Kemikaalikimara: Motiivien tutkailua, osa 2 - Mainoksen ja uutisen ero

maanantai 7. joulukuuta 2015

Motiivien tutkailua, osa 2 - Mainoksen ja uutisen ero


Nettisivustot tiedon lähteinä

Kirjoitin äskettäin mainostuloilla pyöritettävistä sivustoista. Esimerkkeinä Safkatutka sekä Askel terveyteen. Kirjoitus löytyy täältä. Safkatutkan ansaintakeinona ovat mainokset ja mainosartikkelit. Kuinka paljon sanalla "rehellinen" on katetta, jos pitsafirma tai lisäainekauppias saa ostettua sivustolta myönteisen artikkelin?
Tänään Ylen sivuilla julkaistiin kirjoitus: Valheenpaljastaja: Erotatko uutisen ja mainoksen toisistaan?  Johanna Vehkoon kirjoituksen viesti on selkeä: "Yleisöllä on oikeus tietää, lukeeko se mainosta vai uutista. Verkossa journalistisen ja maksetun sisällön raja hämärtyy helposti."  
Kritiikkiä saa paitsi Safkatutka myös MTV, Kauppalehti ja Taloussanomat.


decisions without marketing

Kirjoitin  myös espanjalainen firman omistamasta Askel terveyteen (Step to Health, Mejor con Salud, Steg för Hälsa, Besser Gesund Leben, jne jne.), jonka kannattaa sivustolta saatavilla mainostuloilla pyörittää nettisivustoja eri kielillä, maksaa käännöstyöstä ja editointipalveluista sekä promota tekstejä sosiaalisessa mediassa. Hyödyttävätkö heppoiset terveystekstit suomalaista kuluttajaa? Informaatioarvo sivuston teksteissä on olematon. Kysyin sivuston omistajalta Facebook-sivujen kautta heidän ansaintalogiikastaan. Editointitiimi ei ymmärrettävästi saanut vastausta "ylempää" .

Höttötiedon sijaan on onneksi myös kunnianhimoisemmin asioihin suhtautuvia sivustoja, kuten Tiedetuubi, jossa käsitellään pike silmäkulmassa luonnontieteeseen, ympäristöön, tutkijoihin, tieteellistekniseen työhän, arkisiin tieteellisteknisiin sovelluksiin sekä vempeleisiin liittyviä asioita. Kuten he itse kuvaavat:
"Tiedetuubi on netissä ilmestyvä tiedejulkaisu, joka taistelee tyhmyyttä ja hömppää vastaan pilke silmäkulmassa laadukkaalla, tietoa tihkuvalla ja innostavalla tiedejournalismilla."
"Tiedetuubia toimitetaan journalistisesti, mutta se ottaa huomioon ja käyttää hyväkseen tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yhtiöiden tuottamaa runsasta ja monasti laadukasta tiedostusmateriaalia. Päinvastoin kuin monissa medioissa, tästä käytöstä kerrotaan selvästi. Aina kun mahdollista, valmista materiaalia myös kommentoidaan ja sen sisältö asetetaan oikeaan kontekstiin."
Olen Kemikaalikimaran Facebook -sivulla linkannut Tiedetuubin kemiallista joulukalenteria. Kiehtovia juttuja, mutta joka luukun lopussa on huolestuttava viesti. Ellei sivusto saa rahoitusta ensi vuodeksi, sen toiminta ei voi jatkua nykymuodossaan. Tiedetuubi etsii mesenaatin kautta rahoitusta toiminnalleen. Hömppää siis kannattaa tehdä, mutta asiajuttuja journalistin periaattein ei.

Firmat journalismin tuottajina

Markus Nieminen kirjoittaa Digitalist-sivuilla aiheesta Journalismin kuolema. Nieminen pohtii kirjotuksessaan laatujournalismin tulevaisuuttaa. Internet kun on täynnä viihteellistä toimitettua sisältöä. Kuka tahansa voi perustaa median ja jakaa "rehellistä" ja "puolueetonta" tietoa. Kuten Nieminen osuvasti sanoo: "Journalismin määrä on moninkertaistunut, kiitos internetin ja murroksen jossa meistä kaikista tuli journalisteja, oman elämämme toimittajia."  Osa tiedosta on totta ja osa ei. Mitä enemmän ainestoa on tarjolla, sen tiukemmalle mediatalot joutuvat. Viihdejournalismi on syönyt tilaa tiedejournalismilta. Mitäpä tuumitte Niemisen ajatuksesta, että yritykset alkavat tuottaa laadukasta journalismia?
"Mutta mitä tapahtuu peinteisille mediataloille jos liiketoiminta sakkaa eikä rahaa tule toiminnan pyörittämiseen? Mitä tapahtuu jos Suomessa mediatalot lopettavat toimintansa, kuka tuottaa tärkeää journalismia? Yksin Yle? Vai ottaako jokin kansainvälinen taho koppia Suomelle tärkeiden asioiden kirjoittamisesta, en usko.
Ennakoin että yritykset näkevät tässä mahdollisuuden ryhtyä tuottamaan laadukasta journalismia. Yritykset voisivat ihan oikeasti olla tahoja, jotka omisivat alueita joiden ympäriltä tuottavat laadukasta ja puolueetonta tietoa. Tiedän, että nykymaailmassa näyttää siltä että yritykset tekevät jo näin, sitä kutsutaan vaihtelevasti sisällöntuotannoksi tai vaikkapa brand journalismiksi. Rehellisesti tarkasteltuna kuitenkin kyseessä vain markkinointiviestinnän puolueellisia suoritteita."
Markkinointiviestinnän puolueellisia suoritteita - eipä tuohon ole lisättävää. Vaan miten tarkkaan tietoa etsivät ihmiset pohtivat eri sivustojen motiiveja? Sain Safkatutka-kirjoitukseni jälkeen ystävältäni kommentit: "Luin sen sun Safkatutka -jutun. Mä olen niiiin pettynyt. Miten mäkin olen voinut olla niin sokea."

Kaupallinen tiedote eikun blogiyhteistyö

Vanhusta ei saa sanoa vanhukseksi vaan ikääntyneeksi. Keski-ikäinen nainen on puolestaan aikuinen nainen. Mainontaan liittyvä sanasto on kokenut samaa ujostelua, ikään kuin ei kehdattaisi sanoa asioita niin kuin ne on. Kaupallisilla radiokanavilla kuultiin aikanaan lausetta: "Kuulemme hetken kaupallisia tiedotteita",  printtilehdissä saattaa nähdä artikkelin näkoisen jutun kulmassa sanan "Ilmoitus".  Blogeissa mainokset ilmoitetaan esimerkiksi sanoilla "blogiyhteistyö" tai  "affiliaattikirjoitus" palkkion tyypistä riippuen.

Blogimainonnasta keskusteleminen vaikuttaa olevan sitä harrastaville herkkä asia, joten teen kantani  selväksi. Bloggaaja saa ansaita. Blogin pitämisestä voi saada tuloja siinä missä vaikka luentojen pitämisestä. Mainostamisessa sinänsä ei ole mitään kummallista tai kainosteltavaa, kunhan se tehdään avoimesti ja läpinäkyvästi. Vaikka motiivina olisi tulojen, tuotteiden saamisen tai muun hyödyn ohella tai edellisten sijaan eettisesti toimivien firmojan tukeminen, kyseessä on silti mainostaminen - oli motiivi tai ilmiön nimitys mikä tahansa. Mainos on mainos. 

Pohdi motiivit

Kirjoituksia lukiessa kannattaa suoda hetki aikaa sille, miksi kyseinen kirjoitus on olemassa. Jos kirjoittaja tai sivusto ei ole ennestään tuttuja, tarkista kirjoittajat, mediakortti ja vastuuvapauslausekkeet. Jos tietoa ei löydy yläreunasta, skrollaa sivun alareunaan. Pohdi mitkä ovat kirjoittajan motiivit ja arvioi ne huomoiden kirjoituksen luotettavuus. 

Lisää aiheesta

PS. Pohdinta motiiveista jatkuu. Pysy kanavalla.
Tämän blogin kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton jäsen, ei saa blogin kirjoittamisesta palkkiota,  ei ota blogiin mainoksia, mutta mainostaa avoimesti omia kirjojaan.

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Jos puhutaan mainosten ja toimitetun sisällön rajan hämärtymisestä, niin haluaisin tuoda esille printtipuolelta naistenlehtien ja kosmetiikkafirmojen sekavat suhteet.

Itselleni safkatutkan motiivit ja ostetut jutut ovat olleet selvä asia, mutta jos kerran kaikille ei ole, niin hyvä kai niitä on tuoda esiin.

Puolueeton ei meistä ole kukaan, mutta en ihmettele ettei tämä ole kaikille selvää. Peruskoulussa opin, että lähdekritiikki on sitä, luinko asian hesarista vai kuulinko kaverilta: jos se on hesarissa se on totta ja puolueetonta tietoa.

Emilii Dove - HealthBerry kirjoitti...

Olen pari päivää pyörinyt saman aiheen ympärillä. Tosin laskin juuri, että tänä vuonna sivullani julkaistuista 123 jutusta 6 on ollut kaupallista yhteistyötä. Mutta tärkeää, että nekin merkataan entistä selvemmin juuri kaupalliseksi yhteistyöksi.
Hyvä, että näistä asioista puhutaan.

Anonyymi kirjoitti...

Oikean tiedon etsiminen on todella haastavaa. Räikeimmät markkinoijat erottaa netistä helposti, mutta useimmin faktan ja fiktion erottaminen on hankalaa. Sitä hankaloittaa myös kirjoittajien omien mielipiteiden esittäminen faktoina. Mietin esim rasvakeskustelua. Ei ole mikään ihme, että erilaiset salaliittoteoriat jylläävät kun oikeat asiantuntijat eivät osaa kertoa asioista selkeästi ja ymmärrettävästi. Esimerkkinä voisi mainita Anja sinun joku aika sitten jakaman linkin jossa asiantuntijat osallistuivat jonkin tyyppiseen rasvaseminaariin. En tiedä oliko tarkoitus osoittaa sitä tilaisuutta muillekin kuin alan asiantuntijoille vai suuremmalleyleisölle. Ehkä kummassakin tapauksessa lopputulos ei ollutkovin onnistunut. Tieteellistä tietoa ei vain osata selittää kansantajuisesti.

Anja Nysten kirjoitti...

Kiitos kommenteista.
Katsoin kyllä rasvaseminaarin ja olen samaa mieltä. Asiantuntijoiden on vaikea esittää asiat kansantajuisesti. Sanoihan Pekka Puskakin jossain vaiheessa, että siitä kemiaosuudesta hän ei ymmärtänyt mitään.

Minulla muuten on tekeillä kirjoitus koskien kyseistä seminaaria, joten tarkkaile päivityksiä. Kunhan vaan ehtisi...

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails