Kemikaalikimara: Katastrofaalista menoa

lauantai 9. lokakuuta 2010

Katastrofaalista menoa

Viime aikojen ympäristöuutiset eivät ole olleet mitenkään mieltä ylentäviä. Juuri kun BP:n jättimäinen öljyvuoto on saatu tukittua, Unkarissa levähtää lieteallas tuhoisin seurauksin. Tällaisia juttuja ei saa tapahtua - ja kuitenkin niitä tapahtuu.
Blacksmith instituutti pitää kirjaa maailman saastuneimmista paikoista. Vuoden 2008 raportissa kerrotaan kullankaivuun aiheuttamista elohopeamyrkytyksistä, saastuneesta pohjavedestä, likaisesta kaupunki-ilmasta Kairossa sekä Intian ja Kiinan suurissa kaupungeissa, lyijyakkujen kierrätyksestä, kemiallisten aseiden tuhoamisesta...



Kuva: Käytettyjen lyijyakkujen lajittelua Keniassa, (Blacksmith Institute)


Kuva: Kromi, karsinogeeninen yleisesti käytetty aine värjäyksessä,  Noraiakheda, Kanpur India, (Blacksmith Institute)
Vuoden 2009 raportissa esitellään 12 tapausta, joissa tilannetta on saatu parannettua, ettei ihan synkistelyksi menisi. Uudelle listalle on tyrkyllä  taas uusia toinen toistaan pahempia esimerkkejä. Tällaisia raportteja lukiessa ja kuvia katsellessa tulee väkisinkin mieleen asioiden suhteellisuus. Välillä tuntuu, että länsimaisen kuluttajan suurimpia huolia on se, millaista rasvaa vauvanpeppuihollensa sivelee ja onko sampoossa silikonia, joka kaiken lisäksi ei edes ole ihmiselle haitallista ainetta tai pitääkö olla huolissaan karkkien lisäaineista. Unkarin lietevuoto ja muut ympäristökatastrofit, työsuojelulaiminlyönnit ja täydellinen välinpitämättömyys ahdistavat oikeasti. Tulva on hirvittävä juttu, kemikaalitulva vielä pahempi. Vetää sanattomaksi.
Lue myös 
PS. Vaikka blogissa on satunnaisesti taukoja, kirjoittelen edelleenkin. Olen vaihtanut työpaikkaa ja uuden homman myötä joudun matkustelemaan. 

    6 kommenttia :

    Anonyymi kirjoitti...

    Hyviä pointteja. Ja suuret katastrofit eivät välity aina kaikkialle, esim. Afrikan rannikolla on vielä Meksikon lahden öljyturmaa hurjempi todellisuus, näistä Anjan kuvaviitteistä puhumattakaan. On niin paljon helpompi keskittyä länsimaiden asioihin ja unohtaa muu todellisuus, joka saattaa kuitenkin jonkun epämääräisissä oloissa valmistetun tuotteen historiaan liittyä. Tosin Unkarin tapaus osoitti, että tapahtuu sitä EU:ssakin... - Taru

    Mari Koo kirjoitti...

    Hyvää näkemystä taas. Mietin tätä aihetta tällä viikolla silloinkin, kun Tukes ilmoitti, että kengistä löytyi EU:ssa kiellettyä homeenestoainetta. Että eipä se nyt taida olla suurin murhe, että suomalainen kengänkuluttaja myrkyille altistuu, vaan se, miten paljon näitä kaikkia aineita maailmassa käytetään ja mitä ne sitten "tuolla jossain" tekevät ympäristölle ja ihmisille.

    (Ja joo, lainasin sinua taas Kulutusjuhlaan)

    Anja kirjoitti...

    Kiitos kommenteista Taru ja Mari Koo.
    Kiva kun lainasit Kulutusjuhlaan. :)

    Haitallisten aineiden jäämät tavaroissa eivät tosiaankaan ole kivoja. Kenkien homeenestoaineista voi saada pahan allergisen ihottuman. Näitä tapauksia on ollut muun muassa Espanjassa, jossa on vedetty markkinoilta runsaasti kenkiä. Kamalinta jälkeä erilaiset haitalliset aineet kuitenkin tekevät siellä, missä niitä käytetään.

    Pellon pientareella kirjoitti...

    Kyllä nämä uutiset pistävät sanattomiksi, ja täytyy olla joku psykologinen strategia, että ei ahdistu liikaa. Minua nämä ovat ahdistaneet aika lailla.

    Yksi syy, miksi peppurasvat kiinnostavat helpommin lienee se, että ne ovat asioita, jotka sen lisäksi että ovat lähellä ja henkilökohtaisia, joihin voi vaikuttaa. Tulee niin avuton olo näiden suurien ympäristökatastrofien ja suuryritysten härskin toiminnan edessä. Jotta säilyttäisi edes jonkun tunteen elämän hallinnasta ja voisi tehdä "hyvää" ja "eettistä", haluaa tehdä päätöksiä omista valinnoista.

    Minusta molemmat asiat ovat arvokkaita ja ihan yhtä hyviä, nähdä ja kantaa vastuu suurista ja pienistä asioista. Nyansseista ja asioiden totuudenperäisyydestä (mikä on "vaarallista" ja mikä ei) voidaan sitten erikseen keskustella.

    Anonyymi kirjoitti...

    Myönnän heti: minä ainakin huolehdin mieluummin sellaisista asioista, joihin voin itse vaikuttaa. Olkoon sitten shampoo, kasvissyönti, vapaaehtoinen roskienkeruu tai mikä hyvänsä. Siitähän voi vahingossa olla jotain hyötyä muillekin tahoille - sen sijaan siitä, jos minä pilaan elämäni ahdistumalla jokaisesta maailmalla tapahtuvasta ympäristökatastrofista ja ihmisoikeusrikkomuksesta, ei valitettavasti ole minkään valtakunnan hyötyä kenellekään.

    Niin, se suhteellisuus... siellä muuten sinäkin vain blogia kirjoittelet mukavan työpöytäsi ääressä, etkä fillaroinut heti paikanpäälle pelastamaan Unkaria lietevuodolta. Mutta kyllä niitä unkarilaisia varmaan lohduttaa ja auttaa suuresti se, että joku on tehnyt aiheesta suomenkielisen blogikirjoituksen ;)

    Anja kirjoitti...

    Täytyypä hieman selventää. Suhteellisuudella tarkoitan sitä, että asiat laitetaan oikeisiin mittasuhteisiin, en siis sitä, etteikö tuotteista ja kulutustottumuksista kannattaisi kantaa huolta. Niin pitääkin tehdä.
    Valitettavasti vallalla on sensaatiohakuisuus. Silikonit ovat hyvä esimerkki, hirvittävä haloo hiustenhoitotuotteiden "vaarallisista" aineista. Tarpeellisia ne eivät sampoissa ym. ole, mutta eivät haitallisia ihmiselle.

    Katastrofit ovat ihan oma lukunsa. Ahdistus ei hyödytä ketään, mutta eipä sitä voi pussissakaan elellä.

    Sinänsä hauska tuo maininta kirjoittamisesta mukavan työpöydän ääressä. Töissä tosiaan on mukava työpöytä, joskaan en blogijuttujani kirjoita sen ääressä, vaan teen (yllätys yllätys) ympäristöinvestoiteihin liittyvää työtä. Kotona puolestaan ei tällä hetkellä pienimuotoisen rempan takia ole työpöytää lainkaan, vaan kököttelen iltamyöhäisin jakkaralla. Ei siis kovinkaan mukavaa. Toivottavasti kirjoitukseni kuitenkin antavat ajattelemisen aiheita.

    LinkWithin

    Related Posts with Thumbnails