Totta vai tarua kosmetiikasta - paneelikeskustelu

Kansainvälisen kuluttajien oikeuksien päivän tapahtumaa Helsingissä, Itäkeskuksen Stoassa 15.3.2011 keskusteltiin kosmetiikasta, kunhan ensin saatiin tilaisuus järjestettyä. Itäkeskus nimittäin aiheutti järjestäjille melkoisesti lisätyötä ja päänvaivaa peruttuaan mahdollisuuden puhua asiasta kauppakeskuksessa. Lue kirjoitukseni Kuluttajatieto ja massakulttuurin mekka.

Itse paneelikeskustelu näiden tietävien ihmisten kanssa oli todella mielenkiintoinen :

• Sari Karjomaa, Teknokemian yhdistyksen toimitusjohtaja
• Päivi Kousa, kosmetiikka-asiantuntija, Helsingin Allergia- ja astmayhdistys
• Camilla Sederholm, ympäristöryhmän koordinaattori Pohjoismaiden Ministerineuvosto
• Mona Mether, opettaja, Fortbildningscentrum Prakticum ja ekokampaaja
• Tilaisuuden juonsi Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Tilaisuus oli valitettavan lyhyt, sillä tunnissa ehditään vain raapaisemaan pintaa. Kokoan tähän muutaman ydinasian. Yhteenvetoni on synteesi eri vastaajien sekä yleisön kommenteista, eikä suinkaan kattava. Linkkaan jutun loppuun muita ilmestyviä kirjoituksia tapahtumasta.

Tiedätkö oman kemikaalikuormasi?
Kemikaalikuormaa on vaikea arvioida, sillä lähteitä on lukuisia. Altistusta tulee käyttöesineistä, ruoasta, harrastuksista, työstä. Kosmetiikka on yksi lähde, mutta ei suinkaan ainoa. Koska kosmetiikkaa käytetään päivittäin, siihen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota.

Mitkä ovat kosmetiikan ”pahikset”?
Esiin nostetiin hiusvärit, hormonaalisesti vaikuttavat aineet, hajusteet ja säilöntäaineista formaldehydin vapauttajat.

Miten vältän haittoja?

Harkitsemalla, mitä tuotteita todella tarvitsee. On mahdollista valita luonnonkosmetiikkaa, joskaan sekään ei välttämättä ole täysin haitaton vaihtoehto. Kotoa löytyvistä aineista esimerkkinä otetiin ruokaöljyn käyttäminen ihon hoidossa.
Harva taitaa tietää, että alle 16 vuotiaille ei suositella hiustenvärjäystä ollenkaan ja vanhempien kannattaa harkita värjäystiheyttä. Tuotteiden kanssa on noudatettava ohjeita, mikä todettiin kampaamotuotteiden kohdalla toimimattomaksi. Kampaaja ei välttämättä tiedä tai välitä asiakkaan aikaisemmista oireista. Kampaajia on syytä kouluttaa paremmin tiedostamaan terveysriskit.
Hiustenvärjäykseen on olemassa perinteisiä kestovärejä ekologisempia vaihtoehtoja, mutta niillä on vaikeampi saada esimerkiksi tummaa hiusväriä. Se onnistuu, mutta voi vaatia useampia värjäyskertoja eikä pysy hiuksissa niin kauaa kuin tavalliset värit.  Kuluttaja ei välttämättä saa kaikkea, mitä haluaa. Jostain on tingittävä.
Totesin itse, että kaikkea ei mahdollisesti vielä edes tiedetä. Tarkoituksena oli ottaa esimerkkinä nanotuotteet, mutta se jäi mainitsematta. Tulkoon nyt sitten tässä esille. Nanoteknologian sovellutuksia tulee markkinoille jatkuvasti ja turvallisuusarviot laahaavat perässä.

Mistä saan luotettavaa tietoa?
Tässä kohdassa kerrottiin, mistä EI saa luotettavaa tietoa. Epäluotettavia lähteitä ovat muun muassa netin keskustelupalstat, joissa vellovat moninaiset virheelliset tiedot. Yritykset puolestaan harrastavat viherpesua. Sertifikaatteja merkkejä muistuttavia merkkejä lisätään pakkauksiin. Luonnonkosmetiikkayritykset harrastavat toisinaan harhaanjohtavaa tiedonvälittämistä "tavallisesta" kosmetiikasta. Luotettavaa kosmetiikkatietoa saa Helsingin Allergia ja Astmayhdistyksestä.

Kuinka tuoteselosteita luetaan?
Tuoteselosteiden lukemiseen aika moni tarvitsee suurennuslasia.
INCI-luettelot ovat vaikeata luettavaa. Toisaalta todettiin, että on hyvä, että ne ovat olemassa. Ennen vanhaan purkin kyljessä ei lukenut sisällöstä mitään. Nykyisin periaatteessa pystyy valitsemaan tuotteet, jos tietää olevansa jollekin ainesosalle allerginen. 

Mitä teen, jos tuote ei lunasta lupauksiaan?
Keskustelussa mainittiin terveyshaitat, eikä varsinaisiin katteettomiin lupauksiin saakka ehditty mennä. Huonosta tuotteesta kannattaa kertoa: "Name and shame".
Tässä kohdassa totesin itse toimivani hölmösti, sillä ostettuani pari surkeaa meikinpoistoainetta (toinen tavallista, toinen luonnonkosmetiikaa) olen sitkeästi käyttänyt ne loppuun. Toisaalta jonkun toisen mielestä kyseessä voivat olla ihan kelpo tuotteet. Taidanpa antaa palautetta myyjille.

Mitkä ovat kosmetiikan käyttäjän oikeudet?
Terveyshaittojen ollessa kyseessä on mahdollista ottaa yhteyttä myyjään tai valmistajaan. Toisaalta pelkkä: "En nyt oikein tykkää tästä" ei riitä perusteluksi palauttamiseen.
Kuluttajalla on valtava valinnanvapaus, jota on syytä käyttää. Kannattaa suosia ekologisempia vaihtoehtoja sekä harkita, mitä tarvitsee. Jos markkinaosastot saisivat päättää, meillä olisi joka sormellekin  oma voidepurkki. 

Lain mukaan kosmetiikan pitää olla turvallista kuluttajalle, mutta onko se?
Lain mukaan kosmetiikan tulee olla turvallista, mutta käytäntö kertoo toista. Esimerkiksi  noin 10 % väestöstä on herkistynyt kosmetiikan aineille. Tässäkin otettiin esille superherkistäjät, joita löytyy hiusväreistä. Hiusvärien haitallisuus on kuitenkin tiedetty jo vuosikymmenet.
Tämäkin jälkikommenttina: Jos viime aikoina on kielletty joitakin aineita kosmeettisista tuotteista, eivätkö nämä ole olleet haitallisia jo aiemmin, vaikka tuotteen olisi pitänyt lain mukaan olla turvallinen?

Tilaisuuden järjesti vuoden 2011 kansainvälisen kuluttajan oikeuksien päivän toimikunta: Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet, Kotitalousopettajien liitto – Hushållslärarnas förbund, Näkövammaisten Keskusliitto, Marttaliitto, Finlands svenska Marthaförbund, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja TTS tutkimus.
Kiitokset heille!

Lue myös seuraavat jutut aiheesta

• Totta ja tarua kosmetiikasta, Martat, 16.3.2011