Kemikaalikimara: heinäkuuta 2013

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Minikasvihuonelyhty

Ystäväni Jaana kyllästyi nihkeästi kasvavaan basilikaan ja siirsi yrtin kasvihuoneeseen. Minikasvihuonelyhty - miten loistava ja kaunis keksintö. Suojaa tuulelta ja kasvin saa kätevästi yöksi sisään, jos on kylmä. Nyt kaikki tuulisen parvekkeen omistajat, basilikat loistamaan! 



Olethan muuten osallistunut Villiinny kaupunkiviljelijäksi -kisaan? Tänään keskiviikkona ehtii vielä.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Keittiöremontti - kaapistojen kohtalo

Keittiöremontti on muhinut päässäni pitkään. Pohdin erilaisia ratkaisuja ja haarukoin kustannuksia. Kysyin myös muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Isoin ja ainakin meillä kustannuksiin eniten vaikuttava asia on se, mitä tekee kaapistoille ja oville. Vaihtoehtoja kun on monia.
  • sekä rungot että ovet uusiksi
  • vanhat rungot ja uudet ovet
  • vanhat rungot ja ovien maalauttaminen.
  • vanhat rungot ja ovien kunnostaminen itse.
Perusteluja kuulin monenlaisia.
  • "Voihan sitä vaihtaa pelkät ovet. Miksi niitä runkoja vaihtaa, jos ne ovat kunnossa."
  • "Ovet ovat kaapiston kallein osa, joten jos vaihtaa ovet saman tien kannattaa vaihtaa kaikki."
  • "Joskus pärjää ihan vaan kahvoja vaihtamalla."
  • "Uudessa keittiössä eivät ovet pauku."
  • "Kannattaa laittaa kaikki uusiksi. Saa modernin ratkaisun."
Kun remontin kantavaksi teemaksi tuli, että tehdään tarvittava, mutta ei ylimääräistä, ratkaisu oli selvä. Vanhan erittäin siistit rungot säilytetään. Keittiö on toimiva ja siinä on runsaasti säilytystilaa. Runkojen heivaaminen energiajätteeseen olisi ollut hölmöläisten hommaa. Tuttu puuseppä maalta kertoi, että eräs asiakas teetätti uuden keittiön "kaikki pois ja uutta tilalle"-menetelmällä. Uudet rungot olivat lähes samanlaiset kuin vanhat, mutta kun oli pakko saada uutta. En välttämättä myöskään halua nykyisin muodissa olevia vaakamallisia yläkaapistoja. Ovathan ne kauniita, mutta se takia en ole valmis maksamaan tuhansia euroja.
Lause: "Ovet ovat kaapiston kallein osa..." ratkaisi ovien kohtalon. Jos kerran ehjiä runkoja ei kannata hävittää, miksi vaihtaa ehjät ovet? Varsinkin, jos ne kerran maksavat kaapissa eniten ja koska satavarmasti olisin päätynyt valkosiin sileisiin oviin - lähes samanlaisiin kuin nykyiset. Jos ovissa olisi ollut krumeluureja, olisin todennäköisesti päätynyt ovien vaihtoon. 

Jos kunnostaminen ja maalaaminen ei itselle maistu, voi ovet irrottaa ja maalauttaa. Jäljestä tulee tehdasmaisempaa kuin itse sutimalla ja telaamalla. Maalausfirmat myös hoitavat pakkeloinnint ja muut pienet ehostukset, joita oviin tarvitaan ennen maalausta. Koska minulla pysyy pensseli ja tela kädessä, päätin tehdä kunnostustyöt itse. Ovien paukkumisen, joka monesti vanhoissa kaapistoissa häiritse voi eliminoida ilman kaapistojen uusimisia. Palaan siihenkin myöhemmin.


Pari kullanarvoista uutta ovea

Tiskialtaan kohdalla alakaapin ovet olivat pahassa kunnossa, joten ne piti uusia kokonaan. Lisäksi uusi jätevaunu vaatii toisenlaisen ratkaisun. Kaksi kärsineen näköistä 30 sentin ovea nakataan jätteeksi ja tilalle asennetaan 60 sentin ovi, jotta kaappiin saadaan leveämpi jätevaunu. Koska en ole mikään remonttiekspertti, ovien hankinnassa oli hiukan päänvaivaa. Lopuksi vielä paloivat käämit. Selailin netissä keittiövalmistajien katalogeja, myös sen joka keittiömme on alunperin toimittanut. Nykyisin muodissa ovat teräväreunaiset ovet. Meidän 90-luvulta peräisin olevat ovemme ovat hiukan vanhahtavat, sillä niissä on pyöristetyt reunat. Pyöristyksiä on lisäksi monenlaisia. Netistä löytyvistä kuvista ei saanut selkoa, joskus tekstissä oli pyöristyssäde ilmoitettu, joskus ei.  Kun en saanut tolkkua oviin ja R-mittoihin, marssin erääseen keittiötä toimittavaan liikkeeseen. Ystävällinen myyjä lupasi toimittaa haluamani ovet pyöristetyillä reunoilla. Saranoita varten poraukset tehdään sähköpostilla ilmoittamieni mittojen mukaan. Kuulosti hyvältä - hintaa lukuunottamatta. Ovet ovat kuulemma vakio-ovia kalliimmat, koska ne pari ovea pitää erikseen ottaa linjalta. Hinta on 90 € kappale ja lisätoimenpiteet nostavat hintaa vielä lisää. Postitus kotiin maksaa 45 €. Tässä vaiheessa aloin nikotella. Entä jos ne tulevat liikkeeseen ja haen sieltä? Se maksaa 20 € ja kaikki yhteensä noin 290 €. Hämmästelin mielessäni, miten pari ovea voivat maksaa yhteensä lähes 300 € ja miksi maksaisin erikseen siitä, että pari ovea tulee muun kyydin mukana liikkeeseen? Lupasin palata asiaan sähköpostitse saranamittojen kera, mutta päätin, että selvitän vielä muitakin vaihtoehtoja.

Surffailin kotona uudemman kerran keittiösivustoilla ja löysin nettikaupan, jossa myytiin kaipaamiani sileitä, vakiomittaisia ovia pyöristetyillä reunoilla. Tarkistin mitat vielä kerran ja naputtelin tilauksen. Ovet saapuivat muutaman päivän päästä. Poraukset saranoita varten olivat juuri niin kuin olin ilmoittanut. Kokonaishinta oville oli 87 € toimitus mukaan lukien - se siitä erikoislisästä. Tapaamalleni keittiömyyjälle lähti sähköposti. Annoin palautetta siitä, että yritti veloittaa yli kolminkertaisen hinnan. Jos heillä ei ole kyseistä ovimallia tarjolla, olisi reilumpaa sanoa se suoraan. Joku raja asiakkaan aliarviointiin. Pari ovea on pieni kauppa, mutta toiminnallaan myyjä varmisti, että en enää jatkossa kyseisen liikkeen ovea avaa. Isäni antoi minulle aikanaan yhdeksi elämänohjeeksi: "Pidä aina puolesi, sillä kukaan muu ei sitä puolestasi tee." Tässä tapauksessa olisin maksanut 200 € ylihintaa. Kuluttajan on syytä olla tarkkana, eikä niellä ihan mitä vaan.


Maalaushommat ovat hyvässa vauhdissa, lihakset kipeinä ja kädet maaliläiskiä täynnä. Työtä riittää, mutta ainakin näkee kättensä jäljen. Lähiaikoina tulossa kirjoituksia maalauksesta kuvineen sekä uudesta jätevaunusta, joka saapui eilen. Kohta testiin joutuvat asennustaitoni. Meneekö osia väärinpäin ja kuuluuko kirosanoja?

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

torstai 25. heinäkuuta 2013

Villiinny kaupunkiviljelijäksi

Lapsuudessani asuimme omakotitalossa, jonka pihalla kasvatettiin perunoita, porkkanoita, punajuuria, lanttuja, sipulia ja tilliä. Marjapensaista kerättiin viinimarjat ja karviaiset, metsästä sienet ja mustikat, sorakuopan reunalta vadelmat. Kun muutin opiskelija-asuntoon kerrostaloon viljelyharrastukset jäivät, eivätkä heränneet, vaikka myöhemmin olikin pihaa käytössä. Nykyisen kotimme pihalla kasvaa vanha luumupuu, pari vuotta sitten istuttamani omenapuu, josta satoa on saatu peräti neljä omenaa sekä pari kituvaa marjapensasta. Kukkia on sitäkin enemmän, sillä joku entisistä asukkaista on ollut varsinainen viherpeukalo kukkien suhteen. Asumme paritalossa ja naapurimme kasvattaa kompostin päällä kurpitsaa sekä kasvatuslaatikoissa retiisejä, salaattia ja yrttejä. Minulla moinen on jäänyt väliin, sillä kesämme on monesti ajan suhteen rikkinäinen. Kuka kastelee poissaollessamme? Tekosyitä, tekosyitä!


Varpu Tavin kirja Villiinny kaupunkiviljelijäksi: Lähiruokaa tosi läheltä antaa oivat ohjeet, miten kasvattaa suosikkivihanneksia ja yrttejä keittiössä, ikkunalaudoilla, parvekkeella tai miten valjastaa osa nurmikosta ruoantuotantoon. Teksti on jaoteteltu loogisesti: sisäviljelytekniikat, pieni keittiöpuutarha, parvekeviljely ja laiskan puutarhurin viljelmät (juuri minua varten!). Tietoa on erilaisista kasvatustekniikoista korotetuista penkeistä säkkeihin ja vesiviljelyyn. Pohdintaa on myös kaupunkiviljelykulttuurista ja kurkistetaan kristallipalloon, miten vihreä vallankumous etenee.
Viljelytekniikoiden lisäksi on kerrottu yrttien ja vihannesten terveysvaikutuksista. Miltä maistuu Varpun chiliketsuppi, tilliaioli tai kylmä versokeitto? Mitkä kukat ovat syötäviä?
Pyysin Varpulta kuvaa hänen omista viljelyksistään. Varpun omin sanoin hänen parvekkeellaan kasvaa tohottaa parsasalaatti, basilika, minttu, sitruunamelissa ja krassi. Joka päivä pitää syödä iso kulhollinen. 


Kirja on kaunis, hienosti taitettu ja käteen sopiva. Pääpaino asiassa on sisä- ja parvekeviljelmissä,  mikä on loogista ajatellen kirjan nimeä. Kaupungeissa kun piha-alueita ei kovinkaan monella ole käytössä. Sisäviljely ei myöskään ole riippuvainen vuodenajoista, joten viljelyn voi aloittaa vaikka syksyllä tai talvella. Kirjaa selaillessani ja lukiessani huono omatunto laiminlyödyistä viljelyharrastuksista on vaihtunut innostukseen. Ehkä ensi kesäksi ehdotan naapurille yhteistä kasvimaata. Tällä hetkellä minulla on sisällä kaksi yrttiä vesiviljelyssä. Taidanpa laajentaa yrttivalikoimaa, ja niitä syötäviä kukkia pitää saada pihalle ja terassille. 

Arvonta

Varpu on antanut kirjan arvottavaksi blogissani. Kerro kommenttikentässä, harrastatko kaupunki- tai kenties syrjäkylähyötyviljelyä. Jos niin miten vai oletko vain muuten kiinnostunut aiheesta. Vastausaikaa on 31.7.2013 keskiyöhön asti. Laita yksilöllinen nimimerkki, jotta vastaajat erottuvat toisistaan. Jos arvonnan voittaja ei ota yhteyttä ja ilmoita osoitettaan 7.8.2013 mennessä, arvonta suoritetaan uudelleen.

Onnea arvontaan!

Keittiöremontti - sokkelit

Keittiöremontti -  tai miksi sitä nyt sitten sanoisikaan - etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Kun olohuoneessa ja keittiössä hiottiin parketti, keittiökaappien puunväriset osat alkoivat näyttää entistäkin tunkkaisemmilta. Aikaisemmin sekä lattia että kaapiston puunväriset osat olivat tasaisen kamalia. Taidanpa muuten tehdä ihan erillisen kirjoituksen lattian kunnostamisesta. Itsekin kun ennen toimenpidettä surffailin netissä ahkerasti ja luin muiden kokemuksia.


Kaapistojen sokkelit yleensä laitetaan keittiöremontissa viimeisenä, mutta koska tämä on epätavallinen projekti, se tehtiin ensimmäisenä. Vanhat sokkelit repsottivat ja väri sopi tosi huonosti kauniiseen lattiaan. Punertavan pyökin värinen levy ei oikein mallaa juuri hiotun ja valkolakatun tammen kanssa. Lattioiden hiontaa varten sokkelit irroitettiin ja havaitsimme, että vanhoja, muovisia kiinnikkeitä oli mennyt rikki useita. Kun joku meidän perheestä vielä potki työn tiimellyksessä pari kiinnikettä lisää hajalle, suunnistin kohti puutavaraliikettä. Valkoisen levyn ostaminen oli helppo tehtävä, mutta ne kiinnikkeet. Keittiökaapistoja myyvässä liikkeessä sanottiin, että kiinnikkeitä ei myydä erikseen, vaan ne tulevat jalkojen mukana. Enhän minä niitä tarvitse, vaan pelkät kiinnikkeet. Irtokiinnikkeitä kuulemma kysytään silloin tällöin, mutta niitä ei valitettavasti ole saatavilla. Suuressa rautakaupassa sama vastaus. Jotta saisi ostettua kaksi kiinnikettä, pitäisi ostaa myös neljä jalkaa. Minä tarvitsin 10-12 kiinnikettä. Näinkö vaikeaa voi remontointi olla? Vai onko lähtökohtana, että aina laitetaan kaikki uusiksi? Toki olisin voinut ostaa 24 ylimääräistä kaapistonjalkaa, eipä siitä olisi konkurssiin mennyt, mutta en halunnut luovuttaa ihan heti enkä varsinkaan ostaa tarpeetonta tavaraa. Totesin myyjälle, että en ole ongelmani kanssa yksin. Hyllystä nimittäin löytyi pussi, joka oli revity auki ja kiinnikkeet viety. Neljä jalkaa oli vielä pussissa tallella.
Soitin tutulle remonttimiehelle, jota pyysin jeesaamaan sokkeleiden kanssa ja kysyin, mistä voi hankkia sokkelinkiinnikkeitä. Hänelläpä sattui olemaan niitä ja lupasi ottaa mukaan. Ensiasennukset osoittivat, uudet kiinnikkeet olivat eri mittaisia kuin vanhat, joten jokaisen kiinnikkeen alle piti askarrella pieni koroke, jotta klipsi ylettäisi jalan ympärille. Tiskikonetta varten tarvittiin lisäksi sokkelilevyyn kolo. Mutta ala- ja yläsokkelit saatiin kuin saatiinkin vaihdettua. (Vai miksi niitä kaapin yläpuolisia levyjä sitten sanotaankaan, sokkelihan on perustus.) Piirun verran raikkaampi ilme keittiössä.



Homma on jatkunut tarvikkeiden metsästyksellä. Jätevaunu ja pari ovea on tilattu. Valaistuskaveri poikkeaa ensi viikolla. Maalit on ostettuna. Enää pitäisi jonkun *vain* ryhtyä hommiin. Taidan juoda ensin aamukahvit ja hakea suojapaperia lattialle, etten tärvää juuri kunnostettua lattiaa.

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkamalla oikeasta reunasta löytyvää tunnistetta "keittiöremontti".

Lue myös

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Taas maisemissa

Joskus on hyvä olla irti sähköposteista ja nettisurffaamisesta. Kesän netitön jakso on tältä erää ohi, loma tosin jatkuu vielä. Kirjoituksia on tulossa tietenkin uudesta kirjasta ja sen aiheista:  raskausajan, vauvojen, lasten ja nuorten kemikaaliriskeistä. Kirja-arvonta suunnitteilla. Siitä lisää lähiaikoina.

Keittiöremontti on edennyt lähinnä ajatusten tasalla, mutta edennyt kuitenkin. Kerron myös millaisen sekoituksen tein uuden laiturin pintaan. Meneillä on myös pari kosmetiikkaan liittyvää projektia, joista en tässä vaiheessa vielä hiisku sen enempää, vasta myöhemmin syksyn tultua. (Kyllä vaan, edellinen oli teaseri).

En muuten muista ikinä näin tuulista kesää. Luodetuuli on puhaltanut ei sentään ihan talviviiman lailla, mutta melkein. Eräänä tuulisena päivänä joutsenperhe uiskenteli laiturimme ohitse.



Kemikaalikimaran heinäkuun hiljaiselo on siis ohi. Mukavaa taas alkaa kirjoitella!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Myrkkyhyökkäys

Sunnuntain Keskisuomalaisessa on tärkeää asiaa kemikaaleista. Haastattelu on tehty aivan pian painosta ilmestyvän Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjan pohjalta. Tällaisten kemikaaliartikkeleiden yhtenä haasteena on se, miten tiivistää suuri määrä asiaa rajalliseen määrään merkkejä. Jos kirjassa on sivuja lähes 300, artikkelissa voi vain raapaista pintaa. Siitä huolimatta Johanna Jurkka on onnistunut tosi hyvin.

"Haitalliset kemikaalit voivat kulkeutua elimistöön hengitysteitse sisäilmasta, suun kautta tai koskettelemalla. Varmimmin lapsi altistuu kemikaalihyökkäykselle tunkiessaan suuhunsa muovilelun, jossa on ftalaatteja.
Teini puolestaan kasvattaa elimistönsä kemikaalikuormaa värjäämällä tukkansa tai käyttämällä meikkejä, joiden säilöntäaineina on parabeenejä. Ftalaattien tavoin niitä pidetään hormonihäiritsijöinä.
Tarkalleen ei tiedetä, miten herkästi aikuisen ihmisen iho läpäisee kemikaaleja. Mutta se tiedetään, että vauvan ja pikkulapsen ohuen ihon läpi kemikaaleja voi imeytyä elimistöön. Niitä voi erittyä vaatteista, lakanoista ja leluista."
Ftalaatit, obesogeenit, karsinogeenit, raskasmetallit ja muut aineet on poimittu mukaan havainnollisin esimerkein.
"Obesogeenejä voi olla muoviesineissä, tölkeissä ja ruokapakkauksissa ja palonestoaineissa, joita käytetään kodintekniikassa. Ne saattavat lisätä kehon rasvamäärää."
"Perfluorattuja aineita (PFC) käytetään ulkoiluvaatteissa, pinnoitetuissa astioissa, puhdistusaineissa, nahkatuotteissa ja huonekalutekstiileissä. Fluoriyhdisteet voivat tanskalaistutkimusten mukaan heikentää hedelmällisyyttä. "
Juttuun on poimittu 14 käytännön keinoa kemikaalikuorman keventämiseksi. Kirjassa niitä on paljon enemmän. En ole laskenut. Käydäänhän siinä läpi koko koti pihalta alken, keittiön ja lastenhuoneen kautta, vaate- ja ruokakaappeihin kurkistaen. Mitä löytyy leluista, mitä huonekaluista ja miten altistusta voi pienentää. Teini-ikäisillä on taas omat kemikaaliriskinsä, kun mieleen juolahtavat esimerkiksi lävistykset, tatuoinnit ja hiustenvärjäys.

Vanhempia huolestuttaa se, miten he voisivat suojata lapsiaan kemikaalihyökkäykseltä. Nyt siihen on saatavilla kirja, jossa käydään läpi koko lapsuus sikiöajalta täysi-ikäiseksi. Olen tehnyt kirjaa tiivisti pitkälti toista vuotta, päivätöiden ohessa. Urakka ei ollut helppo, mutta Keskisuomalaisen jutun jälkeen tuli olo, että kannatti laittaa yksiin kansiin vauvoja, leikki-ikäsiä ja teinejä koskeva kemikaalitieto. Laitan jossain vaiheessa teille maistiaisia tekstistä. Yllä olevat lainaukset ovat toimittajan tekemää yhteenvetoa. Otsikoinnit puolestaan ovat ihan jonkun muun käsialaa -  provokatiivisia, mutta ehkä myös herätteleviä.

Artikkelista löytyy lyhennelmät täältä:

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails