Britanniassa on laskettu kotitalouksien ruokajätteen määräksi vuosittain noin 8,3 miljoonaa tonnia, mikä täyttäisi Wembleyn kuuluisan stadionin kymmeneen kertaan.
Suomessa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT arvioi alkuvuodesta, että noin viisi prosenttia kotiin kannetusta, syötäväksi kelpaavasta ruuasta päätyy jätteeksi, mikä tekee noin 150 miljoonaa kiloa vuodessa.Sen on paljon se ja tämän päälle tulee kaupan hävikki. Evans ehdottaa puolivalmisteiden ja pakasteiden käyttöä. Itse oikaisen esimerkiksi keitoissa, joihin tavallisesti nakkaan sekaan pakastevihannespussin (yleensä herne, maissi, paprika) ja pilkon sekaan lisää sipulia ja tuoretta paprikaa tai porkkanaa.
Ruokatiedon artikkeli herätti hiukan ristiriitaisia ajatuksia, sillä meillähän jo hyvin paljon käytetään puolivalmisteita ja etenkin valmista ruokaa - eineksiä, eikä sitäkään reittiä pidetä hyvänä. Mutta löytyisikö näistä kompromissi? Ja voitaisiinko ei-ihan-niin-tuoretta hyödyntää paremmin? Esimerkiksi nahistuneet vihannekset ja juurkset voi hyvin heittää keittoon, pataan tai uuniin. Hapanmaitotuotteet eivät ole pilalla viimeisen käyttöpäivän jälkeen - nehän ovat jo happamia. Ruokaa kannattaa tehdä kerralla isompi erä ja pakastaa osa.
Artikkelin hengessä eilen teillekin vinkiksi oheinen resepti. Vihannesosastolla myytiin hieman nahistuneita paprikoita 0,99 EUR/kg. Poimin laatikosta noin kilon verran hiukan ryppyisiä paprikoita, mutta ei sellaisia, joissa on muuten pehmeitä kohtia. Pussillinen maksoi 1,16 EUR.
Paprikasalaatti
Pese paprikat huolella, halkaise ne ja poista siemenet. Järjestele uunipellille kuoripuoli päälle päin ja laita uuniin 250 asteeseen. Paista, kunnes pintakuori on sangen musta. Ei haittaa, vaikka vähän kärtsäisi, sillä kuori poistetaan, kunhan paprikat ovat sen verran jäähtyneet, että sormet kestää työskentelyn. Pilko pehmennyt paprikan palat, lisää mausteet ja tuoretta basilikaa. Se on siinä. Sopii syötäväksi sekä lämpimänä että kylmänä.
- noin kilo paprikoita
- balsamiviinietikkaa
- suolaa
- pippuria
- basilikaa
Laiha lahna
Pakastinta järjestellessäni löysin sieltä ystäviltä saadun lahnan. Oli unohtunut kaapin perukalle. Kaivoin esille 60-luvun keittokirjani. Hiukan alkoi usko horjua, kun törmäsin lauseeseen, jossa todettiin, että lahnan on syytä olla suuri, mieluusti pari kolme kiloa ja vähintään yli puolitoistakiloinen. Pienet ja laihat lahnat ovat syömäkelvottomia. Laitoin siitä huolimatta reilusti alle kilon painoisen kalan uuniin, enkä puhunut asiasta perheelle mitään. No, olihan siinä ruotoja, mutta eikös joskus pidä ruokansa eteen tehdä vähän hommiakin?
- Paine kokata tuoreista raaka-aineista voi lisätä ruokahävikkiä, Ruokatieto 23.9.2011
- Ruoka pilalla vai ei?
- Tekosyitä lautasella
- Herkkuja ja erikoisuuksia - vietnamilaista lähiruokaa, osa 3
2 kommenttia :
Viittaakohan tuo syömäkelvottomuuskommentti keittokirjassa juurikin tuohon pienen kalan ruotoisuuteen?
Ruuan pois heittäminen on iso ongelma. Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivän ero ei ole monellekkaan selvä. Jos kyseessä on parasta ennen, niin tuote ei mene vaarallisesti pilalle ja sitä voi surutta käyttää, kun ensin hieman maistaa, haistaa ja katsoo ettei esim. hometta näy.
Sitten on tuo viimeinen käyttöpäivä, jonka jälkeen esim. jauhelihaa ei ehdottomasti saa käyttää. Tosin itselleni ei ole selvinnyt, että siirtyykö tuo päivämäärä pidemmälle paistamisen ja/tai pakastamisen jälkeen...
Itse olen yrittänyt hyödyntää pakastamista, kuivaamista ja säilömistä, mutta liikaa tulee silti heitettyä ruokaa pois.
Pitäisi opetella hyödyntämään ruuantähteitä paremmin esim. leivonnassa.
Kananen tai pari tai possukka hoitaa kyllä homman ja kompostoi kaiken muun paitsi kahvinporot ja avocadot (kanalle vaarallisia, kuten koirallekin). Koiratkin nauttivat tähteistä. ;) Et kukkoja tunkiolle... Muutenki ihmetyttää tämän ajan haaskaamisen meininki, en vaan tajua enää. En yhtään.
Lähetä kommentti