Nyt on niin upea sää, että ei voi kirjoittaa mistään ikävästä asiasta. Osuin jokin aika sitten THL:n sivuilla Timo Partosen rakkauden kemiasta kertovaan artikkeliin. Tiesitkö, että rakastuminen on stressin kaltainen olotila tai oletko tullut ajatelleeksi, miksi rakastunut on uneton?
Lue koko juttu, minkä jälkeen voit vain myhäillä, että kyseessä onkin kemia: kortisoli, testosteroni, dopamiini ja serotoniini, mikä ei suinkaan vähennä tunteen arvoa tai paloa. Nyt kiinnostaisi sitten tietää, mitä tapahtuu silloin, kun kemiat eivät kohtaa.
"Rakastuminen on stressin kaltainen olotila. Se johtaa lisämunuaisten kortisolin tuotannon voimistumiseen niin naisilla kuin miehillä"
"Stressi tekee rakastuneen myös aika ajoin unettomaksi. Rakastumisen seurauksena testosteronin tuotanto miehillä laimenee, naisilla vahvistuu"
"Lisämunuaisten ja sukurauhasten herättyä aivot alkavat hallita rakastumisen kemiaa. Serotoniinin voimakas purkaus hermosolujen varastorakkuloista saa aikaan ekstaasin kaltaisen läheisyyden ja hyvänolon tunteen. Empatia kasvaa. Aikaa ja tilaa annetaan omien tunteiden lisäksi myös toisen tunteille."
"Rakastuneella mantelitumakkeen toiminta hiipuu ja sen seurauksena pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät. Rakastunut on peloton. Rakastumisessa ei ole tilaa surulle tai vihalle. Niiden aika koittaa vasta myöhemmin."
"Elimistön itsensä tuottamat morfiinin kaltaiset aineet tuovat hyvän olon ja onnen tunteen. Rakastuminen sytyttää liki samat aivoalueet kuin morfiini. Sisäsyntyiset morfiinit sammuttavat nälän ja kivun tunteet.
Rakastunut ei tunne nälkää. Rakastunut myös uhmaa kipua."
- Rakastumisen kemiaa, Timo Partonen Julkaistu 18.6.2007, päivitetty 18.6.2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti