Kemikaalikimara: Tattis

Piti kerätä viikonloppuna marjoja, mutta lipsahti osittain sienten puolelle. Pientä kävelyä mökin pihapiirissä ristiin rastiin ja sieniä oli kerättynä niin paljon, että riittäisi pakastimeenkin - tai ainakin luulin niin. Väriteeman mukaisesti en käy asioita läpi sienilajeittain vaan väreittäin. Poikkitieteellisyys piristää.

Punaiset

Punaisia sieniä on muitakin kuin vain se klassinen punainen kärpässieni, jollaista en nähnyt yhtäkään. Mukaan löytyi ainakin haperoita, joita on sen sataa eri lajiketta. Onneksi ne vähemmän syömäkelpoiset punaiset lajikkeet ovat varsin ärhäkän punaisia, joten helppo homma. Jostain syystä näitä ärhäkän punaisia löytyi kerättyjen joukosta, niissä on jalassakin punertavaa. Kyseessä siis punajalkahapero, joka tosin on syötävä, mutta esikäsiteltävä keitttämällä. En taida viitsiä muutamaa sientä keittelemään, varsinkin kun matoisia kohtia oli melkoisesti.

Ruskeat

Ruskeita tai oranssinruskeita sieniä oli maastossa paljon. Harmitti, kun noin seitsemän valtavaa tattia oli jo ohittaneet kiinteimmät elinpäivänsä, mutta onneksi löytyi muutama kaunotar. Miten soma tämäkin pieni yksilö. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa. Jouduin näet hakemaan valokuvaajan erikseen paikalle kamerakännykkänsä kanssa. Kuvaaja oli kovin kiireinen ja kärsimätön - eikä syö sieniä, mikä ei edesauttanut tehtävän suorittamista.

Keltaiset

Kanttarelleja löytyi vain yksi. Onko joku käynyt kanttarellipaikallani? Mur! Sen sijaan ruohikosta tuijottivat nämä keltahaperot. Harmi, ettei iloinen keltainen näy kunnolla kamerakännykällä otetussa kuvassa. Sama kuvaaja kuin tatilla.

Puukasan lähettyviltä löytyi harmaa sieni, jolla on sitruunankeltainen jalan tyvi. En tunnistanut sientä, joten otin talteen ja tarkistin mainiosta sienikirjastani. Toiveistani huolimatta sieni ei ollut mikään herkulliselta kuulostava vahakas tai valmuska vaan limanuljaska, joka tosin on kahden tähden ruokasieni. Kuljetusmatka kuitenkin nuhjaannutti nuljaskan tummankirjavaksi, mikä ei oikein houkuttellut...

Vihreät

Koivuhapero on vihertävän sävyinen, ainoa sen värin edustaja tällä kertaa.

Siniset

Edellä mainittu limanuljaska muuttui leikatessa tummanharmaaksi, lähes sinertäväksi. Mustesienistä ei ollut havaintoja.

Valkoiset

Valkoisia sieniä en kerää. Edellisen työpaikkani ruokalan sittemmin eläkkeelle jäänyt Raili on tosi innokas sienestäjä. Hän järjesti syksyisin sieninäyttelyn ja kertoi sienten poimimisesta. Esimerkiksi suppilovahveroita pitää vaania. Raili myös tietää, mitkä voimakkaan makuiset sienet sopivat mausteiksi.

Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja tottumuksia. Joku kerää rouskuja, joku tatteja, joku suppilovahveroita ja tiedänpä erään kehnäsienikeräilijänkin. Raili jättää koskematta sieniin, joita ei itse kerää - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Valkoinen kärpässieni on ainoa, jonka Raili potkaisee nurin, ettei kukaan vahingossakaan poimi sitä. Sen sekoittaa helposti herkkusieneen.

Muhennos

Lastasin mahtavan saaliini veneeseen ja edelleen auton takakonttiin, tietysti päällimmäiseksi. Joku perheestämme kuitenkin heitti pesuun menevät matot sienikassin päälle. Ei ole vaikea kuvitella, mitä haperoille kävi - melkoista tuoremuhennosta. Vaikka haperot olivat hapertuneet ja tatit enimmäkseen madonsyömiä, sain niistä silti pannullisen sienisipulimuhennosta - hyvältä maistui, tattis!

Saalis kutistui kymmenesosaan alkuperäisestä, mutta olipahan taas hyvä syy lueskella mainiota sienikirjaani. Ensi reissulla silmilen, josko löytyisi vaikka tahmahiippoja, nummimyyränlakkeja, limettivahakkaita tai hirvenkaulussieniä. Mikään edellä mainituista ei tosin ole ruokasieni.

Lue myös:

Sata kehua

KEHU 29. Kehut niille, jotka ovat Tattarassa kunnostaneet vanhan ulkorakennuksen tien varressa upeaan kuntoon.