Kemikaalikimara: Lisäainekeskustelujen loputon suo

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lisäainekeskustelujen loputon suo

Lisäainekeskustelua on käyty jälleen siihen malliin, ettei voi kuin päätä pyöritellä. Ei ole pahemmin ollut aikaa kommentoida, joten tein viimeaikaisista keskusteluista yhteenvedon. Ei muuten tule puuttumaan vauhtia eikä yllättäviä käänteitä.  Ennen kuin alatte lukea näitä uutisoinnin helmiä kerron selvennykseksi, että kannatan mitä suurimmassa määrin hyvistä raaka-aineista laitettua ruokaa, olen huolissani koululaisten ruokailuista enkä väheksy kenenkään yliherkkyyksiä. Keskustelu vain on mennyt mielestäni överiksi. Vai mitä mieltä olette?
Koko homma lähtee liikkeelle siitä, että lisäaineet on aihe, jolla saa takuuvarmasti lukijoita, klikkauksia nettisivuille - kliks, kliks, kliks - uusia taistelutovereita sotaa elintarviketeollisuutta ja Eviraa vastaan, joiden robottikädet nostelevat ostoskärryihimme eineksiä ja pakkosyöttävät ne meille. Asiasta uutisoi 22.2.2011 Taloussanomat otsikolla Yle: Kinkkupizzassa ei ole kinkkua – näin ostajaa vedätetään ja 24.2.2011 otsikolla: "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?" Itse artikkeli laittaa vielä paremmaksi:  
"Suuri kysymys kuuluukin, miksi meille syötetään sontaa? Ja vielä suurempi, miksi me suostumme syömään sitä?"
 Nimesin jossain vaiheessa iltapäivälehtien päivittäiset anatomiajutut tissijournalismiksi. Mikähän olisi sopiva nimitys ruoasta kertovista jutuista, joissa vilahtaa sana "sonta"?  Artikkelissa on muitakin väittämiä, jotka kohottavat kulmia. Kirjoituksessa siteerattiin YLE:n silminnäkijä-ohjelmaa:  "moni elintarvikkeistamme sisältää muun muassa maali-, räjähde-, pesuaine-, ja kosmetiikkateollisuudessa käytettäviä lisäaineita. Jopa pyykinpesuaineessa fosfaatittomuutta käytetään myyntivalttina, mutta ruoassamme se saa levätä rauhassa.
Edellinen iskee kansaan - onhan siinä räjähteitä ja pesuaineita - PUM. No se taisi olla YLE:n eikä Taloussanomien keksintöä. Pyykinpesuaineissa fosfaatteja vältetään siksi, että ne edistävät vesistöjen rehevöitymistä. Minun on kovin vaikea nähdä, miten tämä liittyy lisäaineisiin. Fosfaatit on yhdistetty osteoporoosiin. Elintarvikkeista suurimpia lähteitä ovat kolajuomat, sulatejuustot ja lihajalosteet. Kolajuomista tai ylipäänsä fosfaattien lähteistä kukaan ei puhu mitään, vaikka kuluttajalle se olisi olennaisempaa tietoa kuin populistiset puheet räjähteistä. Mutta jatkan samalla linjalla. Lisään tähän mukaan vielä yhden pesuaineruoan, perinteisen lipeäkalan.
Eikä lisäainejuttua ilman natriumglutamaattia. Jutun asiantuntijana on lääkäri Antti Heikkilä.
"Heikkilä mainitsee erityisen haitalliseksi tyypillisen aromivahventeen, natriumglutamaatin. Esimerkiksi Ruotsissa aromivahventeiden ongelmiin on havahduttu ja niiden käyttöä on vähennetty merkittävästi. Suomessa ei."
Edellinen ei pidä paikkansa. Joillakin firmoilla glutamaatittomuus on suoranainen mainosvaltti ja moni kunta on lopettanut glutamaatin käytön laitosruoassa - tosin sillä seurauksella, että suolan käyttö on lisääntynyt. Paheiden summa näköjään on vakio.

"Ylimääräinen natriumglutamaatti aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita ja jopa aivovaurion."
Tähän pyydän tarkennusta. Mikä määrä natriumglutamaattia tarvitaan aivovaurioon? Sain eräässä nettikeskustelussa linkkejä neurovaurioista eläinkokeisiin, joissa ilmiö on todettu. Suutari pysyköön lestissään ja insinööri omalla alueellaan. Neurologiaan en ota kantaa, mutta sen verran tutkailin artikkeleita, että laskin että 70-kiloiselle ihmiselle pitäisi annostella 280 grammaa natriumglutamaattia ihon alle pistettynä, jotta annostus olisi sama kuin rotilla. Entä jos annostus on muutama gramma syötynä? Mikä määrä on liikaa?

Taloussanomat jatkaa lisäainevellontaa "uudella" jutulla (1.3.2011): "Tiedätkö syöväsi tolkuttomasti lisäaineita?"  Taloussanomat kyllä  tietää, vaikka en söisikään.

*******
Lisäys 9.3.2011 Ja kuin pisteenä ii:n päälle Taloussanomat ruotii kouluruokaa tämän aamun jutussa: "Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa? " Asiantuntijana jälleen Antti Heikkilä ja syntilistalla lisäaineet. Taloussanomat ja Heikkilä takovat, kun rauta on kuumaa - kliks, kliks, kliks. Tämäkin blogikirjoitus tulee Taloussanomien agendaa, mutta jatkossa linkitykset ovat tiukassa.
Patrik Borg kitetyttää artikkelissa asian oivasti. "Ruokalistalta on vaikea löytää ruokaa, jonka raaka-aine ei olisi peruna tai vehnäjauho. Ainekset ovat halvemmasta päästä. Viikon ruokalista on kustannustehokas, mutta se voisi olla ravitsemusarvoltaan parempi.
– Kouluruokailussa on montakin asiaa, josta olen huolissani, mutta lisäaineet eivät ole yksi niistä.
Eniten Borgia huolestuttaa se, onko kouluruokailun rahoitus, monipuolisuus ja maukkaus turvattu.
– Peräti 30 prosenttia oppilaista ei enää syö kouluruokaa. Se on huolestuttavaa ja kertoo siitä, ettei kouluruoan maku ole kohdallaan." 
Borg on oikeassa. Kouluruoan maku ei ole kohdallaan, sillä se ei muistuta pasteijoita, kääretorttua, energiajuomia, karkkeja, pullia, hampurilaisia ja pitsaa. Käykää ihan oikeasti katsomassa, mitä kouluruokailun tiimoilla tapahtuu. Kouluruokaa morkataan ja kotona syödään - niin mitä? YLE Olotilan kyselyssä puolet vastaajista ilmoitti syövänsä valmisruokia tai eineksiä viikoittain.  "Suosituimpia eineksiä suomalaispöydissä ovat nakit ja makkara, ranskalaiset, kalapuikot, valmislihapullat ja pinaattiletut."
*******

Varpu Tavi intoutui kirjoittamaan lisaäaineista Iltalehden blogissaan "Onko lisäainekeskustelussa muita vaihtoehtoja kuin kohujournalismi tai hyssyttelytiedottaminen"  - Eipä taida olla.
Varpu otsikoi juttunsa iltapäivälehtimäisen provokatiivisesti toisenlaiseksi kuin itse juttu (23.2.2011): "Glutamaatti tulee ja tuhoaa aivosi!" Jutulla oli karmeat seuraukset. Huomasin nimittäin Facebookissa, että joku kommentoi tutkineensa jääkaapillaan ostoksiaan ja alkaneensa heitellä makkarapaketteja roskikseen. Kehotetiin sitten  lukemaan muutakin kuin vain otsikon. Lukekaa tekin Varpun pohdinta natriumglutamaatista.

Varpu jatkoi lisäainekeskustelua vielä uudesta näkökulmasta(1.3.2011), "Tiedätkö, mitä perjantaipullosi sisältää?" Nyt mentiin pyhälle alueelle. Jutussa kerrotaaan alkoholijuomien lisä-, säilöntä- ja vierasaineista.  Totuus paljastuu toisessa lukijakommentissa: "Asia nyt vain on niin, että jos joku lisäaine itsessään aiheuttaisi saman efektin, kuin alkoholi, ihmiset vetäisivät sitä, terveellisyydestä piittaamatta."

Kemikaalicocktailin Noora Shingler ottaa myös kantaa natriumglutamaattiin ja alkoholiin.
"Uusimmassa NYT-liitteessä on mielestäni oivaltava ajatus: "Alkoholi on nautintoaine, miksei siis aromivahvennekin [E621]"? 
"....kun kerran alkoholi tiedetään terveydelle vaaralliseksi ja sitä silti nautitaan, miksei natriumglutamaattiin suhtauduttaisi samalla tavalla? Asia on juuri näin! Lisäaineiden kuuluisi olla harvinaista "herkkua" eikä jokapäiväisen ruoan osa."
Näin Kemikaalicocktail antoi glutamaatille synninpäästön, vaikka vuosien ajan on pitänyt ainetta pahimpana myrkkynä, jota ruokaan voi laittaa. Aineesta on tehty ohjelma Kuningaskuluttajaan, juttu YLE Olotila-sivustolle sekä monta  kirjoitusta  blogiin - ja vielä  pari  kolme. Mielipiteitä on oikeus ja mielestäni jopa velvollisuus muuttaa tiedon karttuessa. Näin radikaaliin takinkääntöön olisi mielestäni syytä perustella asiaa tarkemmin kuin maininnalla, että Nyt-liitteessä sanottiin niin. Kirjoituksella ei ole ainoatakaan kommenttia. Taitavat lukijat olla ymmällään. Sanan "herkkua" lainausmerkit on muuten sitten noteraattu.

Minä puolestaan sain ryöpytystä siitä, että kritisoin hyvällä asialla olevia toimittajia, en näe kokonaisuuksia ja nillitän asiavirheistä. Tärkeintä kun on herättää ihmiset ajattelemaan. Ymmärrän pointin, mutta esitän vastakysymyksiä. Mikä määrä fuulaa on hyväksyttävää? Kuinka paljon pötyä ja liioittelua saa kirjoittaa klikkausten metsästyksessä? Kuinka paljon lukijoita saa aliarvioida?

Mutta ei kaikki niin surkeasti ole. Valopilkkujakin löytyy. Uuden Mustan Katja Lahden kirjoitus Nauravat nakit ja nyrpeät naperot kannattaa lukea. Mielenkiintoisia juttuja löytyy myös Ravitsemusuutisista ja Pronutriotionist- sivustolta. Varpu kirjoittaa aina taattua laatua.

Lue kirjoituksieni kouluruokailun tilasta sekä lisäaineista

19 kommenttia :

Reijo Laatikainen kirjoitti...

Kylläpä oli hyvä yhteenveto!

Natriumglutamaatista sen verran vain, että viime viikolla siitä käytiin pientä keskustelua FB -sivuillani. Englantilaisten ja aussilähteiden mukaan natriumglutamaatin saanti on keskimäärin 0,5-1 g per päivä. Suurkuluttajilla n. 2 g/pv, joita lienee tosi vähän. Eli aika kaukana tosiaan tuosta laskemastasi 280 g annoksesta. Natriumglutamaatin natrium käsittääkseni liukenee nopeasti nesteeseen ja toimii sen jälkeen samoin kuin suolan natrium. Sitoo vettä, kohottaa verenpainetta jne. Mutta natriumglutamaattissa on natriumia käsittääkseni 13 % painosta kun suolasta esim. 40 %. Natriumglutamaatin toinen osa on aminohappo glutamiinihappo. Sitä
saamme myös ihan puhtaasta ja tavallisesta ruuasta, luonnollisesti. Glutamiinihapon lähteitä ovat niin kasvikset kuin lihakin. Esim. vehnän proteiinista 1/3 saattaa olla glutamiinihappoa. Se saattaa olla myös vallitseva aminohappo joissakin lisäravinteissa: http://www.verkkoapteekki.fi/product_info.php/manufacturers_id/27/products_id/41366

Glutamiinihaposta voi olla hyötyäkin, eli taas on aika monisyisistä asioista kysymys.

Verenpaine: http://www1.imperial.ac.uk/medicine/news/20090707_glutamicacid/

Time-lehden artikkeli: Brain food:
http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,779083,00.html

MahaTar kirjoitti...

Silläaikaa kun minä kompastelen lillukanvarsiin, niin käydään ihan oikeaa keskusteluakin.

Glutamaatinperkelettä manataan mananmajoille ja lisäainehysteriaa lietsotaan lehdistössä.Edellinen syntinen saatana kurja, oli rasva.

Mutta ajatellaanko näissä uutisissa ja keskusteluissa enää ollenkaan kokonaisuutta? Nykymakkaroita voi kyllä heitellä roskikseen, mutta muista syistä, kuin glutamaatin vuoksi.
Joskus pieni hidastaminen ja asioiden ajattelu pariltakin eri kantilta ei tee pahaa. Jokamiehelle ja toimittajallekaan.

Anjan kanssa samoilla linjoilla ja Anja sivaltaakin monesti huterammalta uutiselta jalat alta.

-Massu

Helena kirjoitti...

Osa ihmisistä kuitenkin saa oireita jo hyvin pienestä määrästä natriumglutamaattia. Ja oireet voivat olla sellaisia, ettei niitä suoralta kädeltä osaa yhdistää ruoan sisältämiin aineisiin. Sama koskee ruoka-aineallergioita - syyllisiä on vaikea löytää. Siksi on mielestäni järjetöntä lisätä elintarvikkeisiin turhia ainesosia, jos vähemmälläkin pärjää, koska vaikutuksista ei tiedetä riittävästi. Yhdessä elintarvikkeessa on helposti yli 10 lisäainetta ja vaikka ne olisivat luonnonmukaisia tai vaarattomia (mistä ei ole koskaan täyttä varmuutta), varmempaa on kuitenkin valita ruokaa, jota on mahdollisimman vähän prosessoitu.

Mistä johtuu, että allergiat, suolistotulehdukset ja suolistosyövät lisääntyvät jatkuvasti? Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat herkistyneet lisäaineille, viljatuotteille tai muille vaarattomiksi ja turvallisiksi luokitelluille aineille. Oireet voivat olla jopa hermostollisia tai myöhemmin puhjeta vakavina sairauksina vuosien altistuksen jälkeen. On suorastaan loukkaavaa näitä ihmisiä kohtaan, jos väittää, että heidän pelkonsa on turha. Tämä ei ole mikään marginaali-ilmiö. Pitää myös muistaa, että ihmisten herkkyyserot ovat 10 000-kertaisia ja jopa kemikaalilainsäädännön valvojat tietävät, että yhteisvaikutuksia on mahdoton hallita.

Pami kirjoitti...

Minusta huvittavinta näissä asioissa on se, että monesti esimerkit, joissa lisäaineita on, niin on ulkomaista tuontia, esim. avokadodippi. En tiennytkään, että Suomessa kasvaa avokadot!! :-)

Suosittelen lämpimästi tekemään omat ruoat alkuperäisistä aineista. Itse valmistan perheelleni kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan, joten voin joskus vaikka heittää sekaan aromisuolaa! Ja syödä valmiita eineksiä kerran kuukaudessa, kun loppuajan tiedän, mitä syödään.

Ja jossain vaiheessa haukuttiin jo kouluruoatkin lisäaineiden vuoksi. Meillä ainakin lapset ovat aina tykänneet kouluruoista ja syöneet sen, mutta eivät ole välitunneilla ostaneetkaan limppareita, karkkeja tai energiajuomia yms. Tulee mieleen, kun tytär kerran yläasteella päivitteli minulle, kuinka niillä toisilla on rahaa käydä joka välitunti hakemassa karkkipussi kioskilta (vaikkei koulualueelta saanutkaan poistua!!). Ehkä kannattaisi puuttua lasten ruokailussa ensin tuohon asiaan, sitten kouluruoan mollaamiseen.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Reijo: Kiitos lisätiedoista glutamaattia koskien.

Massu: Monen jutun tarkoitus on kerätä lukijoita. Otsikkoon nostetaan joku kohua herättävä asia liioitellusti.

Helena: En ole koskaan väheksynyt kenenkään yliherkkyysoireita, enkä tee sitä nytkään. Tämä asia minun piti itse asiassa laittaa alun selvennyksiin. Lisään sen nyt. Kysymys ei ole siitä, että puolustaisin lisäaineiden käyttöä. Riittääkö tästä osoitukseksi se, että olen ollut tekemässä kahta keittokirjaa, jossa ei käytetä lainkaan lisäaineita, leivinjauhetta lukuun ottamatta?

