Kemikaalikimara: Hiilijalanjälki mietityttää

tiistai 12. lokakuuta 2010

Hiilijalanjälki mietityttää

Järjestin kesällä kyselyn hiilijalanjäljistä, tarvitaanko moista mittaria vai ei.Vastausvaihtoehdoista sai valita useamman.

Hiilijalanjälki
  • on hyvä ja tarpeellinen
  • on periaatteessa hyvä, jos on yhtenäiset perusteet
  • on tarpeeton
  • on selkeä mittari
  • on epämääräinen mittari
  • ei kuvaa ympäristövaikutuksia kattavasti
  • vaikuttaa hankintapäätöksiini
  • ei vaikuta hankintapäätöksiini
  • ... en tiedä...
Vastaajia oli yhteensä 38 kpl. Reilusti yli puolet (68 %) oli sitä mieltä, että hiilijalanjälki on periaatteessa hyvä, jos on olemassa yhtenäiset perusteet.  Toisaalta puolet epäili, että hiilijalanjälki ei kuvaa ympäristövaikutuksia kattavasti. Yhdeksän vastaajista (23 %) ilmoitti merkin vaikuttavan hankintoihinsa.
Kävin syyskuussa Aalto-yliopistossa Otaniemessa miniseminaarissa "Business ethics for chemists – Current trends in the EU chemical regulations". Seminaarissä käsiteltiin elinkaarianalyysejä ja kemikaalilainsäädäntöä. Pidin esityksen aiheesta, miten kuluttajat näkevät kemikaalien aiheuttamat riskit. Sain jälkeenpäin luettavaksi pari opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä. Oli ilahduttavaa lukea analyyttistä pohdintaa  Laitanpa teillekin hiilijalanjälkeä käsittelevästä osuuden Terhi Pesosen kirjoituksesta.
"Nykyisin kuluttajan on vaikea olla huomaamatta vihreiden arvojen trendikkyyttä tuotteistamisessa. Vihreät arvot ovat vallanneet tuotteet (palvelusektori mukaan lukien) ympäristöystävällisten tuotteiden, hiili- ja vesijälkien jne. muodossa ja niiden markkina-arvo tällä hetkellä on käsittämättömän suuri. Ei siis ihme, että mahdollisimman moni yritys haluaa osingoille luoden ympäristömerkinnöillä tuotteelleen lisäarvoa tavalla tai toisella. On esimerkiksi hyvinkin trendikästä ilmoittaa välipalakeksipaketin kyljessä; ”kun syöt 100g tuotetta, sen ilmastovaikutus on 240g hiilidioksidia”. Keskiverto kuluttajalle se harvoin kertoo mitään sillä useimmiten tietoisuus ja vertailupohjat hiilijalanjäljestä puuttuvat. Kuluttaja ei esimerkiksi ymmärrä, onko kyseinen päästö paljon vai vähän. Jos vertailupohjana on vaikkapa HSL:n mainoskampanja, jossa kilometri henkilöautolla tuottaa päästöjä 176 g/km, kuulostaa välipalakeksin syöminen silloin kuluttajan korvaan yllättävän suurelta hiilidioksidipäästöltä.
Itseäni mietityttää lähinnä kuinka suuri kyseisten merkkien arvo ja informatiivinen hyöty todellisuudessa on? Voisin väittää, että suurin osa kuluttajista ei edes ymmärrä, miten tai mistä kyseinen CO2 arvo muodostuu tai miten se lasketaan. Käsitykseni mukaan myös erilaisten ympäristömerkkien hankkiminen pakettien kylkeen maksaa ja näin ollen onko hyötysuhde silloin todella niin hyvä, että merkkejä kannattaa laittaa? Jos kuluttaja on oikeasti kiinnostunut tuotteen ympäristökuormituksesta kyseinen merkki saattaa jopa vain ärsyttää sillä suuri osa muusta tärkeästä informaatiosta jää kuitenkin saamatta. Muun muassa mitä tekee yhdellä tiedolla hiilipäästöstä jos vesijalanjälkeä tai muita ympäristökuormituksia ei mainita. Tai entäpä tuotanto-olosuhteet ja työntekijöiden hyvinvointi (olettaen, että tuotanto ei ole länsimaissa)? Pakettiin tulisi siis lisätä koko ympäristömerkkiperhe hiilijalanjäljestä vesijalanjälkiin, luomutuote  merkinnöistä reilun kaupan  merkkeihin jne. Ei yksi CO2 merkintä anna kattavaa kuvaa koko prosessista. Näin ollen tuotteen kyljessä oleva hiilijalanjälki merkki ei todellisuudessa ole muutan kuin ärsyttävä markkinointikikka, ellei sitten yritys ole tosissaan onnistunut laskemaan hiilijalanjälkeään merkittävästi esimerkiksi LCA:n (life cycle assessment) eli tuotteen elinkaarianalyysin avulla.  Toisaalta, aivan kuten Tuomas Mattila (SYKE) ensimmäisellä luennolla totesikin, tuotesuunnittelussa jonkinlainen trade-off on välttämätöntä, jos haluaa pienentää hiilijalanjälkeä, heijastuu se väistämättä muualle tuotteen elinkaareen ja on periaatteessa mahdottomuus pyrkiä kohti täydellistä tilannetta. "
Terhi suhtautuu CO2-merkintään varsin kriittisesti. Hiilijalanjälki kuvaa kasvihuonekaasujen (GHG greenhouse gases) muodostumista tuotteeen elinkaaren aikana. Se ei ota mitään kantaa esimerkiksi vedenkäyttöön, maaperän eroosioon, aineiden myrkyllisyyteen tai vesistöjen rehevöitymiseen. Hiilijalanjälki on silti mielestäni käyttökelpoinen mittari  tuotteiden kehitystyössä, vaihtoehtoja vertailtaessa ja ympäristölle haitallisten toimintojen kartoituksessa. En kaipaa CO2-merkintöjä tuotteiden kylkeen, vaan sitä, että valmistajat ovat ylipäänsä selvittäneet tuotteidensa ympäristövaikutukset, muitakin kuin kasvihuonekaasuja koskien. 

Lue myös

8 kommenttia :

Taru kirjoitti...

Yksi esimerkki tästä "viherpesusta" osui silmiini bussissa toissa päivänä. Muumivaippoja mainostettiin "kestävänä valintana, kun haluat ajatella lapsesi ja ympäristön parasta". Tästä herää ajatus, voiko tuotetta kuin tuotetta mainostaa sillä, että "hiilijalanjälki on niin ja niin pieni tai tuote on kestävä". Tässä kyse oli siis kertakäyttövaipoista. Ottamatta kantaa kertakäyttövaippojen käyttöön tai käyttämättömyyteen, kyseenalaistan vain nuo mainostermit, joita minkäkin tuotteen kohdalla käytetään. Hyvä Anja, tämä on tärkeä aihe!

Rhia kirjoitti...

Ekoilu ja vihreys kun on muotia niin sitä haetaan tuotteesta kuin tuotteesta ihan väkisin vaikka tuotteesta ja ekologisuudesta ei voisi edes puhua samana päivänä. Mua ehkä häiritsee kaikkein eniten se että on näitä kaikenlaisia jalanjälkiä ja mittareita enemmän kuin tarpeeksi mutta löytyykö yhtä ainoaa vedenpitävää mittaria jolla voitaisiin mitata kaikkien tuotteiden koko elinkaaren ekologisuus ja eettisyys suhteessa tuotantokustannuksiin ja tuotannon järkevyyteen?
Oman blogini puolella heräsi keskustelua esim tuosta luomupuuvillan ekologisuudesta. Jonkun professorin mielestä luomupuuvilla on ekologista vain siihen asti kun kysyntä on pientä. Siinä vaiheessa jos kaikki maailman ihmiset haluaisivat luomupuuvillaa ei se enää olisi yhtään sen ekologisempaa kuin tavallinen puuvilla. Siinäpä vasta mielenkiintoinen dilemma...

Anja kirjoitti...

Taru: Olen samaa mieltä. Mainostermeissä on vaikka mitä villiä. Sana "kestävä" on muuten myös moniselitteinen. Kestävä (luja) ei välttämättä ole kestävä (kestävän kehityksen mukainen). Onko Muumivaippa siis kestävä (ei päästä läpi) vai elinkaareltaan kestävä?

Rhia: Valitettavasti ei ole olemassa yhtä ainoaa vedenpitävää mittaria. Elinkaarianalyyseissä esitetään tulokset usealla tekijällä, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
Luomupuuvilla on muuten oiva esimerkki. Puuvillan viljely kun vie runsaasti maata ja vettä, oli se sitten luomua tai ei. Ei-luomussa on lisänä torjunta-aineet ym.

Olen lukenut mainion yhteenvetokirjoituksesti kankaista, kuiduista ja ekologisuudesta. Linkki tulossa. :)

Salattu Minä kirjoitti...

Juuri eilen luin Kotivinkin (KV 16/2010) jutun Ihan iholla joka kertoo suomalaisesta Delipapista, joka valmistaa mm. vaippoja (taitavat valmistaa juuri nuo muumivaipat) ja sen kuvatekstissä on teksti:
"Yrityksen diplomi-insinööriomistajat Oskari Nuortie, Sanna Karhu ja Riikka Nuortie vertailevat kesto-ja kertakäyttövaippoja.
-Kun otetaan koko vaipan elinkaari huomioon, ei ole yhtään tutkimusta, joka osoittaisi toisen vaihtoehdon ekologisemmaksi."

Tämä pätkä yllätti minua suuresti. Tosin en sitten tiedä miten luotetavana lähdettä voi pitää, mutta ainakin tekstissa hehkutettiin kuinka hyvin ottavat ympäristön huomioon. Tietenkin riippuu sitten hyvin paljon siitäkin miten tutkimukset on tehty ja mitä huomioitu.

Anja kirjoitti...

Kiitos Salattu Minä.
Delipapin kommentti on ristiriidassa mainostekstin kanssa. Jos kerran ei ole olemassa yhtään tutkimusta, joka osoittaisi kertikset ekologisemmiksi, miten kertiksiä voidaan pitää "kestävänä valintana, kun haluat ajatella lapsesi ja ympäristön parasta"?

Toinen asia sitten on se, millaisia tutkimuksia on olemassa ja kolmas juttu vielä se, miten niitä tulkitaan.

Taru kirjoitti...

Vaipoista vielä; on myös vaikea verrata eri ympäristövaikutuksia. Kertakäyttövaipoista syntyy isot kasat jätettä (niitä ei saa polttaa), kun taas kestovaippojen pesu kuluttaa energiaa ja vettä. En itsekään tiedä aiheesta tutkimusta tehdyn, mutta on vaikea uskoa, että kertis pärjäisi kestolle. Vaan ilman tutkittua tietoa, ei tietysti voi kuin arvailla. Vaippojen pesuun voikin sitten käyttää egologisia pesupähkinöitä. Ja kun tarpeeksi moni käyttää, tullaan juuri tuohon luomupuuvilla dilemmaan (tässä paikalliset siirtyvät kemiallisiin kun pähkinät myydään länsimaisihin). Ei ole helppoa olla kuluttaja...

Rhia kirjoitti...

Niin, sehän siinä on kun eri vaihtoehtoja ei voi mitenkään tyhjentävästi tai vedenpitävästi verrata keskenään. Kun ei ole keksitty sitä yhtä mittaria joka toimisi ihan kaikkeen. Kuluttajan pitää olla todella valveutunut ja hieman jo yliaktiivinen näiden asioiden suhteen että pysyy yhtään kärryillä siitä missä mennään ja se on minusta kyllä hieman liikaa vaadittu. Mutta siksi mua juuri ärsyttää se yhden pätevän mittarin puuttuminen kun ihmiset ovat niin helposti mainosmiesten vietävissä. On niin paljon helpompaa uskoa sitä mitä mainoksessa tai paketin kyljessä sanotaan kuin oikeasti ottaa selvää onko asia niin. Se kun voi olla joissain tapauksissa jopa täysin mahdotonta kun luotettavat lähteet puuttuvat. Mut joo, tää koko aihe on niin hämmentävä että ihan heikottaa :) Ja hei, kiitos linkkauksesta!

Anja kirjoitti...

Rhia: Aihe on tosiaan hämmentävä, mutta aika pitkälle pääsee ihan terveellä järjellä. Välillä tosin asiat eivät ole sellaisia, kuin miltä ne äkkisiltään näyttävät. Tuotteen elinkaaren aikaisissa vaikutuksissa saattaa esimerkiksi kuljetuksen osuus olla olemattoman pieni, vaikka tuote kuljetettisiin kaukaakin. (Huom. ei mikään yleispätevä juttu, riippuu tuotteesta).
Aika pitkälle pääsee jo pelkästään sillä, että karsii tarpeettoman kulutuksen, mitä se kenellekin tarkoittaa.
Hyviä juttuja on kiva linkata. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails