Mikä ikä?
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ikä koetaan niin vaikeaksi asiaksi. Nuoret yrittävät olla - tai ainakin näyttää - vanhemmilta kuin ovatkaan. Teinistä kaikki yli 25-vuotiaat ovat ikäloppuja. Kolmekymppiset panikoituvat ensimmäisestä uurteenpoikasesta ja piikittävät fylliä kasvoihin. Neljääkymmentä lähestyvä mies totesi: "Kohta sitä on neljäkymmentä ja elämä loppuu." Kommentti herätti pöydässä melkoisen naurunremakan - etenkin yli nelikymppisissä. Aikuisuus on määritylty uudelleen ja keski-ikää venytetty. Tekniikka ja talous-lehdessä 17.12.2010 oli pieni juttu siitä, miten pitkälle keski-ikä nykyisin ulottuu:
Keski-iästä on lyhyt loikka hautaanFiksut nuoret
Iästä on tullut erittäin venyvä käsite. Esimerkiksi tuoreessa diabeteskampanjassa kiski-ikäisiksi määriteltiin 45-74-vuotiaat. Sen perusteella Suomesssa on vähän vanhoja miehiä, sillä miehet kuolevat keskimäärin 76-vuotiaina.
Kannattaa myös olla tarkkana, jos on ilmoittautumassa äiti-lapsi -jumppaan. Jos kuvittelet jumpan suunnatun vetreälle naiselle ja hänen pienokaiselleen, saatat osua harhaan. Nykyään äiti-lapsi -jumppaa järjestetään myös perheille, joissa lapsi on jo eläkeiässä.
Olen myös joissakin tilanteissa käyttänyt termiä käänteinen ikärasismi, joka on ainakin jossain määrin vastakohtainen ilmiö vanhenemisen väheksymiselle. Käänteinen ikärasismi liittyy työelämään. Yleensä työpaikan kokeneet toimivat vastuullisissa tehtävissä ja nuoret assisteeraavat, mikä on varsin luontevaa. Joskus kuitenkin olisi mielekkämpää antaa vastuu nuoremmalle, kokeneemman avustaessa ja tarvittessa ohjatessa, mikä on oiva tapa siirtää niin sanottua hiljaista tietoa. Käänteisellä ikärasismi tarkoittaa sitä, että nuoremmille annetaan mahdollisuus vasta, kun kokenut lähtee eläkkeelle. Viisaissa yrityksissä pyritään tietoisesti siirtämään osaamista jo paljon aikaisemmin.
Nämä ikään liittyvät pohdinnat ovat varsin kaukana Kemikaalikimaran -aihepiiristä, mutta silkkaa ruffeilua. Sillä onhan koko iän ympärillä käytävä hymistely lopultakin tosi koomista. Laittakaapa parhaat havaintonne ikäkainosteluista mediassa tai mainoksissa.
- Aikuinen nainen, Iltalehden blogi, 16.12.1010
- Brändityöryhmän tulos - Ruffe
- Neljä - eikun kolmetoista - ruffea tähän mennessä
7 kommenttia :
Mjoo, ne eräät muurahaisetkin siirtää vanhemmat yksilöt, joiden leuat ovat tylstyneet liiaksi tekemään lehdenleikkaustyötään, keveämpiin hommiin ja antaa nuorempien tehdä tietyt jutut. Vanhemmat yksilöt sitten esim. kantavat niitä leikattuja lehtiä pesään. Eivät suinkaan muutu hyödyttömiksi, vaan siirtyvät eri rooliin.
Siinä olis tosiaan opittavaa työelämässä: annetaan ihmisille sellaisia hommia, joista he kykenevät suoriutumaan, kullekin kykynsä mukaan. Ei tarvi potkia pihalle vanhempia ihmisiä, joiden suorituskyky on laskenut, tai muitakaan. -.- Ihmisyhteiskunnassa olisikin tosi hyvä ajatus tuo, että annetaan vanhempien neuvoa ja avustaa ja nuorempien tehdä ja oppia samalla konkareilta. Työurien pidennys kun on tapetilla yhtä kyytiä ja tuottavuus toki aina tärkeä asia. -.- Siinä vois myös olla tilaa työssäoppimiskouluttautumisen järkkäämiseen. Kannatan tätä!
Ensinnäkin. Työpaikalla luovuttamistoive tulee kohdistaa niihin vanhoihin itseensä. Jos esimiehet rupeavat siirtelemään vanhoja hyllylle (älkääs tekään sitten ruffeilko tämän asian kanssa!), siitä se äläkkä nousee. Luovuttaminen ei ole helppoa niin kauan kuin tuntee olevansa täydessä työiskussa. Minä tiedän sen, niin kuin jokainen vanha tietää.
Sinänsä asiallinen vaatimus, tuo luovutusvaatimus.
Toiseksi. Vanheneminen on ikävä asia ja sen haluaisi itsekin unohtaa sen lisäksi ettei haluaisi toistenkaan sitä huomaavan. Tuottavan kansalaisen imagon vaihtuminen toisten armosta elävän imagoksi on yhtä vaikeaa kuin työelämässä luovuttaminen, eikä kuoleman tilastollinen todennäköisyys sekään kivalta tunnu. Siksi kai ne eufemismit keksitään, jotta ikävä asia unohtuisi.
Hetkinen, hetkinen.
En kirjoittanut mitään luovuttamisesta tai vanhojen hyllylle siirtämisestä, vaan töiden järjestelystä. Kyse ei ole siitä, että kokeneempia tönitään syrjään vaan että kokeneiden osaamista siirretään hallitusti nuoremmille. Siinä prosessissa konkareiden tiedot ja taidot ovat todella tärkeitä. Kyseessä on ikään kuin mestari ja kisälli-pari, jossa kisällille annetaan vastuuta ja mestari ohjaa ja opastaa.
Tällainen järjestely saattaisi sopia varsin monelle. Sen sijaan, että jäisi "täysiä revitettyään" eläkkeelle 65-vuoden iässä, voisi tehdä esimerkiksi 60 % työaikaa vaikkaa 67-vuotiaaksi.
Kysymys: onko Kemikaalikimara poistettu blogilistalta? Oli ainakin hävinnyt suosikeistani eikä löytynyt haullakaan. T. Sanna
Mitä?
En minä ainakaan ole poistanut. Täytyy laittaa kysymys ylläpidolle, mihin se on sieltä hävinnyt.
Kiitos tiedosta.
No niin, laitoin kyssärin ja blogi näkyy taas Blogilistalla. Missä lienee ollut.
Kiitos, näkyy minullakin taas! T. Sanna
Lähetä kommentti