Liika tavara ahdistaa - ainakin minua. Ei nyt ehkä ihan yhtä pahasti kuin näitä miehiä, mutta vähän sinne päin. Samasta ilmiöstä silti on kyse, turhista tavaroista ja roskista.
Kuva: wetwebwork, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssilläRiittää jo - kilpailussa tuli suuri määrä vastauksia, mitä kenelläkin on ylenpalttisen paljon. Tavaroista listattiin ongelmallisiksi:
- paperit
- tulostetut koulupaperit
- kirjat
- lukemattomat lehdet
- vaatteet
- huonolaatuiset vaatteet
- kosteusvoiteet
- kengät
- mukit
- muistoesineet
- kankaat
- langat
- roju ylipäänsä
Aineettomina asioina mainittiin:
- ajatukset päässä
- hoidettavat hommat
- eettiset ongelmat
- näennäiset mahdollisuudet vaikuttaa eettisiin ongelmiin
- infoähky, kun mikään ei olekaan mustavalkoista
- tietoa, josta pitäisi ottaa selvää,
- lisäaineita
- myrkkyjä
Tavaroita tarpeeseen
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä on juttusarja hiilijalanjäljestä. Toukokuun numerossa kerrotaan Tamperelaisesta opettajasta Cecilia Marjakankaasta, jonka aiheuttama hiilijalanjälki on huomattavasti keskimääräistä pienempi. Marjakankaalla ei ole autoa, hän ei matkusta lentokoneella, hän on vegaani, hän lajittelee ja kierrättää ja haluaa kuluttaa mahdollisimman vähän.
"Marjakangas laskee omistavana vain kolmet neljät kengät. Kuinka moni suomalainen voi sanoa samaa? Tavallaan hän on palannut takaisin siihen elämään, jossa takki hankitaan silloin, kun sellainen tarvitaan. Eikä siksi, että sitä tekee mieli."
En ole kenkäfriikki, mutta siitä huolimatta en pärjäisi noin pienellä määrällä kenkiä vai onkohan laskelmissa huomioitu ihan kaikkea? Ihan äkkisiltään Suomen oloissa tarvitaan ainakin talvikengät, kävelykengät, sandaalit, kumisaappaat, lenkkarit....
Tarveharkintaisen ajattelun allekirjoitan täysin. Kuljen välillä kaupoissa katselemassa tavaroita, joita en tarvitse. Niitähän riittää halleittain, osastoittain, hyllyittäin. On vaatetta, kippoa, kuppia, kynttelikköä, monitoimilaitteita, sähköisiä vempaimia...
Pirkka-lehden Niksi-Pirkka on klassikko. Kokeilin monta vuotta sitten, kuinka monta niksiä keksin. Kirjoitin mieleen tulleet asiat ylös ja kun listalla oli 29 niksiä (sukkahousuniksejä en kehitellyt), lähetin ne lehteen. Pirkka-lehdellä oli tuolloin juhlavuosi ja muutamasta niksi-ihmisestä tehtiin haastattelu. Anssi Orrenmaan sanoin pääsin mukaan kuudentena. Muutama niksini päätyi lehteen sekä kirjaan: "Pirkan parhaat niksit". Näillä konsteilla yritän itse rajoittaa roinan määrää - enemmän tai vähemmän hyvin tuloksin. Minullakin on liikaa esimerkiksi papereita ja lukemattomia lehtiä, kaapissa on kelvollisia T-paitoja, joita en käytä koskaan.
Periaate tavaravuorien hillitsemiseksi: Uuden tavaran tullessa, pitää yhden vanhan tavaran lähteä.
Virheostosten välttämiskonsti: Älä osta, kun hiukankin epäröit.
Paino on sanalla "hiukankin", pitää olla ehdottoman varma hankinnan hyvyydestä. Tällä konstilla minulta on jäänyt ostamatta monta asiaa, enkä ole kertaakaan jäänyt haikailemaan hankkimatta jääneitä tavaroita. Hiukan pientä tai väärän väristä vaatetta ei tule pidettyä.
Naapurini vinkkasi kirjasta "Kaikki paikallaan, Rojun taltuttajan käsikirja". (Kumppanuuslinkki Bookyyn) Hankin kirjan itselleni, sillä siinä on oivallisia vinkkejä tavaravuorien selättämiseksi. Kerron kirjasta lisää erikseen.
Kuva: It´s Greg, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä
Pirkka-lehden Niksi-Pirkka on klassikko. Kokeilin monta vuotta sitten, kuinka monta niksiä keksin. Kirjoitin mieleen tulleet asiat ylös ja kun listalla oli 29 niksiä (sukkahousuniksejä en kehitellyt), lähetin ne lehteen. Pirkka-lehdellä oli tuolloin juhlavuosi ja muutamasta niksi-ihmisestä tehtiin haastattelu. Anssi Orrenmaan sanoin pääsin mukaan kuudentena. Muutama niksini päätyi lehteen sekä kirjaan: "Pirkan parhaat niksit". Näillä konsteilla yritän itse rajoittaa roinan määrää - enemmän tai vähemmän hyvin tuloksin. Minullakin on liikaa esimerkiksi papereita ja lukemattomia lehtiä, kaapissa on kelvollisia T-paitoja, joita en käytä koskaan.
Periaate tavaravuorien hillitsemiseksi: Uuden tavaran tullessa, pitää yhden vanhan tavaran lähteä.
Virheostosten välttämiskonsti: Älä osta, kun hiukankin epäröit.
Paino on sanalla "hiukankin", pitää olla ehdottoman varma hankinnan hyvyydestä. Tällä konstilla minulta on jäänyt ostamatta monta asiaa, enkä ole kertaakaan jäänyt haikailemaan hankkimatta jääneitä tavaroita. Hiukan pientä tai väärän väristä vaatetta ei tule pidettyä.
Naapurini vinkkasi kirjasta "Kaikki paikallaan, Rojun taltuttajan käsikirja". (Kumppanuuslinkki Bookyyn) Hankin kirjan itselleni, sillä siinä on oivallisia vinkkejä tavaravuorien selättämiseksi. Kerron kirjasta lisää erikseen.
Kuva: It´s Greg, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä
3 kommenttia :
Minun on vaikea heittää pois tai kierrättää mitään, mikä on kuulunut edesmenneille vanhemmilleni, minulla on autotallissa monia pahvilaatikoita jäämistöinä heiltä, joskus luen niitä, pääasiassa paperitavaraa, palaan ajatuksiini ja säästän. Tiedän kyllä, että ne eivät tuo vanhempiani takaisin..mutta haluan joskus palata muistoihini niiden kautta..
Marja, silloihan autotallissa on tärkeää ja tarpeellista tavaraa.
Tavaraa kertyy yllättävän nopeasti. Niin myös meillä. Olisi tarkoitus varmasti jonkinlainen varasto vuokrata. Täytyisi oikein kunnolla heittää tavaraa pois, mainitsemiasi astioita löytyy myös paljon. Osa kuitenkin menee sitten säilöön. Vaikea luopua vielä aivan kaikesta.
Lähetä kommentti