Pami: Juuri niin. Mahtavatko kaikki kouluruokaa morkaavat edes tietää, mikä kansoinvaellus välituntien aikana kauppojen lisäainelähteille on?

Anonyymi kirjoitti...

Huomaan, että glutamaatti on ollut aina mun suurta herkkua. Rakastan nimittäin yli kaiken tomaatteja ja soijakastiketta, joissa glutamaattia on luonnostaan. Aion jatkaa niiden nauttimista edelleenkin hyvällä omalla tunnolla!

Allergioiden, suolistotulehduksien ym. lisääntymiseen epäilen syyksi ylihygienisoitumista ja stressavaa elämäntyyliä kiireineen.

On ollut todella ilahduttavaa lukea Anjan, Varpun ja Sikke Sumarin kirjoituksia!

Hannele kirjoitti...

Myös mediauutiset kirjoitti hyvän jutun aiheesta:

http://www.mediuutiset.fi/keskustelutjamielipiteet/blogit/ruuasta+tuli+plaseboa/a590401?s=r&wtm=mediuutiset/-09032011

Ruuasta tuli plaseboa!

Osansa saavat niin kaikkien alojen erikoisasiantuntija ja ruokapelkoisten Messias Antti Heikkilä, kuin kaikki sairaudet itsestään ruualla parantanut Olli Postikin.

Kyllähän tämä nykyinen aivan tavallisten lisäaineiden ympärillä tapahtuva vouhotus on saanut jo uskonnollisia piirteitä ja koko ajan pahemmaksi on menossa.

Mutta niin kauan kuin se pelko myy, on Heikkilän edessä mikrofoneja ja Ollia pyydetään selostamaan tarinoitaan televisioon.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Kiitos Jarkko linkistä. Kummalliseksi on tosiaan keskustelu mennyt. Yritin jossain vaiheessa kommentoida, mutta oli pakko luovuttaa. Lisäaineravitsemuskohusensaatiouutisia kun pullahtaa mediasta lähes päivittäin. Saturaatiopiste saavutettu. :)

Salattu Minä kirjoitti...

Kouluruuasta.

Minä olen vähän eri mieltä. Tai siis, ainakin mitä tuolla yliopistolla on ruuan taso niin sieltä ei kyllä juuri muuta löydy kun jauhoa ja perunaa. Proteiinin saanti jää kyllä sillä ruualla hyvin vähäiseksi ja siitäkin vähästä mitä sieltä saa tulee soijasta. Jos kanakastikkeesta saa kahdesta kauhallisesta sitä kanaa etsimällä etsiä löytämättä ja ainut mitä siinä lautasella on on liimamainen suurustettu kastike ja ylikeitetty riisi jää minulta syömättä. Olen allerginen soijalle ja aika harvoin on sellaista ruokaa jossa sitä ei muodossa tai toisessa olisi. Lisäksi rasvassa lilluvat jauhelihapihvit ja muut vastaavat einekset eivät mielestäni kuulu terveelliseen ruokavalioon kovin usein, eivät ainakaan niin usein kun niitä tuolla tarjotaan. Olen siirtynyt tekemään ruokani kotona koska paljon liikkuvana tarvitsen myös sitä proteiinia ja sitä en yliopiston ruokalan ruuasta saa.

Pami kirjoitti...

Salatulle minälle vastaus: tiedän, että tämä nykynuoria ärsyttää, mutta minä (nyt 45 v.) söin koulussa monena päivänä perunavelliä, pinaattivelliä, puuroja ym. ja sitten kotona syötiin proteiinit. Ja olin todella liikkuva lapsi. Koulumatka yhteensuuntaan 4 km ja sen taivalsin polkupyörällä tai potkurilla. Harvemmin autolla ja lisäksi illalla tietysti oltiin ulkona. Olen maalaistalon lapsi, joten maitoa sai juoda niin paljon kuin jaksoi.

Eipä silloin edes tiedetty soijasta mitään ainakaan ihmisten ruokavaliolla.

Peruskoulun jälkeen olen käynyt lukion + kolmea muuta koulua, lisäksi opetin toisen asteen koulussa pari vuotta viime syksyyn saakka. Koskaan ei ole tullut mieli valittaa, vaikkei aina ruoka olekaan ollut oman mielen mukaista, koska kotona käytän aika paljon mausteita. Ja edes kunnon ravintoloissa en saa riittävästi esim. valkosipulia annokseeni, vaikka pyytäisin :-). Mutta nämähän on makuasioita.

Ja onnekseni lapset ovat syöneet aina kouluruokaa (toinen nyt 20 ja toinen 17 v.) etteivät ole tarvinneet juosta kioskilla ostamassa karkkia ja limpparia, kuten jo aikaisemmin mainitsin, moni muu niin tekee. Meillä ei vaan ole varaa siihen!! Ja niinpä ovat lapset olleetkin terveitä koko ikänsä ja hampaat ilman reikiä. Mistä olen oikein iloinen!! :-))

Anonyymi kirjoitti...

"Mahtavatko kaikki kouluruokaa morkaavat edes tietää, mikä kansoinvaellus välituntien aikana kauppojen lisäainelähteille on?"

Voisiko syy olla siinä ettei kouluruoalla a) lähde nälkä, b) se ei maistu miltään tai c) siitä tulee paha olo? Tästä sokerinhimosta voi syyttää THL:ää. Jos nuoren lapsen pitää kahdesta sokerista valita toinen niin kyllä se karkki maistuu paremmin.

"Rakastan nimittäin yli kaiken tomaatteja ja soijakastiketta, joissa glutamaattia on luonnostaan."

Luonnollinen ja synteettinen ovat kaksi eri asiaa. Vrt. teollinen transrasva vs. voin CLA.

Virpi kirjoitti...

"Kouluruoan maku ei ole kohdallaan, sillä se ei muistuta pasteijoita, kääretorttua, energiajuomia, karkkeja, pullia, hampurilaisia ja pitsaa"

Ehkä pilkun nillitystä, mutta inhottaa, kun nuorisoa aliarvioidaan ja kuvitellaan, että lapsille ei kelpaa mikään muu kuin roskaruoka. Lihansyöjälle kouluruoan tarjonta on surullisen yksipuolista. Miltei päivittäin on tarjolla jonkinlainen variaatio perunoista ja nakeista/jauhelihasta. Kasviksia ei tarjota muussa muodossa kuin kaalisalaattina. Kasvissyöjää taas kiusaa proteiinin puute kasviskastikkeissa ja pihveissä. Eli valitus kouluruoan tasosta on ainakin minun näkökulmastani aivan asiallista. Toki kouluroan taso vaihtelee kouluittain, mutta liikaa se on yksikin koulukeittiö, joka ei pysty ruokkimaan oppilaitaan monipuolisesti.

Kemikaalicoctailin selittelemätön kelkankääntö natriumglutamaatin suhteen oli kyllä eeppistä materiaalia, tosin onhan siellä suunnalla jo ehditty hankkia autokin, vaikka sellaistakin on vuosien varrella tullut kritisoitua.

Mutta muuten loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta.

Nina (Flo) kirjoitti...

Yhdyn tavallaan koko kirjoitukseen. Mutta Suomessa koko tämä mediakeskustelu näistä asioista on vasta alkanut, ja uskon, että se tarvitsee oman aikansa.

Itsekään en pidä lisäaineita niin vaarallisina, mutta se, mistä ne kertoo, on mielestäni sitä huonompi juttu. Ne kertovat melkein aina siitä, että ruoan laatu on huonoa tai liian prosessoitua, tai sitten yritetään tehdä jotain epäluonnollista.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Kiitos kommenteista.
Kouluruoassa on taatusti parantamisen varaa ja kouluissa keittiöineen on eroja. Kovin pienellä rahalla keittiöt joutuvat aterioita taikomaan.
Yläkoululaisten ruokailutottumuksista minulla on ihan kouriintuntuvaa tietoa. Teimme espoolaisella koululla asiasta selvityksen, lomakkeisiin vastasi vajaa kolmesataa oppilasta ja tein itse yhteenvedon.
Kyseessä ei siis ole nuorison aliarviointia vaan haastattelun tulos. Yli kolmannes ei käy syömässä lainkaan kouluruokaa ja tämä porukka joko jättäää ruoan kokokaan väliin tai käy kaupalla tai missä sitten käykin.

Ruokakulttuurissa on todella parantamisen varaa, niin kouluissa kuin kodeissa.

paula kirjoitti...

Kovinkaan moni aikuinen ei varmaankaan söisi kouluruokaa, ellei kouluruuan taso ole omista ajoista noussut. Kumiperunana luokses pompin...
Kaksi asiaa jotka eivät nyt tunnu rahakysymykseltä niinkään:
a) liian lyhyet ruokatauot, ei ehdi syödä
b) aikuiset voivat valita mitä syödä lounaalla, eväät tai monia lounaspaikkoja tms. Miksi lasten olisi syötävä tarjolla olevaa kaalilaatikkoa jos eivät siitä tykkää? Omia eväitä kouluun, mikroaaltouunit luokkiin? Lounaslistat etukäteen nettiin ja sitten lapset ilmoittautumaan ruokailijaksi, niin ei mene ruokaakaan hukkaan.

Mutta tosiaan voisivat vanhemmat vahtia, ettei kouluruuan korvaava ruoka ole karkkia tai pullaa.

Anonyymi kirjoitti...

Salattu Minä:
Hassua, mutta minulla on aivan eri kokemus opiskelijaruoasta, kuin sinulla. Mielestäni ruoat ovat ihan hyviä, normaaleja perusruokia, ja proteiinia löytyy annoksista kohtalaisesti (paitsi keitoista, joista sattumat ronkitaan ensin pois...). Ruokajuomaksi voi myös ottaa maitoa tai piimää. Harrastan raskasta liikuntaa useana päivänä viikossa, mutta olen kokenut, että opiskelijaruoka + jotain pienempää kotona ovat riittäneet ihan hyvin. Tavallista ruokaa se on, ei tosin mitään gourmeta.

Toisaalta nämä asiat ovat yksilöllisiä, mitä kenenkin elimistö vaatii jaksaakseen, joten en tahdo vähätellä kokemustasi.

jenni kirjoitti...

Kukas sen kouluruoan maksaa ja maksaako se todellakin 8-15 e/ ruokailija kuten aikuisten nauttima ruoka lounaspaikoissa..? ;)

Kuinka paljon aikaa ja rahaa palaisi siihen, että koululaiset päättäisivät viikottain syövätkö ruokalassa vai omia eväitä? Mitä tämä vaikuttaisi ruokalan työntekijöiden työmääriin; kaalilaatikkopäivinä vain yksi kutsutaan töihin? jne...

Anonyymi kirjoitti...

Mitä väliä on sillä, että onko glutamaatti synteettinen vai luonnollinen? Eikö määrä ratkaise tässäkin?

Salattu Minä kirjoitti...

Yliopistoiden keittiöissä on muuten huimia eroja. Olen huomannut kun olen jonkin verran käynyt eri kampuksilla asiaa tutkailemassa. Ihan jo oman kaupunkini eri ruokaloiden välillä on eroja. Valitettavasti omassa yliopistossani ja omassa "lähiruokalassani" laatu ei ole kovin kaksinen. Minulla tosiaan runsaat ruoka-aineallergiat eivät asiaa ainakaan helpota ja monesti sulkevat mahdollisista vaihtoehdoista pois montakin. Monesti neljästä ruuasta voin syödä yhtä tai en yhtään koska kaikessa on soijaa mudossa tai toisessa tai jos ei soijaa niin jotain muuta mitä en voi syödä, soija tosin yleisin.

Koko ala-aste, yläaste ja lukioajan muuten söin säännöllisesti koulussa mitä tarjottiin (jos keittiö ei ollut unohtanut tehdä minulle ruokaa, mitä sitäkin sattui surulisen usein). Eikä minulla silloin ollut kouluruokailua vastaan mitään muuta kun vaikeudet keittiöhenkilökunnan kanssa nuista ruoka-aineallergioista joiden kanssa sain taistella säännöllisesti koko kouluaikani ja saisin edelleen jos haluaisin oppilaitokseni ruokalassa syödä.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails