Sattui silmiini Blogilistan kuumien puheenaiheiden lista, eli aiheita, joista kirjoitetaan useassa blogissa: Rooma, Lontoo, Vila, Gucci, Louis Vuitton, Seura, Versace, Night Out, Miss Italia ja Prada. Blogilistalla on 26 455 blogia ja suosituimmat aiheet koskevat italialaisia - ei ihan tavalliselle kansalle- tarkoitettuja merkkituotteita. Hämmästyttävää. Puheenaiheiden perusteella lamasta ei tunnu olevan tietoakaan.
Kuva. Galleria Vittorio Emanuele II -kauppakuja Milanossa. Vasemmalla Pradan, oikealla Luis Vuittonin liike.
Luettelosta ajatus kierähti käsilaukkuihin - luomuksiin, joiden hinnat ovat satoja tai jopa tuhansia euroja. En sen kummemmin ala peilaamaan luksuslaukun ostajan sielunmaisemaa. Jokainen tekee rahoillaan, mitä haluaa. On kuitenkin hyvä tietää, millaisesta toiminnasta on kyse. Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu näistä himotuista tuotteista sekä niiden tekemisestä. Kaivoin esiin jutun sekä siihen liittyvän ohjelman, sillä kuinkahan moni luksuslaukkua halajava tietää laukkubisneksen karusta todellisuudesta. Kaikkien laukkuklassikkojen tuotanto ei kestä päivänvaloa. Ohessa pätkä Helsingin Sanomien artikkelista: Kiinalaismies säntää karkuun takaovesta, kun Firenzen poliisi marssii sisään kaupungin laitamilla sijaitsevaan varastoon. Ompelimoksi muutetussa hallissa parikymmentä kiinalaista ompelee Chanelin, Burberryn ja Max Maran käsilaukkuja – loput tehtaan työntekijöistä nukkuvat ja odottavat yövuoron alkamista hallin kattoon rakennetuissa nukkumakopeissa.
Poliisin rutiinitarkastuksessa käy ilmi, että tehtaan 28 kiinalaisesta työntekijästä 18 on laittomasti maassa. He asuvat tehtaassa.
Tuhannen euron käsilaukku valmistuu täällä muutamalla kymmenellä eurolla.
Poliisikierros Firenzen periferian tehdashalleihin jatkuu, ja vain hikipajoissa valmistettavien luksustuotteiden nimet vaihtuvat: Louis Vuitton, Dolce&Gabbana, Prada, Richmond, Ferragamo, Montblanc, Dior ja monta muuta.
Artikkelissa viitataan Sabrina Gianninin vuonna 2007 tekemään Report-ohjelmaan. Ohjelma on italiankielinen ja kestää yli tunnin. En osaa italiaa, mutta silmäilin ohjelman hieman harppoen. Ohjelman sisällön voi lukea englanniksi tästä tekstistä: "Slaves of luxury" - luksuksen orjat.
Luksuslaukkujen valmistus on raakaa bisnestä, jossa käytetään laitonta ja järjestäytymätöntä työvoimaa eikä piitata työntekijöiden työturvallisuudesta, siitä hengitteleelö työntekijä liimoja ja liuottimia. Laittomat työntekijät jopa asuvat tehtaissa. Luksuslaukkuja markkinoidaan designilla ja laadukkalla nahalla. Entä ne muoviset ja kankaiset laukut? Lätkäisemällä parin kympin hikipajalaukuun juuri SE merkki SE firma käärii satojen prosenttien katteet. On jotenkin surkuhupaisaa, että jotkut säästävät ja säästävät menoissaan voidakseen ostaa kalliin laukun rahoittaen tällaista toimintaa. Onhan se styleä kulkea juuri SEn merkin veskan kanssa - vai onko? Onko piraattilaukkujen ja hikipajojen massatuotantolaukkujen välillä lopultakaan kovin suurta eroa? Huijausta näköjään kummatkin.
- Luksusmuoti syntyy laittomissa hikipajoissa Italiassa, Helsingin Sanomat, 23.6.2008
- Mitä merkkilaukku maksaa? Taloussanomat,16.10.2007
- Report, Schiavi del Lusso, Sabrini Giannini, Rai-tv, 2.12.2007
- Slaves of luxury, käännösteksti Report-ohjelmasta
10 kommenttia :
Lisäksi suurin osa luksuslaukuista on helv rumia (LV ihan kärkipäässä).
Äh. Ja ne halpislaukutko valmistetaan sitten eettisemmin? Itse voisin kuvitella ostavani ns. luksuslaukun, mutta vain laadun takia. Kyllä luksuslaukuissa työnjälki on jotain aivan muuta kuin halpiksissa. Ainakin ekologinen puoli ostoksessa olisi hyväksyttävämpi, kun laukku ei hajoaisi heti kättelyssä.
Harmi, että eettiset ja ekologiset veskat on liian usein turhan "hippejä" ulkonäöltään. JOS sellaisen onnistuu tänä päivänä jostain bongaamaan.
Zepa, olen pitkälti samaa mieltä laukkujen ulkonäöstä. Toki joukossa on upeita, mutta mielestäni myös uskomattoman rumia. Mutta nämähän ovat makuasioita, enkä väitä omaa makuani paremmaksi kuin jonkun muun. Omaa silmää miellyttävät kuitenkin yksinkertaisemmat laukut.
Seireeni, halpislaukkuja tuskin valmistetaan yhtään sen eettisemmin. Tässäkin asiassa on olemassa keskitie, ei vain luksuslaukkujen ja halpislaukkujen ääripäitä. Laadusta voin maksaa, mutta en merkistä. Laatua saa halvemmallakin kuin mitä ylihinnoitelluista merkkiluomuksista joutuisi maksamaan.
Totta tämäkin, mutta riippuu tietysti minkä luokittelee vielä merkkilaukuksi. Minusta esim. keskihintaiset Three bags, Adax, Diesel, Coccinelle, Lamarthe jne alkavat olla laadultaan tarpeeksi hyviä. Ovatko nämä sitten sinusta vielä luksuslaukkuja, ovathan nekin (laadustaankin) tunnettuja merkkejä? Vai onko luksuslaukun tunnusmerkki jokin tietty hintaraja? Jokin tietty merkki?
Toivottavasti en vaikuta hyökkäävältä, tämä on mielestäni vain mielenkiintoinen (ja vaikea!) aihe :)
En oikein ymmärrä, mitä laatua saa sillä, että ostaa laittomien kiinalaisten tekemän laukun. Itse asiassa, vaikkei edes huomioitaisi ekologisia ja humanitäärisiä puolia asiassa, kyseessä on minusta todella törkeä kuluttajien huijaus. TODELLA törkeä. Sitä tosiaan odottaa, että maksamalla suolaisen hinnan laukustaan, saa todella laatutavaraa, vaikka osa hinnasta nyt tulisikin siitä merkistä. Ja sitten saakin vain kämäisen kiinalaisorjien väsäämän veskan! Uskomatonta, että ne firmat kehtaavat.
Muitakin vaihtoehtoja on. Esim. Honko on ihan suomalainen laukkumerkki, jonka tuotteet valmistetaan Suomessa eikä sen hinta edes hivo jotain Guccin ja Pradan laukkuja. Ja on aitoa nahkaa. Semmoista meikä mielellään tukee. Varsinkin, kun niiden laukut vieläpä näyttävät hyviltä. <3
Seireeni.
En taida olla oikea ihminen arvioimaan, mikä on luksuslaukku ja mikä ei, sillä luettelemistasi merkeitä tunnistin vain kaksi. :)
Miellän luksuslaukuiksi juuri ne Guccit, Vuittonit, Pradat ym.
Ne jotka ainakin minun mielestäni maksavat niin paljon, että en moisista ole valmis maksamaan sellaisia summia, kuin niistä pyydetään.
Olen itse ostanut laadukkaita keskihintaisia, nahkaisia tuotteita.
Arawn, olen samaa mieltä kanssasi tuosta kuluttajien huijauksesta. Törkykatteet laittomalla työvoimalla ja sitä pidetään luksuksena, tavoiteltavana asiana.
Ostin muutama kuukausi sitten laukun, kotimaisen kohtuuhintaisen, nahkaisen. Kirjoitin asista tässä postauksessa.
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/08/kuluttajakapina.html
Haluaisin huomauttaa, että kyllä laittomasta hikipajastakin _voi_ tulla hyvin tehtyä. On eri asia, että sitä ei tule tukea.
Luksustuotteiden perässä juoksussa näen yhden hyvän puolen. Jos ihminen venyttää penniä saadakseen yhden kalliin asian, hän tulee tuhlanneeksi vähemmän resursseja kuin ostaessaan monta halvempaa.
Noin muuten tämä merkkituoteboomi on käsittämätön. Halvemmalla saisi vaikka teetettyä koko garderoobin, ja olisi ihan aidosti uniikki ja luksuskuteissa. Osta mieluummin pieniä merkkejä tai teetä, jos tosiaan haluat maksaa laadusta.
Luksusmerkit valvovat laatua, vaikka eivät laukkujen tekemisestä välttämättä paljon maksakaan. Epäkuranttia tuskin päästetään markkinoille. Laitonta puuhaa ei tosiaan kannata rahoittaa, vaan mistäpä sitä kuluttaja tietää, mitkä tuotteet on tehty laillisesti ja mitkä laittomasti...
En ole koskaan ymmärtänyt merkkituoteboomia. Teini-ikäisenä revin farkuista merkit irti. Nykyään ei pahemmin tuotemerkit kiinnosta. Mietin ostokseni tapaus kerrallaan.
Anja: En olisi samaa mieltä laadun valvonnasta. Nykyään kuulee aika usein valittelua noiden kalleimpienkin merkkien huonosta laadusta. Kyse ei ole siitä, että ne olisivat kauttaaltaan huonoja vaan että on huonoja eriä, mikä käytännössä tarkoittaa, että laadusta ei voi enää olla varma. On arpapeliä, onko kalliin merkin tuote laadukas vai ei.
Itse ihmettelin taannoin hyvin kallista paitaa, jonka etumuksessa oli smokkimaisesti päällekkäin useampi kerros valkoista ohutta kangasta - ja kankaiden reunat olivat rispaantuneet JO kaupassa! Kyseessä siis Malene Birgerin paita, ei edes mikään superkallis merkki sinänsä. Olin järkyttynyt siitä, että joku voisi oikeasti maksaa moisesta paidasta täyden hinnan, vaikka s´siitä näki kertaheitolla, että laatua se ei ole nähnytkään.
Kiitos tiedosta Arawn. En tosiaan tiedä ns. luksusmerkkien laadusta, sillä en niitä pahemmin katsele. Mutta jos laatu heittelee, sitä suuremmalla syyllä kuluttajan on syytä miettiä, mistä on valmis maksamaan.
Lähetä kommentti