Olen omin silmin nähnyt tonttuja liikenteessä - ihan täällä koti-Espoossa. Tässä kolme talvista tarinaa pimeistä hetkistä, jolloin tontut aivan erityisesti ovat liikkeellä.Näkymätön tonttu
Ajelin vesiräntäkelissä Espoon Tapiolassa. Oli hirvittävän pimeää, katu oli musta, vettä satoi ja näkyvyys oli tosi huono. Vilkutin oikealle kääntyäkseni. Yht'äkkiä edessäni ajava auto jarrutti voimakkaasti. Sillä hetkellä näin näkymättömän tontun - tai ainakin se oli näkymätän siihen asti. Tonttu ylitti suojatietä. Sillä oli yllään pitkä musta takki ja se kantoi suuren suurta mustaa sateenvarjoa. Tonttu oli ilmeisen huonolla tuulella, koska pui nyrkkiä edessäni ajavalle. Tontut eivät siis aina ole kilttejä, mutta se pitää näköjään pitää paikkansa, että tonttuja on erittäin vaikea havaita.
Tontun jäljet
Poikani oli kaverinsa kanssa pari talvea sitten ulkona. Ilta oli hieno, satoi hiljalleen lunta, jota oli maassa jo parin sentin kerros. Sellainen, että jalanjäljet näkyvät mukavasti, mutta ei vielä pääse tekemään lumienkeleitä. Liikennettä oli vähän, joten kaverukset kiinnittivät huomiota kummallisesti lähestyvään autoon. Ikään kuin ratissa olisi ollut vasta-alkaja, meno oli sen verran nykivää ja kiemurtelevaa. Auto kurvasi liikenneympyrästä oikealle ja edelleen ympyrän jälkeen sijaitsevalle bussipysäkille. Kuljettaja sammui rattiin siihen paikkaan - ilmielävä tonttu siis. Pojat tuumivat, mitä heidän pitäisi tehdä. Eihän sitä tonttua voi siihen jättää ja suunnittelivat soittavansa poliisille. Juopoilla sanotaan olevan tuuri, mutta tontuilla näin ei ole, sillä samassa paikkaa lähestyi sininen virka-auto, jonka pojat pysäyttivät. Tonttu jatkoi matkaa poliisiautossa. Tontun auto ja sen jättämät kiemuraiset renkaan jäljet hävisivät vähitellen lumen alle.Keilaajatonttu
Itsenäisyyspäivän aattona Espoon Tapiolassa ajeli keilaajatonttu, joka väisti kadulla olevia hidasteita jalkakäytävän puolelle. Jalkakäytävällä vain sattui kulkemaan 14-vuotias poika, joka keilaantui kumoon ja tietenkin loukkaantui. Tonttu ei pysähtynyt, vaan kaasutteli uudehkolla hopean värisellä autolla tiehensä. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat 6.12.2009 "Autoilija ajoi pojan päälle jalkakäytävällä Espoossa".
Huolehtikaa läheistenne ja omista heijastimista, jotta ette tule keilatuiksi. Varokaa tonttuja, älkääkä itse ole sellasia.Turvallisesti pimeässä!
Lue myös
Sata kehua
KEHU 87. Heijastin, miten loistava keksintö. Toimiva ja halpa.
Kuva: http://www.flickr.com/photos/ansik/ / CC BY 2.0
4 kommenttia :
HEIJASTIN! HEIJASTIN! HEIJASTIN!
Heijastimet pakollisiksi Suomessa. Jalakulkija/pyöräilijä kuvittelee, että autosta näkee heijastavan tuulilasin, märän, pyyhkijöitten jättämän jäljen takaa ihan kaiken. Lisäksi se ohjaamo saattaa olla eri tasossa, kuin pikkuautoissa.
Lisäksi tietoiskut ja vanha kunnon valistus kouluissa olisi edelleen tarpeen. Heijastin on halpa henkivakuutus.
...järjenkäyttö lienee sallittua?
Jalankulkijat ja pyöräilijät tosiaan luulevat, että heidät näkee autosta yhtä hyvin kuin he itse näkevät auton. Sateisella kelillä pimeässä näkyvyys on todellakin olematon, varsinkin jos kulkijalla on tummat vaatteet. Välillä ihan pelästyy, kun huomaa tien varressa tallustelijan.
Kiitos muistutuksesta, onkin pitkään pitänyt kirjoittaa heijastimista. Asun nimittäin maassa, jossa ihmiset eivät ole moisista kuulleetkaan, ja ihan päivittäin saa väistellä näkymättömiä tonttuja. Kostea asfaltti syö auton valot, vastaantulevat ja kauppojen välkkykyltit häikäisevät ja parhaimmillaankin autoilijan huomikyky on vain rajallinen.
Kyllä, heijastinta pitää käyttää MYÖS KAUPUNGISSA ja KATUVALOJEN alla.
Tehkää talven hyvä työ ja lähettäkää ulkosuomalaisille ystävillenne kasa kivoja pehmoheijastimia, koko perheelle ja kavereille jaettavaksi.
Oikeassa olet Stazzy!
Pehmoheijastimet ovat kiva juttu.
Mielestäni ulkovaatteissa heijastin pitäisi olla valmiiksi ommeltuna sopivaan kohtaan tai sellainen, että sen voi nostaa taskusta esiin. (ilman hakaneuloja tms.)
Lähetä kommentti