tässä asiassa konservatiivisempia. (Vai voiko alapäävärin kanssa ylipäänsä olla konservatiivinen?)

Tuotteella saa hoidettua tämän kaltaiset nolot tilanteet:
"I was always embarrassed when I was first getting intimate. The women were suprised how grey I really was. This product is a must for men, too." Ted, 36, NY


Ei sisällä PPD:tä, paitsi ihan vähän

Muistatte varmaan aikaisemman kirjoitukseni hiusvärihuijauksista. Tämäkin tuotesarja harrastaa ristiriitaista markkinointia. Betty-tuotesarjan nettisivujen usein kysytyissä kysymyksissä kerrotaan:
"Betty does NOT contain PPD or ammonia. "

... ja tuoteinfossa:
"Betty products do not contain Ammonia or Parabens. (BLACK/BROWN/AUBURN colors contain the lowest % of PPD than other dyes currently on the market)."

Betty-tuotesarja EI siis sisällä PPD:tä - mitä nyt muutama sävy ihan pikkuisen. PPD on herkistävä aine, joka saattaa aiheuttaa pahoja yliherkkyysreaktioita. Tämä varoitukseksi niille, jotka innostuneina lähtevät tilaamaan. Ennen kuin naputtaa nettiin tilauksen, kannattaa lukea pätkä "Harmaan vallankumous".
Kumpi on muuten suurempi yllätys, harmaantuneet vai turkoosit karvat? Tässä muuten oiva vinkki niille, jotka haluavat yllättää kumppaninsa. Keväinen ruohon vihreä sopisi hyvin näin pääsiäistä odotellessa. Hämmästys on taattu!

Muuta hauskaa

• Tee rintsikat - itselle, vaimolle, tyttöystävälle

Juttuja hiusväreistä

• Hiusvärillä kasvot muodottomaksi
• Nuppi turvoksiin hiusvärillä
  
• Hiusvärihuijauksia
  
• Polttomerkityt lapset

Harmaantumisesta

• Harmaantuminen haitta?
• Harmaan vallankumous

Pohdiskelua kosmetiikan välttämättömyydestä

• Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus?

Hiusvärihuijauksia

Päivitetty 2.5.2009

Oletko kenties käyttänyt hiusvärejä, joiden olette luulleet olevat turvallisia? Ei pelkoa kukkivasta ihosta, vesikelloilla olevasta takaraivosta tai umpeen muurautuvista silmistä. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Sinua on saatettu huijata.

Brittiläistä viherpesua

Kirjoitin aikaisemmassa postauksessani "Nuppi turvoksiin hiusvärillä" tästä Organic Colour Systems-sarjan väreistä. Sarjaa mainostetaan peräti luomun avulla (Certified Organic Incredients). Tuotesarja sisältää yleisesti herkistäviksi aineiksi tunnettuja parafenyleenidiamiiyhdisteitä. Greippi ja aloe vera ei allergisen reaktion saanutta pahemmin lohduta. PPD:tä ei suoranaisesti salata, mutta eipä sitä korostetakaan. Nettisivujen syöveristä löytyy kuva, josta käy ilmi sarjan tuotteiden keskimääräinen PPD-pitoisuus, jota verrataan EU:ssa sallittuun maksimiin. Keskimääräinen tarkoittaa sitä, että joissain väreissä PPD-yhdisteitä on vähemmän, joissain enemmän. Saattaa myös olla sävyjä, joissa PPD:tä ei ole lainkaan. Pähkinäallergikot tietävät, että hippunenkin pähkinää saattaa laukaista allergiakohtauksen. PPD:lle herkistynyt ei voi käyttää PPD:tä sisältäviä tuotteita, vaikka väriä olisi kuinka vähän.

Suomalaista huijausta

Sim Sensitive on suomalainen hiustuotesarja, jota kuvataan näin:

"Sim Sensitive -tuotteissa raaka-aineet ovat tarkoin valittuja ja niiden määrä on minimoitu 10–20. Tuotteiden jokaisen raaka-aineen käyttö harkitaan tarkoin tuotteen toimivuudesta tinkimättä, jotta kaikki terveydestään huoltapitävät -- myös herkistyneet ja allergisoituneet -- voisivat välttyä altistuksilta.

Tuotevalikoimassamme on yli 200 hajusteetonta tai hypoparfymoitua tuotetta. Osa tuotteista on lisäksi väriaineettomia ja osa säilöntäaineettomia."

Hiusvärit eivät voi olla väriaineettomia, mutta hajusteettomia toki. Tuotesarjan Sensido-hiusvärejä kuvataan seuraavasti:

"Sensido® cream color by Sim

"Kotimaista huipputeknologiaa edustava uuden aikakauden väri valloittaa maailmaa

Suomessa kehitetty ja valmistettu hajusteeton Sensido-hiusväri on osoitus saumattomasta yhteistyöstä alamme parhaiden kemistien ja kampaajien kanssa. Työn tuloksena syntyneen kestovärin ominaisuudet ovat ennennäkemättömät."

Sarjan (Cream Coloria vanha linkki) Cream Color (uusi linkki) kuvattiin alla olevalla tavalla 28.4.2009 asti, jolloin punaisella merkitty teksti poistettiin Sim Finlandin nettisivuilta:

• Suomessa kehitetty ja valmistettu hajusteeton kesto- ja kevytväri
• Hapetteen vahvuutta ja määrää muuttelemalla saadaan useita eri värjäysmahdollisuuksia
• Toimii myös vaalennus- ja kevytvärinä sekä kiiltohuuhteluna
• Raikkaampi ja turvallisempi työympäristö
• Parafenyleenidiamiinivapaa koostumus
• Tehoaineyhdistelmä Re-Pair Complex hoitaa, jälleenrakentaa ja vahvistaa hiusta
• Innovatiivinen hapettumisen säätelyjärjestelmä S.O.C.S. antaa jopa 10 minuuttia työstöaikaa
• Helppo sekoitaa ja levittää
• Kiiltävä, peittävä ja kestävä lopputulos

Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta - eikä se olekaan. Kävin eräässä Sim-kampaamossa ja pyysin tiedot väristä. Näin voi kuka tahansa tehdä. Kuluttajalla on oikeus kysyä, mitä aineita päähän levitetään. Tuotepakkauksen mukaan Sim-värisarja sisältää pitkän liudan aineita, muun muassa resorsinoleja, aminofenoleja - nekin herkistäviä kemikaaleja - sekä tällaisen nimihirviön:

N,N-bis(2-Hydroxyethyl)-2-Nitro-p-Phenylenediamine

Kyseessä on PPD:n johdannainen. Allergioiden kannalta ei ole merkitystä, onko kyseessä PPD vai siitä muokattu yhdiste. "Parafenyleenidiamiinivapaa koostumus" on siis suoranainen vale. Herkitymistä on tuotesarjassa vähennetty ainoastaan poistamalla hajusteet. Melkoinen ristiriita on myös pakkauksen nimellä "Sim Sensitive, Sensido" ja varoitustekstien välillä:

"Hajusteeton kestoväri

VAROITUS: Vain ammattikäyttöön. Noudata käyttöohjeita. Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä. Herkkyystestiä suositellaan ennen käyttöä. Hiukset huuhdeltava huolellisesti käsittelyn jälkeen. Ei saa käyttää silmäripsien ja kulmakarvojen värjäykseen. Varottava aineen joutumista silmiin. Silmiin joutunut väri huuhdeltava heti pois runsaalla vedellä. Käytä sopivia suojakäsineitä. Säilytettävä lasten ulottumattomissa. "

Hiusvärinä tuote voi olla mitä loistavin. En tiedä, en ole koskaan kokeillut enkä haastatellut kampaajia. Värissä ei ole hajusteita, mutta turvallisuutensa kannalta se on kuin mikä muukin tahansa hiusväri. Nimi ei väriä paranna.

Hiusteni väri

Kemikaalikimaraa kirjoittaessani jouduin paneutumaan kemikaaleihin hyvin laajalti ja samalla keskittyen oleelliseen. Aihepiirejä kirjassa on kymmenkunta, kosmetiikka yksi niistä. Kosmetiikkalukua kirjoittaessani minulle selvisi varsin pian, että hiusvärit sisältävät hyvin haitallisia aineita. Hiusteni väri on ruskeanharmaa. En ole koskaan värjännyt kestoväreillä, mutta silloin tällöin tummentanut hiuksiani kevytväreillä. Kemikaalikimaran myötä jätin senkin - kolmesta syystä. Oma värini on hieno, enkä halua peittää kauniin harmaaksi raidottuvaa väriäni. Sävytys ei ole mitenkään tarpeellista ja vain lisää kemikaalikuormaa. Kyseessä on myös uskottavuus. Miten voin kertoa aineiden haitoista, jos itse läträän kosmetiikan vahvimpien kemikaalien kanssa?

Yli kolmekymmnetä vuotta hiuksiaan värjännyt ystäväni päätti lopettaa luettuani kirjoituksiani. Hän odottaa mielenkiinnolla, millainen väri kasvaa esiin. Ystäväni ei oikeasti tiedä sitä, sillä hän aloitti värjäämisen jo 16-vuotiaana. Pyysin ystävältäni kirjoitusta, miten projekti etenee ja häviääkö identiteetti juurikasvun myötä. (Ystäväni tuntien tiedän, että ei häviä.) Odotan innolla kirjoitusta, jonka laitan aikanaan tännekin. Eräs toinen ystäväni värjää sitkeästi, mutta miettii kampaajalla istuessaan:"Nytkö se rutto iskee..."

Täältä lisätietoa hiusväreistä

• Kemikaalikimaran hiusväriopas

Lue myös

• Simmut auki - Sim Finland heräsi
  
• Nuppi turvoksiin hiusvärillä?
• Hiusvärillä kasvot muodottomaksi
• Harmaantuminen haitta?
• Harmaan vallankumous
• Harmaita karvoja siellä!

John Naish: "Riittää jo"

John Naish on kirjoittanut ajatuksia herättäen omistamisesta, ahneudesta, kuluttamisesta ja pätemisestä tavaran määrällä ja laadulla. Kirja on jaoteltu kokonaisuuksiin, joissa käsitellään informaatiota, työtä, tavaraa, valinnanvaraa, onnea ja kasvua. Naish höystää tekstiään tutkimustuloksilla, joista löytyy lähdeluettelo.

Riittävästi informaatiota

Meidät kyllästetään informaatiolla, uutisilla, mainoksilla, sähköposteilla, tekstiviesteillä (ei kai sentään blogikirjoituksilla...) TV-kanavia on satoja. Jos ei koko ajan seuraa tapahtumia, jää jostakin paitsi. Oletko uutisnarkomaani? Naish itse ei omista edes kännykkää - ja kuitenkin tekee toimittajan työtä.

"...olemme edenneet tilanteeseen, jossa meitä saartaa roskainformaatio. En tarkoita pelkästään laitonta roskapostia, vaan myös kaikkea sitä hyödytöntä ja sisällyksetöntä informaatiota, joka varastaa aikaamme ja jota me syydämme toisillemme joka päivä sähköpostin, puheluiden ja erilaisten tekstien välityksellä."

Siispä datadieetille infotainmentin sijaan!

Riittävästi ruokaa

Brittien - ja suomalaisten - ylipaino-ongelmat tunnetaan. Naish ei tarjoa ruokavaliovalistusta, mutta kritisoi "syö niin paljon kuin haluat"-paikkoja ja kehottaa ruokalemaan nautiskellen, mutta yksinkertaisesti.

Riittävästi tavaraa

Naishin teesien mukaan suuri määrä ihmisiä mittaa onnellisuuttaan omaisuuden, auton, asunnon, elektroniikan määrään verraten. Me hamstraamme tavaraa, jota emme tarvitse ja joka lopulta on vain rasitteena. Kritiikkiä saa myös kierrätyksen tehottomuus. Käyttökelpoinen tavara ei kelpaa kenellekään. (Veikkaan että Suomessa tilanne ei ole ihan noin paha, kuin mitä Naish kertoo brittien toiminnasta.) Naish perustelee toimintamallia evoluutiolla. Ihminen on metsästäjä-keräilijä on tottunut keräämään pahan päivän varalle. Sama meininki jatkuu vielä nykyisinkin. Perusteluista huolimatta epäloogistuttakin löytyy. Toisaalla Naish kertoo, että ihminen on oppinut ylettömään ostohysterian vasta viime vuosikymmenten aikana. Perusviestiin se ei kuitenkaan vaikuta. Mallia on muutettava, sillä tämä pallo ei nykyistä kulutusta kestä.

Riittävästi työtäNaish varoittaa loukusta, jossa elintason ja statuksen säilyttämiseksi tehdään yhä enemmän töitä. Kyse voi myös pelosta olla vapaalla, asenteesta tai työholismista.

"Vaikka jatkuvasti lisääntyvät työtuntimme saattavat kuulostaa orjuudelta, jopa monet yhteiskuntamme rikkaimmista ihmisistä pitävät voimien äärirajoilla puurtamista coolina. "

Riittävästi valinnanvaraaOlemme laumasieluja, jotka etsivät yksilöllisyyttä. Tästä johtuen kaikki on brändätty. Naishin mukaan olemme liiaksi sidoksissa tuotemerkkeihin, joiden avulla kuvittelemme olevamme tuotteita mainostavien ihmisten kaltaisia. Kutkuttavimpia kuvauksia ovat Naishin protestinomaiset kokeilevat kauppareissut. Hän kävi ostamassa, tai yrittämässä ostaa, itselleen housut ja kengät - ihan millaiset vaan. Naish ei vain halunnut määritellä niiden merkkiä tai edes tyyppiä. "Mitä sinä minulle suosittelet?" Myyjiltä loppuivat eväät.

Riittävästi onnea

Pyrimme onnellisemmaksi ja käytämme liikaa energiaa itsemme kehittämiseen. Tyytyväisyys ja onnellisuus on ylellistä ja suotavaa, mutta Naishin mielestä yhteiskuntamme pyrkii siihen lähes epätoivoisesti ja korostamalla muun muassa liiallisesti itsetuntoa. Vastakohtana tähän Naish kertoo hykerryttävän vertauksen alankomaalaista munkista Tuomas Kemipiläistä:

"Säkki, jouhipaita ja tuhka ovat onneksi jääneet muodista (vaikka lyönkin vetoa, että Kempiläinen pönkitti omaa egoaan nimenomaa olemalla tosi, tosi nöyrä)."

Riittävästi kasvua

Kirjassa käsitellään taloudellista kasvua. Naish ennakoi talouden romahtamista ympäristönäkökohtien perusteella. "Olemme piippu ohimolla." Parhaillaan meneillään olevaa talouskriisiä kirjassa ei ole käsitelty. Ilmeisesti se ei vielä ollut alkanut ennen alkuperäisen kirjan ilmestymistä. Naish pohdiskelee:
"Miten kävisi yksinomaan kasvuun perustuvalle taloudelle, jos me kaikki omaksuisimme yhtäkkiä riittävyyden filosofian? Romahtaisiko maailmantalous? Tämä kysymys taitaa olla merkittävä talouspoliittinen norsu ekologisessa posliinikaupassa."

Brittinä Naish kirjoittaa briteistä, mutta kirjailijan kuvaamat ilmiöt ovat täälläkin tuttuja. Kirjan esimerkit ovat paikotellen hieman yliampuvia, kuten tarina eräästä avioparista. Mies hukkasi vaimonsa, joka oli hautatunut kaatuneiden tavararöykkiöiden alle. Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta - myös niille, jotka jo ovat miettivät kulutustottumuksiaan. Entäpä Anonyymit työholistit? (Onko Suomessa vastaavaa?) Pitääkö kaikkien olla sisäisiä sankareita? Erityisen ilahduttavaa on se, että kirjassa käsitellään muitakin teemoja kuin vain aineellista kuluttamista. Kannattaa lukea.

Kirjan aihepiiri liittyy olennaisesti myös tässä blogissa käsiteltäviin aiheisiin. Kuluttaminen lisää kemikaalikuormaamme ja rasittaa ympäristöä. Ostamme kaikenlaista tarpeetonta. Kirjoitan asiasta oman pätkän.

• "Riittää jo!" Bookyssä  (kumppanuuslinkki)

Katse kärsää pidemmälle

Salmonellarehua

Viime aikaiset uutiset elintarvikkeita koskien eivät ole pahemmin kuluttajia ilahduttaneet. Evira heittää salmonellakanaloiden määriä samaan tyyliin kuin Salainen Agentti Maxwell Smart aikanaan. "Meillä on vain kolme salmonellan saastuttamaa tilaa.... Entäpä muutama kanatila ja yksi sikatila?... Uskotteko, jos sanomme edelliset ja kahdeksan päälle?" Todellisuudessa asiasta ovat vitsit kaukana. Rehutehtaalla tapahtunut laaduntarkkailun pettäminen levittää ongelman laajalle. Rehu- ja elintarviketeollisuudella on tässä kohdassa peiliin katsomisen paikka. Rehuja on mahdollista tuottaa siten, että salmonella tuhoutuu valmistuksessa. Tässä kohdassa lienee säästetty? Atria julkaisi uutisen rehutehtaan suunnittelun aloittamisesta. Veikkaan, että näissä suunnitelmissa salmonellakysymystä pohditaan tarkkaan. Syytä olisi, sillä nykyinen käytäntö on osoittautunut hyvin haavoittuvaksi.

Suomessa on salmonellatartuntojen määrät olleet hyvin alhaiset verrattuna moneen muuhun maahan verrattuna, mutta siitä huolimatta niitä on joka vuosi. Suurin osa eli noin 80 % (ainakin tähän asti?) Suomessa todetuista salmonellatartunnoista on peräisin ulkomailta. Eksoottisista herkuista voi saada todella eksoottinen olon, laatta lentää ja .... tai no jätetään tarkemmat kuvaukset väliin. Kyllä te tiedätte. Vuonna 2007 yleisimmät tartuntamaat olivat Thaimaa (36 %), Intia (8 %), Espanja (5 %) ja Bulgaria (5 %). Kukapa auringon alle matkaaja ei olisi kuullut varoituksia vältettävistä ruokalajeista. Joissakin maissa, kuten Puolassa, noin 70 prosentilla kanatiloista on salmonellaa. Eipä kannata noissa maissa syödä aamiaiseksi löysäksi keitettyjä munia. Broilerit ja kananmunat eivät toki ole ainoa salmonellatartuntojen lähde. Salmonellaa on löydetty muun muassa iduista. Helmikuussa bongattiin amerikkalainen maapähkinävoi.

Kotitaloustuntien opit ovat jääneet mieleeni sangen hyvin, vaikka niistä ajoista on jo jokunen tovi vierähtänyt. Muistan aiheettomat varoittelut kananmunien kolesterolivaroitukset, joita nyt yli 30 vuotta myöhemmin ollaan lieventämässä. Muistan myös ohjeet raa'an siipikarjan lihan käsittelystä. Raa'alle lihalle oma leikkuulauta ja veitsi. Vihanneksia ei pilkota samoilla välineillä. Kädet pestään hyvin. Liha kypsennetään läpikypsäksi. Ne ohjeet ovat voimassa aina - epidemioista riippumatta.

Kuva: antiparticle, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä


Sikailua teurastamoissa

Alunperin Ruotsissa julkaistut sikojen kalttaamiset elävältä ovat todella vastenmielisiä uutisia. Nyt Evira on kertonut, että Suomessa on tehty vastaavaa. Eläinsuojelulaki sanotaan teurastamisesta seuraavasti:

"Teurastus ja siihen liittyvät toimenpiteet

Eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua eikä tuskaa käsiteltäessä tai säilytettäessä sitä teurastamossa, teurastuspaikassa tai muualla teurastuksen yhteydessä, tainnutettaessa sitä taikka siitä verta laskettaessa. Eläimen on oltava asianmukaisesti tainnutettu tai lopetettu ennen verenlaskua. Kuitenkin sellainen uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa, on sallittu siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Eläimelle ei saa suorittaa muita teurastukseen liittyviä toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut."

Minusta pitäisi olla itsestään selvää, että sikoja ei keitetä elävältä. Jos jonkun järki ei sitä sano, kannattaisi uskoa lakeja ja eläinlääkäriä. Lihanjalostusteollisuus ei ole katsonut kärsäänsä pidemmälle tässä asiassa. Paha kello kantaa kauas ja kuluttajat muistavat tällaiset asiat pitkään. Jotenkin tuli koko uutisesta mieleen Eric Schlosserin kirja "Pikaruokakansa", joka kuvaa muun muassa työskentelyä teurastamoissa - varsinaista horror stooria.

Kuva: Tiffany Silva, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Pure porkkanaa - jyrsi yersiniaa

Y. pseudotuberculosis on maaperässä ja vesistöissä yleisenä esiintyvä bakteeri. Bakteeria on eristetty myös usean eri eläinlajin suolistosta. Se voi viileissäkin olosuhteissa lisääntyä siinä määrin, että esimerkiksi porkkanaraasteesta voi saada "oksennustaudin". Ongelmallisia ovat talven yli, pitkään säilytetyt porkkanat. Yersiniaporkkanaraaste on ajoittain aiheuttaneet epidemioita kouluissa, päiväkodeissa ja muissa suurkeittiöilaitoksissa. Raakana sellaisenaan tai raasteena tarjottavat porkkanat tulee huolellisesti pestä ja kuoria ennen käyttöä. Ohje koskee siis myös kotikäyttöä.

Kuva: Fovea Centralis, Flickr, Lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Eikä siinä vielä kaikki

Eivät ruoan välityksellä liittyvät taudit tähän jää. Juttua voisi jatkaa noroviruksella, shigellalla, listerioosilla, EHECillä, botulismilla (josta muuten onkin asiaa postauksessa "Broileri ja Sibelius")...

Tässä linkki Eviran oppaaseen turvallisesta ruoanlaitosta. Hyviä ohjeita, joita kannattaa noudattaa.

PET-pulloissa hormonihäiritsijöitä

Kuva: shrff14, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Lasi, PET ja Tetra Pak

Saksassa vast'ikään julkaistun tutkimuksen mukaan PET-pulloissa myytävät vedet sisältävät hormonaalisesti vaikuttavia aineita. PET on muovi, polyetyleenitereftalaatti, jota käytetään yleisesti juomapullojen materiaalina. Tutkimuksessa verrattiin lasi- ja muovipulloissa sekä pahvisessa Tetra Pak- pakkauksessa, joiden sisäpuoli on muovipinnoitettu, myytävien kivennäisvesien ksenoestrogeenien määrää. (Ksenoestrogeeni tarkoittaa estrogeeniä matkivia ainetta.) Aiemmin on tiedetty, että polykarbonaatimuovista (PC) voi irrota bisfenoli A-nimistä hormonaaliseti vaikuttavaa ainetta. PET-pulloja on tässä suhteessa pidetty harmittomina. Bisfenoli A:sta ja PC-muovista on kirjoitettu paljon. Maaliskuun alussa uutisoitiin Yhdysvalloissa kuuden tuttipullovalmistajan päättäneen lopettaa bisfenoli A:ta sisältävien tuttipullojen valmistuksen.

Milloin tosi vähän on merkityksetön, milloin ei?

Muovin kanssa kosketuksissa olevissa vesissä oli suurempi hormonaalinen vaikutus kuin lasipulloissa myydyissä. Määrä vaihteli välillä 2-40 ng/L EEQ (Estradiol ekvivalenttiyksikkö). En osaa sanoa, onko kyseinen määrä paljon vai vähän. Tutkimuksen johtopäätöksissäkään oteta kantaa siihen, aiheuttaako kyseinen määrä ihmiselle riskiä vai ei. Ruoassa, kuten esimerkiksi soijassa, on hormonaalisesti vaikuttavia aineita. Voihan olla, että PET-pullojen tapauksessa määrä on niin minimaalinen, että sillä ei käytännössä ole merkitystä. Selvitys kuitenkin osoittaa, että pakkauksista irtoaa tuotteisiin aineita. Siis joitain aineita, mutta mitä? Siihenkään ei tämä tutkimusartikkeli anna vastausta. Noin pieniä pitoisuuksia ja määriä on vaikea tutkia.

PET-pullojen käyttö lisääntyy

Tutkimus on hyvin ajankohtainen, nyt kun esimerkiksi viinejä ja olutta on alettu myydä muovipulloissa. Voisi helposti kuvitella, että etanoli ja esimerkiksi rasvat edesauttaisivat joidenkin aineiden migraatiota. Migraatio tarkoittaa tässä yhteydessä aineen siirtymistä pakkauksesta tuotteeseen. Pullotettujen vesien sekä virvoitusjuomien käyttö on kasvussa. Monet öljyt sekä rasvaiset elintarvikkeet myydään muovisissa pakkauksissa. PET-muovi on hyväksytty elintarvikekäyttöön ja sitä pidetään inerttinä. Mitä siitä irtoavat aineet ovat? Mistä ne ovat peräisin? Vaikka hormonalisten aineiden määrät tuotteissa ovat mitättömän pieniä, mitä tapahtuu pitkän ajan kuluessa?

Mikä hajusti Sisu-viinan?

Minua askarruttaa, miten rouhitun pullomateriaalin käytössä varmistetaan se, että joukkoon ei joudu sinne kuulumatonta materiaalia. Mistä oli peräisin tämän Sisu-viinan hajuhaitta, epäpuhtauksista raaka-aineissa? Millainen tuotantovirhe oli kyseessä?

Sisuviinan pilaantumisyy selvisi

Yksipuolinen rakkaussuhde

Kuva: Cuorhome, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Yhdysvalloissa asuva tuttumme oli sattunut tilaamaan postimyynnistä jotakin – varmaankin tuiki tarpeellista. Yritys intoutui lähettämään katalogejaan vuodesta toiseen, kunnes tuttavamme passiivisuuteen kyllästyneenä lähetti uhkauskirjeen. ”Jos ette tilaa tuotteitamme, joudumme valitettavasti poistamaan teidät asiakasrekisteristämme.” Arvata saattaa, että tilauskirjettä ei lähtenyt. Aika kului ja tuttumme sai firmasta uuden kirjeen: ”We love you Mr Sheen! You are one of our best customers.” (Me rakastamme teitä Mr Sheen! Olette yksi meidän parhaista asiakkaistamme.)

Nuorimmaiseni pyysi muutama vuosi sitten joululahjaksi Nalle Puh-pyyhkeen. Koska laiskuuttani en jaksanut lähteä lampsimaan kauppoihin, kävin läpi nettikauppojen tarjonnan ja sopiva pyyhe löytyikin. Yksittäinen hairahdukseni nettikauppaan johti kuitenkin jatkuvaan katalogi- ja mainospostipommitukseen. Olihan lähtenyt flirttailemaan ja minut haluttiin pysyvään suhteeseen. Lähettipä yritys tietoni vielä kaverilleenkin, joka myös alkoi kosiskella.

Olen perin juurin kyllästynyt lehtilaatikkoani täyttävään mainospostiin. Postilaatikkoon kiinnitetyllä tarralla vähensin sisälle ja ulos kannettavan paperin määrää kilotolkulla. Enhän edes lue niitä. Sen sijaan nimelläni tulevat kosiskelukirjeet jouduin torjumaan henkilökohtaisesti. Olen hyvin vaikea kuluttaja, sillä minua lähinnä ärsyttää mainosten tuputtaminen. Minua nyppii myös puhelinmyynti. En halua töiden lomassa keskustella sen ja tuon lehden tilauksista – enkä halua tehdä sitä vapaa-aikananikaan. Vuosia sitten minulle pidettiin puhe uuden kirjasarjan erinomaisuudesta. Kun viimein sain suun vuoron totesin vain: ”Luuletteko tosiaan, että tämän parin minuutin puheen jälkeen tilaan parin tonnin kirjasarjan? (Tuolloin oli vielä markat käytössä). Eräs lupsakkaa murretta puhuva lehtimyyjä sai minulta normaaliakin ynseämmän vastauksen tunnistaessani hänet. Edellisellä kerralla hänen soittaessaan nuorimmaiseni huusi raivopäänä. Jouduin sulkeutumaan vessaan ja tukkimaan sormella toisen korvan, jotta kuulin puheesta edes jotain. Karjuva jälkikasvu hakkasi samaan aikaan ovea. Voitte kuvitella ilahtuneisuuteni, kun minulle selvisi, että kyseessä oli lehtimyyjä. Olisi varmaan pitänyt antaa kännykkä putkihuutavalle juniorille. Hyvät puhelinmyyjät, te teette vain työtänne, mutta en halua, että teette sitä kotonani.

Ovelleni ei kannata tulla myymään mitään. Netissä en mainoksia katsele. Jos sivustolla on välkkyviä bannereita, käännän protestiksi katseeni muualle, kunnes varsinainen asia tulee näkyviin. En ala kanssanne suhteeseen.

• Henkilötietojen luovutuksen kieltäminen (suoramarkkinointiin, osoitepalveluna, henkilömatrikkeleihin ja/tai sukututkimukseen)
  
• Puhelintarjonnan rajoituspalvelu (Robinson)

Harmaantuminen haitta?

Kirjoitin hiljattain hiusten värjäyksestä ja harmaantumisesta: "Harmaan vallankumous". Helsingin Sanomat on tarttunut samaan aiheeseen ("Harmaa hius kaipaa paljon kosteutta", 18.3.2009). Jutussa tuotiin hyvin esille, että värjäys ei ole välttämätöntä, mutta neutraali artikkeli ei kuitenkaan ollut.

Mitäpä tuumitte, kun TIETOKULMASSA otsikolla "Vanhemmat syypäitä" sanotaan näin:

"Harmaantuminen on iän tuoma ulkoinen haitta. Tutkimuksen mukaan se ei lyhennä elinikää eikä aiheuta muita sairauksia."

Siis ulkoinen haitta? Vanhemmat syypäitä? Värjäämällä ongelma peittyy muttei katoa? Onko kyseessä tieto vai toimittajan mielipide? Minusta harmaat hiukset ovat ulkoinen etu. Yhtä lailla voitaisiin sanoa, että tummat hiukset ovat nuoruuteen liittyvä haitta, joka poistuu iän myötä. Kyseessä on myös kulttuurisidonnainen asia. Siinä missä länsimaissa monet naiset peittelevät harmaitaan ja ikäänsä, esimerkiksi kaukoidässä vanhat (enkä tarkoituksella sano ikääntyneet) ihmiset ovat arvossa. Harmaat hiukset kertovat elämän kokemuksesta.

Artikkelissa kerrottiin aivan aiheellisesti yliherkkyyksistä. (Linkki kirjoitukseeni "Nuppi turvoksiin hiusvärillä") Helsingin Sanomien artikkelissa kerrottiin kemikaaleista, mutta hieman niukasti, mutta pääasia tietenkin on, että tiedostaa allergiariskin.

"Kestovärit sisältävät ammoniakkia ja muita kemikaaleja."

Ne muut kemikaalit vaan ovat terveysvaikutuksiltaan pahempia kuin ammoniakki, joskin ammoniakin poiston varjolla jotkut hiusvärivalmistajat viherpesevät tuotteensa. Esimerkkinä on tämä tuotesarja, joka ei sisällä ammoniakkia ja johon on lätkäisty "Certified organic incredients" leiman tuotteidensa kylkeen. Tuote sisältää niitä, mutta myös synteettisiä herkistäjiä. Englannnin kielen sana "organic" on muuten varsin kimurantti. Se kun tarkoittaa sekä luonnonmukaista että orgaanista. Eipä uppouduta kemiaan, mutta todetaan tässä yhteydessä, että orgaaninen yhdiste on mikä tahansa aine, joka koostuu hiiliketjuista. Hiusvärienkin täysin synteettiset, herkistävät kemikaalit ovat siis orgaanisia yhdisteitä, mutta eivät tietenkään luonnonmukaisia.
Helsingin Allergiayhdistyksen Päivi Kousa toteaakin:

"Tarkkana pitää olla myös ekologisten värien kanssa, koska nekin saattavat sisätltä allergisoivia aineita."

Artikkelin mukaan ekologisinta on antaa harmaiden näkyä ja hoitaa hiuksia shampoolla, hoitoaineella ja säännöllisillä leikkauksilla. Hoitoaine ei ole välttämätön, ei edes kamapaajani mielestä. Hiusten kuntoon vaikuttaa olennaisesti myös ruokavalio. Jutussa on taulukko toimenpiteistä harmaille hiuksille. "Mitä harmaille voi tehdä?"
Lisätään siihen vielä yksi kohta. Ihaile niitä peilistä!

Lue myös:

• Harmaan vallankumous
• Nuppi turvoksiin hiusvärillä?
• Hiusvärillä kasvot muodottomaksi
• Harmaita karvoja siellä!
• Susanista brunette

Tekosyitä lautasella

Kiire syöttää ihmisille mikrossa lämmitettyä pitsaa, paketillisen keitettyjä nuudeleita tai korvaa aterian frisbeen kokoisella korvapuustilla. Riisiä saa nykyisin valmiiksi keitettynä. Riisi keitetään, jäähdytetään, pakataan, kuljetetaan, lämmitetään ja pakkaus heitetään roskiin. Ekologiselta kannalta aika kyseenalaista.

Kun suomalainen ostaa lihaa, hän valitsee fileen, paistin ja jauhelihan välillä. Ne ovat ruhonosia, jotka hän tuntee. Onko muita olemassakaan? Kala on joko kalapuikkoja tai korkeintaan viljeltyä kirjolohta. Samalla kun ruoanlaitosta halutaan aina vaan helpompaa, vastapainona mietitään elintarvikkeiden lisäaineita.

Urho Kekkonen sanoi aikaan: "Kaikki syyt, jotka estävät liikunnan, ovat tekosyitä". Minä puolestani esitän, että "Kaikki syyt, jotka estävät kunnollisen ruoan syömisen, ovat tekosyitä." Veikkaan tämän kirjoituksen herättävän närää. Taas yksi suvaitsematon besservisser ortorektikko syyllistäjä, joka katsoo nenänvartta pitkin toisten ostoskärryjä. En todellakaan syyllistä ketään, jos ei ehdi/halua/jaksa laittaa ruokaa. Kyseenalaistan vain sen, etteikö kaupassa voisi hieman miettiä ruoka-ostoksia tai suoda muutama hetki aikaa etukäteisssuunnittelulle.

Kuva: SoloXis, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Keräsin tähän muutaman teesin, joilla ruoanlaitosta tehdään vaikea juttu, vaikka sen ei tarvitsisi sellaista olla.

Ruoan pitää olla valmistua alle puolessa tunnissa kello viideksi, koska kaikilla on kova nälkä.

Osittain totta. Kun on nälkä, pitää syödä, mutta ei ole mikään pakko valmistaa ruokaa paniikissa kello viideksi. Päivällinen kello viisi on muuten pohjoismainen tapa. Muualla illan ateria syödään myöhemmin, jolloin koko perhe on kotona töiden ja harrastusten jälkeen. Briteillä puolestaan on kello viiden tee. Meillä voisi iltapalan vaihtaa viiden välipalaksi ja siirtää päivällinen myöhemmäksi. Ruoankin ehtii tällöin valmistaa rauhassa ja koko perhe syödä yhdessä.

Ruoanlaitto on työlästä ja vie paljon aikaa

Oikein ja väärin. Siihen saa kulumaan paljon aikaa ja vaivaa, mutta ei ole mikään pakko. Erilaiset pata- ja uuniruokien tekeminen on hyvin helppoa ja nopeaa. Ruoka voi vaatia pitkän kypsymisajan, mutta sen vieressä ei tarvitse seistä koko ajan vahtimassa. Pitkän valmistusajan ruuat vaativat etukäteissuunnittelua, mutta valmiin ruoan lämmittäminen on varsinaista "pikaruokaa".

Jos haluaa selvitä ruoanlaitosta nopeasti, on käytettävä eineksiä

Väärin. Pikaruokien aatelia ovat salaatit, munakkaat tai paistettu kala vain esimerkkejä mainitakseni.

Jos haluaa syödä terveellisesti, ei voi koskaan syödä eineksiä tai ns. roskaruokaa

Väärin. Jos syö pääsääntöisesti hyvin, pikaruoka-ateria silloin tällöin ei ruokavaliota kaada, jos siitä ei tule säännöllistä, usein toistuvaa tapaa. Eineksissäkin on vaihtoehtoja, hernekeitto on esimerkiksi paljon parempi vaihtoehto kuin nuudelit tai ranskanperunat.

Kaupassa tulee kulkea E-koodiavain taskussa


Pääsääntöisesti väärin. Jos kärsii yliherkkyyksistä, tulee yliherkkyyksiä aiheuttava ainesosa tunnistaa, muuten pärjää aivan hyvin ilman E-koodilistojakin.
Tunnustan - en osaa lisäaineiden E-koodeja - enkä aiokaan opetella. Muutaman muista ulkoa sen takia, että aineista on kirjoitettu useassa eri yhteydessä. Asioista ei pidä tehdä turhan vaikeita. Lisäaineita on helppo välttää, jos karsii ruokavaliostaan pois eniten lisäaineita sisältävät tuotteet. Monet lisäainepaukut itse asiassa muutenkin heikentävät ruokavaliota, joten samalla tulee korjattua sitäkin puolta. Suomalaiset ovat tilastojen mukaan kärkisijoilla karkin syönnissä. Lisäaineista siis ollaan huolissaan, paitsi karkkien ja limsan kohdalla - en ymmärrä...

Eniten lisäaineita sisältäviä tuotteita ovat esimerkiksi nämä

• makeiset
• virvoitusjuomat
  
• koristellut leivonnaiset
  
• pussikeitot, liemikuutiot
  
• mehujäät
  

Lisäainesaantinsa vähentämiseksi tehokkainta on jättää puolen kilon irtokarkkipläjäys ja tuplamegapullot virvoitusjuomia kauppaan. Iltapäiväkahville leivonnaisia parempi vaihtoehto on esimerkiksi pala laadukasta suklaata. Kyse on omista valinnoista.

Irtokarkeissa ja leivonnaisissa käyttettävistä atsoväreistä on pyydetty juttua, joten kirjoitan atsoyhdisteiden värikkäästä suvusta ihan oman pätkän.

• Natriumglutamaatista haasteeseen
• Hermomyrkkyä ja muita kauheuksia
• Katse kärsää pidemmälle

Tatuoinnin jäteongelmia

Vinkkasin äskettäin Ekoasiaa-lehteen 1/2009, jossa on kirjoitukseni "Kuka pelkää kemikaaleja?". Kyseessä on neliosainen juttusarja.

Samassa lehdessä on pikkuruinen uutispätkä USA:sta, jossa on pohdittu tatuointineulojen aiheuttamia jäteongelmia. Tatuoinnissa käytettävät neulat ovat erilliskerättäviä, sillä ne ovat viiltävää ja pistävää jätettä.

Neuloja ei kuitenkaan katsota aiheuttavan tartuntavaaraa, minkä luulisi olevan varsin ilmeistä, kun kerran neulalla iho on rikottu. Johtopäätöksessä todetaan, että tatuointimusteet sisältävät raskasmetalleja ja muita myrkyllisiä aineita sen verran, että mikrobeilla ei ole elämisen edellytyksiä.

Näettekö tässä asiassa mitään kummallista? Piikit eivät ole tartuntavaarallisia? Ihon alle nakutetaan raskasmetalleja ja muita myrkyllisiä aineita? Tartuntavaarasta en osaa sanoa sitä enkä tätä. Perustelu vaikuttaa kuitenkin varsin hataralta, sillä tatuointivärien koostumuksista ei välttämättä ole mitään tietoa. Niitä kun eivät koske esimerkiksi kosmetiikan lainsäädäntö. Siinä mielessä värit voivat tosiaan sisältää hyvinkin haitallisia aineita. Mutta jos yksittäinen väri ei sisällä, niin miten on sen tartuntavaaran kanssa?

Myrkyllistä herkkua

Sattuipa ruokakaupassa käydessäni silmiin pakkaus kuivattuja korvasieniä. Muistelin keväällä valmistamaani keittoa.... pakastimesta löytyy vielä parin sopan ainekset.
Luin mielenkiinnosta pakkauksen tekstit, joissa asianmukaisesti kehotettiin liottamaan sienet ja keittämään kahteen kertaa. Ohjeet vaan sattuvat olemaan ainostaan suomeksi. Miten kieltä osaamattomat saavat tiedon tarvittavista käsittelyistä?

Korvasienet ovat niin myrkyllisiä, että Evira on antanut ohjeet niiden myymisestä ja merkitsemisestä sekä käsittelystä. Korvasienten gyromitriinion syöpävaarallinen aine. Tuoreiden keittämättömien korvasienten syömisestä voi saada akuutin myrkytyksen. Sienet pitääkin ennen käyttöä keittää kahteen kertaan väljässä vedessä, eikä höyryjä ei pidä hengitellä. (Kuka haluaisikaan, niin kitkeriä ne ovat...). Ohje pätee myös kuivatuille sienille, jotka liotuksen jälkeen tulee keittää vastavaalla tavalla. Kuivaaminen kyllä pienentää korvasienten myrkkypitoisuutta, mutta ei poista sitä kokonaan. Helsingin Sanomat kirjoitti viime syksynä: "Myrkky ei lähde korvasienestä kuivaamalla."

Monessa maassa myrkyllisten sienten myynti ei ole sallittua edes käsiteltyinä ja esimerkiksi Ruotsissa korvasienet tulee käsitellä ennen myymistä. Mielestäni ruokakaupassa tulee elintarvikkeiden olla sellaisia, joista ei ole vaaraa terveydelle, vaikka ei osaisikaan lukea tekstiä. Ilmoitin asiasta Espoon elintarvikevalvontaan, joka lupasi informoida valmistajaa. Lain mukaan ohjeet pitää olla virallisilla kielillä eli suomeksi ja ruotsiksi. Entä jos ei osaa kumpaakaan? Miksi Suomessa ylipäänsä sallitaan käsittelemättömien korvasienten myynti?

Lue myös:

• Suomen sieniopas
• Tappavan myrkyllinen - parhaimmillaan nuorena

Ekoasiaa: "Kuka pelkää kemikaaleja?" Osa 1

Ekokemin asiakaslehdessä on kirjoittamani juttu "Kuka pelkää kemikaaleja?" Kirjoitus on ensimmäinen neliosaisesta artikkeliasarjasta. Jutun - ja koko lehden - voi lukea Ekokemin nettisivuilta. Kirjoitus on aukeamalla ss. 14-15, mutta lehteen kannattaa tutustua muutenkin.

Ekoasiaa 1/2009

Käykääpä lukemassa!

Polttomerkityt lapset

Kuva: The Mirror.co.uk
3-vuotiaan Viennie-pojan käsivarsi. Mustalla hennalla tehty Bart Simpson näkyy pitkään.

Täydennän vielä kirjoitustani koskien hiusväriallergioita. Löysin hyvän artikkelin, jossa kerrotaan PPD:n aiheuttamista riskeistä lapsille. (Tässä lisää argumentteja niille vanhemmille, joiden lapset ruinaavat lupaa hiusväreihin tai hennatatuointeihin.) Artikkeli on ilmestynyt pediatrisen alan lehdessä "Pediatric Annals 32:2 (helmikuu 2008).
American Contact Dermatis Society valitsi vuonna 2006 parafenyleenidiamiinin PPD:n "vuoden allergeeniksi", jotta tietoisuus aineen haitallisuudesta lisääntyisi. Lapset altistuvat aineelle tilapäisten tatuointien, niin sanottujen, hennatatuointien kautta. Tatuointien tekijät lisäävät hennaan PPD:tä, jolloin väristä tulee tummempi ja kestävämpi. Seoksesta käytetään nimitystä musta henna. Alkuperäinen, aito henna on kasvijauheena vihertävää ja hennatatuoinnin lopputulos punertavasävyinen. Aito henna aiheuttaa yliherkkyyksiä tosi harvoin. Hennatatuoinnin voi ottaa esimerkiksi lomakohteessa. Jälki voi olla tosi ikävän näköistä, sillä väri on iholla tosi kauan. Herkistymisriski kasvaa niin suureksi, että Suomessa suositellaan, että hiuksia ei värjättäisi, jos on joskus ottanut mustan hennatatuoinnin. Suositus koskee kaikkia - myös aikuisia.

PPD:tä ja sen johdannaisia sisältävien hiusvärien herkistävyys tiedetään. (PPD ei ole ainoa lajisssaan, muitakin allergisoivia aineita väreistä löytyy.)
Jos saa hiusväriallergian, lookkia on pakko etsiä toisin keinoin. Kyseisen hiusvärin käyttö nimittäin loppuu siihen paikkaan. Isompi murhe voi kuitenkin olla ristiallergiat. Samalla saattaa herkistyä auringonsuoja-aineena käytettävälle PABA:lle ja tietyille lääkeaineille.

Colipa (The European Cosmetic Association) on laatinut suosituksia muun muassa kosmetiikan merkinnöistä. Hapettavien hiusvärien ohjeissa sanotaan (kaikkien muiden varoitustentekstien lisäksi) "Vanhemmille tiedoksi: Tuotetta ei ole tarkoitetu lapsille". Miksi siis altistuttaa alaikäisiä moisille aineille - oli kyseessä sitten hiusväri tai hetken iloksi tarkoitettu tatuointi. Ei kai kukaan halua polttomerkitä lastaan?

Juomatölkit ja bisfenoli A

Bisfenoli A on aine, joka mietityttää ja puhuttaa. Se on niin sanottu hormonihäiritsijä, sillä aineella on estrogeenin kaltaisia vaikutuksia. Bisfenoli A:ta voi irrota elintarvikkeisiin muun muassa säilyketölkeistä ja polykarbonaattisista muoviastioista. Kohua on herättänyt myös se, että polykarbonaatista tehdään vauvoille tuttipulloja.

Tuoreessa kanadalaistutkimuksessa tutkittiin alumiinitölkeissä myytäviä juomia. Tölkin sisältöön voi vapautua purkin sisäpinnalta bisfenoli A:ta, joka on yksi sisäpinnan lakkauksen raaka-aineistä. Tuotemerkkejä oli mukana 72 kappaletta - alkaen A&W Famous Root Beer'istä aina Diet Lipton Iced Tea sekä Sugar-free Diet Lemon- juomaan. Testistä löytyy yhteenveto täältä. Tutkimuksen on tehnyt sikäläinen kansanterveyslaitos, Health Canada.

Paljon vai vähän?

Kaikista tuotteista löytyi bisfenoli A:ta - eli sitä siis irtoaa tuotteisiin. Ainetta löytyi juomista 0,032 to 4,5 µg/L. Tarkkoja lukuja, mutta mitä ne tarkoittavat? Onko kymppi paljon vai vähän? Entäpä 1 µg/l bisfenoli A:ta? Hormonaalisen vaikutuksen aineita kun ei paljoa tarvita. Yksi mikrogramma on gramman miljoonasosa eli 0,000 001 grammaa. Saantia on arvioitu 60 kg painavalle ihmiselle, joka nauttii päivittäin yhden tölkin (355 ml). Näin laskettuna saanti juomista on vähäistä, sillä se on vain 0,0315 % kanadalaisten esittämästä hyväksyttävästä päivittäisestä saannista (TDI = tolerable daily intake). Jotta yltää TDI-tasolle, pitäisi juomia siemailla 940 tölkillistä.

Huoletta tölkkijuomia?

Kanadalaisten johtopäätöksissä juomatölkeistä saatavan bisfenoli A:n määrää pidettiin niin pienenä, että sillä ei ole terveydellistä merkitystä. Kanadalaiset ovat aiemmin kieltäneet polykarbonaatista valmistetut tuttipullot, joten heitä ei voitane bisfenoli A-asiassa pitää lepsuina. Tölkkitutkimuksen arvioinneista on kuitenkin esitetty kritiikkiä. Turvallisen saannin rajaa pidetään liian korkeana ja lisäksi lapsilla saanti painokiloa kohden on suurempi kuin aikuisilla. Itse kritisoin sitä, että tutkimuksessa ei huomioida virvoitusjuomien suurkuluttajia, jotka hulauttavat niitä päivässä parikin litraa. (Voihan tietysti olla, että suurkuluttajien oletaan tyhjentävät enimmäkseen pulloja eikä tölkkejä.) Tässä tutkimuksessa selvitettiin ainoastaan juomatölkkejä, mutta kokonaissaantia selvitettäessä tulee huomioida muutkin lähteet, kuten säilyketölkit ja polykarbonaatimuovista tehdyt astiat.

Minua häiritsee tällaisissa tutkimuksissa ja niistä kertovissa jutuissa se, että niissä ei mainita lainkaan yhtä varsin olennaista asiaa. Tässäkin tutkimuksessa pidetään päivittäistä 3,5 dl energiajuoma/limsa-annosta ilmeisesti ihan normaalina. Virvoitusjuomia juodaan janojuomana, ruuan kanssa ja ihan vaan huvikseen. Suomessakin puolentoista litran juomapullo on nykyään monelle päivän normiannos - vastaten siis käytännössä keskimääräistä päivittäistä nestetarvetta. Lomamatkallamme Yhdysvaltoihin nuorempi poikani kiinnitti erään ruokapaikan jonossa huomiota siihen, kun parille noin 5-vuotiaalle lapselle ostettiin ruokajuomaksi urheiluun tarkoitettua palautusjuomaa, Poweradea, joka on värjättyä hiilihapotonta sokerivettä terästettynä suoloilla. Haloo!

Päivittäisellä limujen kittaamisella ei ole mitään positiivisia terveysvaikutuksia - päinvastoin. Virvoitusjuomien kulutus kannattaa pitää niin pienenä, että ei tarvitse stressata terveysvaikutuksilla, koskivat ne sitten väriaineita, sokeria, makeutusaineita tai bisfenoli A:ta.

Luettavaa ja kierrätettävää

Kirjoitan arvioita blogin aihepiiriä sivuavista teoksista. Kirja-arviot löytyvät avainsanalla "kirjat" myös listattuna sivun oikesta reunasta. Rita Stiensin:"Totuus kosmetiikasta" tuli jo ruodittua. Tällä hetkellä luen John Naishin kovasti pinnalla olevaa kirjaa "Jo riittää" (Atena 2009). Kuluttaminen, ostaminen ja tarpeeton tavara kun liittyy olennaisesti arkiseen kemikaalikuormaamme.

Linkitän kirjat nettikirjakauppa Bookyn sivuille, jolla on edulliset hinnat sisältäen postituskulut tiedoksi niille, jotka haluavat kirjan hankkia. Kirjoja ei kuitenkaan tarvitse ostaa tai ylipäänsä omistaa. Tässä yhteydessä kehun suomalaista kirjastolaitosta, joka varmasti kärsii kuntien nipistäessä määrärahoja jakaessaan. Suomessa kirjastot toimivat hyvin. Saksassa asuva ystäväni on kertonut sikäläisistä kirjastoista aivan päin vastaista . Henkilökuntaa kyllä löytyy, mutta kirjavalikoimat ovat varsin suppeat. Käyttäkää kirjastoja. Jos jotain ei löydy, se on mahdollista tilata. Kirjastot huomioivat hankinnoissaan käyttäjien toiveita. Kirja voidaan hankkia myös kaukolainana jostain muualta.

Osa kirjoista on aarteita: tärkeitä tiedon lähteitä, harvinaisia kappaleita, klassikkoja tai muuten vain rakkaita, joista ei millään halua luopua. Omista vanhoista kaapintäytteenä olevat kirjat voi myydä vaikkapa nettihuutokaupoissa (huuto.net, mikko.fi). Bookyllä on uusi palvelu "Vihreät kirjat", jossa voi myydä käytettyjä kirjoja. Palvelu vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täytyy testata, onko se kätevämpi kuin nettihuutokaupat. Booky perii välityspalkkion, mutta tarjoaa osto/myyntitakuun.

Lisäys äskeiseen: Kirja-arvoita teen myös "vanhoista" kirjoista, en pelkästään uutuuksista. Kirjallisuuteenkin on levinnyt kertakäyttömeininki. Kirjat ovat myynnissä vain hetken ja hyvätkin kirjat vaipuvat unholaan. (Sadattelee yksi, joka juuri etsi turhaan vuonna 2004 ilmestynyttä kirjaa. Kirja oli tarkoitettu lahjaksi, joten kirjastoa ei tässä tapauksessa voi käyttää.)

Olen hieman tumpelo tämän blogiohjelman kanssa ja joudun välillä korjaamaan jo julkaisemiani tekstejä. Milloin näen kirjoitusvirheen, milloin ulkoasu on mielestäni pielessä. Koittakaa kestää...

Kurkistus mukiin

Lupasin täydentää kirjoitustani astioista. Sain nimittäin kysymyksen: "Voiko keraamisista Tiimari-mukeista juoda huoletta kuumia juomia?"
Mukien ostopaikka ei kerro, irtoaako mukeista jotain vai ei. Tullin hylkäämät tuotteet ovat usein peräisin Kauko-Idästä, mutta valmistusvirheitä voi sattua täälläkin. Elintarvikevirasto löysi vuonna 2002 myös suomalaisia keraamisia astioita, joista irtosi liikaa raskasmetalleja. Valmistajia informoitiin asiasta korjaustoimia varten.

Raskasmetallit ovat peräisin väreistä. Esimerkiksi kadmiumyhdisteet antavat punaisen tai keltaisen värin. Kannattaa silmäillä mukia. Jos siinä on kirkas ja ehjä lasite, väriä ei pääse irtoamaan. Jos lasite on epätasainen, himmeä tai lohkeillut tai väri pikku hiljaa pesuissa haalistuvaa mukia ei kannata käyttää. Lasitteen tulee olla tietenkin mukin sisäpuolella, mutta ulottua myös ulkopuolella riittävän alas, jotta lorppohuuletkaan eivät nuolaise lasittamatonta pintaa.
Lasittamattomia keraamisia astioita tai koriste-esineitä ei pidä juomamukeiksi ottaa, ei edes kylmille juomille. Mattamuki vaihtoon mukisematta.

• Paistinpannuprobleemi
• Astioita on moneksi

Energiansäästölampusta ongelmia?

Kuva: www.airam.fi, Historiikki







Edisonin keksinnöstä eroon

EU:n lainsäätäjien myllyssä on direktiivi, jolla takia hehkulamppujen valmistus loppuu. Thomas Alva Edisonin keksintö jätetään historiaan. Edison perusti General Electric-yhtiön. Mitähän Thomas Alva tuumisi, jos tietäisi hänen keksintönsä kiellettävän ja amerikkalaisten liikemiesten saaneen aikaan sotkun, jonka takia koko amerikkalainen autoteollisuus on kärsimässä hätää, General Motors mukaan lukien.

Eräiden mielipiteiden mukaan hehkulamput ovat auttamattoman vanhaa tekniikkaa ja on aika siirtyä uudenaikaisempiin valaisimiin. Hehkulamput voi korvata loisteputkilla, energiansäästölampuilla (ES) tai LED-valaisimilla. Rakennuksia ei ole järkevää lämmittää lampuilla tai elektronisilla laitteilla. (Näin kuitenkin tehdään passiivitaloissa, jotka ovat uutta tekniikkaa ja joissa lämmitys tapahtuu muun muassa valaistuksen ja elektronisten laitteiden avulla.) Hehkulamppujen syntinä on suuri energiankulutus, noin 90 % lampun ottamasta energiasta muuttuu lämmöksi. Energiansäästölampuilla lämpöä syntyy vähemmän. Lämmön muodostuminen ja sen hyödyntäminen ovat aiheita, jotka täällä pohjoisessa kuumentavat jopa tunteita. ES-lampuilla on sekä kannattaja- että vastustajajoukko. Siinä missä ES-lamppujen kannattajat vaativat energiansäästön nimissä hehkulamppukieltoa, vastustajien mielestä ES-lamput pitäisi ongelmajätteen synnyttäjinä kieltää. Lähipiirissäni käytyjen lamppukeskustelujen jälkeen näkökannat ovat lähestyneet. Asia kun ei ole lainkaan yksiselitteinen.

Paljonko energiaa säästyy?

Hehkulamput on jo kielletty muun muassa Kuubassa ja Australissa, jossa sähköverkko on ollut lujilla helteiden takia. Sähköä kun kuluu rakennusten jäähdyttämiseen. Suomessa kulutuspiikit osuvat talvipakkasille, kun rakennuksia muutenkin lämmitetään - ja on pimeää. Australian ja Suomen tilanteet ovat siis täysin erilaiset. Australiassa pienempi määrä hukkalämpöä pienentää lisäksi myös jäähdyttämiseen kuluvaa energiamäärää. Suomessa lamppujen tuottamaa lämpöä voidaan hyödyntää. ES-lamppu säästää sähköä, mutta miten paljon se säästää energiaa? Talosta kun karkaa lämpöä joka tapauksessa, eikä lämpöhäviöihin vaikuta lampun tyyppi sitä eikä tätä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että keskustelu hukkalämmöstä pitää lopettaa ja suunnata katse tulevaan. Joskus on tosiaan tehtävä kompromisseja, mutta siitä huolimatta insinöörikunta vääntää keskenään kättä siitä, miten paljon hehkulamppujen tuottamasta energiasta saadaan hyötylämmöksi ja kuinka paljon menee harakoille? Asiaan vaikuttavia muuttujia ovat muun muassa:

• talon lämmitysjärjestelmä (sähkölämmitteisestä talossa on sama, hehkuttako patteri vai lamppu, kaukolämpötalossa tilanne on toinen)
• lämmityksen säätöjärjestelmän hitaus/nopeus
• valaisimien sijainti (katon rajassa hyöty ei ole niin suuri kuin pöydällä tai lattialla sijaitsevalla valasimella)

Motivan sivuilta löytyy laskelma sähkön säästön rahallisesta hyödystä kuluttajalle. Laskelman mukaan sähkön kulutuksen alenemasta hyötyvät myös sähkölämmitteisessä talossa asuvat, joskin heillä hyöty on pienempi kuin kaukolämmitteisessä asuvat. Lähtökohtana on käytetty, että lamppujen tuottamasta lämmöstä saadaan hyödynnettyä keskimäärin 70 % .

ES-lamppusaasteen keräily järjestämättä

ES-lamput ovat sisältämänsä elohopean takia ongelmajätettä. Helsigin Sanomat kirjoitti aivan aiheellisesti 2.3.2009 pääkirjoitussivullaan ES-lamppujen keräilystä. Miten se aiotaan järjestää? Nykyisin puolet käytetyistä ES-lampuista kulkeutuu kaatopaikoille, jonne ne eivät kuulu. Aikaa ei ole paljon ja keräilyn järjestäminen vaatii lakimuutoksia. Vaikka järjestelmä saataisiinkin polkaistua käyntiin ripeästi, merkittäviä määriä ES-lamppuja nakataan sekajätteen joukkoon. Sähköä säästyy, mutta jäteongelma pahenee. Miten paljon kuluu energiaa siihen, että käytettyjä lamppuja kerätään, kuljetetaan ja käsitellään? Onko elinkaariarvoinnissa huomioitu kaatopaikoille joutuvat ES-lamput? Tuskin.

Mitä ruuvataan johdon päähän?

Näyttää siltä, että hehkulamput poistuvat. Hyvää ratkaisua ei ole tilalle, vaan joudumme odottamaan tuotekehityksen tuloksia. Tuote, joka elinkaarensa päässä on ongelmajätettä, ei ole kestävä ratkaisu. ES-lamput ovat välivaihe, joka toivottavasti jää lyhyeksi ennen LEDien kypsymistä. Tuotekehitystä uusien lamppujen osalta tarvitaan, sillä ES-lamput toimivat huonosti kylmässä, LEDit puolestaan ovat vielä vauvoja, pieniä ja hentoja. Ne eivät vielä ole kehittyneet sellaisiksi, että hämärän hyssyä vieroksuvat ikänäköiset niiden kanssa pärjäisivät. Energiansäästölamput puolestaan syttyvät hitaasti ja ovat monesti värisävyiltään kylmiä. Kestoikää niille luvataan monin verroin enemmän kuin hehkulampuille, mutta siitä huolimatta moni ES-lamppu pimenee ennenaikaisesti. Muutosta perustellaan myös sillä, että valmistajat pakotetaan nopeampaan tuotekehitykseen. Vanha sanonta:"Ilman viimetippaa ei tapahtuisi mitään" saattaa päteä tässäkin. Kun hehkulamppuja ei enää saa, on vaihtoehtoja oltava. Kuluttajat vaativat - viimeistään silloin, kun kaapin perukoilta on kaivettu vihoviimeinenkin viisi vuotta sitten hamstrattu hehkulamppu.

kuva: http://www.kristallikruunu.com/

Olen monen vuoden ajan harkinnut yksinkertaisen kristallikruunun hankkimista. (Kuvassa hieman liian kruusattu.) Sopivaa ei ole vielä tullut kohdalle. Lamppudirektiivi jäädytti hankkeeni toistaiseksi.

• Energiakeskustelua energiaa säästämättä

Kiitokset kysymyksistä!

Olen saanut kysymyksiä sekä ehdotuksia kirjoituksiksi. Tallessa ovat ja kirjoitan niistä sopivassa välissä. Kysytty on muun muassa keraamisista astioista, atsoväreistä sekä yleensä elintarvikkeiden lisäaineista sekä energiansäästölampuista, jotka varsinkin insinöörikunnalle tuottavat melkoisesti päänvaivaa. Niiden ekologisuus kun ei ole ihan itsestään selvä asia, vaan asiasta ollaan - perustellusti - hyvin montaa mieltä.
Kiitos juttuehdotuksista!