Roskaa, valoa ja vimpain

Hiukan on vaiheessa minun kirjoitukseni. Habitare oli ja meni. Tässä jutussa käsitellään tapahtumaa - ainakin jonkin verran. Poikkesin Messukeskuksen massiivessa sisustustapahtumassa sekä niin sanottuna ammattilaispäivänä että ruuhkaisempana lauantaina. Kumpanakin vähän turhan lyhyen ajan, sillä näkemistä olisi ollut vaikka kuinka.

Trash-designia

Jotenkin median perusteella tuli vaikutelma, että tapahtuman pääanti oli eko- ja trashdesign. Onkohan ajattelussani jotain vinksallaan, kun minua ei kurkkupurkkidesign sytytä. Trash design on jotenkin päälleliimatun oloista. Kierrätys on toki hyvä asia,  mutta metallia voi kierrättää muutenkin kuin väsäämällä säilyketölkistä lampun. Samoin kammottavan näköisestä nojatuolista ei tule yhtään sen tyylikkäämpi, jos sen kiskoo roskalavalta ja kiinnittää siihen risan keittiötuolin. Kyseessä on kannanotto, mutta silti.

Osoittaakseni, että roskasta voi tehdä hienoakin, laitan tämän lähikuvan meidän olohuoneen matosta. Kyseinen matto on ostettu Kodin Ykkösestä, jonne menin hakemaan jotain ihan pikku juttua, joka jäi ostamatta. Marssin kaupasta ulos matto kainalossa,  kyseessä oli rakkaus ensi silmäyksellä. Matto on tehty vanhoista kuluneista matoista, tässä tapauksessa ruskean ja luumun sävyisestä - uniikkikappale, samanlaisata ei ole toista. Maton nurjalla puolella on kangas ja toisessa päädyssä renkaat, joista maton voi ripustaa vaikka seinälle. Pinta on elävä ja voi vain kuvitella tuhannet askeleet. Vasta kotona huomasin, että maton värit osuvat nappiin maalaamani taulun kanssa. Ohessa lähikuva taulun alanurkasta. Sattumaa tai ei, matto ja taulu ovat löytäneet toisensa.

Puuesineen ekologisuus

Pohdin Habitaren jälkeen myös puuesineitä. Ekolätkän liittäminen maalaamattomasta puusta tehtyyn esineeseen osoittaa mielestäni mielikuvituksen puutetta. Hyvin tehty puuesine on aina ekologinen. Se on kestävä ja ajaton. Puusta tehtyä voi korjata - toisin kuin esimerkiksi lastulevystä värkättyä. Huolella käsitellyn, vaikkapa lakatun, esineen pinta kestää vuosikymmenet. Arvokaappi peritään, se kestää sukupolvelta toiselle. Ekologinen jalanjälki on todella pieni.

Lakkasin meidän ulko-oven. Oven kaaret ja koristeet eivät ole oikein meidän makumme mukaiset, mutta ei voi mitään, tällä mennään. Melkoisen muutoksen ovi kuitenkin koki. Koska meillä ulko-oveen pääsee ajoitellen vesisade piiskaamaan, päätin käsitellä oven venelakalla - ja juu, liuottimia löytyy, mutta lakkaa ei kulu paljon, eikä homma tehdään tosi harvoin. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Huomaa alemman kuvan vesipisarat.

Hyvät huonekaluvalmistajat, annan vinkin ekologisiin puuhuonekaluihin. Tehkää kotimaisesta puusta kauniita puutarhakalusteita, niin saadaan sademetsistä kaadetuista kovapuista tehtyjen pihakalusteiden ylivalta kukistettua. Hyvin usein suomalaiset pihakalusteet ovat joko pirttikalustetyyppisiä tai muuten kömpelön näköisiä. Ruotsalaisilla on yritystä, mutta he kallistuvat usein kartanoromantiikkaan.

Valo

Vietin paljon aikaa valaistusnäyttelyssä. Pohdin valaistusratkaisuja sekä vaihtoehtoja hehkulampuille, joista nyt sitten vähitellen joudutaan luopumaan. Kuuntelin jokin aika sitten valaistusta opiskelevalta tuttavaltani esityksen valosta, värien näkemisestä ja nykyisistä lamppuratkaisuista.  Esityksen jälkeen ja omien kokemusteni perusteella totesin, että energiansäästölamput ovat niin kammottava ratkaisu, että päätin hypätä sen vaiheen kokonaan yli. Monet energiansäästölampuista ovat todella huonolaatuisia, ne syttyvät hitaasti, eivät toista värejä kunnolla ja ovat käytön jälkeen ongelmajätettä.

Onneksi ledit valtaavat alaa ja saatavilla alkaa olla  muitakin sävyjä kuin kelmeän, kolkon sinertävä. Loisteputken voi korvata saman muotoisella led-putkella, vaihtoehtona on kapea led-lista tai vaikkapa -nauha. Toistaiseksi monet led-ratkaisut ovat vielä varsin hintavia. Ledien kehittymistä odotellessa pitäydyn hehkulampuissa ja halogeeneissa. Energia-asioista kirjoitan muuten lisää vähän myöhemmin.

Valo on kaunista, vai mitä?

Ja pitäähän sitä tietty joku vimpain laittaa messujuttuun mukaan. Miten olisi magneetilla kiinnitettävä tiskirättiteline? Käy kaikkin teräksisiin altaisiin. Minulla tietysti kävi heti mielessä, miksi allasvalmistajat eivät laita valmiiksi tällaista. Kapea kaide altaan sisäreunassa hitsattuna kummastakin päästä kiinni, ei tarvittaisi edes sitä magneettia.

Lue myös

• Pro Light - ja pimeys tuli
• Lumottuja puita
• Kahdenlaisissa messutunnelmissa