Kemikaalikimara: Mattolaituriromantiikkaa ja mäntysuopaa

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Mattolaituriromantiikkaa ja mäntysuopaa

Miehen pitää paitsi olla tyylitietoinen, kielitaitoinen ja sporttinen, myös osata kommunikoida, sekstata, laittaa ruokaa, soittaa jotain instrumenttia, tanssia, rempata ja korjata auto. Eipä ole miehet teillä(kään) helppoa. Iltapäivälehdissä on toinen toistaan nerokkaampia listoja  mitä ominaisuuksia miehessä olisi hyvä olla tai siitä, miten mies voi hurmata naisen. Kauniina kesäpäivänä voi tietty esittää kysymyksen: "Lähdetäänkö mattopyykille?" Lieneekö keski-ikä yllättänyt vai olivatko matot NIIN likaiset - vai molemmat? Mutta eikös tuo kelpaisi ihan vaikka aloitusrepliikiksi? Joka tapauksessa matonpesu rannalla on mitä hauskinta kesäpuuhaa - varsinkin yhdessä. Siispä matot rullalle ja vene kohti manteretta. Pesupaikka on suosittu, mutta sekaan mahtui. Vastapäätä harjasi mattojaan vanhempi mies yksin. Hän totesi, että vaimo ei enää pääse mattopyykille, koska halvaantui viitisen vuotta sitten. Surullista.


Ennen vanhaan matot pestiin mattolaitureilla, tynnyreissä seisten ja mäntysuovat huuhdeltiin suoraan vesistöön. Katsokaapa vanhoja kuvia Tampereelta. Perinteistä matonpesua saatetaan pitää katoavana kulttuurina. En usko, metelihän siitä nousisi, jos matonpesupaikkoja ei olisi. Veden päälle rakennettuja laitureita poistetaan ympäristösyistä käytöstä, mutta monessa kunnassa matonpesupaikkoja rakennetaan kuivalle maalle rannan läheisyyteen. Pesuvedet imeytetään maahan. Maaliskuussa 2011 Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijat ideoivat mattolaitureille aivan uusia käyttötapoja. Tulevaisuuden mattolaitureilla mennään naimisiin, bongataan pilviä ja potkunyrkkeillään.

Jos matonpesuvesiä ei imeytetä maahan, vesistöön pääsee hapenkulutusta lisäävää pesuainetta ja likapartikkeleita. Kalathan eivät puhu, paitsi 70-luvun mäntysuopamainoksessa, jossa hauki totesi möreällä äänellä: "Älä vahingoita vesistöjä." Fosfaatteja mäntysuopa ei sisällä ja sillä on joutsenmerkkikin, joten se soveltuu hyvin matonpesuun. No ei mäntysuopakaan täysin haitatonta ole, vaikka luonnosta onkin peräisin. Mäntysuopaa tehdään mäntyöljystä, sellunkeiton sivutuotteesta. Suoraan sitä ei kannata vesistöihin päästää. Suurin sameutta aiheuttava tekijä matonpesussa on kuitenkin itse lika. Pirkanmaan ympäristökeskus on tutkinut matonpesun ympäristövaikutuksia
Mattopyykissä käytettiin pesuaineena mäntysuopaa liuoksena ja palasaippuana. Tulosten perusteella pesuaineesta aiheutuva ravinnekuormitus oli niin pieni, ettei sillä ollut merkitystä mattopyykin aiheuttamaan kokonaiskuormitukseen. Tämä kuormitus tulee liasta.
Kangasalan tulosten perusteella mattojen pesu järvessä tai joessa likaa vesistöä, vaikka käytettäisiinkin mäntysuopaa tai muita vähäfosfaattisia pesuaineita. Runsas mattopyykki järvessä olevalla laiturilla voi aiheuttaa veteen paikallisesti sameushaittaa, hygieenistä likaantumista, kiintoaineesta johtuvaa roskaantumista ja leväkasvun voimistumista. Haitat ovat luonnollisesti suurimmat, jos vesistö on pieni ja veden virtaukset ja muu vaihtuvuus pesupaikan läheisyydessä ovat vähäisiä.
Olipas mukava hetki aurinkoisella rannalla, leppoisa tuuli mereltä, hyvää seuraa ja pesupaikkakin oivasti tarkoitukseen sopiva. Mattojen alkuvalutus pyykkäyspaikalla ja loppukuivaus kotilaiturilla.



PS. Sain ihan heti Facebookissa kysymyksen: "Matonpesun ihannointi on asia jota en ole koskaan tajunnut. Mikä siinä on niin ihanaa, enkä tarkoita kaljaasia?"  Kerropa, mikä matonpesussa on parasta vai olenko ihan hakoteillä?

Lue myös

6 kommenttia :

Velma kirjoitti...

Mulla ei ole ainakaan mitään intoa päästä pesemään mattoja. :D Siksi mulla ei niitä olekaan kotona....

Voikukka kirjoitti...

Matonpesu on vain mukavaa toimintaa auringossa ja tuulessa. Ja työtä, josta näkyy ja tuoksuukin lopputulos!

Anja kirjoitti...

Ennen muinoin ei kuskattu mattoja pesulaan, vaan kaikki pestiin rannassa. Taisi se silloin työstä käydä. Nythän matonpesu on juuri sen verran silkkaa huvia, kuin mitä viitsii mattoja ottaa mukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Nykyisin huushollini on matoton, mutta aiemmin kävin vuosittain pesemässä matot hartiavoimin pesupaikalla - opiskelijabudjetilla kun yksinkertaisesti ei ollut varaa pesettää mattoja pesulassa. Kyse ei siis ole pelkästään vapaaehtoisesta huvista, vaan monelle pienituloiselle mattojen pesu itse on välttämättömyys.

Itse kyllä myös nautin mattojen pesusta, ulkoilmasta, siitä miten maton lika irtoaa ja värit kirkastuvat silmissä, ja mattoon jäävästä vienosta mäntysuovan - ja aiemmin myös meriveden - tuoksusta,jonka lapsuudesta asti on yhdistänyt kesään ja mattopyykkiin.

Allaspesulat ovat kieltämättä kätevämpiä kuin laituripesulat, mutta itse silti haikailen laitureiden perään. Toki kannatan sitä, ettei vesistöön päästetä turhia kemikaaleja, mutta muistan miten ristiriitaiselta tuntui pestä viimeistä kesää mattoja laituritynnyrissä, kun ohitse kulki huvivene toisensa perään vastapäisellä venehuoltoasemalla tankkaamassa...

Pia S kirjoitti...

Mattopyykki on se jota odottaa koko talven. Vihdoin pääset ulos aurinkoon kesäpäivänä ja haistelemaan mäntysuovan tuoksua. Ja työnsä tuloksen näkee. Plus kodin raikas ja puhdas tuoksu kun matot saa paikalleen. Samalla saa käsivoima harjoittelua, ei tarvitse salille mennä ;)

Anja Nysten kirjoitti...

Matonpesu on kivaa, varsinkin jos valitsee aurinkoisen ja hiukan tuulisen päivän.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails