Muistatte varmaan ainakin kouluajoilta hutunkeiton, joka ratkaisee, kumpi joukkue saa pesäpallo-ottelussa valita, ottaako sisä- vai ulkovuoron. Huttu puolestaan tarkoittaa puuroa ja E-huttu –sanaa käytetään kuvaamaan lisäaineilla höystettyä ruokaa. Etenkin internetin palstoilla paheksutaan suuresti lisäaineiden käyttöä sekä aprikoidaan niiden mahdollisesti aiheuttamia terveysriskejä.
Kuluttajien mielissä iso E on synonyymi haitalliselle riippumatta siitä, mikä aine on kyseessä - vaikka kyseessä olisi kuinka tuttu ja turvalliseksi todettu luonnon oma aine. Sammalmättäältä löytyvän puolukan koostumusta kuvattiin eräässä keskustelussa osuvasti näin:
"Mistä on pienet puolukat tehty?Vedestä, sokerista, kuiduista, vitamiineista, kivennäisaineista, hapoista (E 200, E 210), hyytelöimisaineista (E 440), väriaineista (E 160a, E 163) ja aromeista. Niistä on pienet puolukat tehty."
Samaan aikaan, kun kuluttajat vaativat lisäaineettomia elintarvikkeita, runsaasti lisäaineita sisältäviä tuotteita, kuten karkkeja, virvoitusjuomia, marinoituja lihoja ja kevyttuotteita, syödään aina vain enemmän. Pelko lisäaineista ei kuitenkaan ole saanut vähentämään esimerkiksi makeisten mussutusta, mikä ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Olemme siinä sarjassa maailman kärkikastia. Hutunkeitossa tarvitaan aina kaksi joukkuetta, niin myös E-hutunkeitossa.
Kolumni on julkaistu Kemia -lehdessä 1/2010
Kauneus ja Terveys -lehdessä 2/2010 on varsin kattava artikkeli "Lisäaineet - mitä löytyy lautaseltasi? Oli mukava kommentoida kirjoitusvaiheessa huolella tehtyä juttua.
Lue myös
Kuva: Flikr/jkymis72 tällä CC-lisenssillä
10 kommenttia :
Erittäin aiheellinen pointti!
Me ei jakseta niin hirveesti olla huolissaan kaikista haitallisista aineista sun muista, yritetään elää ihan oikeasti terveellisesti, eiköhän sillä jo ratkea useampi ruokaankin liittyvä huoli.
Kyllä ratkeaa.
Olen itse joutunut tankkaamaan E-koodeja vasta sitten, kun minulta on niistä kyselty. Aikaisemmin en niihin kiinnittänyt huomioita. Jättämällä suurimmat lähteet vähiin (karkit, limut, sipsit, leivonnaiset ym.) ja syö eineksiä vain harvoin, ei lisäaineita tarvitse murehtia. Minusta on kovin ristiriitaista, että monella lisäainehuoli katoaa karkkihyllyn vieressä. :)
Minua ihmetyttää se, että miksi lisäaineita käytetään, jos ei ole ihan pakko. Hyvä esimerkki on hillot: kaupasta ei löydy säilöntäaineetonta puolukkahilloa, mikä on mielestäni älytöntä. Ainoat lisäaineettomat hillot olen löytänyt Lidlistä, jossa on mm. erinomaisen herkullista lisäaineetonta luomumansikkahilloa, jonka marjapitoisuuskin on 50% (verrattuna "normaaliin" 35 %:in).
Tokihan tuon puolukkahillo-ongelman voisi ratkaista ostamalla puolukoita ja soseuttamalla ne itse. Periaatteen ihmisenä en suostu ostamaan lisäaineellista mössöä, jos valita voi :)
Lisäksi ärsyttää se, että jotain tuotetta jatketaan lisäaineella. Luomukookosmaidossa on 60% kookosmaitoa ja loput vettä ja stabilointiainetta. Hmmm, saahan noin hintaa alas, mutta...
Onhan se vähän niin, että kun ei tiedä, mikä lisäaine on haitallinen ja mikä ei, niin varmuuden vuoksi välttelee kaikkia.
Puolukoissa on itsessään bentsoehappoa, jonka ansiosta soseutetut puolukat säilyvät ilman sokeria tai lisättyä säilöntäainetta. Katsoin yhden puolukkahillon sisällön, lisätty aine on natriumbentsoaattia eli käytännössä samaa kuin mitä puolukoissa on muutenkin.
Hillot ovat siitä mielenkiintoinen tuoteryhmä, että niissähän pyritään "jalostamaan vettä" hilloksi, mahdollisimman vähä marjamäärä mahdollisimman suureksi määräksi hilloa.
Tuota luomukookosmaidon jatkamisesta en ole ollutkaan tietoinen. Itse olen bongannut avokadotahnan, jossa on avokadoa 4 %. Loput ovat vettä, sakeuttamisaienita ym. Arvatkaapa vaan, ostanko moista, sakeutettua vettä. Huijaustahan se on. Mutta toisaalta ei moisen tahnan syönti silloin tällöin mikään suuri terveysriski ole.
Monet lisäaineet ovat tosiaa turhia, kuten esimerkiksi värit, pelkkää kosmetiikkaa.
Oma suosikkini lapsuudesta: metsämansikkajogurtti. Siinä ei tainnut olla muuta aitoa kuin maito ;)
Muistan myös metsämansikkajogurtin. Suosikki taisi tuolloin olla kuitenkin hedelmäpommi. :)
Piti oikein kurkistaa, mitä metsämansikkajogurtissa nykyisin on.
Valion sivuilta löytyi luettelo:
Pastöroitu maito , sokeri, mansikka (5%), metsämansikka (1%), sakeuttamisaineet (muunnettu perunatärkkelys, pektiini), aromit, väri (punajuuriväri), happamuudensäätöaine (natriumsitraatti), hapate ja D-vitamiini.
Tuli vielä mieleeni noista hilloista, että itse olen törmännyt säilöntäaineena vain kaliumsorbaattiin, myös ostamassani puolukkahillossa. Jonkin lähteen mukaan se saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä joillekin, mutta muuta siitä en tiedäkään.
Nuo hillot ovat tosiaan hieman hankalia, kun valmistajien "täytyisi" saada aikaiseksi mahdollisimman halpaa ja vedellä jatkaminenhan on oiva keino tähän :(
Olen myös törmännyt tuohon "avokado"tahnaan. Ei tosiaan tee mieli ostaa, vaikka eipä pieni määrä lisäaineita mitään ilmeisesti teekään.
Kaliumsorbaattia on luonnostaan muun muassa pihlajanmarjoissa.
En kyllä siitä olisi huolissani.
Tuoteselosteista ei ilmene ovatko lisäaineet synteettisesti valmistettuja vai esim. kasviperäisiä.
Edelleen, ei ole selvää, miten alkuperäisestä kokonaisuudesta (esim. kasvi) erotettu aineosa vaikuttaa jossakin elintarvikkeessa (siis kuluttajaan). Lisäksi elintarvikkeet saattavat sisältää useita eri lisäaineita, joiden yhteisvaikutuksista ei ole luotettavaa tietoa (ainakaan sellaista, millä olisi kuluttajia informoitu). Vai onko?
Minusta kriittisyys lisäaineita kohtaan on tervettä ja velvollisuus itseä kohtaan.
Kriittisyys lisäaineita kohtaan on paikallaan ja etenkin runsaasti lisäaineita sisältäviä tuotteita kohtaan. Niissä on harvoin mitään terveyttä edistävää. (karkit, limsat, sipsit, leivonnaiset ym.)
Suhtaudun kriittisesti kaikkeen vähäravinteiseen ruokaan, jossa hyvin usein on myös runsaasti lisäaineita.
Onko vanilliinisokeri haitallista ja vaniljasokeri ei? Vanilliini on mauste ei siis varsinainen E-koodi, mutta synteettisesti valmistettu. Entä leivinjauhe tai askorbiinihappo?
Osa lisäaineista on haitallisia liiallisesti käytettynä, kuten esimerkiksi nitriitit ja fosfaatit.
Lähetä kommentti