Junalla matkustaminen on mukavaa. Intercityt ja Pendolinot liikkuvat liukkaasti - tai ainakaan minun kohdalleni ei ole sattunut kovaonnisia reissuja pahoine myöhästymisineen. Jyväskylästä tullessani jouduin tosin kerran tosi rämisevään vaunuun. Mutta yleisesti pidän junalla matkustamisesta. Viime lauantaina matkustin nuorimmaisen kanssa Poriin. Oli muuten tosi edullista, sillä perhelipulla poika pääsi ilmaiseksi. Perheeksi kelpaa siis yksi aikuinen ja 6-16-vuotias lapsi - ei paha. Juna oli piiiiitkä, peräti 12 vaunua, sellainen perinteinen. Ihmettelin hetken, että onpas junassa runsaasti tummanpuhuvaa väkeä, kunnes tajusin - Sonisphere - metallimiehiä ja -naisia juna täynnä.
Poikkesimme ravintolavaunussa syömässä jotain aamiaisen tapaista. Ajankohta lähdölle oli biologisen kesäaikataulumme mukaan kovin aikainen, joten kotona juuri herättyä oikein maistunut vielä mikään.Totesin samassa pöydässä istuvalle Kirjurinluodolle suuntaavalle nuorelle parille, että asumme eivät oikein ole pukeutumiskoodin mukaisia. Iron Maiden- Metallica- ja Green Day-paidat olivat näet kotona. (Paidat siis pojan, ei minun.) Pojalla tosin oli yllään musta bändi-T-paita, mutta siinä luki "The Beatles". Saimme pariskunnan nuorelta mieheltä vastauksena, että vaatetushan on aivan oikea. Beatleseistähän kaikki rock-musiikki on lähtöisin.
Junan vessa - se aina toimiva - on kuvan kaltainen. Asioiden jälkeen tallotaan poljinta, joka avaa luukuun ja ruuttaa vettä lorottaen kaikki raiteille. Siistiä! Tällaisia vaunuja ja taatusti toimivia vessoja on siis yhä liikkeellä. Muistan ainakin viidentoista vuoden takaa mielipidekirjoituksen, jossa eräs lääkäri ihmetteli, miten pääradoilla Helsingistä tiheine asemaväleineen voi olla käytössä vessoja ilman keräilyä. Ei ole kovinkaan hygieenistä. Mutta oliko tämä poikkeus vai onko näitä vielä runsaasti raiteilla? Junavaunuja ei kovin usein uusita.
Metallikansa vaelsi Porissa Kirjurinluodolle ja me mökille. Sunnuntaina sää oli hikisen lämmin ja tyyni. Niin tyyni, että Slayerin jyminät kuuluivat Kirjurinluodolta, vaikka linnuntietä matkaa oli yli 20 kilometriä. Tuumailuihin Poriin lähtemisestä totesin, että ei sinne sateeseen kannata mennä. Hurjat kelitänä siellä sitten olikin, kuten varsin pian uutisoitiin.
Kirjurinluoto on etenkin lapsiperheille oiva retkeilykohde festivaalien ulkopuolella. Siellä on aivan loistava leikkipuisto, suuri ja hauska merirosvolaivoineen ja kiipeilytelineilleen. Katsokaa vaikka oheisen linkin kuvista, jos ette ole käyneet tai jos reitti on Jazzien tai muiden tilaisuuksien aikaan kulkenut leikkipuiston ohi.tse Pääkaupunkiseudulla en ole niin hienoa nähnyt.Pelle Hermanni-puisto oli vakiokohde jokunen vuosi sitten. Nyt Kirjurille vetävät muut jutut.
Pitkä kuuma kesä
Musiikkiteemaan ja vuoden 2010 pitkään kuumaan kesään sopivat oheiset kuvat Popedan keikalta Heinäkuun lopulla Valkeakoskella. Menin sinne ex tempore-meiningillä. En edes tiennyt että Tervasaaren tehtaan edessä Paperitorilla on kyseinen Työväen musiikkitapahtuman konsertti., enkä edes muistanut koko Työväen musiikkitapahtumaa. Popeda ei ole ollut koskaan megasuosikkini, mutta kannatti mennä. Keikka oli tosi hyväntuulinen. Rolf Barnberg kertoo Demarissa: "..kun Popedan moottori jyrähtää käyntiin, ikuisen nuoruuden illuusio nousee ajatuksiin niin katsomossa kuin kai lavallakin." Tapahtuman sivuilla kuvataan konserttia näin: "Illan pääesiintyjä, Popeda, rokkasi tuhatpäisen yleisön hurmokseen ensitahdeista lähtien, sillä bändin 30-vuotinen taival Suomen rockpiireissä ei ole miesten menoa ainakaan hiljentänyt". No ei tosiaan ollut! Pate Mustajärvi on syntynyt vuonna 1956 ja yleisössä oli samanikäisiä ja vanhempiakin faneja. Niinpä yleisö oli miksaus nuorisosta aina mummo- ja vaari-ikäisiin - ja kaikilla yhtä hauskaa. Terveisiä Ruoholahdessa asuvalle, joka vuosi tapahtumassa käyvälle Kristiinalle, jos satut tämän lukemaan.
Lue myös
1 kommentti :
Sen verran tiedän junista, että noissa vanhoissa pikajunavaunuissa on tuollaiset vessat, mutta uudemmissa IC- ja pendolino-vaunuissa on jo sitten nykyaikaisemmat. Jotka muuten eivät toimi ilman sähköä, sisko joutui sen karvaasti kokemaan useita vuosia sitten. Hän oli matkalla Tampereelta Vaasaan ja jonkin ratarikon vuoksi IC-juna joutui kiertämään jotain epäsuoraa reittiä, jolla ei ollut sähköjä. IC-vaunuissa ei toiminut oikein mikään: ei ilmastointi, ei kuulutukset, ei ovet eikä wc:t. Matkakertomus oli mielenkiintoista kuultavaa...
Lähetä kommentti