Osa perheestä oli uimassa ja ja olin astelemassa laiturille pulahdusta varten, kun mieheni totesi pojalleni: "Tuossa ui käärme, noustaan ylös." Käärme oli noin puolentoista metrin päässä miehestäni. En tiedä kumpi pelästyi enemmän. Veikkaan, että käärme, sillä se sukelsi. Miesväki nousi rauhassa ja hyvässä järjestyksessä kiljumatta ja huutamatta ylös laiturille. Minä kipaisin hakemaan kameran. Tähyilimme käärmeen olinpaikkaa ja veikkasimme otuksen olevan matkalla venelaiturin kivikkoon. Sinnehän se. Aikani väijyttyäni saimme siitä kuvia. Sitä toista vedessä näkemäämme luikertelijaa emme ehtineet ikuistaa. Onhan se kiva, kun laiturin edestä kulkee veneitä, joutsenia ja muita lintuja sekä rantakäärmeiden uimareitti.
Kaveri tähyilee selvästi uimalaiturin suuntaan ja tuumii: "Joko ne meni? Taisi mennä ja nyt kotikoloon." Aika soma, toisin kuin se lähes metrin mittainen, jonka näimme pari kesää sitten mökin vieressä ruohikossa. Olikohan se alla olevan äiti? Sulassa sovussa olemme silti samoilla alueilla asustelleet.
Laitanpa jossain vaiheessa kesältä vielä muutamia muitakin eläinaiheisia kuvia. Ei tästä silti luontoblogia ole tulossa. Pitää vaan välillä kokeilla muitakin teemoja. Aiemminhan täällä on ollut pienimuotoisesti:
Pitäisiköhän kaivaa jostain taas vaihteeksi esiin kasarilehtiä? Vai lähteä vaikka kuvaamaan toukkia? Tietääkö joku, mikä tuo alla oleva on?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti