Suomen ympäristökeskuksen ja Tukesin järjestämä Kemikaalit arjessamme pureutui kuluttajatuotteiden sisältämiin POP-aineisiin, kemikaalien yhteisvaikutuksiin, kemikaalien hyväksymiseen markkinoille sekä viestintään.
Aikaa seminaarille oli peräti kolme ja puoli tuntia. Siinä ehtii paljon, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, kun on näin laaja ja monisyinen asia kyseessä. Kattavaa yhteenvetoa on seminaarista vaikea tehdä, eikä ole tarpeenkaan, sillä kaikki esitykset on katsottavissa netissä esiintyjäkohtaisesti. Kukin esitys on noin 10 minuuttia. Paneelikeskustelu kesti tunnin ja on omana pätkänään.
Panelikeskustelun moderointi oli mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. Kysymyksiä olin tietysti pohtinut etukäteen ja niitä oli niin runsaasti, että en läheskään kaikkia ehtinyt esittämään.
Seminaarissa tuli esille muutamia varsin mielenkiintoisia teemoja, jotka toistuivat useammassa esityksessä ja paneelissa.
POP-yhdisteet
POP on lyhenne sanoista Persistent Organic Pollutant - pysyvät orgaaniset yhdisteet. Ne aiheuttavat haittaa pieninä pitoisuuksina ihmiselle tai ympäristölle, Hajoavat joko hitaasti tai eivät ollenkaan. THL:n Hannu Kiviranta esitti käyriä, miten "vanhojen syntien" eli jo ajat sitten kiellettyjen aineiden, kuten DDT:n ja PCB:n pitoisuudet ovat pienentyneet ympäristössä ja äidinmaidossa. Hyvä asia sinänsä. Esitin kysymyksen, minne aineet katoavat, jos ne kerran eivät hajoa. Osa kuulemma hajoaa, mutta hitaasti. Myös sedimentit mainittiin - eli ne kerrostuvat maahan tai vesistöjen pohjakerroksiin.
Syken Timo Seppälä esitti käyrän, jonka mukaan ruotsalaisten äitien maidossa on todettu kasvavia määriä bromattua palonestoainetta HBCDD. Panelikeskustelussa pohdiskeltiin, onko kemikalisoituminen pienenemässä vai kasvamassa. Lukumääräisesti ympäristöön joutuvien aineiden määrä kasvaa. Esimerkkinä juuri palonestoaineet. Jos yksi aine kielletään, tilalle voi tulla suuri joukko sukulaisaineita, joiden ominaisuuksista ei tiedetä tarpeeksi - seosvaikutuksista puhumattakaan.
Seminaarissa puhuttiin paljon POP-aineista, kuten PFOS:sta, jota on käytetty aina öljyntuotannosta, sammutusvaahtoihin ja lianhylkimiskäsittelyaineena. Toinen vasta hiljattain kielletty aine on palonestoaine HBCD, jota voi löytää esimerkiksi säkkituoleista - esimerkki siitä, miten haitallisia aineet voivat hiipiä koteihimme.Palonestoainetta sisältävästä säkkituolista pölähtää aineita huoneilmaan, joka kertyy huonepölyyn. Timo Seppälä oli laskenut yhden säkkituolin sisältävän noin 35 grammaa palonestoainetta.
Kemianteollisuuden Eliisa Irpola muistutti, että suuri osa elinympäristössämme olevista aineista on muita kuin edellä mainitut kielletyt POP-yhdisteet, joita on kuitenkin vain rajallinen määrä.
Kierrätyksen ongelmat
Huonosti hajoavista POP-yhdisteistä on tosi vaikea päästä eroon ja materiaalien kierrätyksessä niistä voi tulla ongelma. Materiaalitehokkuus ja kierrätys ovat mitä suositeltavimpia asioita, mutta POP-aineilla saastunut materiaali voi pilata uudet tuotteet. Ruotsissa vedettiin markkinoilta muoviankkoja, joista sattumalta löydettiin haitallisia kloorifenoleita. Tuotteet hävitettiin ongelmajätteenä. Mitä enemmän materiaaleja kierrätetään, sen suuremmaksi kasvaa riski haitallisten aineiden kontaminaatiolle. Miettikääpä vaikka elektroniikkajätettä, jossa palonestoaineet ovat pakollisia, laitteiden muoviosia ja osien kierrätystä.
Kierrätyksessä voidaan myös ottaa käyttöön materiaaleja, joita ei ole tarkoitettu lainkaan ihokontaktiin, esimerkkeinä muttereista tehdyt korut tai traktorin sisärenkaista tehdyt käsilaukut. Esimerkkinä otettiin myös päiväkotien ja kerhojen askartelu. Vanhan patjan vaahtomuovi voi myös sisältää haitallisia aineita.
Kemikaalien seosvaikutukset ja turvalliset arvot
Kemikaalien seosvaikutukset mainittiin seminaarissa useaan kertaan. Tukesin Jukka Ahtiainen pit esityksen aiheesta "Kemikaalien yhteisvaikutukset, hormonihäiritsijät ja nanomateriaalit - tiedettä vai politiikkaa?" Ahtiainen totesi, että tiedemaailmassa on klikkejä, jotka ovat keskenään eri mieltä. Usean aineen vaikutukset ja altistumisen arviointi on erittäin vaikeaa. Hormonihäiriköille on valmistumassa tieteelliset kriteerit, jotka jatkossa vaikuttavat lainsäädäntöön.
Kaikista nanomateriaaleista ei ole vaaraa, osa voi olla hyödyksi ja nanomateriaalitekniikka tuottaa suurem mahdollisuuden uusille sovellutuksille ja innovaatioille. Nanomateriaalit voivat ympäristössä muuttua joksikin aivan muuksi ja käyttäytyä eri tavalla kuin on ajateltu. Nanomateriaaleja ei edes osata mitata ympäristöstä. Kosmetiikassa ja uuselintarvikkeissa on nykyisin jo ilmoitettava, jos niissä käytetään nanomateriaaleja.
Kemikaalitiedottaminen
Kemikaalitiedottamisesta todettiin, että se on Suomessa heikommalla tolalla kuin esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa. Kuluttajille tarvitaan selkokielistä ja ripeää tiedottamista, ilman vaikeaa terminologiaa. Toisaalta taas toivottiin, että kemian termejä ei täysin jätettäisi pois - kuulijoita ei saa aliarvioida. Tärkeä kommentti koski kouluttamista. Käytännön kemiantietämys tulee saada mukaan koulusta ja opiskelusta lähtien.
Kokonaisuutena tilaisuus menee plussan puolelle. Hyvinä puolina se, että aloite tilaisuuden pitämiselle tuli viranomaistahoilta. Tahtoa tiedottamiseen siis löytyy. Seminaarissa oli useita eri alojen asiantuntijoita. En tässä siteerannut kaikkia, joten toivon teidän kurkkaavan videotallenteet. Yleisö oli aktiivista ja esitti osuvia kysymyksiä ja kommentteja. En tosiaankaan ehtinyt paneelissa kysyä lähellekään kaikkea, joten aiheita riittää myös täällä blogissa jatkossa ruodittavaksi.
Videokoosteet täällä
Lue myös
Aikaa seminaarille oli peräti kolme ja puoli tuntia. Siinä ehtii paljon, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, kun on näin laaja ja monisyinen asia kyseessä. Kattavaa yhteenvetoa on seminaarista vaikea tehdä, eikä ole tarpeenkaan, sillä kaikki esitykset on katsottavissa netissä esiintyjäkohtaisesti. Kukin esitys on noin 10 minuuttia. Paneelikeskustelu kesti tunnin ja on omana pätkänään.
Panelikeskustelun moderointi oli mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. Kysymyksiä olin tietysti pohtinut etukäteen ja niitä oli niin runsaasti, että en läheskään kaikkia ehtinyt esittämään.
Seminaarissa tuli esille muutamia varsin mielenkiintoisia teemoja, jotka toistuivat useammassa esityksessä ja paneelissa.
POP-yhdisteet
POP on lyhenne sanoista Persistent Organic Pollutant - pysyvät orgaaniset yhdisteet. Ne aiheuttavat haittaa pieninä pitoisuuksina ihmiselle tai ympäristölle, Hajoavat joko hitaasti tai eivät ollenkaan. THL:n Hannu Kiviranta esitti käyriä, miten "vanhojen syntien" eli jo ajat sitten kiellettyjen aineiden, kuten DDT:n ja PCB:n pitoisuudet ovat pienentyneet ympäristössä ja äidinmaidossa. Hyvä asia sinänsä. Esitin kysymyksen, minne aineet katoavat, jos ne kerran eivät hajoa. Osa kuulemma hajoaa, mutta hitaasti. Myös sedimentit mainittiin - eli ne kerrostuvat maahan tai vesistöjen pohjakerroksiin.
Syken Timo Seppälä esitti käyrän, jonka mukaan ruotsalaisten äitien maidossa on todettu kasvavia määriä bromattua palonestoainetta HBCDD. Panelikeskustelussa pohdiskeltiin, onko kemikalisoituminen pienenemässä vai kasvamassa. Lukumääräisesti ympäristöön joutuvien aineiden määrä kasvaa. Esimerkkinä juuri palonestoaineet. Jos yksi aine kielletään, tilalle voi tulla suuri joukko sukulaisaineita, joiden ominaisuuksista ei tiedetä tarpeeksi - seosvaikutuksista puhumattakaan.
Kuva: Flickr, sexyninjamonkey, Creative Commons-lisenssi
Seminaarissa puhuttiin paljon POP-aineista, kuten PFOS:sta, jota on käytetty aina öljyntuotannosta, sammutusvaahtoihin ja lianhylkimiskäsittelyaineena. Toinen vasta hiljattain kielletty aine on palonestoaine HBCD, jota voi löytää esimerkiksi säkkituoleista - esimerkki siitä, miten haitallisia aineet voivat hiipiä koteihimme.Palonestoainetta sisältävästä säkkituolista pölähtää aineita huoneilmaan, joka kertyy huonepölyyn. Timo Seppälä oli laskenut yhden säkkituolin sisältävän noin 35 grammaa palonestoainetta.
Kemianteollisuuden Eliisa Irpola muistutti, että suuri osa elinympäristössämme olevista aineista on muita kuin edellä mainitut kielletyt POP-yhdisteet, joita on kuitenkin vain rajallinen määrä.
Kierrätyksen ongelmat
Huonosti hajoavista POP-yhdisteistä on tosi vaikea päästä eroon ja materiaalien kierrätyksessä niistä voi tulla ongelma. Materiaalitehokkuus ja kierrätys ovat mitä suositeltavimpia asioita, mutta POP-aineilla saastunut materiaali voi pilata uudet tuotteet. Ruotsissa vedettiin markkinoilta muoviankkoja, joista sattumalta löydettiin haitallisia kloorifenoleita. Tuotteet hävitettiin ongelmajätteenä. Mitä enemmän materiaaleja kierrätetään, sen suuremmaksi kasvaa riski haitallisten aineiden kontaminaatiolle. Miettikääpä vaikka elektroniikkajätettä, jossa palonestoaineet ovat pakollisia, laitteiden muoviosia ja osien kierrätystä.
Kierrätyksessä voidaan myös ottaa käyttöön materiaaleja, joita ei ole tarkoitettu lainkaan ihokontaktiin, esimerkkeinä muttereista tehdyt korut tai traktorin sisärenkaista tehdyt käsilaukut. Esimerkkinä otettiin myös päiväkotien ja kerhojen askartelu. Vanhan patjan vaahtomuovi voi myös sisältää haitallisia aineita.
Kemikaalien seosvaikutukset ja turvalliset arvot
Kemikaalien seosvaikutukset mainittiin seminaarissa useaan kertaan. Tukesin Jukka Ahtiainen pit esityksen aiheesta "Kemikaalien yhteisvaikutukset, hormonihäiritsijät ja nanomateriaalit - tiedettä vai politiikkaa?" Ahtiainen totesi, että tiedemaailmassa on klikkejä, jotka ovat keskenään eri mieltä. Usean aineen vaikutukset ja altistumisen arviointi on erittäin vaikeaa. Hormonihäiriköille on valmistumassa tieteelliset kriteerit, jotka jatkossa vaikuttavat lainsäädäntöön.
Kaikista nanomateriaaleista ei ole vaaraa, osa voi olla hyödyksi ja nanomateriaalitekniikka tuottaa suurem mahdollisuuden uusille sovellutuksille ja innovaatioille. Nanomateriaalit voivat ympäristössä muuttua joksikin aivan muuksi ja käyttäytyä eri tavalla kuin on ajateltu. Nanomateriaaleja ei edes osata mitata ympäristöstä. Kosmetiikassa ja uuselintarvikkeissa on nykyisin jo ilmoitettava, jos niissä käytetään nanomateriaaleja.
Kemikaalitiedottaminen
Kemikaalitiedottamisesta todettiin, että se on Suomessa heikommalla tolalla kuin esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa. Kuluttajille tarvitaan selkokielistä ja ripeää tiedottamista, ilman vaikeaa terminologiaa. Toisaalta taas toivottiin, että kemian termejä ei täysin jätettäisi pois - kuulijoita ei saa aliarvioida. Tärkeä kommentti koski kouluttamista. Käytännön kemiantietämys tulee saada mukaan koulusta ja opiskelusta lähtien.
Kokonaisuutena tilaisuus menee plussan puolelle. Hyvinä puolina se, että aloite tilaisuuden pitämiselle tuli viranomaistahoilta. Tahtoa tiedottamiseen siis löytyy. Seminaarissa oli useita eri alojen asiantuntijoita. En tässä siteerannut kaikkia, joten toivon teidän kurkkaavan videotallenteet. Yleisö oli aktiivista ja esitti osuvia kysymyksiä ja kommentteja. En tosiaankaan ehtinyt paneelissa kysyä lähellekään kaikkea, joten aiheita riittää myös täällä blogissa jatkossa ruodittavaksi.
Videokoosteet täällä
Lue myös
1 kommentti :
Hei
Muuttaisitko yksiöön jonka lattia on tehty vinyylistä joka on tehty kierrätetyistä muovipulloista
Lähetä kommentti