Kemikaalikimara: Monikemikaaliyliherkkyys MCS - elämästä helvettiä

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Monikemikaaliyliherkkyys MCS - elämästä helvettiä

Gas mask girl @ Park Spoor Noord


Kuva: Flickr, antwerpenR ,CC-lisenssi
Sain jo tovin sitten lukijaltani tärkeän juttuaiheen - MCS (Multiple Chemical Sensitivity). Siteeraan eräältä mieheltä, sanotaan vaikka Matilta, saamastani pitkästä viestistä pätkän:
"Haluaisin tuoda esiin erään seikan kemikaalien pitkäaikaisista terveysvaikutuksista, josta ei ole Suomessa keskusteltu lainkaan ja josta tietämys yleensäkin on erittäin heikkoa. Se on monikemikaaliyliherkkyys eli MCS (Multiple Chemical Sensitivity). MCS:ssä potilaat saavat voimakkaita oireita jo hyvin olemattomista ”kemikaaliannoksista”, esim. rakennusmateriaaleista haihtuvista kemikaaleista ja yleensäkin materiaaleista, jotka haihduttavat kemikaaleja, kuten myöskin pesuaineista, hajusteista jne. Näin ollen sairaus on voimakkaasti ”invalidisoiva”, koska elinympäristömme on nykyään niin laajasti kemikalisoitunut, hajusteitakin käytetään nykyään kaikkialla. MCS:n syntymiseen tarvitaan pitkäaikainen kemikaalialtistus ja jokin altistava kemikaali (tai niiden yhteisvaikutus) laukaisee sairauden. Ja kun sairaus on kerran puhjennut, se myös etenee aina, kun lisäaltistusta tapahtuu. Vaikeus on siinä, että jatkossa altistus tapahtuu yhä vain pienemmistä määristä sopimattomia kemikaaleja, joten tilanne on sitä vaikeampi, mitä pidemmälle sairaus pääsee etenemään. Sairaus pakottaa riittävästi edetessään potilaan eristäytymään yhteiskunnasta, hän menettää työnsä ja toimeentulonsa, kuten myöskin harrastuksensa ja sosiaalisen elämänsä. Sosiaaliturvaa ei ole, koska virallisesti koko sairauttakaan ei ole olemassa. Siksi myös se tosiasia, että lukuisia suomalaisia on sairastunut MCS:ään, jää piiloon, kuten myöskin kaikki ne surkeat kohtalot, joita MCS on monille aiheuttanut. Tilastoja MCS-potilaiden määrästä Suomessa on mahdotonta saada, mutta jotain osviittaa tilanteesta kertonee se, että Saksassa MCS:ään on diagnosoitu 0,5% koko väestöstä. MCS on siis uusi sairaus ja lääkärit eivät Suomessa vielä tunne sitä. Lisäksi sairauden mekanismi on tuntematon, joten siihen ei ole olemassa minkäänlaista toimivaa hoitoa."
Tässä vaiheessa kysyin, onko kyseessä tuoksuyliherkkyys, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Olen nimittäin tavannut henkilökohtaisesti ihmisen, jonka täytyy lähteä ulos, jos jolloin on liikaa parfyymiä tai partavettä ja pestä kätensä kättelyn jälkeen, jos käteltävä on käyttänyt vääränlaista saippuaa. Matti vastaa:
"Tuoksuyliherkkyys ei kuvaa MCS:ää, koska MCS:ssä ongelmana eivät ole vain hajusteet, vaan myös monet täysin hajuttomat kemikaalit aiheuttavat oireita. Tuoksuyliherkkyys on ehkä ennemminkin MCS:n ”esiaste”, jos tällaista termiä voi käyttää. Rajanveto kun on vaikeaa, koska mitään mittamenetelmää ei vielä ole. Tieteellinen ymmärrys yleensäkin on vielä valitettavankin heikkoa. Vaikka esim. saksalaisista on 0,5% diagnosoitu MCS:ään, niin kaikista saksalaisista kemikaaleille oireilee päivittäin 4,1% ja satunnaisesti 10-30%. Eli tuoksut ovat vain jäävuoren huippu MCS-sairaille. Kun itse esim. etsin pesuaineita, joita pystyisin käyttämään, jouduin kokeilemaan monia hajusteettomia tuotteita ennen kuin löysin sellaiset, joista en saanut oireita. Vaikka esim. kokeilemani pyykinpesuaineetkin olivat hajusteettomia, en silti pystynyt käyttämään niillä pestyjä vaatteita ennen kuin sopiva pesuaine lopulta löytyi. Ja tämä on vain yksi esimerkki MCS:n tuomista ongelmista. Se, miten vakava MCS voi olla, on ohitettu Suomessa täysin. Tiedän useita MCS-sairaita, jotka ovat sairastuttuaan pudonneet työelämästä ja käytännössä myös syrjäytyneet yhteiskunnasta, vaikka heillä on ollut valtavan hienoja työuria takanaan. Ja koska lääketieteellistä diagnoosia ei Suomessa ole, siten ei ole myöskään minkäänlaista sosiaaliturvaa, joten yhteiskunta kohtelee sairastuneita työnvieroksujina, oli heidän taustansa sitten millaiset tahansa."
Matti kertoo myös asunnon etsinnän vaikeudesta. Miten löytää työpaikka ja koti, jossa ei oireile? Terveet voivat vain arvailla, millaiseksi elämä menee, jos reagoi noin voimakkaasti. Itselläni lienee esiasteen esiasteen esiaste. Jotkut tuotteet ja tuoksut tuntuvat sekä nenässä että kirvelevät silmissä. Siitä on kuitenkin erittäin pitkä matka tuoksuyliherkkyyteen - edellä kuvatusta puhumattakaan.

Yritin etsiä tietoa MCS:stä aluksi suomalaisista lähteistä. Terveyskirjasto kertoo tuoksujen aiheuttamista ruumiillisista oireista, kuten väsymyksestä, hengenahdistuksesta, pahoinvoinnista, päänsärystä ja silmien kirvelystä. Aiheuttajia ovat esimerkiksi sanomalehden tuoksu, homeen haju, tupakansavu, hajuvedet ja hien haju.  Joskus tuoksuyliherkkyden puhkeaminen on yhdistettävissä voimakkaaseen kemikaalialtistukseen, esimerkiksi altistumiseen voimakkaille bensiinihöyryille, tinnerille tai muille liuottimille.

Sairautta ei ole määritelty eikä pystytä sanomaan, mikä määrä oireilua on MCS:ää, mikä "vain herkkää nenää". Muuta ennaltaehkäisyä tai hoitoa vaivaan ei ole, kuin kemikaalialtistusten välttäminen. Kemikaalialtistuksella tarkoitetaan siis muitakin aineita kuin hajusteita, joita tosin niitäkin laitetaan vaikka mihin ja täysin tarpeettomasti.
Kemikaalialtiste voi olla kotona, eikä edes hajuste. Tuli mieleen hiljattain esillä olleet kirjoitukset rakennusmateriaaleista. Yksi rakennusmateriaaleista irtoava aine on 2-etyyliheksanoli, jota ei välttämättä haista huoneilmassa, jos sitä on vähän. Aine voi kuitenkin aiheuttaa oireita. 2-etyyliheksanoli voi irrota esimerkiksi kosteuden vaurioittamista PVC-matoista. Oireilujen takia tehdään homekorjauksia, vaikka syynä on pintamateriaaleista irtoava aine.

Osa ihmisistä saa siis hyvinkin voimakkaita oireita ympäristön kemikaaleista ja hajusteista. Jos työkaveri pyytää vähentämään hajusteen käyttöä tai sen vaihtamista toiseen, kannattaa uskoa. Se voi helpottaa  kyseisestä hajusteesta oireilevan elämää työpaikalla. Pienillä asioilla voidaan helpottaa huomattavasti kanssaihmisten elämää.

Monikemikaaliyliherkkyys on asia, josta tiedetään aivan liian vähän. MCS:ää poteville ihana tuoksu tai uusi koti voi olla yhtä helvettiä. Kärsitkö tuoksuista tai tunnetko kenties jonkun, jolle hajut ovat piinaa?
Lue myös 

9 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Aika kinkkinen ongelma. Kun ei tiedetä, mitkä aineet aiheuttavat henkilöille oireita, on niitä ihan mahdoton välttääkin. En tiedä, miten yhteiskunnan pitäisi reagoida tällaiseen. Tietysti jos me kaikki käyttäisimme vähemmän hajusteita, se tekisi todella monen olon jo paremmaksi. Mutta noin pitkälle mennyt tauti (?) on aika hankala.

Hiukan heräsi päässä kysymys, että voidaanko tälläistä edes oikeasti diagnosoida tai havaita? Että onko kyse samanlaisesta kuin sähköallergia.

Toisaalta, jos kyse on taas samanlaisesta taudista kuin aurinkoallergia (vai mikä tämän nimi on suomeksi), niin silloinhan se tietysti pitäisi tunnustaa ja voitaisiin tehdä jotain myönnytyksiä ihmisiä kohtaan. Normaali elämästä on kyllä turha haaveilla siltikään.

Kuulostaa karulta, mutta en osaa nähdä, miten voitaisiin tehdä maailma sellaiseksi, että siitä ei saisi aina joku oireita.

Salattu Minä kirjoitti...

Astmaatikkkona voimakkaat hajut tekevät pahaa.

Hauskoja sattumuksia käy joskus, vaikka niiden huumoriarvon ymmärtää monesti vasta jälkikäteen. Samassa rapussa kanssani asuu joku jonka läsnäolon voin havaita aamuisin siitä, että minun pitää koittaa pidättää hengitystäni oman asuntoni ovelta alaovelle asti, toisinaan naapurit katsovat kummissaan kun kipitän puolijuoksua käytävässä nenääni pidellen.

Teattereihin en juuri uskalla mennä, samoin muutkin "hienomman kansan huvit" jäävät väliin osittain hajusteiden runsaan käytön vuoksi.

Joskus joutuu bussissa hakeutumaan vastakkaiseen päähän autoa kun joku nuorimies tai iäkkäämpi rouva on päättänyt parannella luonnontuoksuaan.

Onhan nuita, onneksi tämä nyt ei aivan kamalasti rajoita elämää kun en kamalasti käy paikoissa joissa nuihin törmää. Työelämään siirtyessä voi joutua ottamaan sen "hankalan" ihmisen leiman asian suhteen, mutta sen näkee sitten.

inkeri kirjoitti...

En tiedä, mikä on ollut se virallinen lääkärin nimeämä vaiva, mutta minun työporukassa juuri tuon kuuloisilla oireilla yksi henkilö on saanut ammattitautidiagnoosin. Henkilö ei pysty tällä hetkellä käymään töissä missään muuallakaan kotinsa ulkopuolella. Inhottavan kuuloinen vaiva kaikkiaan.

Paula kirjoitti...

Olen itse onnekas, että en kärsi päänsäryistä juuri koskaan eikä minulla ole allergioita. Päänsäryistä olen itse huomannut, että saan päänsäryn yleensä vain jos olen väsynyt. Silloin päänsäryn laukaisijana saattaa olla milloin vanhan tupakan haju ja milloin välkkyvät valot. Mutta itselleäni tehokas ja aina toiminut hoitokeino on - nukkuminen.
Mutta tunnen joitakin ihmisiä, jotka saavat migreenin tietyntyyppisistä hajuista ja muuttuvat täysin toimintakyvyttömäksi altistuessaan kyseisille hajuille.

Highway to Health kirjoitti...

Nöyrä toivomukseni olisi, että tässä yhteiskunnassa luotettaisiin enemmän omien feromonien voimaan ja jätettäisiin ne parfyymit vähemmälle. :)

Muistan oireilleeni hajusteiden ja lukuisten muiden kemikaalien takia jo alakouluikäisestä lähtien. Sain päänsärkyä ja epämääräistä ahdistusta varsinkin siihen aikaan suositun postimyyntifirman tuotteista.

Kosmetiikan sietokykyni on vaihdellut vuosien varrella ja katson, että tämä on selkeästi yhteydessä terveydentilaani. Mitä vähemmän keho on muun kuormituksen alainen, sitä paremmin kestän tuoksualtistusta. Koskaan ei ole helppoa, vaikka ei tämä kyllä elämääni juuri häiritse.

Hajuaistini on turhan tarkka, mutta tämä ei ole syy oireiluun. (Jos näin olisi, kärsisin varmasti muissakin yhteyksissä.) Mahdollinen selitys voisi löytyä geneettisestä polymorfismista - myrkynpoistojärjestelmäni ei ole ehkä sieltä tehokkaimmasta päästä.

Tätä teoriaa tukisi se, että eräs lähisukulaiseni on herkistynyt vielä minua huomattavasti pahemmin aivan kaikelle kosmetiikalle ja erityisesti hajusteille.

Ongelmaihminen kirjoitti...

Itselläni meni melkein 8 vuotta, ennenkuin älysin olevani tuoksuyliherkkä. Pahintahan tässä on se, ettei saa mistään tukea, ei edes omalta perheeltä. Kyllä sitä on monesti itsekkin epäillyt "korvien väliä", kun on yrittänyt asiasta puhua. Julkisuutta vaan asialle.
Terveisin
Henkipihiseejapäätäsärkee

Anja kirjoitti...

Täällä pahasti reagoivat tuoksuyliherkän kokemuksia:

http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkeli.shtml/1311944

Anonyymi kirjoitti...

jos aloitettaisiin esim siitä että helsingin ja muissa kaupungin vuokra asunnoissa olisi niin kuin on esim turun ylioppilaskyläsäätiöllä erikseen allergisille asuntoja.jos ei olisi home altistusta niin olisiko mcs ääkään, samat ihmisethän ovat aiemmin pystyneet toimimaan tavanomaisissa tiloissa.nyt myöskään kouluja ja päiväkoteja joissa yli puolet lapsista oireilee , ei homekorjata.tällöin ei ole kyse joistakin muista herkemmistä yksilöistä, vaan siitä että korjaukset laiminlyödään vaikka suuri osa altistuvista oireilee.homekoulujen korjaukset pystyttäisiin rahoittamaan vaikka rakentamalla puolet vähemmän tiloja aluksi ja siirtymällä vuorojärjestelmään;meillä oli 70 luvulla ala asteella oulussa toiset aamupäivän koulussa ja toiset iltapäivän. se on parempi vaihtoehto kuin homesairaudet. autoimmuunitautisten erityistarpeet otettaisiin huomioon. autoimmuunitautisilla on jo valmiiksi immuunipuolustuksessa häikkää ehkä geneettisestä alttiudesta johtuen.autoimmuunitautiset oireilevat työntekijät siirettäisin puhtaisiin tyotiloihin ensimmäisinä ennen kuin mcs on ehtinyt kehittyå.
hajuisteista voisi hyvällä syyllä poistaa noita triklosaameja ym. myrkyllisiä säilöntäaineita

Anonyymi kirjoitti...

"jos aloitettaisiin esim siitä että helsingin ja muissa kaupungin vuokra asunnoissa olisi niin kuin on esim turun ylioppilaskyläsäätiöllä erikseen allergisille asuntoja."

- MCS:ssä ei muuten ole kyse allergiasta.

Yksi linkki: https://www.youtube.com/watch?v=W0M8Imih_KU

T: muun muassa monikemikaaliyliherkkä

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails