"Ikean tavaratalot on suunniteltu siten, että ne ovat kuin labyrinttejä, joiden sokkeloissa asiakas nopeasti kadottaa suuntavaistonsa.
Koska lähes jokainen asiakas joutuu ulospääsyä etsiessään harhailemaan läpi tavaratalon kaikki sokkelot, matkan varrella ostoskärryyn tulee yleensä poimittua ostoksia enemmän kuin alunperin oli tarkoitus.
Tätä mieltä on ainakin University College Londonin professori Alan Penn. Hän jopa väittää, että osa Ikean huikeasta menestyksestä perustuu nimenomaan asiakkaiden häkellyttämiseen."
Kuva: Flickr, Patric Hoesly, Creative Commons-lisenssi
Ei ollut mikään yllätys. Asumme varsin lähellä Espoon Ikeaa, joten siellä tulee toisinaan poikettua koukkujen, vetimien, kehysten tai muun pikkutavaran etsiskelyssä. Olemme asuneet alueella pitkään ja kolmessa eri asunnossa, joten pikkusälää on tarvittu. Meiningin havaitsee hyvin nopeasti. Asiakkaat johdatetaan portaita pitkin - no onhan siinä toki hissikin käytettävissä - yläkertaan, josta alkaa suuri seikkailu Ikea-huoneiden labyrintissä. Huone toisensa jälkeen, sohvineen, pöytineen, hyllyineen, verhot "ikkunoissa", valaisimet paikoillaan, lautaset pöydällä. Ja sitä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... olohuoneita, makuuhuoneita, lastenhuoneita, kaapistoja, pöytiä, keittiöitä. Yläkertakierroksen lopussa on kahvat ja muu keittiöön liittyvä pikkutavara - ja sitten portaat alakertaan, josta löytyy astiat, kankaat ja verhotarvikkeet, kehykset ja kylpyhuonesälä.
Jos haluaa ostaa valokuvakehyksen, pitää kulkea tosi pitkä reitti - ellei tunne oikopolkuja. Koska olen laiska ja koska en aio ostaa huonekaluja, vaan seinäkoukkuja, heittäydyn Ikea-reissulla ikäväksi asiakkaaksi. Menen oikoreittiä alakertaan. Kyllä vaan, sellainen on olemassa, vaikka sitä ei ole merkitty. Se on se kiinni oleva, mutta ei kuitenkaan lukittu ovi hissin vasemmalla puolella. Kerroksissa on myös muita oikoreittejä, kunhan osaa katsoa. Eihän henkilökunta voi ravata jatkuvasti liikkeen päästä päähän.
Markkinointijohtaja Sirpa Korpela kiistää Iltasanomissa teorian, että asiakkaita eksytettäisiin tahallaan: "Hän sanoo, että kaikissa tavarataloissa on sisääntullessa kartat, joista selviää lyhimmät reitit." Kartat ehkä löytyvät, mutta "virallinen" reitti alakertaan kulkee käsittääkseni kuitenkin on yläkerran kautta ja kävelyreitit on merkitty nuolilla ihan kuin murtsikkaladut - kierrä tähän suuntaan, siis myötäpäivään. En kierrä, vaan menen vastapäivään suorinta tietä kohteeseen. Saan välillä paheksuvia katseita, kun kuljen vastavirtaan. Joskus kierrän kaupan merkittyä reittiä "oikeaan" suuntaan ihan vaan huvikseni. Saan nimittäin melkoista mielihyvää kävellessäni suuren liikkeen ympäri ostamatta mitään suunnittelematonta, en edes sitä servettipakettia.
Samaan asiakkaan kaupassapitokonseptiin kuluu Ikea-ravintolan lihapulla-ateria hintaan 2,45 EUR. Nälkäisellä asiakkaalla on kiire pois kaupasta, siksi kannattaa tarjota ruokaa puoli-ilmaiseksi. Vaikka ruoka-annoksia myytäisiin täysin tappiolla, katetta tulee toisaalta, kun väki kerää ostoskärryihin tavaraa. Liikkeiden tehtävänä on myydä mahdollisimman paljon ja asiakkaiden halutaan viettävän aikaa liikkeessä mahdollisimman pitkään.
Ikea ei tosin asiakkaiden kävelyttämisessä ole ainoa, vaan sitä samaa tehdään kaikkialla muuallakin alkaen ihan päivittäisruokatavarakaupasta. Maitohyllyt ovat kaupan perällä ja matkan varrelle on ripoteltu maistiaispisteitä. Ostamiseemme vaikutetaan tuotteiden sijoittelulla ja reitityksellä. Kaikki on harkittua, oli kyseessä sitten jättikauppa tai kioski.
Kuva: Flickr, jean-louis zimmermann, Creative Commons-lisenssi
Professori Alan Penn kertoo Lontoon Ikeasta, kuva on Ranskasta ja minä kirjoitan Espoon liikkeestä, mutta eiköhän niissä kaikissa ole sama konsepti käytössä. Mitä muita labyrinttiliikkeitä on olemassa? Eiköhän oteta motoksi: "Inspiroidu oikoreiteistä"?
Laitetaanpa tähän vielä aikaisempi kirjoitus samasta aihepiiristä:
Lue myös
10 kommenttia :
Toi on ihan selvä asia. Samasta syystä tavarataloissa ei ole ikkunoita eikä kelloja. Varmaan joku labyrintti-spesialisti pistetty suunnittelemaan Ikea. ;-)
Toisaalta, mun mielestä on kiva että on selkeä reitti jonka varrella kaikki on. Jos vaan menee huvikseen kattelee Ikeaan juttuja. Monesti on tullut kuljettua koko reitti ostamatta mitään.
Esim. monissa isoissa ruokakaupoissa ei ole mitään selkeetä tapaa kulkea se reitti ja heti kun menee tuntemattomaan kauppaan, niin unohtuu ostaa astioita joita piti kun ne ei osuneet reitille.
Espoon ja Vantaan tavarataloissa on kyllä aika selkeästi mun mielestä ne oikoreitit jos vaan osaa katsoa ne. Lisäksi suoraan alakertaan pääsee myös menemällä eka yläkertaan ja sitten heti oikealle ja alakertaan.
Tampereen Ikea on tullut nyt jo tutuksi (käyntikertoja ehkä 4 tai 5) ja osaan jo käyttää oikopolkuja. Tosin mäkin välillä kiertelen ja katselen yläkertaa kaikessa rauhassa, ennen kuin menen alakertaan ostamaan esim. valokuvakehyksen (ja vain sen), jota lähdin hakemaankin.
Lähes kaikki isommat huonekaluliikkeet joissa olen viime vuosina vieraillut ovat kopioineen tuon "Ikea-labyrintin".
Lisäksi tässä maassa on hypermarketeissa järjettömän ärsyttävä tapa satunnaisesti siirtää hyllyjen paikkoja. Ei nyt mitään kylmäaltaita sentaän, mutta esim. jos etsii valokuvakehystä, sen paikalla saattaakin olla nenäliinapaketti. Tavoitteena on juuri tuo ihmisten eksyttäminen.
Minäkin kierrään liikkeen välillä ihan huvin vuoksi. Kerään ideoita. Ja ne oikoreitit tosiaan löytää, kun on käynyt muutaman kerran liikkeessä. Kävin kerran kaupassa kaverin kanssa, jolle liike ei ollut tuttu. Hän meinasi ihan väkisin lähteä ohjattua reittiä, jouduin nykimään, että tänne päin. Meillä kun oli yksi ainoa asia, jota haettiin. Tämä on mielestäni varsin hyvä osoitus, että labyrintti toimii juuri niin kuin sen on suunniteltu toimivan. Vastavirtaan kulkija on pikkuruisessa vähemmistössä, niin suuri on se "oikeaan suuntaan" kulkevien määrä.
Minä saan myös näppylöitä siitä, että kaupat vähän väliä vaihtavat hyllyjen paikkaa. Mitähän keksisi kostoksi? Ideoita?
Hupaisaa se, että kävin juuri itse eilen Ikean liikkeessä... Etsin ainoastaan sipsejä, joten nyppi aika paljon, kun jouduin palloilemaan kaupassa etsimässä sitä ruokapistettä. Liike kun ei ole ennaltaan minulle tuttu enkä heti kartastakaan huomannut ruokaosastoa ja kun huomasin, en silti tajunnut, miten sinne helpoiten pääsee (ei olisi tarvinnut edes mennä koko huonekalupuolella).
No, loppu hyvin, sain sipsit enkä ostanut muuta. Mutta juuri tuon vuoksi inhoan Ikeoissa asiointia enkä oikeastaan koskaan käykään niissä. Se on liian työlästä ja kaikkea on liikaa. Hyi.
Itse en tykkää tavarasta, enkä koskaan osta turhaa kamaa. Siksipä minustakin on mukava kävellä huvikseen tavaratalossa tietäen, että en aio ostaa mitään ylimääräistä. Hullulla on kirjaimellisesti halvat huvit;)
Helinä
Minustakin parasta on ikkunaostoksilla käynti; "Niin paljon kaikkea, enkä minä tarvitse mitään!"
Silti on mukava katsella mitä kaikkea on olemassa. On paljon kauniita ja karmeita esineitä jotka eivät edes sopisi omaan kotiin, mutta joita on silti kiva ihastella.
Sama muuten vaateostosten kanssa. Olen monesti sovittanut jotain ihanaa mekkoa tietäen, etten tulisi sitä ikinä käyttämään, mutta sainpahan ainakin hetken aikaa ihastella itseäni siinä ja todeta, että se on kaunis. En tarvitse sitä roikkumaan turhanpäiten vaatekaappiini koska olen saanut "kokea" sen jo. :)
Mutta pitääkö sinne jättimäiseen tavarataloon mennä vain joidenkin kehysten perässä? Luulisi että kaupungista josta löytyy Ikea löytyy myös yksi pieni kehyksiin erikoistunut liike.
En kyllä nyt allekirjoita näitä väitteitä ikeasta. Tornio-Haaparanta-ikea on mielestäni hyvin selkeä ja oikopolut on hyvin merkattuja. Herran väite taitaa kuulua kategoriaan kemikaalivanat :D
Lähetä kommentti