Kemikaalikimara: Lisäaineet lautasellamme

lauantai 8. lokakuuta 2011

Lisäaineet lautasellamme

Jos joku ei vielä ole katsonut Prisma -dokumenttia Lisäaineet lautasellamme, niin hopi hopi. Kolmeosaisen sarjan ensimmäinen jakso poistuu Areenasta 10.10.2011. Vielä siis ehtii.  Kyseisessä pätkässä käytiin läpi väri- ja aromiaineita. 

Yleisenä kommenttina ohjelmasta voi todeta, että se poikkeaa selvästi nykyisestä lisäaineita vieroksuvasta uutisoinnista ja kirjoittelusta. Lisäaineet esitettiin sangen positiivisessa valossa. Välillä tuli mieleen, että mikä tai mitkä tahot ohjelman takana oikein ovat. Ohjelma on BBC:n tuottama. Välillä käy mielessä, että asioista kerrotaan kovasti elintarviketeollisuuden kannalta.
Positiivista on se, että ohjelmassa karistettiin muutamia yleisesti vallalla olevia käsityksiä. Esimerkiksi natriumglutamaatin todettiin olevan samaa ainetta kuin elintarvikkeissa luonnostaan oleva. Ohjelmassa tehtiin testi, jossa kaksi natriumglutamaatille herkkää ryhmää aterioivat siten, että kummankaan ryhmän ruoassa ei ollut lisättyä natriumglutamaattia. Toinen ryhmä söi kiinalaista ruokaa, toinen italialaista, ruokalajeja, jossa on luonnostaan runsaasti glutamaattia. Kummassakin ryhmässä ilmeni oireita. Testi ei vastaa tieteellistä koetta, mutta antaa osviittaa. Glutamaatti - myös ruoassa luonnostaa oleva - voi aiheuttaa joillekin oireita. Heidän tosiaan kannattaa vältellä natriumglutamaattia. Ne, joilla oireita ei ole, ei ole syytä paniikkiin.
Ohjelmassa tuotiin hyvin esille luonnollisten ja keinotekoiset lisäaineet. Synteettisten lisäaineiden valmistusmentelmän kuvaus tosin oli varsin hämärä. Varsin  tarpeeton oli häärääminen entisaikojen lyijykeltaisen kanssa. Karkkien värjäämisellä lyijykeltaisella haluttiin kertoa, että ennen syötiin myrkkyjä, mutta nykyisin ei. 
Ohjelmassa esitettiin, että synteettiset väriaineet ovat tarpeellisia, mistä olen eri mieltä. Esimerkiksi atsovärit olivat Suomessa kiellettyjä, mutta ne sallittiin EU:n myötä. Hyvin pärjättiin ennen niitäkin.  Kovin yleistävä oli myös väite siitä, että lisäaineiden välttely aiheuttaisi valtavia muutoksia ruokavaliossa - joillakin ehkä, mutta silloin usein olisi syytä rempata ruokavaliota muutenkin. 


Ehkä kaikkein oudoin juttu oli syöttää lapsille vihanneksia siten, että ne muokataan lisäaineilla jätskiksi tai tehdään ruusukaalista jotain aivan muuta. Koeryhmänä oli lapsia, jotka eivät suostu syömään juuri mitään vihanneksia. Tietysti voi kysyä, että millaisia vihanneksia heille on tarjottu ja miten. Eräs lapsista ei ollut maistanut koskaan ruusukaalia. Eipä se toisaalta sielä helpoimmasta päästä kasviksia olekaan. Muistan omasta lapsuudestani, kun ensimmäisen kerran maistoin paprikaa. Se oli pahaa, siis pahaa - ja nyt se on suosikkivihannekseni. Uusiin makuihin tottuminen voi vaatia jopa 15 maistelukertaa. 

Ja täältä siis löytyy:
Prisma: Lisäaineet lautasellamme, 1/3. Väriaineet, poistuu Areenasta 10.10.2011 klo 19.00
 
Seuraava jakso: YLE TV1 19.00 - 19.52,   2/3. Säilyvyyden lisääjät. Stefan Gates perehtyy ruuan säilyvyyttä parantaviin lisäaineisiin ja huomaa niiden pitävän esimerkiksi tappavat bakteerit loitolla. Entä mitä E-lisäainetta koko ihmiskunta tarvitsee?

Lue myös

8 kommenttia :

Paula kirjoitti...

Katsoin tuon prisman dokumentin ja erityisesti kohta, jossa lapsia huijattiin syömään vihanneksia lisäämällä värejä aromiaineita tuntui laiskan vanhemman ratkaisulta.

Mielenkiintoinen dokumentti sinänsä, erityisesti ulkonäön vaikutus makukokemukseen oli yllättävä.

Salattu Minä kirjoitti...

Minusta dokumentti meni sitten melkein siihen toiseen ääripäähän siitä mitä aikaisemmat kauhistelevat dokumentit ennen tätä. Koskakohan tulisi ihan oikeasti sellainen dokumentti lisäaineista, jota voisi katsoa ilman, että alkaa heti miettiä kuka sitä on rahoittanut? Sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta ainakin itse kyseenalaistan keinotekoisten makuaineiden tarpeen.

Sanna Mämmi kirjoitti...

Erittäin hyvä ohjelma, joka jätti pohtimisen aihetta.
http://www.evitalehti.fi/blogit/sanna-m%C3%A4mmi/lis%C3%A4aineet-lautasellamme

Anja kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Ohjelmassa tosiaan käytiin varsin perusteellisesti läpi erilaisia lisäaineita. Ja aivan aiheellisesti nostettiin esille se, että monet ovat täysin harmittomia. Sen sijaan hiukan meni överiksi teollisen ruoan hehkutus. Sarjassa tuli muutamaan kertaan esille hyllyiän pidentäminen ja se, että nykyinen ruokakulttuuri vaatii lisäaineita. Monet tuotteet ovat kuitenkin sellaisia, että ilman niitäkin pärjää - ja jopa paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Lisäainehysteriaan liittyy yksi varsin omituinen piirre: joitain E-lisäaineita saa vain *! luomukaupoista !* kuten Ruohonjuuri tms

Otetaanpa esimerkiksi lisäaine E410, johanneksenleipäpuujauhe, jota kaupataan englanninkielisellä nimellään carobjauhe. Myyjä hehkuttaa ostajalle lisäaineen terveydelle myönteisiä vaikutuksia, loistava luomuaine ruuanlaittoon! Mutta kun elintarviketeollisuus lisää ihan samaa ainetta omiin tuotteisiinsa, siitä tuleekin yhtäkkiä vaarallista myrkkyä.

Löysin myös todella hauskan, suorastaan koomisen tuoteselosteen:
http://www.trevesta.fi/tuote/44/89/werz-carobjauhe-luomu

Repesin naurusta tuon luettuani. Eli kun ostat 200 gramman pussin lisäainetta E410, sen tuoteseloste kertoo ettei tuotteessa ole lisäaineita.

Saisiko tähän touhuun jotain järkeä?

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttia Sanna Mämmille

Kun kirjoittaa blogia, kannatttaisi tarkistaa faktat ettei puhu puutaheinää.

"Lisäksi 2-osassa puhuttiin nimenomaan säilyvyydestä. Esimerkiksi E300 koodi on c-vitamiinia, sitruunahappoa, jota ilman ihminen sairastuisi keripukkiin."

E300 on askorbiinihappoa, joka on c-vitamiinin toinen nimi. Sitruunahapon koodi on E330 eikä sillä ole mitään tekemistä c-vitamiinin kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Oli loistava sarja ja asioita lähestyttiin ilman turhaa hysteriaa, kuten yleensä on tapana.

Lueskelen juuri kirjaa suomalaisen maatalouden historiasta ja siellä mainittiin hyvin mielenkiintoisesti, että jo 1920-luvulla maatalon emäntien mielestä teollinen makkara oli parempaa ja maukkaampaa kuin itse tehty ja etenkin he arvostivat säilyvyyttä.

Vaikea uskoa tuollaissta tänä päivänä kaiken hössötyksen keskellä, mutta ehkäpä tuolloin ihmisillä oli liian hyvin muistissa alituiset ruokamyrkytykset ja pilalle menneet elintarvikkeet.

Anonyymi kirjoitti...

Aine on lisäaine vasta sitten, kun sitä on johonkin lisätty.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails