Hermomyrkkyä ja muita kauheuksia

Espoolaisena äitinä minun pitäisi varmaan reagoida, jos saisin tietää lapsilleni syötetyn koulussa hermomyrkkyä. Koulun keittiön aurinkoinen Immu heiluu keittössä oheisen pullon kanssa?

Juttu liittyy Espoon ruokapalvelun päätökseen lopettaa natriumglutamaatin käyttö kouluruoassa. Noora Schingler pitää innolla ja tarmolla mielenkiintoista (tietenkin!) Kemikaalicocktail-blogia, jossa hippeillään vältellen kemikaalimaailman scheissea. Noora taitaa tiedon hakemisen - toimittaja kun on - mutta uppoaa välillä epäilyttäviin lähteisiin - vähän samaan tapaan kuin Amazing Race-kilpailijat suomalaiseen suohon. Espoon kouluista ja natriumglutamaatista blogikirjoituksessa "Erävoitto! "hän kirjoittaa näin:

"Käytännössä kyse on yhden ihmisen tervejärkisestä reagoinnista vanhempien kasvavaan huoleen. Espoon koulutoimenjohtaja Minna Ahola on päättänyt, ettei riskejä enää oteta, E621:n käyttö lopetetaan Espoon kouluissa ensi syksynä. Ahola välttää myös itse aineen käyttöä aina kuin mahdollista ja tekee erittäin fiksun päätöksen suojelemalla kaikkia Espoon lapsia tältä hermomyrkyltä."

Espoon lapset ovat siis turvassa ja suojeltuja, mutta miltä? Poliklinikka.fi sivuston kuvaa sanan hermomyrkky näin:

Hermomyrkky:

hermoston toimintaan voimakkaasti vaikuttavia myrkkyjä
(kuten neurotoksiineja, tuholaismyrkkyjä, taistelukaasuja)

Espoo on ensimmäisenä kaupunkina Suomessa lopettanut tuholaismyrkkyihin tai taistelukaasuihin verrattavan aineen lisäämisen ruokaan? Vai onko sana kenties hiukan liioitteleva? Epävarma epäily muutetaan vahvaksi totuudeksi. Mutkat suoriksi ja glutamaatti myrkyksi, vahvistukseksi amerikkalaisten kansanliikkeiden vakuutteluja.

Älä todistele, kyllä me tiedämme

Asia on mielenkiintoinen toiseltakin kannalta. Espoon ruokapalvelu nimittäin perusteli päätöstään seuraavasti:

"Haluamme eroon paljon keskustelua herättäneestä mononatriumglutamaatista E621. Vaikka sen haitallisuudesta ei ole tieteellisiä todisteita, emme halua ottaa riskiä, Ahola sanoo."

Aholan mukaan päätös ei perustu tieteelliseen näyttöön vaan siihen, että vanhemmat ovat moittineet asiasta. Pitääkö tämä tulkita niin, että Ahola mieluummin trimmaa reseptejä kuin jaksaa kuunnella ikäviä, kyseleviä vanhempia? Espoon peruskouluissa on noin 27 000 oppilasta. Kuinkahan monta moitetta Ahola on saanut? Sata moitetta vastaa 0,4 prosenttia vanhemmista. Riskin välttäminen on kuitenkin sellainen perustelu, että sitä vastaan on paha pullikoida. Vaan kuinka suuri on riski?

Aiheesta tuli mieleen kollegani kertoma juttu vanhasta tutkimuksesta, jossa kyseltiin ihmisiltä aineesta nimeltä divetyoksidi, joka on olennainen osa happosateita ja palamisttuotteita, se aiheuttaa korroosiota ja kylmällä ilmalla halkaisee putkia. Tosi ikävä aine siis. Kyselyssä kerrottiin, myös millaista tuhoa tuohon aikaan esiintyneet happosateet luonnossa aiheuttivat. Suurin osa kyselyyn vastaajista oli sitä mieltä, että haitallinen aine - vesi - pitäisi kieltää.

Jos vanhemmat - eli kouluruoan sponssaajat - vaativat ruokaa, jossa ei ole natriumglutamaattia, niin tietysti sen voi järjestää. Onhan kyseessä varsin tarpeeton aine. Tilalle tuoreita kasviksia, marjoja ja proteiinin lähteitä. Hyvistä raaka-aineista tehty ruoka on aina paikallaan.

Jotta kukaan ei - joko tahallaan tai vahingossa - ymmärtäisi väärin, en kirjoita natriumglutamaatin, vaan laadukkaan kirjoittamisen ja tiedonvälittämisen puolesta. Oma mottoni niin kirjassa kuin täällä blogissa on: kaunistelematta, mutta kauhistelematta. Natriumglutamaatti on yksi pieni mauste median ja netin kemikaalisopassa, tosin kaikkine vivahteineen kovin herkullinen sellainen, vaikka en itse aineesta pidäkään. Ohessa linkit aikaisempiin kirjoituksiini lisäaineettoman, kunnon ruoan puolesta.
"Natriumglutamaatista haasteeseen"
"Tekosyitä lautasella?"

Lisäys: 12/2009 Tapaus natriumglutamaatti on saanut jatkoa. Lukekaa myös Glutamaatti- ja lihavuusuutisointeja.

Väärä tieto ja urbaanilegendat muistetaan

Sisällytin Kemikaalikimaraan lukuisia tositapauksia, lainauksia lehtiartikkeleista, nettikeskusteluista sekä hulvattomia vanhoja mainoksia. Olin muutamassa kohdassa lainannut nettikeskusteluja, joka vilisivät villejä uskomuksia. Sain tekstiä kommentoivalta kehityspäällikkö (MMM) Pirjo-Liisa Penttilältä neuvoksi. "Älä kirjoita tai lainaa edes kevennykseksi mitään virheellistä, sillä juuri se jää ihmisten mieleen." Noudatan ohjetta, vaikka se hidastaa kirjoittamista melko tavalla. Asiat on pohdittava tarkkaan.

Olen seikkaillut mitä ihmeellisimmillä netti- ja keskustelupalstoilla. Olen lukenut muun muassa veneen pohjan pakkeloijien, kangasvärjääjien, huumeidenkäyttäjien, harrastusdouppaajien, kaiutinrakentajien ja tatuoijien keskusteluja. Blogeja ja on aivan joka lähtöön. Asiantuntijaa esittävällä ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta aiheeseen, jonka asiantuntijana esiintyy. Tietoa voi opisekella itsekseen. Innolla on kuitenkin hyvin vaikea korvata puuttuvaa perustietämystä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Rita Stiensin kirja "Totuus kosmetiikasta", jossa kemian tuntemattomuus paistaa läpi. Kirjaa on siitä huolimatta sanottu jopa kosmetiikkaraamatuksi. Olen samaa mieltä. Uskoa tosiaan tarvitaan, jos kirjan aikoo vakavasti ottaa. Lukijan on vaikea erottaa virheet oikeasta tiedosta, vastuu on kirjoittajalla.

Netti on täynnä "tietoa" ja "totuutta" maustettuna missioilla, pätemisellä, toiveilla, tietämättömyydellä, kaunistelulla, kauhistelulla, pelottelulla. Sellaisessa kentässä liioittelu ja urbaanilegendat saavat siivet - päätyen ajoittain jopa valtakunnan mediaan. Olkaa kriittisiä, älkääkä uskoko aivan kaikkea.

Todellisia kauheuksia

Sain eilen postissa Tuuli Salospohjan johtaman Nuoret, liikunta ja doping -projektin loppuraportin. Tuuli työskentelee Elämä on parasta huumetta ry:ssä (EOPH). Hän tekee hienoa ja ennakkoluulotonta työtä aiheesta, jonka olemassaoloa ei välttämättä edes tiedosteta ja yleisyyttä tunneta riittävän tarkasti. Projektin aikana saatiin lisätietoa, kuinka suuri joukko nuorisostamme tärvelee dopingaineilla terveyttään Terveysriskejä ovat muun muassa: sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, itsetuhoisuus, aggressiivisuus, vakavat mielialahäiriöt, impotenssi, kivesten surkastuminen, rintojen pieneminen, kuukautishäiriöt... lista jatkuu lähes loputtomiin...

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli nuorten huumeiden käytöstä. Porissa on paljastunut huumevyyhti, johon on sekaantunut yli 70 nuorta. Komisario Joutsenlahti vetoaa: "Nuorten keskuudessa riehuva huumeongelma on saatava näkyväksi." Hän haastaa koulut puhumaan huumeista terveystiedon tunneilla. Valistusta tarvitsevat myös vanhemmat, sillä he eivät tunnista huumeiden käytön oireita.

Doping ja huumeet ovat asioita, joilla on suuria vaikutuksia terveyteen ja pahimmillaan vievät hengen. Otan Joutsenlahden haasteen vastaan sekä kerron Tuulin ajankohtaisesta dopingprojektista aivan lähiaikoina. Suunnittelin alunperin kirjoittavani aiheista täällä vähän myöhemmin, joten joudun valitettavasti siirtäämään pyydettyjä juttuja antiperspiranttien alumiinista sekä makeutusaineista myöhemmäksi, mutta en suinkaan unohda niitä.