Kemikaalikimara -blogi on saanut aika tavalla uusia lukijoita. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan sekä tätä että Facebook- ja Twitter-kanavaa! Uusille lukijoille pieni esittely lienee paikallaan.
Olen koulutukseltani kemiantekniikan DI. Viimeiset viisi ja puoli vuotta olen työskennellyt Pohjoismaiden omistamassa ympäristörahoituslaitoksessa. Toiminta on kansainvälistä ja projektit ulkomailla. Kaikissa projeteissamme on oltava ympäristöhyötyä. Tehtäviini kuuluu näiden hyötyjen arviointi koski se sitten päästöjen vähentämistä, energiansäästöä, uusiutuvaa energiaa tai vaikkapa haitallisia aineita. Työni vie minut myös välillä kuuntelijaksi välillä puhujaksi seminaareihin, joiden aiheena ovat esimerkiksi ravinnepäästöt vesitöihin, ilmastoasiat, pestisidit, tekstiilijätteiden kierrätys tai kuten ensi viikolla Itämeren roskaantuminen. Voitte arvata, miten motivoitunut olen työstäni.
Kemikaaleista aloin kirjoittaa vuonna 2007 ja tämän blogin perustin vuonna 2009 sen jälkeen kun Kemikaalikimara-kirja oli valmistunut. Tuntui siltä, että kirjoittamista ei voi lopettaa siihen. Blogia kirjoitan yksityishenkilönä harrastuksenani saamatta korvausta keneltäkään. En ota blogiin mainoksia enkä tee tuote-esittelyjä, koska haluan pitää tämän neutraalina. Olen suunnattoman iloinen siitä, että työni ja harrastukseni tukevat toisiaan. Kirjoittamiselle minulla on pari mottoa:
Asiaa ilman hypeä ja hysteriaa
Kemikaalikimaran aihepiiri on todella laaja. Kattaahan se käytännössä koko arkemme mukaan lukien ihmiskunnan aiheuttamat ongelmat ympäristölle. Painiskelen päivätyöni parissa jälkimmäisen kanssa, ja painotan blogikirjoittamisessa kuluttajanäkökulmaa. Tästä työstä sain vuoden Kuluttajaliitolta vuoden 2015 kuluttajatekopalkinnon.
Vuosien mittaan kirjoittamiseen on tullut yhä enemmän mukaan mediakriittisyys. Klikkiotsikkouutisoinnin - sen hypetyksen ja hysterian - viikottaisten kohujen keskellä kuluttajan on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia.
Vain olennainen on tärkeää
Me kaikki altistumme arjen aineille. On tärkeää tunnistaa olennaiset lähteet, jotta pystyy minimoimaan kemikaalikuormaansa. Pyrin myös suhteuttamaan erilaisia riskejä toisiinsa. Mitä enemmän kuluttajat tietävät asioista sen suurempi paine yrityksillä on karsia haitallisia aineita pois tuotteista. Tämä blogi ja kirjoittaminen on minulle myös eräänlainen yhden naisen testi - mihin kaikkeen voi vaikuttaa. Olen esimerkiksi kirjoittanut hiusväreistä monta kirjoitusta sekä teimme ilmoituksen viranomaisille harhaanjohtavasta mainonnasta. Halusin testata myös viranomaisia, puuttuvatko he siihen vai ei - ja puuttuivathan he.
Vuosien mittaan kirjoittaminen on alkanut tuntua aina vain motivoivammalta. Kiitos siitä kuuluu teille lukijoille. Positiivinen palaute kannustaa. Yksi parhaista kannustimista on saamani Suomen tiedetoimittajain liiton vuoden 2016 tiedeviestintäpalkinto. Olen kiitollinen myös rakentavasta palautteesta, sillä se ajaa korjaamaan mahdolliset epätarkkuudet ja yrittämään vielä enemmän.
Jos sinulle tulee mieleen kysymyksiä, niin laita postia joko Kemikaalikimaran sähköpostiosoitteeseen tai FB:n kautta. Postia tulee jonkin verran, mutta pyrin mahdollisuuksien mukaan vastaamaan. Blogin ulkoasu muuten muuttuu lähiaikoina, mutta en vielä itsekään tiedä miten. :)
Kuva ei liity tekstiin mitenkään. Se on otettu noin viikko sitten talvisessa Utössa, jossa vietin rentouttavan viikonlopun.
Olen koulutukseltani kemiantekniikan DI. Viimeiset viisi ja puoli vuotta olen työskennellyt Pohjoismaiden omistamassa ympäristörahoituslaitoksessa. Toiminta on kansainvälistä ja projektit ulkomailla. Kaikissa projeteissamme on oltava ympäristöhyötyä. Tehtäviini kuuluu näiden hyötyjen arviointi koski se sitten päästöjen vähentämistä, energiansäästöä, uusiutuvaa energiaa tai vaikkapa haitallisia aineita. Työni vie minut myös välillä kuuntelijaksi välillä puhujaksi seminaareihin, joiden aiheena ovat esimerkiksi ravinnepäästöt vesitöihin, ilmastoasiat, pestisidit, tekstiilijätteiden kierrätys tai kuten ensi viikolla Itämeren roskaantuminen. Voitte arvata, miten motivoitunut olen työstäni.
Kemikaaleista aloin kirjoittaa vuonna 2007 ja tämän blogin perustin vuonna 2009 sen jälkeen kun Kemikaalikimara-kirja oli valmistunut. Tuntui siltä, että kirjoittamista ei voi lopettaa siihen. Blogia kirjoitan yksityishenkilönä harrastuksenani saamatta korvausta keneltäkään. En ota blogiin mainoksia enkä tee tuote-esittelyjä, koska haluan pitää tämän neutraalina. Olen suunnattoman iloinen siitä, että työni ja harrastukseni tukevat toisiaan. Kirjoittamiselle minulla on pari mottoa:
Asiaa ilman hypeä ja hysteriaa
Kemikaalikimaran aihepiiri on todella laaja. Kattaahan se käytännössä koko arkemme mukaan lukien ihmiskunnan aiheuttamat ongelmat ympäristölle. Painiskelen päivätyöni parissa jälkimmäisen kanssa, ja painotan blogikirjoittamisessa kuluttajanäkökulmaa. Tästä työstä sain vuoden Kuluttajaliitolta vuoden 2015 kuluttajatekopalkinnon.
Vuosien mittaan kirjoittamiseen on tullut yhä enemmän mukaan mediakriittisyys. Klikkiotsikkouutisoinnin - sen hypetyksen ja hysterian - viikottaisten kohujen keskellä kuluttajan on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia.
Vain olennainen on tärkeää
Me kaikki altistumme arjen aineille. On tärkeää tunnistaa olennaiset lähteet, jotta pystyy minimoimaan kemikaalikuormaansa. Pyrin myös suhteuttamaan erilaisia riskejä toisiinsa. Mitä enemmän kuluttajat tietävät asioista sen suurempi paine yrityksillä on karsia haitallisia aineita pois tuotteista. Tämä blogi ja kirjoittaminen on minulle myös eräänlainen yhden naisen testi - mihin kaikkeen voi vaikuttaa. Olen esimerkiksi kirjoittanut hiusväreistä monta kirjoitusta sekä teimme ilmoituksen viranomaisille harhaanjohtavasta mainonnasta. Halusin testata myös viranomaisia, puuttuvatko he siihen vai ei - ja puuttuivathan he.
Vuosien mittaan kirjoittaminen on alkanut tuntua aina vain motivoivammalta. Kiitos siitä kuuluu teille lukijoille. Positiivinen palaute kannustaa. Yksi parhaista kannustimista on saamani Suomen tiedetoimittajain liiton vuoden 2016 tiedeviestintäpalkinto. Olen kiitollinen myös rakentavasta palautteesta, sillä se ajaa korjaamaan mahdolliset epätarkkuudet ja yrittämään vielä enemmän.
Jos sinulle tulee mieleen kysymyksiä, niin laita postia joko Kemikaalikimaran sähköpostiosoitteeseen tai FB:n kautta. Postia tulee jonkin verran, mutta pyrin mahdollisuuksien mukaan vastaamaan. Blogin ulkoasu muuten muuttuu lähiaikoina, mutta en vielä itsekään tiedä miten. :)
Kuva ei liity tekstiin mitenkään. Se on otettu noin viikko sitten talvisessa Utössa, jossa vietin rentouttavan viikonlopun.
5 kommenttia :
Minulla meni hetken aikaa oppia, että mikä näistä "kemikaali"-alkuisista blogeista oli se asiallista tietoa sisältävä, mutta nyt olen jo oppinut.
Kiitos sinulle asiallisesta blogista!
aina yhtä kiinnostuneena seuraan kirjoituksiasi ja usein näen tarpeelliseksi jakaa niitä; joten kiitos asiallisesta infosta...
Hei Anja, Kiitos kaikesta tiedosta, jonka olet jakanut ja kysyisin samalla, tiedätkö onko silikoni leivonta-astioissa tai uudenmallisissa keraamisissa tarttumattomissa pannuissa jotain jo tiedossa olevia riskejä vai voiko niitä nykytietämyksen mukaan käyttää turvallisesti?
Pidän tästä blogista, koska täällä ei hypetetä kemikaalituotteita tai levitetä hysteriaa kemikaaleista. Fiksu blogi, jossa on tolkunääni mukana. Kiitos paljon!
Lähetä kommentti