Kemikaalikimara: Medialukutaitokurssin tarpeessa? - Osa 2

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Medialukutaitokurssin tarpeessa? - Osa 2

Luin tänään nettikirjoituksen, josta aloin taas epäillä medialukutaitoani. Kirjoitus sattuu vielä liittymään samaiseen Virpi Salmen lisäainekolumniin kuin edellinen ihmettelyni.

Kerrataanpa alku: Helsingin Sanomissa Virpi Salmi hämmensi lisäainesoppaa kirjoituksellaan "Lisäainesekot, sekoilkaa lisää". Juttu alkaa näin:

"Taloussanomat teki kolmisen viikkoa sitten tarkoitushakuisen kauhistelujutun kouluruuan lisäaineista. Kouluruokaa arvostelemaan oli raahattu kohupaasaaja ja entinen kirurgi Antti Heikkilä.
Tämä terveysalan bisnesmies ja taajaan haastateltu asiantuntija oli järkyttynyt siitä, että jauhelihakastikkeessa oli "vain" 36 prosenttia jauhelihaa ja pinaattiletuissa "vain" 16 prosenttia pinaattia.
Ehkäpä siksi, että ruokalajit ovat tosiaan nimeltään "kastike" ja "lettu", eivätkä sataprosenttinen pinaatti ja jauheliha."
Juttu siis alkoi Taloussanomista ja Antti Heikkilästä ja myös päättyi  Antti Heikkilään. Teksti oli sen verran ikävästi muotoiltu, että Antti Heikkilä hermostui asiasta. Lisäksi ilmaisu "entinen kirurgi" on virheellinen. Kirurgi on kirurgi, vaikka ei enää leikkaisikaan potilaita. Selvä asiavirhe siis. 
"Harvoin tulee lukeneeksi niin matalamielistä, sivistymätöntä ja vajaaälystä kirjoitusta kuin tuo Salmen tekele. Hänen mukaansa kouluruuassa ei ole mitään vikaa, kun se on sitä samaa, mitä kotona syödään. Ehkä hänen kotonaan, sillä logiikan ontuminen viittaa siihen, että transrasvoja on tullut syötyä jo pitemmän aikaa. Salmen logiikkaa voisi verrata ajatukseen, että jos kotona poltetaan tupakkaa, niin se on ihan jees myös koulussa. Että sellaisia syvämietteisiä kirjoituksia HS:ssa, Suomi24:n tasoa sanoisin. Pilkut ovat paikoillaan, mutta ei sitten muuta."
Sanat matalamielinen, sivistymätön ja vajaaälyinen lienevät ihan normaalia ravitsemuskeskusteluretoriikkaa? Tämän jälkeen Heikkilä suomii Helsingin Sanomissa  30.3.2011 julkaisttua juttua "15 kysymystä ja vastausta ruoan lisäaineista."
"Mutta sen (Salmen kolumnin) perään seurasi seuraavana päivänä todellinen syväluotaava analyysi kouluruuasta. Erilaiset E-koodit todettiin terveyttä edistäviksi asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat saaneet rahoitusta alan teollisuudelta"
Luin kyseisen Hesarin jutun kolmeen kertaan, enkä löytänyt siitä Heikkilän esittämää väitettä, jonka mukaan asiantuntijat toteasivat E-koodit terveyttä edistäviksi - päin vastoin. Jutussa sanotaan muun muassa näin:
  • Värien E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 ja E 129 käytöstä on viime kesästä alkaen pitänyt ilmoittaa merkinnällä "voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta".
  • Patenttisininen kuuluu lisäaineisiin, jotka voivat olla suurina määrinä haitallisia, ja siksi sille on määritelty hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti eli ADI-arvo.
  • Bentsoehaposta voi tulla esimerkiksi päänsärkyä, ihottumaa tai astmaoireita. Tuotteissa, jotka sisältävät bentsoehappoa, voisi hyvin olla varoitusmerkintä. 
  • Nitriitille on määritelty ADI-arvo. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii parhaillaan, paljonko suomalaiset saavat nitriittiä ja nitraattia lihaleikkeleistä, makkaroista ja juustoista. Tarvittaessa suosituksia muutetaan.  
  • Aikuisella päivittäinen enimmäissaanti täyttyy, jos hän juo neljä litraa light-juomaa, jossa on sallittu enimmäismäärä aspartaamia. Jos tuon määrän juo, voi epäillä, onko ruokavalio ylipäätään kunnossa. 
  • Yhteisvaikutuksia on tutkittu erittäin vähän. Southamptonin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että natriumbentsoaatti (E 211) ja eräät väriaineet aiheuttavat lasten ylivilkkautta. EFSA päätyi samaan omissa turvallisuusarvioissaan.  
  • Kaikkia lisäaineiden yhdistelmiä ei ole syytä tutkia, mutta joidenkin lisäaineiden yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. 
  • Euroopan unionin komissio kielsi punaisen 2 G:n (E 128) käytön heinäkuussa 2007. Se on atsoväri, joka muuntuu elimistössä lähinnä aniliiniksi, jolla on todettu suurina määrinä perimää vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vaikutuksia. 
Mihin siis perustuu Heikkilän väite asiantuntijoiden esittämästä E-koodien terveellisyydestä? 
Heikkilän kirjoitus muuttuu vielä ristiriitaisemmaksi. Helmikuussa 2011 lääkäri Antti Heikkilä kertoi Studio55:ssä järkyttävistä vaikutuksista, joita lisäaineilla on erityisesti lapsiin ja vanhuksiin. Hänen mukaansa  lisäaineet ovat hiljaisia tappajia.
"Heikkilän mukaan lisäaineet ovat niin sanotusti "silent killers", eli ne näyttävät hyvältä mutta ovat oikeasti pahoja."
Huhtikuussa Heikkilä kirjoittaa blogissaan näin:
"Ei E-koodit sinänsä ole haitallisia, vaan ne, joilla on hämäävän luonnolliset nimet, kuten kovetettu kasvirasva, maissisiirappi jne. Mutta näistä ei HS:n analysoiva lisäaineartikkeli puhunut sanaakaan."
Tässä kohdassa Heikkilä toteaa muina miehinä itse, että lisäaineet eivät ole haitallisia, vaan muut aineet. Melkoinen takinkääntö. Missä on kuulijoiden ja lukijoiden kuluttajansuoja? Kyse ei ole siitä, etteivätkö transrasvat tai osa lisäaineista olisi haitallisia, vaan siitä, miten hällä väliä tyylillä lausuntoja annetaan - yhtenä päivänä yhtä, toisena toista.
Vai pitäsikö ihan oikeasti hakeutua jollekin medialukutaitokurssille, että edes jotenkin ymmärtäisi näitä keskusteluja?
P.S. Olen todella iloinen ja ylpeä teistä, mahtavat lukijani.Vastauksenne kyselyyni "Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi" päihittävät mennen tullen edellä esitetyn kaltaisen "sinne päin"-kirjoittelun. Teen vastauksistanne yhteenvedon, kunhan ehdin. Niin hienoja vastauksia ei jätetä pelkästään kommenttikenttiin.

Lue myös

11 kommenttia :

Maria kirjoitti...

Heikkilä on vähän Heikkilä. Tyyppi on ilmeisesti varsin loistava ottamaan vastaan kritiikkiä! Transrasvat ovat kai paisuttaneet kaikkien eri mieltä olevien aivot, tai jotain. Tiedostan toki alentuvani samanlaiseen epäasiallisuuteen ja vääntelyyn kuin tyyppi itse.

Kuntsa kirjoitti...

Luin kyseisen Hesarin jutun kolmeen kertaan, enkä löytänyt siitä Heikkilän esittämää väitettä, jonka mukaan asiantuntijat toteasivat E-koodit terveyttä edistäviksi - päin vastoin.

Itseäni oli taas jäänyt ihan pintapuolisella silmäilyllä kaihertamaan juurikin tuossa jutussa esitetty väite suolan ja natriumglutamaatin yhteydestä.

Lieneekö sinulle Anja uusi asia, että liikaa suolaa ei pidetä terveellisenä? Ehkä sinun tosiaan kannattaisi harjoitella sitä medialukutaitoa. Tai lukutaitoa.

ari kirjoitti...

Noilla sanavalinnoilla Heikkilän ei ehkä kannattaisi moittia ketään sivistymättömästä käytöksestä. Baaritiskin ääressä kavereiden kanssa voi pudotella tuollaista tekstiä, mutta että asiantuntijana usein käytetty ihminen kirjoittelee tuollaista blogiinsa on hieman outoa.

Salmen kirjoitus on kolumni, ei uutinen. Kolumnin on, määritelmän mukaisesti, kärjistävä ja vahvasti mielipiteellinen. Salmen kirjoituksen ikävä otsikko ei muistaakseni ole alkuperäinen vaan se oli alunperin jotain muuta. Mutta kun mediassa arvostetaan liikaa klikkejä tuovia räväköitä otsikoita niin minkäs sille kolumnisti voi.

Itse kolumnistikin tosin sortuu ikävään nimittelyyn.

Pilkunviilauksena: natriumglutamaatti on suola. Kontekstista toki tuli selväksi, että puhutaan natriumkloridista.

Anja kirjoitti...

Maria: Palautteen tai kriitiikin antaminen ei ole helppo homma. Vielä vaikeampaa on ottaa sitä vastaan. Harjoitella silti voi.

Kuntsa: Kuten Ari totesi, natriumglutamaatti on suola ja natriumin lähde aivan kuten ruokasuolakin. Liika natriumin saanti on haittallista.
Jätin tarkoituksella mainitsematta natriumglutamaatin, sillä se yleensä herättää voimakkaita reaktioita. Tässä jutussa kun pääpointti on ravitsemuskeskustelu ei natriumglutamaatti.

Opettelen jatkuvasti medialukutaitoa sekä lukutaitoa. Niitä ei hallitse koskaan liian hyvin. Aina voi jäädä jotain huomaamatta ja siksi olenkin kiitollinen saamistani kommenteista. Medialukutaitoa kehitän siten, että lukiessani juttuja mietin aina, kuka kirjoittaja on ja miksi hän kirjoittaa noin. Lisäksi pohdin sanomatta ja kirjoittamatta jätettyä asioita. Nekin kertovat sangen paljon.

Ari: Tämä on vain yksi esimerkki siitä, millaista keskustelua netissä käydään.

jenni kirjoitti...

Itse olen seurannut ravitsemusasioita yli 10 vuotta, mutta en enää ihmettele, että joku minua ummikompi menee näistä jutuista ihan sekaisin.

Olen lapsesta asti syönyt itsetehtyä kotiruokaa ja meillä karkit, limsat, sipsit yms. oli harvinaista herkkua. Olen omaksunut nämä lapsena opitut ruokailutavat enkä esim. eineksiä syö juuri koskaan. Lisäksi kasvisruokailijana ravinnon laatuun on tullut kiinnitettyä paljon huomiota, jotta saan kaiken tarpeellisen.
Silti näitä keskusteluja ja puheenvuoroja lukiessa itsellekin on tullut välillä mieleen, että pitäisikö niitä leivän ja jugurttipurkin lisäaineita katsoa vielä uudelleen, vaikka näissäkin käsittääkseni valitsen kaikista vähälisäaineisimman tuotteen ihan luonnostaan...

Minusta on oikeastaan aika haitallista, että jokaisesta sinällään hyvästä asiasta aletaan mediassa vouhkata siihen malliin, että järkeväkin ihminen huolestuu (ravinnon lisäaineet, taannoinen raskaana olevien naisten kosmetiikan käyttö, ylipäätään ympäristöasiat esim. kemikaalit).

Onneksi on Kemikaalikimara. :)

jenni kirjoitti...

Korjaus:

Vähälisäaineisimmalla tarkoitan tietenkin lisäaineettominta tuotetta. Mikä lie oma keksimäni sana tuo ensimmäinen. ;)

Liina kirjoitti...

toi Hesarin juttu oli jotenkin malliesimerkki siitä, että asiantuntijat eivät voi teilata mitään TÄYSIN ilman pätevää syytä - eli tutkimustietoa - jolloin jyrkkäsanaisimpien populistien on helppo pitää rajoituksia sun muita suorastaan hyväksyvinä lausuntoina.

ylioppilaslehti kirjoitti juuri nyt hyvin ajankohtaiselta tuntuvan keskustelun siitä, miten asiantuntijuus - kuten olet itsekin kirjoittanut - alkaa olla heikoilla jäillä, ja asiantunteva näkemys kuitataan usein sanomalla, että se on sinun mielipiteesi.

koen koko tämän lisäainekeskustelun aika rasittavana, kun osa jengistä tuntuu paasaavan aiheesta kirjaimellisesti suu vaahdossa, vaikka harvoin siitä mitään hyvää seuraa, ettei edes hetkeksi pysähdytä hengittämään.

Kuntsa kirjoitti...

Anja: Jätin tarkoituksella mainitsematta natriumglutamaatin, sillä se yleensä herättää voimakkaita reaktioita. Tässä jutussa kun pääpointti on ravitsemuskeskustelu ei natriumglutamaatti.

Puhutaan sitten vaikka E621:stä ja ravitsemuskeskustelusta. (Innokkaat pilkunviilaajat voivat jättää ilon googlaamisesta itse kullekin lukijalle.)

Heikkilä on mukana laihdutusbisneksessä. Siellä ongelmana ovat lisäaineet, jotka vaikuttavat ruuan makuun, väriin ja koostumukseen, toisin sanoen sen maittavuuteen. Ceteris paribus, ne saavat ihmiset syömään enemmän ja lihomaan. Erityisen inhottava on tämä E621, joka ilmeisestikin saa nälänhallinnan niin sekaisin että sitä syömällä lihoo vaikkei edes söisi enemmän.

Tämä vyön alla katsotaan mitä Heikkilä tykittää huhtikuisessa blogikirjoituksessaan:

"ilman lisäaineita luonnonrasvoista vapaa ja hydrogenoiduilla rasvoilla höystetty ruoka on pahan makuista."

Jaaha. Studio 55:n helmikuisessa taustajutussa Heikkilä on tosiaankin huolissaan ihan muista asioista:

"Toista lisäaineryhmää käytetään ruuan muokkaamiseen. Ongelmaketju saa alkunsa, kun elintarvikkeen hyllyikää pidennetään poistamalla siitä kaikki luonnolliset rasvat. Samalla ruuasta poistuu maku.

− Jotta ruoka maistuisi jälleen joltain, siihen pannaan lisäaineita. Sekaan lisätään vielä väriaineita, jotta ruoka myös näyttäisi joltain, Heikkilä kiteyttää."


Entä tämä kolmas Studio55:n juttu hiljaisista tappajista sitten:

"Heikkilä valitteli lähetyksessä, että ongelmat lisäaineiden kanssa alkoivat silloin, kun luonnollista ruokaa alettiin muokata.

– Kun alettiin haluta niin sanottua terveellistä ruokavaliota, niin ruoasta otettiin kaikki luonnolliset rasvat pois. Mutta eihän semmoinen ruoka maistu miltään, joten glutamaatti oli helppo konsti lisätä makua ruokaan."


Kaikki kolme juttua ovat samaa tavaraa eri parfyymeillä.

Et kai Anja nyt ole jättänyt tarkoituksella vahingossa mainitsematta jotain muutakin kuin glutamaatin?

Anja: Medialukutaitoa kehitän siten, että lukiessani juttuja mietin aina, kuka kirjoittaja on ja miksi hän kirjoittaa noin. Lisäksi pohdin sanomatta ja kirjoittamatta jätettyä asioita. Nekin kertovat sangen paljon.

Liki poikkeuksetta ikävästi kirjoittavan motiiveja pohtiessa ne kannattaa selittää enemmin tietämättömyydellä kuin pahantahtoisuudella. Tietysti aina silloin kannattaa suoraan kysyä, miksi joku kirjoittaa tietyllä tavalla. Vastaukset ovat yleensä hyvin valaisevia.

Toisaalta täytyy myöntää, että tämä sinun juttusi on todellinen koe itse kunkin medialukutaidolle. Jos kyseessä on Heikkilän puffi, se on todella hienovarainen ja taitavasti kirjoitettu, mutta minun makuuni luottaa uteliaisuuden herättämisessä hieman liikaa siihen, että lukija tosiaan pohtii sitä, mitä mitä kirjoituksessa on jätetty sanomatta ja kirjoittamatta. Ihan kuluttajansuojan nimissä näiden juttujen olisi hyvä olla hieman helpommin käsitettävissä.

Anja kirjoitti...

Kiitos Kuntsa kommentista. Mielenkiintoinen näkökulma. Kirjoituksessani ei kuitenkaan ole sen salatumpaa sanomaa kuin mitä siihen kirjoitin.

Tämän blogin yksi teema kemikaalien ja kuluttamisen ohella on media. Pohdin erilaisia kirjoitteluja ja miten esimerkiksi netissä toimitaan. Toki tämän kirjoituksen aihepiirin olisi voinut laajentaa koskemaan ravitsemusta, rasvoja ym. ym. Pointti tässä on kuitenkin lisäainekeskustelu.
Jos ongelmana on luonnollisten rasvojen korvaaminen muokatuilla, "hiljaisiksi tappajiksi" tulee mielestäni nimetä ne rasvat, eivät lisäaineet, kuten jutussa todettiin.

Olet oikeassa siinä, että sanomatta jätettyjen asioiden pohdinta ei ole helppo tehtävä ja voi jopa johtaa harhaan, jos lähtee liian tarkkaan analysoimaan, mitä on kirjoitettu ja mitä ei. Lähinnä tarkoitin yleisemmällä tasolla, onko teemoja tai asioita, joista ei mainita. Enkä siis puhu nyt lainkaan näistä kirjoituksista.

Kuntsa kirjoitti...

Toki tämän kirjoituksen aihepiirin olisi voinut laajentaa koskemaan ravitsemusta, rasvoja ym. ym. Pointti tässä on kuitenkin lisäainekeskustelu.
Jos ongelmana on luonnollisten rasvojen korvaaminen muokatuilla, "hiljaisiksi tappajiksi" tulee mielestäni nimetä ne rasvat, eivät lisäaineet, kuten jutussa todettiin.


Se, että yksi asia on ongelma, ei kyllä nähdäkseni estä mitään toista asiaa olemasta ongelma. Lisäaineet ovat teollisen ruuan ongelma. Teolliset transrasvat ovat teollisen ruuan ongelma, ilmeisestikin vielä isompi ongelma Heikkilän mielestä. Ei tässä ole mitään ristiriitaa.

En myöskään näe kovin isona ongelmana keskustelun kannalta sitä, että Heikkilä monomaanisesti kautta linjan paukuttaa omaa transrasvarumpuaan myös näissä lisäainejutuissa. Ei se tee Heikkilästä mitään takinkääntäjää tai hänen kirjoituksistaan ristiriitaisia, päinvastoin.

Olet oikeassa siinä, että sanomatta jätettyjen asioiden pohdinta ei ole helppo tehtävä ja voi jopa johtaa harhaan, jos lähtee liian tarkkaan analysoimaan, mitä on kirjoitettu ja mitä ei.

Tietysti, sikari on joskus vain sikari. Toisaalta tämä kirjoituksesi kuitenkin sai minut lukemaan ajatuksella kolme Heikkilän juttua, ja on vähintäänkin kohteliasta esittää, että ehkä se olikin ihan tarkoituksellista.

Toisaalta se saa miettimään, mikä Heikkilän kirjoituksissa saa sinut niin hikeentymään. Ehkäpä mies ei olekaan pelkkä mediapelle. Onko Heikkilän kirjoituksissa kenties jotain niin vaarallista, että häntä täytyy dissata myös kyseenalaisin keinoin?

Mutta ehkä kyseessä on Kuntsan korollaari Hanlonin partaveitseen, jonka mukaan asioilla ei yleensä ole vain yhtä selitystä.

Lähinnä tarkoitin yleisemmällä tasolla, onko teemoja tai asioita, joista ei mainita. Enkä siis puhu nyt lainkaan näistä kirjoituksista.

Eikö mitä, nämä sinun kirjoituksesihan ovat mitä mainiointa harjoitusaineistoa itse kunkin medialukutaidon kehittämiseen.

Anja kirjoitti...

Jos sama ihminen sanoo, että "lisäaineet ovat hiljaisia tappajia ja toisessa jutussa", että "Ei E-koodit sinänsä ole haitallisia..." Kyseessä on mielestäni ristiriita.

Mutta jos näin ei ole, niin minun tosiaan pitää mennä sinne medialukutaitokurssille, jota otsikossanini tiedustelin.

Aika hauskaa, että aletaan kehitellä teorioita, joiden mukaan pidän Heikkilän kirjoituksia jotenkin vaarallisina. Olen esimerkiksi transrasvoista hänen kanssaan aivan samaa mieltä.
En myöskään ole missään vaiheessa hikeentynyt hänen kirjoituksiinsa. Hikeentyjä on sanavalinnoista päätellen Heikkilä.

Sosiaalisessa mediassa altistaa aina kirjoituksensa arviolle. Niin tekee Salmi ja Heikkilä, kuten myös sinä ja minä. Ja se on hienoa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails