Kemikaalikimara: Ruokaremontti ja heti! Vaikuta elintarviketuotantoon

torstai 7. huhtikuuta 2011

Ruokaremontti ja heti! Vaikuta elintarviketuotantoon

Ruoka- ja lisäainekeskustelun velloessa hyvinkin värikkäänä tein kyselyn , mitä ruokakulttuurille pitäisi tehdä. Aiheesta on väännetty niin sensaatiohakuisia kuin maltillisempia otsikoita.
Kyselyyni tuli kerrassaan loistavia vastauksia, jotka voi lukea kokonaisuudessaan kirjoituksen "Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi" kommenttiosiosta. Valittamisen sijaan saatiin konkreettisia ehdotuksia. Kiitos pohdinnasta ja viitseliäisyydestänne vastata tähän tärkeään aiheeseen! Tämä on niin hieno lista, että laitan sen näkyviin myös Iltalehden puolelle.
Ja tämä oli vasta lämmittelyä. Näiden yleisten kysymysten jälkeen keskitytään tarkemmin elintarviketuottajiin ja -teollisuuteen ja kauppaan Kun olette lukeneet oheisen listan, käykää vastaamassa Varpu Tavin toivomuskyselyyn, jossa on kirjapalkintoja. Tarkemmat tiedot tämän kirjoituksen lopussa.

Nyt sitten vaan jokainen tahollaan toteuttamaan edes muutama näistä ideoista ja vastaamaan Varpun kyselyyn. Ruokakulttuuri kukoistukseen. Eihän se Berlusconi ollut oikeassa, eihän?




Yhteenveto kyselystä Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi

1. Miten suomalaista ruokakulttuuria saadaan parannettua?


Kodeissa:
  • Asennemuutosta ja laajempaa kiinnostusta ruoan laatuun, alkuperään ja makuun.
  • Yritystä kehiin ruokkia jälkikasvua normaalilla kotiruoalla!
  • Tekemällä ruokaa selkeistä perusraaka-aineista,joissa ei edes saa olla lisäaineita: tuoreista kasviksista, kalasta, lihasta, marjoista ja hedelmistä
  • Perheiden tulisi laittaa yhdessä ruokaa alusta asti edes viikonloppuisin ja syödä yhdessä.
  • Hiljennyttäisiin syömään - yhdessä, perheen tai ystävien kanssa. Ruuan valmistamiselle ja nauttimiselle ei kiireisessä yhteiskunnassamme anneta riittävästi aikaa.
  • Miksi koemme olevamme niin kiireisiä, ettemme ”ehdi” laittaa ruokaa itse ? Aikaa on kyllä harrastaa vaikka mitä, istua autossa ja tuijottaa TV:tä. Valinnat on siis monesti tehty, ennen kuin edes ennätetään sinne ruokakaupan hyllyjen väliin ihmettelemään ” että mitä tänään syötäis ” .
  • Lapset pienestä pitäen mukaan ruoanlaittoon.
  • Keskustelua ruuasta ja valmistusmenetelmistä sekä erilaisista makukokemuksista.
  • Jos aikuisetkaan eivät tiedä, mistä ruoka tulee, niin hankala lapsille on mitään opettaa. Koko perheen voimin keittiöön ja tutustumaan alkutuotantoon.
  • Kysyminen joka päivä, että mitä lapset ovat hoidossa ja koulussa syöneet.
  • Käyminen yhdessä lasten kanssa kaupassa, ohittaen eines-, limu-, mehu-, sipsi-, keksi- ja karkkihyllyt. Perustelut lapsille, miksi emme tänään osta makeisia tai sokeroituja jogurtteja.
  • Lastataan kärryihin hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, maitoa ja turkkilaista jogurttia, maustamatonta lihaa ja kalaa, täysjyväruisleipää, kaurahiutaleita, linssejä, pähkinöitä. Valitaan luomua, jos mahdollista.
  • En eineslihoja, vaikka ne olisivat ainoita, mitä on tarjolla.
  • Vanhempien ei tulisi siirtää eteenpäin mallia, jonka mukaan kokikset, karkit ja keksit ovat päivittäisiä välipaloja.
  • Limut, karkit ja sipsit vähemmälle. Lisää kasviksia, kohtuudella proteiinia.
  • Ulkona ruokailun tulisi myös olla muuta kuin pizza tai hampurilaisateria. 
  • Ihmettelen sitä, että melkein jokainen kokkikurssi, jolle olen yrittänyt, on täynnä. Ja silti vingutaan, että ei osata laittaa ruokaa...
Kouluissa:
  • Koulujen ruokamäärärahoja on nostettava. 
  • Koulujen ja hoitolaitosten jättiruokalat hävitettä. Pienet keittiöt (tietenkin järkevällä tavalla) koulujen yhteyteen. Tämä jotta lapset näkisivät kuka ruoan tekee ja palaute ruoan tekijän ja syöjän välillä mahdollisimman välittömäksi.
  • Hoitopaikkojen, koulujen, laitosten jne. keittiöihin omat keittäjät takaisin ja lisärahaa jostain.
  • Kouluruoan houkuttelevuuuteen tulisi panostaa edelleen esim. tarjoamalla koululaisille lisää mahdollisuuksia maustaa ruokaa itse tai valita useammasta ruokavaihtoehdosta.
  • Inhokkeja kuten maksaruokia edelleen listoilla. Jos on, ne pitäisi viimein heivata.
  • Kouluruoan järjettömät säännökset pois. Esim jos kastike halutaan maustaa kermalla sen saa koulun kokki halutessaan tehdä. Sen sijaan, että kaikki pakotetaan käyttämään kevytihme rasvasekoitetta.
  • Kuunnella lapsia ja nuoria ja opettaa heitä tekemään ruokia, mitä he haluavat oppia (ja välillä voidaan tehdä jotain uutta, ehkä eksoottistakin ruokaa). Tällöin voidaan kiinnittää huomiota raaka-aineisiin ja vaikka vertailla miltä maistuu valmishamppari ja miltä itse tehty.
  • Juuresten monipuolinen käyttö.
  • Kokkikerhoja lisää,
  • Kouluissa tutustumista muihinkin ruokakulttuureihin konkreettisilla maaviikoilla, jolloin valmistetaan ja syödään eri maiden ruokia.
  • Satsaamalla ruuanlaiton opettamiseen ja laadukkaiden raaka-aineiden valintaan.
Kotitalousopettajien koulutus (koulutuksessa olleen kokemuksia):
  • Kotitalousopettajien koulutus ammattikorkeakouluun.
  • Käytännössä kaikki suomen kotitalousopettajat tulevat kahdesta eri koulusta, ja käytännön tunteja esim. ruoanlaitosta on lähes pelkästään ykkösvuosikurssilla ihan naurettavan vähän, sen jälkeen opiskellaan pari vuotta tutkimuksen tekemistä.
  • Kaikenlaisia mikroaaltouuniruokia ja muovi-ihmevimpaimia kokeillessa perustaidot (ja peruskysymykset) jäivät taustalle. Yksi harvinaisen hyvä opettaja totesi laitoksella pahoitellen, että nykykouluissa opiskelijoille syntyy kotitaloustuntien perusteella kuva siitä, että ruoka on joko terveellistä tai hyvää.
  • Monet perusruoat olivat pannassa, sillä ruskeakastike aiheutti syöpää ja aidosta voista puuttuivat hyvät rasvat - kaikenlaiset kevyttuotteet ja valmismaustetut ruokakermat tuli sen sijaan tutuiksi "todella kätevinä" tuotteina. Leivontatunneilla tehtiin parin perusleivonnaisen lisäksi "lisää vain vesi"-jauhe-herkkukakkua, ja välillä vaahdotettiin eri kermoja ja mittailtiin mitkä kevytkermat kestää parhaiten huoneenlämmössä. Ruoassa korostettiin terveellisyyttä tai käytännöllisyyttä ja maku oli ihan sivuseikka.
Muita keinoja:
  • Makeisveron kaltainen ”haittavero” tietyille elintarvikeryhmille olisi oikea päätös.
  • Laadukkaita ruuanvalmistusohjelmia televisioon.
  • Olisi hyvä löytää toimijoita, jotka järjestäisivät tietoiskuja kotimaisista marjoista ja yrteistä, sienistä ja villivihanneksista ja erilaisista ruuanlaittotavoista.(Martoilla esim varmaan on jo tätä))
  • Lisää erilaisia yhdessä tekemisen ja syömisen kerhoja ja tapahtumia, joissa satsattaisiin myös terveellisiin raaka-aineisiin ja ruuan kauniiseen esillepanoon.
  • Ravintolat ja lounaspaikat houkuttamaan myös lapsiperheitä syömään esim. edullisilla perhepäivillä.

2. Miten elintarviketeollisuuden ja kaupan tulee mielestäsi toimia?
  • Kauppiasvetoisilla kaupoilla on mahdollisuus profiloitua nyt luomun ja terveellisen ruokavalion edistäjinä.
  • Entä jos kuluttajat ja kauppa liittoutuvat toiveineen. Se olisikin oikeata "asiakasomistajuutta". Useat kaupat profiloituvat nytkin tietyn tyyppisiksi. Miksei ne voi jatkaa profiloitumistaan jos elintarviketeollisuus ei vastaa huutoon.
  • Lisätä valikoimaa esim. luomulaatuisen ruoan suhteen.Kauppa voisi ehkä ainakin väliaikaisesti tukea luomua ottamalla niiden myynnistä tavallista pienemmät katteet itselleen. Luomubroilerillekin uskoisin riittävän kysyntää. 
  • Kauppa helliköön "lähiruokaa" ja enemmän kotimaista. 
  • Kausituotteiden suosinta ja niiden mainitseminen mainonnassa. Lapsuudessani esimerkiksi kotimaista tomaattia ei saanut talvella. Juuresten ja säilyvien vihannesten merkitystä korostettava.
  • Elintarviketeollisuuden pitäisi luopua jo vapaaehtoisesti aineista, joihin kohdistuu edes suuria epäilyjä terveyshaitoista ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Esim natriumglutamaatista,sakariinista, syklamaatista,BHT- ja BHA-aineista sekä aspartaamista ja monista haitallisiksi epäillyistä väriaineista ym. Nitraateista ja nitriiteistä pitäisi pyrkiä mahdollisimman paljon luopumaan.
  • Lisäaineiden määrää tulisi rankasti vähentää ja suosia lisäaineina luonnollisia aineita esim luonnon värejä enemmän (niin kuin joissain mehujäissä ja karkeissakin on jo ihanasti).
  • Stevian käyttöönottoon makeuttajana esim juomissa tulisi kiinnittää huomiota ja olla yhteyksissä asiasta viranomaisiin. 
  • Miksi kehitetään mitä ihmeellisimpiä sokeriherkkuja, joita kutsutaan rahkaksi tai jugurtiksi. Perinteiset viilitkin liene kohta häviävät hyllystä keinomakeutetun sokeriherkun tilalta. Eikö pelkkä yksinkertainen maku enää riitä?
  • Voiko valmistaja tosiaan kirkkain silmin väittää, että possun liha muuttuu sydänystävälliseksi rypsiä syöttämällä.
  • Kauppoihin mahdollisimman vähälisäaineisia eineksiä. Osa lisäaineista on ihan perusteltuja puhtauden ja säilyvyyden kannalta, mutta turhat lisäaineet, joilla yritettän esim. peittää jo alun perin luokattomia raaka-aineita, pitäisi saada pois.
  • Vihannesten ja hedelmien laatu on luokattoman huono monissa ketjukaupoissa. Sen sijaan kun vihanneksia ostaa vaikkapa pieneltä luomumyyjältä tai luomuruokapiirin kautta, saa aivan toisen tasoista tavaraa.
  • Elintarviketeollisuus suunnittelemaan ruokia, joissa raaka-aineet maistuvat ja näkyvät. Mahdollisimman pienillä lisäaineilla.
  • Tehotuotannosta tulisi siirtyä luonnollisempaan ja eettisempään tuotantoon.
3. Miten kuluttajan tulee mielestäsi toimia?
  • Ottaa itse selvää, mitä kannattaisi syödä ja syöttää läheisilleen ja pyytää kauppoihin lisävalikoimaa. 
  • Ottaa oma vastuu siitä, mitä syö.
  • Kuluttaja voisi miettiä entistä tarkemmin ostojensa eettisyyttä.
  • Vaatia laatua ja lupausten täyttämistä myyjiltä. 
  • Vaikuttaa myös vaikkapa järjestöjen, kuluttajaviranomaisten ja poliitikkojen kautta, jotta yhteiset pelisäännöt saataisiin kuluttajaystävällisemmiksi.
  • Kuluttajan kannattaa suosia luomutuotteita.
  • Kannattaa ostaa mahdollisimman vähän käsiteltyjä, luonnollisia ja puhtaita ja ravinnetiheitä ruoka-aineita,
  • Lukemalla tuoteselostukset ja tekemällä ostopäätöksensä sen mukaan sekä menemällä kauppoihin, joissa todella löytyy hyviä tuotteita.( Myös esim luomuruokapiirit, laadukkaat nettikaupat ja maatilatorit sekä suoramyynti tiloilta ovat usein hyvä valinta! )
  • Myös suora palaute on ehdoton konsti, jota käytetään aivan liian vähän tänä tekniikan aikakautena. 
  • Kuluttajan haastava tehtävä on hankkia tietoa ravinnosta
  • Kuluttajahan on siinä suhteessa kingi, että jos ostat jotain niin kauppa kyllä reagoi ostopäätöksiin.
  • Jos siis ei halua syödä lisäaineita, ei myöskään osta niitä sisältäviä tuotteita. Ja käänteisesti, pyrkii ostamaan ja mahdollisesti pyytää kauppoja lisäämään valikoimiinsa lisäaineettomia tuotteita, jos niitä ei ole saatavilla. Kaupat kuuntelevat yllättävän hyvin jopa yksittäisiä asiakkaita.
  • Kuluttaja suosikoon kotimaisia tai vähintään reilun kaupan tuotteita, luomua ja lähellä tuotettuakin. Kuluttajan pitää myös vaatia kaupalta, että haluamansa tuotteet ovat saatavilla.
  • Aktiiviset toimijat perustakoot vaikka kimpun kansanliikkeitä kuluttajan tueksi! 
  • Me bloggarit voimme vähintään kerran kuukaudessa muistutella "ruoka-asioista" lukijakunnallemme.
4. Miten viranomaisten tulee mielestäsi toimia?
  • Ruuan turvallisuuden valvonta, ehkä vähän tehokkaammin kuin nykyään.
  • Reagoida lisääntyneeseen tietoon lisäaineiden terveyshaitoista ja tiukentaa rajoituksia ja kieltää tietyt pahimmat aineet jopa kokonaan ja rajoittaa myös esim enimmäismäärää,paljonko lisäaineita yksi tuote saa sisältää.
  • Myös varoituksia (kuten tupakkarasioissa) voisi harkita paketteihin esim nitraattien ja nitriittien karsinogeenisyydestä.(Osittain)kovetetut kasvirasvat pitäisi kokonaan kieltää, koska jo oikeastaan kaikki tahot myöntävät ne terveydelle haitallisiksi
  • Stevia pitäisi sallia hyvänä makeutusvaihtoehtona ja ei pitäisi muutenkaan suhtautua niin ynseästi moniin luonnon raaka-aineisiin,joita on oikeasti käytetty menestyksellä jo vuosisatoja. Esim pakurikäävästä tehty teejauhe ja jotkin ulkomaiset ns superfoodit..
  • Viranomaiset toimivat nytkin hyvin. Ruoan turvallisuus (eli ettei siinä ole taudinaiheuttajia) on heidän tärkein tehtävänsä. Ehkä profiilin nostaminen ei olisi pahitteeksi. 
  • Puuttua harhaanjohtavaan viestintään ja julkisuudessa esitettyihin virheellisiin terveysväittämiin.
  • Viranomaisilla on myös runsaasti tietoa, jota olisi hyvä jakaa ja muuttaa sellaiseen muotoon, että tavan kadun tallaajakin sen ymmärtää.
    Viranomaiset voisivat antaa suosituksia einesten käytön vähentämisestä, mutta toisaalta, minusta se on jokaisen oma valinta, miten syö. Tuskinpa se on kenelläkään suosituksista kiinni, ettei tule syötyä terveellisesti.
  • Mahdollistaa se, että luomua on mahdollista tuottaa kohtuullisella hinnalla.
  • Viranomaiset haittaavat pientuotantoa aivan liikaa. Pienteurastamot on lopetettu lähes kaikki, pienkanalat eivät kannata, pientuotanto muutenkin on ajettu ahdinkoon. Maatilojen koot ovat kasvaneet ja alkavat olla kestämättömiä. On unohdettu, että tuotanto syntyy ihmisistä, ei automaatista. 
  • Tehotuotanto eläinten kasvatuksessa kuriin, suurten teurastamoiden alasajaminen, sekä kotiteurastusten salliminen. Tinkimaitoa, prkl!
  • Ruoan omavaraisuuden lisääminen kaikin keinoin, ettei tarvitse talvellakaan syödä Etelä-Afrikan tomaattia...!
5. Listaa mielestäsi kolme tehokkainta tapaa vähentää lisäaineiden saantia. Mihin lisäaineisiin keskityt?
  • Raaka-aineista ruoan valmistaminen itse. Mahdollisimman vähän prosessoitujen ruokien ostaminen. Vrt mustikkajugurtti / maustamaton jugurtti ja mustikat. 
  • Miettiä mitä oikeasti tarvitsee ostaa, jotta saa kunnolla syödäkseen.
  • Ostaa tuoreita tuotteita, ellei satu omaamaan omaa puutarhaa. 
  • Kun ostaa jotain paketissa tai jotain jalostettua, lukee läpi tuoteselostuksen.
  • Ostaa lisäaineetonta leipää, juustoa yms. Perusruoka kunniaan!
  • Välttämällä eineksiä, karkkeja ja limuja.

Kirjoita ja vaikuta!

Ruokakulttuurin parantamista voi jatkaa vastaamalla Varpun Tavin toivomuskilpailuun:

Mitä toivot elintarviketuottajilta, -teollisuudelta ja kaupalta?

Kirjoita mahdollisimman nasevasti ja tarkasti (esimerkiksi "parempaa sapuskaa halvalla" ei ole tarkka vastaus) omat toivomuksesi. Varpu palkitsee parhaat kolme kirjoitusta kirjapalkinnolla.
Varpu kokaa vastauksista blogikirjoituksen, jonka julkaisee Iltalehdessä. Varpu välittää palautteen myös kontaktiensa kautta esimerkiksi Lihaliitolle jne. 

Olemme Varpun kanssa yhteistyössä sopineet mielipidekyselyjemme julkistamisesta.Haluamme koota mahdollisimman laajan mielipide-otannan, joten levittäkää tietoa ja kutsukaa kaikki mukaan!

Nyt läppärit sauhuamaan ja vaikuttamaan! Lähetä ideasi ja toivomuksesi sähköpostilla osoitteeseen

toivomuskilpailu@mybook-kustannus.com

Vastausaika maanantaihin 11.4. mennessä. Nyt on mahdollisuus saada ääni kuulumaan ja vaikuttaa!

4 kommenttia :

leena kirjoitti...

Oikeaa asiaa kaikki tyynni, mutta mutta ja mutta juuri päinvastoin ollaan toimimassa ja aina vaan pahempaan suuntaan menee. Järkyttäviä ruokatehtaita tehdään ja pieniä koulu/päiväkoti/vanhustentalo keittiöitä suljetaa. Erilaisia cook cill systeemejä käyttöön ja kylmävalmistusta, kaikki ruoka maantielle pyörien päälle. Se on tulevaisuutta myös täällä Sastamalassa. Säästetään muka, eikä tajuta mitä se ns. uudistaminen todella maksaa...

Anonyymi kirjoitti...

Mtk:n sivustolla on tieto, että ruoan alkuperän näkymisestä on tehty adressi. Sen voi käydä allekirjoittamassa,

http://www.adressit.com/tiedatko_ruokasi_alkuperan

Anonyymi kirjoitti...

En jaksanut enää vastata kun olisin kyselyysi vain toistellut toisten hyviä mielipiteitä. Mutta olisin vielä laajentanut kommenttia ulkona syömisestä: mielestäni lapset olisi hyvä ylipäätään totuttaa käymään myös ravintolassa, ja sivuuttaa suosiolla lastenlista (joka on yleesä hirveää tuubaa). Useimmissa ravintoloissa lapsille tehdään oikeaa ruokaa pienempi annos. Vaikka ravintolassa käyminen ei ole välttämätöntä (sen sijaan jokapäiväisen ruoan laatu, ruoanlaittoon osallistuminen ja yhteiset ruokahetket ovat) ne laajentavat käsitystä ruoasta, tarjoavat uusia makuja ja kokemuksia ja ennen kaikkea hetken, jolloin ruokaan oikeasti voi keskittyä pidempään kuin kotipöydässä.

Paula kirjoitti...

Tuosta harhaanjohtavasta viestinnän tehokas puuttuminen voisi olla, että mikäli kuluttajaviranomainen katsoo yrityksen tehneen harhaanjohtavaa mainontaa, tulisi yrityksen samalla tavalla ja rahalla korjata virheellinen/puutteellinen mainoksensa ja kertoa valehdelleensa. Eli jos väittää rypsiporsaan olevan terveellisempää kuin tavallinen, niin kuluttajaviranomainen voi vaatia yrityksen mainostavan, että rypsiporsaille joudutaan antamaan tavallista enemmän antibioottikuureja kun ravinto on niin kehnoa ja possut sairastuvat. Voivat vähän enemmän miettiä mitä mainostavat.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails