Kemikaalikimara: Kymmenen maailman saastuneinta paikkaa

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kymmenen maailman saastuneinta paikkaa

Blacksmith Institute listaa vuosittain maailman saastuneimmat paikat, maapallon kemikaalihelvetit. Mehän olemme näistä asioista kaukana, vai olemmeko?

Vuoden 2013 lista näyttää seuraavalta:

Agbogbloshie, Ghana
Chernobyl*, Ukraine
Citarum River, Indonesia
Dzershinsk*, Russia
Hazaribagh, Bangladesh
Kabwe*, Zambia
Kalimantan, Indonesia
Matanza Riachuelo, Argentina
Niger River Delta, Nigeria
Norilsk*, Russia

Tähdellä merkityt ovat olleet mukana jo vuodesta 2006 tai 2007. Venäjältä mukana ovat Norilsk, jossa on maailman suurin nikkelin ja palladiumin tuottaja. Norilks Nickel tuottaa myös muita metalleja, kuten platinaa ja kuparia.  Dzershinskissä on paljon kemianteollisuutta. Arvioiden mukaan vuosien 1930-98 välisenä aikan 300 000 tonnia kemiallisia jätteitä on dumpattu epäasianmukaisesti kaupungin alueelle ja sen ympärille. Haitallisten aineiden määrät ovat tuhansia kertoja suositusarvoja korkeampia.

Listalla on muun muassaTšernobylin ydinonnettomuusalue Ukrainassa, Bangladeshiläinen kaupunki, jossa saastuttajina ovat nahkavärjäämöt sekä argentiinalainen joki Matanza-Riachuelo, johon teollisuusyritykset dumppavat surutta jätteensä.



Yhtenä uutena kohteena on Agbogbloshien kaatopaikka Accrassa, Ghanan pääkaupungissa. Kyseisellä kaatopaikalle toimitetaan elektroniikkajätettä ja jäte käsitellään erittäin kyseenalaisin tavoin. Paikalliset hajottavat laitteet ja ottavat arvokkaat metallit talteen. Elektroniikkajätettä kuljetetaan Arfikkaan tonneittain muun muassa Euroopasta.

Tämän kirjoituksen kuvat eivät ole mistään kuvapankista, vaan ne on ottanut kollegani, jolla on ollut mahdollisuus käydä paikan päällä. Ylimmässä kuvassa pojat polttavat jääkaapeista ja muista irrotettua eristettä, styroksia, jolla sulatetaan kaapeleiden päältä muovikerros. Jäljelle jää nokinen kupari. Eristeitä poltettaessa ilmaan pääsee myrkyllisiä yhdisteitä. Terveysriskin suuruutta ei osaa edes kuvitella. Alueen laitamilla laiduntaa lehmiä ja vieressä on paikallinen tori elintarvikkeineen. Joki on saastunut. Ihan vertailun vuoksi, kun Espoon kauklahdessa paloi elektroniikkajätteiden käsittelylaitos, lähialueen asukkaita kehotettiin pysymään sisällä.

Blacksmith Instituutin lista on masentava ja ahdistava. Saastuttamisen mittakaavaa on vaikea edes tajuta. Elektroniikkaromun kohdalla ajattelin aikanaan, että onneksi Suomessa on sentään toimiva kierrätysjärjestelmä elektroniikkaromulle, kunnes törmäsin vuoden 2013 alussa häpeää ja kiukkua herättävään uutiseen.    
"Tulli tutkii laajaa elektroniikkajätteen vientiä Afrikkaan. Tullin mukaan vantaalainen yritys vei vuosina 2009–2012 noin 2 000 tonnia sähkö- ja elektroniikkajätettä Suomesta Afrikan. Yrittäjän mukaan kyse oli hyväntekeväisyydestä."
Sanattomaksi ja voimattomaksi vetää.
Lue myös

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Tästä asiasta on tosiaan helppo ajatella, että onneksi se on kaukana meistä. Kuitenkaan monella näistä alueista ongelmat eivät olisi ihan tällaisia jos mm me suomalaiset ja eurooppalaiset emme haluaisi lisää tavaraa, viimeisimmän muodin mukaisia farkkuja, uusia kännyköitä, makeita kenkiä, jokaiseen kolotukseen lääkettä jne. Muistaakseni Ville Haapasalo sanoi yhdessä Jäämeri ohjelmassaan, että Norilskin nikkeliä jalostettaisiin Suomessakin. Hyvähän se on, että meille tulee sitä kautta töitä, mutta voiko sellaisille ympäristöongelmille kohauttaa vain olkia? Tosiasiassa myös Suomessa ympäristö on toissijainen, kun puhutaan rahasta, työllistymisestä ja teollisuudesta. Vrt esim Talvivaara. Mutta mitä voimme tehdä?

Anonyymi kirjoitti...

Tässä Ylen jutussa syyskuulta käsitellään elektroniikkajätettä: http://areena.yle.fi/radio/2037227

Anja Nysten kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja ohjelmavinkistä!

Anonyymi kirjoitti...

ilmansaasteista puolet tulee ulkomailta.totkai nuo myrkyt kiertää miapallon kevyesti

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails