Kemikaalikimara: Allen Carr: Stumppaa tähän!

lauantai 7. marraskuuta 2009

Allen Carr: Stumppaa tähän!

Tupakointi on ainoa ansa ilman minkäänlaista syöttiä, ilman juustonpalaa. Ansaa ei laukaise se, että tupakka maistuu hyvältä; varoituskellomme alkaisivat soida ja järkevinä ihmisinä ymmärtäisimme, miksi puolet väestöstä maksaa itsensä kipeiksi myrkyttääkseen itseään. Mutta koska ensimmäinen savuke maistuu kauhealta, meidän nuori mielemme uskoo vakaasti, ettemme voi koskaan tulla tupakasta riippuvaisiksi. Ajattelemme, että koska emme pidä siitä, voimme lopettaa milloin haluamme. 
Luin puhtaasti mielenkiinnosta Allen Carrin kirjan Stumppaa tähän! Haluan ymmärtää, mikä on se tekijä, miksi ihmiset jatkavat tupakointia, vaikka samaan aikaan haluavat siitä eroon. Carr oli ketjupolttaja, jolta kului vähintään 60 ja pahimmillaan 100 savuketta päivässä. Carr yritti lopettamista useita kertoja, ennen kuin oivalsi, mistä on kyse. Tämän jälkeen lopettaminen oli helppoa.

Tupakoinnin aloittaminen
Teini-ikäisiä on tavallisesti vaikeampi saada lopettamaan kuin muita. Ei niin, että lopettaminen olisi heille vaikempaa. He vain eivät usko olevansa nikotiinista riippuvaisia tai sitten he ovat riippuvuuden varhaisessa vaiheessa ja luulevat erheellisesti pystyvänsä automattisesti lopettamaan ennen seuraavaa.  
Vanhemmat, jotka tietävät lastensa inhoavan tupakkaa, tuudittautuvat helposti vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen. Kaikki lapset inhoavat tupakan hajua ja makua ennen kuin jäävät itse koukkuun.
Edellisestä tuli mieleen näyttelijä Tiina Lymin lausahdus taannoin eräässä naistenlehdessä. Lymiltä kysyttiin, mitä hän katuu eniten. Lymi vastasi: "Sitä, että milloinkaan olen koskenutkaan tupakkaan.". Nuorena kaveripiiri, kokeilunhalu, näyttämisen tarve ja uhma vanhempia vastaan edesauttaaa tupakoinnin aloittamista. Aniharva aloittaa aikuisena. Carr'n mukaan jokainen heistä toivoo, ettei olisi koskaan aloittanut, ja pitää tupakointia ajan ja rahan hukkana.

Nikotiiniriippuvuus ja aivopesu

Carr'in ajatusmallin mukaan tupakoinnissa pitää kiinni kaksi asiaa: nikotiiniriippuvuus ja aivopesu. Nikotiiniriippuvuus on petollinen, sillä se on voimakas, mutta sen vierotusoireet kuitenkin hyvin lieviä.
Nikotiinista vierottamiseen ei liity fyysisiä oireita. Kyse on tyhjästä, levottomasta olosta, tunteesta, että jotakin puuttuu. Siksi monet ajattelevat, että sillä on jotain tekemistä heidän käsiensä kanssa. Kun tilanne pitkittyy, tupakoijasta tulee hermostunut, epävarma, levoton ja ärtyisä. Se on nälkää - myrkyn NIKOTIININ nälkää.
Kaikki tupakoijat alkavat polttaa aivan tyhmistä syistä; kenenkään ei ole pakko aloittaa. muuta ainoa syy tupakoinnin jatkamiseen on nikotiinihirviön ruokkiminen, oli kyse sitten satunnaisesta tai säännöllisestä tupakoinnista. 
Toinen olennainen asian on aivopesu. Alitajuntaamme pommitetaan pienestä pitäen vakuutteluilla, että tupakka rentouttaa, lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Tupakoijien suurin harhakuvitelma on, että tupakanpoltto helpottaa stressiä, vaikka kyseessä on vierotusoireiden lievittäminen.

Menetelmä

Carr'in menetelmässä tupakointia jatketaan niin pitkälle, että on sisäistänyt, mistä on kyse. Tämän jälkeen lopettaminen on helpottava ja vapauttava kokemus. Carr tuomitsee tupakkalakot, tupakoinnin vähentämisen, sopivan ajankohdan odottamisen sekä myös nikotiininkorvaustuottet, purukumit ja inhalaattorit, sillä ne vain ylläpitävät nikotiiniriippuvuutta.
Koska en ole itse koskaan tupakoinut, minun on vaikea arvioida Carr'in menetelmän toimivuutta. Se  kuitenkin vaikuttaa logiselta ja järkevältä. Carr kumoaa yleisen hokeman lopettamisen vaikeudesta ja kääntää asian päälaelleen. Kun lopettaa tupakoinnin,  ei luovu mistään, vaan vapautuu. Carr kumoaa tupakointiin liittyvät teesit yksi kerrallaan. Tupakointi ei esimerkiksi lievitä stressiä vaan aiheuttaa sitä. Kuka odottaa hermostuneena taukoa palaverissa tai teatterissa?
Onko sinulla kokemusta joko Carr'in tai jostain muusta menetelmästä? Kerro kommeneissa, kiitos.
Lue myös
Sata kehua
KEHU 68. Kehut kaikille tupakasta luopuneille sekä niille, jotka pohtivat asiaa. Tuumasta toimeen!

10 kommenttia :

Nallis kirjoitti...

Itse aloitin teini-ikäisenä tupakanpolton ja lopetin nyt kaksi vuotta sitten 21-vuotiaana. Osallistuin terveyskeskuksen tupakanvieroitusohjelmaan, jossa käytettiin nikotiinilaastareita. Itselläni nikotiinilaastari ei kuitenkaan tuntunut millään tavalla "auttavan" ja lopetin niiden käytön kahden viikon jälkeen. Itselleni tuli yllätyksenä kuinka helppoa lopettaminen oli, kunhan päätöksen oli tehnyt. Tärkeimpänä asiana näen oman motivaation. Itse "keräsin rohkeutta" parisen vuotta, kunnes lääkäri kehotti lopettamaan ja sen jälkeen lopetinkin samantien. Motivaationi oli kohdallaan.

Magia kirjoitti...

Varsinaisesti en omaa kokemusta mistään "menetelmästä", mutta lopetin tupakoinnin kuin seinään, tehtyäni positiivisen raskaustestin neljä vuotta sitten, ollessani 21-vuotias. Olin tuolloin tupakoinut noin viisi vuotta. En kokenut mitään vieroitusoireita, muuta kuin sen omituisen tunteen, kun koulussa oli tottunut menemään tupakalle, ja nyt ei enää tarvinnutkaan.
Lopettaminen oli helppoa, kun syy oli tarpeeksi hyvä. Ja mikä sen parempi syy lopettaa, kuin oman tulevan lapsen terveys. <3

Anja kirjoitti...

Hyvä Nallis ja Magia! Hieno homma ja on ilo kuulla, että se lopettaminen EI ole vaikeaa.

Eräällä vanhemmalla miehellä tupakointi jäi kerrasta, kun hän kävi lääkärissä yskänsä takia. Lääkäri totesi kiukkuisena jotenkin tähän tyyliin: "Voin minä tämän kerran lääkkeet määrätä, mutta turha valittaa, jos ei asialle viitsi itse mitään tehdä." Tuttava sisuuntui ja lopetti.

Eräs pitkään tupakoinut pariskunta lopetti, kun pojan vaimo ilmoitti, että he eivät sitten tuo vauvaa isovanhempien luo, koska siellä on tupakansavua. Polttelu loppui siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Ongelma on mielestäni myös siinä, että tupakan haitoista puhuttaessa puhutaan yleensä myös ihan älyttömistä määristä tupakkaa. Siis tyyliin: "20-40 savuketta päivässä polttavilla blaa blaa blaa...". Itse en koskaan ole polttanut tuollaisia määriä ja muutenkin tupakointi on ollut hyvin kausittaista ja satunnaista. Pari askia viikossa on varmaan suurimpia koskaan polttamiani määriä, yleensä en tupakoi edes joka päivä, silloin vain kun olen tupakoivassa seurassa.

Omalla kohdalla on kyllä ehdottomasti kyse enemmän sosiaalisesta ja henkisestä jutusta kuin mistään fyysisistä vieroitusoireista. Lisäksi olin kyllä kaksi vuotta polttamttakin, mutta sitten tuli taas aloitettua kun asuin maassa, missä sai polttaa ihan joka paikassa.

Anja kirjoitti...

Veikkaan, että varoittelun johtuvan siitä, että monella määrä kasvaa vuosien mittaan. Ensin poltetaan yksi tai kaksi savuketta, parinkymmennen vuoden päästä yksi tai kaksi askia.
Tiedän itse pari henkilöä, jotka ovat nuoruudessaan aloittaneet ja aikuisena katuvat, mutta eivät silti ole saaneet lopetettua. Heidän kohdallaan kyse ei ole sosiaalisesta tapahtumasta, koska hiippailevat ulos itsekseen.

Mutta nämä(kin) ovat varmaan yksilöllisiä asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Luin Stumppaa tähän -kirjan vasta nyt reilut 9 kk viimeisen tupakan sammutettuani. Ehdottomasti oli kirjasta apua tähän tupakoimattomuudesta toipumiseeni. Enää en haikaile tupakoivien mukaan menemistä ulos ruokailun jälkeen työpaikallani, en kahvin jälkeen kruunaavaa nikotiiniannosta, enkä etelänmatkalle matkaseuraksi savukeaskeja. Tätä kaikkea on ollut savuton elämäni viimeiset 9 kk. Mutta nyt tunnen olevani lopullisesti irti tupakasta. Kirjan sisällöstä tuli tämä apu. Ihanaa! :)

Anja kirjoitti...

Tosi hieno juttu anonyymi!
Vapausasteita enemmän, kun ei tarvitse miettiä nikotiiniannoksiaan. Mukavaa jatkoa edelleenkin.

Janne Ström kirjoitti...

Lopetin 2006 noin 20 vuoden tupakoinnin. Pahimmillaan meni 3 askia ja harvoin alle 2. Yritin lopettaa useasti ja kerran onnistuin olemaan lakossa vuoden. Lakkohan ei ole tarkoitettu kestämään koko elämää ja se olikin tekosyyni: "jos tulee tiukka paikka, voin aloittaa uudellee." ja lopulta niin kävi, kunne onnistuin Allen Carrin menetelmällä ja 2011 Aloitin Allen Carr's Easyway seminaarit Suomessa. www.allencarr.fi

Anneli Maaniitty kirjoitti...

Luin kirjaa STUMPPAA TÄHÄN tasan puoleenväliin, kun polttaminen loppui siihen paikkaan. Oivalsin kaiken, mitä kirjailija tarkoitti. Monenlaista lopettamista olen koittanut, lääkkeillä ja joillakin korvaustuotteilla, mikään ei ole toiminut. Lääke oli hirvittävän kallis (Champix) eka erä n.120 euroa.Sillä lääkkeellä kauheat sivuvaikutukset. (6viikkoa hoidin mahakipuani munavellillä. Mahahaavaksi epäilin.) Ihan turhaan maksaa korvaavista tuotteista, koska vierotusoireita ei ole. Ainoastaan tyhjä tunne joissakin tilanteissa, kun nyt juuri muuten olisin polttanut sen tupakan, eli kirjailijan sanoin ruokkinut sen nikotiinihirviön, kunnes se hirviö taas kohta vaatii uutta annostaan.

Anja Nysten kirjoitti...

@Anneli, hieno juttu. En ole itse koskaan tupakoinut, mutta halusin ymmärtää, mikä se juttu on ja miksi lopettaminen on vaikeaa.
Luulin myös ymmärtäväni Carrin viestin.
Olen tosi iloinen puolestasi. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails