Lumottuja puita

Ekoa, puuta ja hiilijalanjälkiä

Poikkesin perjantaina Habitaressa kurkkaamassa ekologiset tuolit sekä kuuntelemassa pätkän päivän EcoDesign-seminaarista. Tuoleissa oli sekä villejä ideoita, kuten PUF-FUPin puuvillanaruun pujotetut korkkipallot. Korkkipallokasassa voisi olla mukava mietiskellä pallomerifiiliksissä. Osassa tuoleja on käytetty kierrätettyjä materiaaleja, kuten makeisteollisuuden viallinen tai vanhenunut karkkipaperi (SNOWJOB), toppatakki (RE-JACKET) tai muovista punottu korituoli (ZULU-MAMA). Puun ylivoimaa on silti vaikea ylittää. Puisia tuoleja oli näyttelyssä selvästi eniten. STOOL-tuolissa, vai pitäisikö sanoa pienessä jakkarassa, on käytty materiaalina selluloosan valmistuksessa syntyvä sivutuote. Helsingin Sanomat esitteli perjantain 11.9.2009 numerossa näyttävästi ekotuoleja ihmetellen, miksi näyttelyssä mukana olleille tuotteille ei ole laskettu hiilijalanjälkeä. Kritiikki meni pieleen, sillä STOOL-tuolille on laskettu suuntaa antava hiilijalanjälki. Kollegani teki laskelmat ja yhteenveto on esillä jakkaran vieressä.

Ekologinen kuluttaminen

Väliotsikko on tietoisesti ristiriitainen. Voiko kuluttaminen olla koskaan ekologista? Paneelikeskustelelussa pohdittiin, miten vastuu muutoksesta ekologisempaan suuntaan jakautuu kuluttajan, kaupan ja suunnittelijan välillä. Paneelin pyrki etsimään ratkaisuja toimia oikein ja lopuksi panelistit saivat esittää asioita, joihin kuluttajien kannattaa kiinnittää huomiota valintoja tehdessään. Koska oltiin Habitaressa, ohjeet koskevat huonekaluja sekä muuta kodin sisustusta, mutta ohjeet lienevät pätevät muuallakin. Panelisteilla oli kolme ohjetta kuluttajalle:

• osta kotimaista
• osta laadukasta, joka kestää
• osta vain sellaista, johon ihastut ja rakastut - sellaista josta todella pidät

Asiantuntijapanelisteilla oli näin yksinkertaiset ohjeet. Asioista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat. Suunnittelijoiden pitää puolestaan huolehtia, että tuotteen vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman pienet. Vastuuttomuudesta oli esimerkkinä muodissa olevat halvat mammuttisohvat, joiden käyttöikä voi olla hyvinkin lyhyt. Paljon raaka-aineita, paljon jätettä.
Ostan huonekaluja harvoin. Viimeisin hankinta oli kotimainen, laadukas ja sellainen josta todella pidin - huokaisin helpotuksesta.

Paneelissa keskustelivat yksikönpäällikkö Henrik Österlund (Motiva), EcoDesign-näyttelyn kuraattori, professori Yrjö Kukkapuro, sisustusarkkitehti Samuli Naamanka (Reseptori Oy), Taina Snellman (Tikau) ja Pauliina Valpas, N2 Laundry.


Lumotut halot

Kotimatkan tein Kampin kautta. Narinkkatorilla oli meneillään Hallinkaisten performanssi Luonnonperintösäätiön ja ikimetsien hyväksi. Paikalla oli myös Pentti Linkola, josta tuli mieleen kouluajat ja Valkeakosken lukiossa pidetty luontopäivä. Linkolaa pyydettiin puhumaan koululle, mutta hän kieltäytyi perustellen, että hänen ajatuksensa ovat liian radikaaleja koululaisille esitettäviksi.
En tiennyt Narinkkatorin performanssista etukäteen, mutta löysin Facebookista tapahtuman kuvauksen:

Hakkuutyömaa
Perjantaina 11. 9. 2009 hilaamme hikisen savotan ohikulkijan silmän alle Hkin keskustan Narinkkatorille. Soitamme kirveitä ja sahoja noin kello 15.00 lähtien, aina siihen asti, kunnes tehtävämme on täysi, suoritettu, kaput, finiitto, Loppuslut. Joku toiveikas puhui kello kahdeksasta ja toivomme toki, että hän tarkoitti saman illan klo kahdeksaa, eikä vaikkapa seuraavan aamun kello kahdeksaa.
Jalona tavoitteenamme on säästää joku onnekas metsäalue säälimättömän monitoimikoneen hyökkäykseltä. Leimaajan lavealta kädeltä. Eli; Ohikulkijoilla on mahdollisuus, polttomerkitsemäämme koivuhalkoa vastaan, omantuntonsa mukaan, antaa lahjoitus Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa lahjoitustuotolla metsää rauhoitettavaksi valitsemastaan kohteesta. Savottaamme osallistuu myös Taiteilija Ilkka Juhani Takalo- Eskola. Tarjoamme paikallaolioille urkumusiikkia.

Hakkutyömaalla kommandopipoiset hemmot sahasivat ja pilkkoivat halkoja. Mustat pipot oli tosin koristeltu kukilla ja muilla iloisilla asioilla. Pilkotut puut saivat polttoleiman muuttuen lumotuksi. Ostin yhden. Lumous on keittiössämme.

Lue myös:

• Tarvitsenko tätä todella?
• Liika on liikaa
• Turhuuksien tavarataivas - Osa 1

• Huonekalujen laatu- ja ympäristökriteerit, Suomen ympäristökeskus, 8.6.2009

Sata kehua

KEHU 46. Kehut niille, jotka jaksavat taistella möhkälesohvien jyräystä vastaan.