Luulot pois kemikaaleista!

Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes lanseerasi 14.3.2019 kampanjan "Luulot pois kemikaaleista!" Vuoden mittaisen viestintäkampanjan tavoitteena on kannustaa kuluttajia kemikaalituotteiden vastuulliseen käyttöön. Kampanjan alkajaisiksi Tukes selvitti Taloustutkimuksen kautta kuluttajien näkemyksiä ja tietämystä aiheesta. Vastaajia oli noin 1000.

Aihepiiri on laaja ja hankala. Kuluttajilla on puuttelliset tiedot, missä kaikkialla kemikaaleja on. Kosmetiikka ja pesuaineet tunnistetaan, mutta esineitä, kuten huonekaluja, tekstiileja tai elektroniikkaa ei mielletä kemikaalien lähteiksi. Oma lukunsa on sitten terminologia. Vastaajista suurin osa, 88 % ei tiennyt, mitä tarkoittaa biosidi. (Biosidi on aine, jolla torjutaan tai tuhotaan vahingollisia eliöitä, kuten mikrobeja, tuhoeläimiä, tuhosieniä ja rikkakasveja.)
Tietoa erilaisista aineista kuluttajat hakevat paitsi tuotepakkauksista, netistä, Tukesin nettisivuilta, tutuilta ja myyjäliikkeestä. Kampanjalle on tarvetta, sillä netin kautta voi tilata mitä vain mistä päin maailmaa vain.  

Tukesin Mirva Kipinoinen ja Tiina Putkonen kanssa

Esitin lanseeraustilaisuudessa kommenttipuheenvuoron. Kehotin ammatilaisia päästämään irti ammattisanastosta ja vähintäänkin selittämään hankalat termit. Sanan kemikaali tilalla voi hyvin usein käyttää sanaa aine. Käytämme tiskiaineita, puhdistusaineita, meikinpoistoaineita. Huonekaluissa voi olla haitallisia aineita. Mitä tarkoittaa SVHC-aine, suomeksi "erityistä huolta aiheuttava aine". Huolissaanhan tässä ollaan muutenkin. Toisaalta voimme varsin huoletta ostaa tuotteita, joissa on vakavasti otettavat varoitusmerkit kyljessä. Näytin ruokakaupan kassojen luona ottamani kuvan tuulilasinpesunesteestä. Tällaiset metanolia sisältävät tuotteet poistuvat kokonaan kuluttajamyynnistä toukokuussa 2019. Kaiken lisäksi jo nyt myynnissä olevat tuotteet olisi pitänyt olla kaupassa lukkojen takana. Yleisöltä tuli kommentti ammatilais- ja kuluttajatuotteiden käytöstä. Joskus ero on pakkauskoossa, mutta joskus myös koostumuksessa. Kerroin ostaneeni ammattilaiskäyttöön tarkoitettua ruosteenestomaalia. Siinä oli toinen säännösten rikkomus. Liikkeen olisi pitänyt tiedustella, mihin ammattikäyttöön aine on menossa ja jos selitystä ei ole, kieltäytyä myymästä, vaan eipä kysytty mitään. 

Median pyysin osallistumaan tiedotustalkoisiin siten, että erotettaisin olennaiset asiat ja että etenkään ei keksittäisi olemattomia kohu-uutisia.

Luulot pois kemikaaleista! - kampanja on avattu. Nyt kuulolle ja opiksi. Itse opin pari asiaa jo lanseeraustapahtumasta.  


P.s. Koska on vierähtänyt tovi edellisestä blogikirjoituksesta, minulta on tiedusteltu, onko blogi enää hengissä. Kyllä se on. Elämässäni on ollut paljon muuta, joten blogi on valitettavasti jäänyt vähemmälle. Mutta nyt jatkuu. Kerro kommenttikentässä, mihin aiheisiin toivoisit minun pureutuvan. 
 

Voiko se olla totta?

Olin aluksi hieman skeptinen, kun Tiina Raevaara pyysi minua kirjoittaamaan luvun kemikaalikeskustelusta Skepsiksen kirjaan. En ole kyseisen järjestön jäsen, mutta suhtaudun kriittisesti asioihin ja mielelläni käytän mahdollisuuden kertoa nettikeskustelujen ja median esittämistä kummallisuuksista.

Kirjan nimi on osuvasti: "Voiko se olla totta?" Kirjan takakannen tekstissä kitetytetään sisältö näin:

"Tiedon valtaväylällä on synkkiä sivupolkuja. Internetin piti tuoda maailman kaikki tieto kaikkien ulottuville, muta verkossa jylläävät pseudotiede, salaliittoteoriat ja suoranainen humpuuki. Ihmisten eristäytyminen samanmielisten some-kupliin takaa, ettei korjaava tieto koskaan eksykään silmien eteen. Miten luotettavan tiedon voi löytää kokemusasiantuntijoiden ja tunteisiin vetoavan populismin joukosta?
Tässä kirjassa eturivin skeptikot tarjoavat tieteen näkökulmia meille tarjottavaan informaatiovirtaan sekä neuvoja, kuinka siihen kannattaa suhtautua. Verkkomaailman ottaessa yhä suurempaa otetta elämästämme tietoa ja tiedoksi naamioitua huuhaata on tarjolla aina vain enemmän. Skeptisyys ja kriittinen suhde annettuun tietoon on tärkeämpää kuin koskaan."

Kirjassa käsitellään muun muassa enkeliterapioita, terveydenhoitoon markkinoitavia humpuukituotteita , enneunia ja ihmisten halua uskoa yliluonnolliseen. Omassa osuudessani kerron kokemusasiantuntijoista, median yliampuvista ja harhaanjohtavista tiedeuutisista sekä siitä, luotettavaakin tietoa voidaan käyttää väärin. Tästä esimerkkinä on Kemikaalivirasto ECHAn kemikaalitietokanta, joka on ammattilaisellekin vaikea käyttää, saati maallikolle, jolla ei ole osaamista arvioida, mitä kemikaaleista annettu tieto tarkoittaa käytännössä.

Kävimme kirjan toimittaneen Tiina Raevaaran kanssa Radio Rockin Harri Moision ja Kim Sainion haastateltavana. Keskustelut voi kuunnella alla olevan linkin takaa:

• Skepsis täyttää 30 vuotta – tiede on valitettavasti alakynnessä!

Sunnuntaina 8.10.2017 kello 16.20 aiheesta keskustelevat Turun kirjamessuilla (Kuisti, B-halli) Tiina Raevaara, Vesa Linja-Aho ja Anja Nysten, haastattelijan kustantamo Ursan Tuukka Perhoniemi. Tervetuloa!

Ps. Olen saanut kirjoituspalkkion tekstistäni kertakorvauksena. Kirjan myynti ei vaikuta jo saamaani korvaukseen millään tavalla. 

Jokapäiväinen leipämme - Ekosäätiön luentosarja 2016

Tiedoksenne oheinen mielenkiintoinen luentosarja, järjestäjänä Ekosäätiö, jonka valtuuskuntaan kuulun nykyisin. Pidän sarjassa lokakuun 18 päivänä,  yllätys, yllätys ruokaan ja kemikaaleihin liittyvän esityksen. Toisena esiintyjänä tuolloin on Mirja Salkinoja-Salonen, joka kertoo ruoan mikrobeista. Mutta koko luentosarja on mielenkiintoinen pohdita ruokaan, ruoantuotantoon ja siihen liittyviin kestävän kehityksen teemoihin. Itse odotan mielenkiinnolla Johanna Mäkelän ja Janne Huovilan esitystä marraskuussa. Mutta laitan kyllä muutkin tiistait kalenteriin.

Jokapäiväinen leipämme

Ilmastonmuutos uhkaa monella tavalla miljardien ihmisten päivittäistä ruuantuotantoa. Luentosarja käsittelee globaalien muutosten aiheuttamaa uhkaa, mutta myös nyhtökauran ja biohiilen tapaisia innovaatioita, joiden avulla ihmiskunta voi säästää resursseja ja toisaalta käyttää resursseja aikaisempaa ympäristöystävällisemmin. Keskustelemme myös jokapäiväisen leipämme kulttuurisista, sosiaalisista ja hengellisistä ulottuvuuksista.

Luentosarjan toteuttavat Ekosäätiö, ajatushautomo Demos Helsinki, Kriittinen Korkeakoulu ja Suomen ympäristöopisto Sykli. Keskustelutilaisuudet järjestetään tiistaisin kello 18.00–19.45 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, salissa 10 (Fabianinkatu 23, 3. krs, käynti Fabianinkadun puolelta).

Tervetuloa!
Avaa tästä tulostettava esite luentosarjasta (pdf)
 

Tiistai 4.10.2016

Kumppanuusviljely − urban co-operative farming

Suomi on aina ollut pientilavaltainen maa, mutta EU:hun liittymisen jälkeen monimuotoisilla, luonnonmukaisilla pientiloilla on ollut vaikea pärjätä. Kumppanuusmaatalous tarjoaa yhden mahdollisuuden monimuotoisille pientiloille kannattaa ja toimia. Kaupunkilaisten Oman pelto toimii esimerkkinä kumppanuusmaataloustilasta. Käymme läpi myös kumppanuus-maataloustilan kasvatuksellisia ja kulttuurillisia merkityksiä, malliesimerkkinä kaupunkilaisten oma pelto. Miten jäsenyys muuttaa kotitalouksien ruokailutottumuksia?
Puheenjohtaja: YTT Sauli Rouhinen, Ekosäätiö, ruokaosuuskunnan jäsen
Luennoitsijat:
Heidi Hovi, puutarhatalouden hortonomi (AMK), ruokaosuuskunnan personal farmer:
Kumppanuusmaatalouspellon ekologinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä mahdolliset taloudelliset vaikutukset
Olli Repo, ruokaosuuskunnan hallituksen varapuheenjohtaja ja yksi perustajäsenistä:
Joukkoistaminen ja ruokaketjun lyhentäminen: Kuinka kuluttajat otetaan mukaan ruuantuotantoon?
Jarmo Åke, ruokakulttuuriviestinnän maisteri, lehtori, Ravintolakoulu Perho:
Kestävää gastronomiaa: ruokaa pellolta pöytään ja palveluosaaminen - kokin, tarjoilijan ja maanviljelijän yhteistyön merkitys
 
Tiistai 11.10.2016

Yhden maapallon ruoka

Tämän luentokerran tarkoitus on katsoa globaalilta ja Suomen kannalta, miten ruokaa pystytään tuottamaan niin, että sitä riittää kaikille eikä tuotanto ylikuormita ekosysteemejä. Millainen on kestävä ruokavalio? Missä kohti tulevat luonnonvarojen kestävyys ja planetaariset rajat vastaan? Miten työn alla oleva ruokapoliittinen selonteko asemoi Suomen ruuan tuotantoa, jalostusta, jakelua ja kulutusta?
Puheenjohtaja: MMT Kaisa Karttunen, Ekosäätiö
Luennoitsijat:
Agroekologian professori Juha Helenius, Helsingin Yliopisto:
Tulevatko Maan rajat vastaan - vai ovatko jo tulleet?
Neuvotteleva virkamies Anna-Leena Miettinen, Maa- ja metsätalousministeriö:
Ruokapoliittinen selonteko - Ruoka 2030
 
Tiistai 18.10.2016

Mikrobit ja kemikaalit ruoassamme

Mikrobeista voi olla haittaa, mutta ne ovat myös hyödyllisiä - itse asiassa välttämättömiä - ihmisen elimistön hyvinvoinnille. Mikrobikauhuiset ja "antimikrobisista" tuotteista innostuneet suomalaiset sairastuvat siitä, että tuhoavat oman elimistönsä "terveyspoliisit". Vieraat aineet ruoassa ovat aineita, jotka eivät ole elintarvikkeen valmistus- tai lisäaineita, esimerkiksi pakkauksista irtoavat aineet, torjunta-ainejäämät ja ympäristömyrkyt. Lisäaineet puolestaan ovat ruoassa tarkoituksella. Sekä lisäaineet että vierasaineet herättävät kuluttajissa huolta.
Puheenjohtaja: suurlähettiläs emeritus Mikko Pyhälä, Ekosäätiö
Luennoitsijat:
Prof. emerita Mirja Salkinoja-Salonen, Helsingin yliopisto:
Haitalliset, hyödylliset ja välttämättömät mikrobit
DI Anja Nysten, Ekosäätiö:
Vieraita aineita lautasella
 
Tiistai 25.10.2016

Tuottajan arki − agroekologiastako uusi tulevaisuus

Millaista on tuottaa jokapäiväinen, kotimainen leipämme? Viljelijät ovat ennennäkemättömän ahtaalla niin meillä kuin muuallakin. Mistä ruoan tuottajalle se lisäarvo, joka pitää pellot viljeltynä ja lähiruoan kaupan hyllyllä? Onko yhteistyölle rakentuva kiertotalous, agroekologia, ratkaisu? Hyvinkääläinen luomuviljelijä Markus Eerola on yksi edelläkävijöistä ja suunnannäyttäjistä Suomessa.    
Puheenjohtaja: Jukka Noponen, Ekosäätiö
Puheenvuoro: Markus Eerola, luomuviljelijä, Knehtilän tila: Ratkaisuksi omavaraisuuteen perustuva luomutuotanto
Kommenttipuheenvuoro: Jussi Nikula, ohjelmapäällikkö, WWF
 
Tiistai 1.11.2016

Kuka päättää siitä, mitä syömme?

Sitä mitä syömme ruoaksemme, säätelevät monet asiat. Ruoan turvallisuus, terveellisyys, tuotanto, saatavuus ja hinnat ovat vaikuttavia tekijöitä. Ympäristövaikutusten merkitys on viime vuosikymmeninä saanut lisää painoarvoa muiden tekijöiden rinnalla. Päätämmekö itse siitä, mitä syömme, vai tekevätkö muut sen puolestamme?
Puheenjohtaja: LKT Harri Vertio, Syöpäjärjestöjen pääsihteeri emeritus
Luennoitsijat:
Terveysjohtaja, dosentti Marjaana Lahti-Koski, Suomen Sydänliitto:
Terveellinen ruokaympäristö - miten sitä ohjataan?
Professori Sirpa Kurppa, Luonnonvarakeskus:
Lähiruoan ympäristövaikutukset
 
Tiistai 8.11.2016

Ruoka ja liiketoiminta

Ruokailutottumukset muuttuvat, kuka hyötyy ja kuka häviää? Millä tavoin ruokailutottumukset ovat muuttumassa Suomessa ja globaalisti? Miten teollisuus pyrkii vastaamaan muuttuviin ruokailutottumuksiin?
Puheenjohtaja: tutkimusprofessori Olli Salmi, Ekosäätiö
Luennoitsijat:
Dosentti Markus Vinnari, Tampereen yliopisto
Professori Kaisa Poutanen, VTT
 
Tiistai 15.11.2016

Kouluruoka kunniaan

Suomalainen kouluruoka on etuoikeus, josta meidän on syytä olla ylpeitä. Kaikkien saatavilla oleva, ravitseva, terveellinen ateria on ollut keskeisellä sijalla hyvinvointivaltiota rakennettaessa. Suomalaiset ovat oppineet syömään salaattia koulu- ja työpaikkaruokailun avulla.
Ruoan kestävyysnäkökulmat ovat tulleet vahvemmin mukaan uusiin ravitsemussuosituksiin. Ne esimerkiksi kehottavat vähentämään merkittävästi punaisen lihan käyttöä. Mikä rooli koulu- ja työpaikkaruokailulla voi olla kestävän ruokailun edistäjinä? Minkälaisia toimia se voi tarkoittaa käytännössä? Mitä voimme oppia jo tehdyistä kokeiluista? Mitä muut maat voivat oppia Suomelta?
Puheenjohtaja: opetusneuvos Marjaana Manninen, Opetushallitus
Luennoitsija:
Erikoistutkija Minna Kaljonen, Suomen ympäristökeskus
Terveellistä ja kestävää kouluruokaa: millä eväin?
Käytännön esimerkkejä, alustajat vahvistetaan myöhemmin
 
Tiistai 22.11.2016

Minä, me ja muut: ruoka ja identiteetti

Ruoka ei ole vain ravintoa vaan tärkeää myös identiteetin rakentamisen kannalta. Ruoka ei ole vain oman ruumiin ravitsemista, vaan se on jaettua, se halutaan jakaa ja sillä vaikutetaan. Keskustelemme mitä tämä tarkoittaa kestävien ruokailutottumusten kannalta. Miltä uudet ruoka-identiteetit näyttävät? Miten ruokailutottumukset muuttuvat? Mikä sija kestävyyspohdinnoilla tässä on tai voisi olla? Pohdimme myös tieteellisen ja kokemuksellisen tiedon merkitystä ruokakeskustelussa.  
Puheenjohtaja: kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä, Marttaliitto
Luennoitsijat:
Professori Johanna Mäkelä, Helsingin yliopisto:
Ruoka yksilön ja kansakunnan identiteetin rakentajana
Elintarviketieteen tohtori Janne Huovila, Helsingin yliopisto:
Tieteellinen ja kokemuksellinen tieto ”ravitsemussodissa”
 
Tiistai 29.11.2016

Jokapäiväinen leipämme: ekoteologinen näkökulma

Kymmenet tuhannet ihmiset maassamme joutuvat turvautumaan ruoka-apuun viikoittain. Samaan aikaan heitämme pois syömäkelpoista ruokaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Kuinka ruoka-apu ja ruokahävikki kohtaavat, pitääkö niiden kohdata, mitä hyötyä ja haittoja tästä on? Kuinka sovittaa yhteen ekologia, sosiaalipolitiikka, ihmisten kohtaaminen ja auttaminen ja kuinka helpottaa myös muuta kuin nälkää?
Ravinnon riittävyys on noussut esille myös kirkkojen kannanotoissa. Ruokajonot ja ruoan jakelu on monilla paikkakunnilla kirkkojen diakoniatyön tai uskonnollisten yhteisöjen varassa ja organisoimaa. Tämä on paikallinen näkökulma. Globaali visio on se, että yhtäällä ruokaa tuhlataan ja heitetään pois, kun toisaalla nähdään nälkää tai ravintoa ei ole riittävästi. Paavi Franciscus nosti asian esille ennen Pariisin ilmastokokousta.
Puheenjohtaja: suurlähettiläs emeritus Kari Karanko, Ekosäätiön valtuuskunnan puheenjohtaja
Luennoitsijat:
Kirkkohallituksen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija, apulaisjohtaja Ilkka Sipiläinen:
Jokapäiväinen leipämme: miten kirkoissa nähdään jokapäiväisen ruuan merkitys, köyhyys ja ympäristön sekä ilmaston ongelmat
Köyhyystutkija Maria Ohisalo:
Ruokahävikki ja ruokaköyhyys – kaksoisongelma ja ratkaisut
 
Tiistai 13.12.2016

Agenda 2030

Päätöstilaisuudessa nostetaan esille Agenda 2030:n 17 teemasta "jokapäiväisen leipämme" kannalta keskeisimmät teemat. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen antaneet yritykset kertovat toiminnastaan. Puheenjohtajana toimii Demos Helsingin toiminnanjohtaja Tuuli Kaskinen ja kommenttipuheenvuoro kuullaan presidentti Tarja Haloselta. 
 

Ekosäätiö perustettiin vuonna 1991 jatkamaan ja edelleen kehittämän VTT, pääjohtaja Pekka Kuusen jälkeensä jättämää yhteiskunta-politiikan ja ekologisen ajattelun perintöä. Ekosäätiö kutsuu vuotuisessa luentosarjassaan eri intressipiirien edustajia etsimään ja kehittelemään yhteisiä linjoja vastakkaisiin suuntiin vaikuttavien jännitteiden kentissä. Luentoilloissa kulloistakin teemaa käsitellään paikallisesta ja globaalista näkökulmasta. Puheenjohtajina toimivat Ekosäätiön hallituksen, valtuuskunnan ja Eko-senaatin jäsenet sekä yhteistyökumppanit.

Vau mikä ope!

Kun esillä on valinnaisuuden lisääminen kouluissa, on ajankohtaista tuoda esiin opettajat. Marianne Juntunen opettaa kemiaa siten, että oppilaat joutuvat pohtimaan asioita perusteellisesti, eikä aina tietoa ole opettajallakaan. Sitä pitää tehtävissä etsiä. Konkreettiset esimerkit avaavat paremmin, mitä on arjen kemia, kiertotalous ja kestävä kehitys.

Kuka olet ja mitä teet? 

Marianne Juntunen, kemian ope, kansalaisaktiivi Pyhätunturista. 

Olet väitellyt filosofian tohtoriksi aiheesta "Holistic and Inquiry-Based Education for Sustainable Development in Chemistry". Mitä se tarkoittaa? 

Väittelin viime kesänä siitä, millaista on kestävä kehitys kemian opetuksessa. Lyhyesti sanottu se on oppilaiden omia tutkimuksia ja holistista, poikkitieteellistä näkökulmaa opetukseen. 

Olin kuuntelemassa väitöstilaisuuttasi. Ensimmäinen kerta, kun sellaisessa tilaisuudessa tuli tippa silmään. Sanoit niin hienosti lapsista ja miten heistä tulee vanhempiensa opettajia näissä asioissa. Mitä tarkoitit tällä? 

Lapsissa ja nuorissa on kliseisesti kaikki mahdollisuudet, tulevaisuus. He eivät ole kyynisiä, vaan heitä kiinnostaa hyvä tulevaisuus. Oppiessaan uutta he myös vaikuttavat vanhempiinsa. Kuinka moni vanhempi edes tuntee esimerkiksi valtamerien happamoitumisilmiötä tai ilmastonmuutoksen laajoja ulottuvuuksia?

Olet erilainen ope, mutta miten? 

Olen erilainen ope eniten ehkä siksi, että olen aktivisti maaseudulla pienellä paikkakunnalla. Kaikissa opettajissa on omat vahvat puolensa. Minä pyrin innostamaan oppimaan antamalla nuorille vastuuta ja uskomalla heihin. Perustelen heille usein, miksi joku asia on arjessa tärkeä tietää. Vastaavasti jostain toisesta aiheesta saatan sanoa, että tämä on nippelitietoa syvemmin kiinnostuneille tai vaan aivoja kehittämään... Näytän opettajana ja aikuisena aidosti tunteeni. Haluan tosiaan olla esimerkki. Eettisten valintojen pohtiminen on arkista hauskaa ja kehittävää. Heikompien puolustaminen antaa paljon iloa. Oppilaat taas opettavat minulle läsnäoloa ja peiliin katsomista. Palaute on välitöntä.

Elät niin kuin opetat. Mitkä ovat periaatteesi kuluttamisen ja kestävän kehityksen suhteen? 

Yritän elää kuin opetan, mutta teen myös kompromisseja. Tehotuotettua lihaa en ole syönyt 20 vuoteen, mutta muuten tilanne elää. Mittakaavallisesti on tärkeä pyrkiä isossa kuvassa vähentämään kaikkea kulutusta ja eläinten käyttöä, mutta ihan aina en täydellisyyteen pysty. Olen semmoinen 90% vegaani, joka ei ole 2 vuoteen lentänyt. 

Milloin ja mitä olet viimeksi ostanut aivan uutena? 

Pyrin ostamaan kaiken mahdollisen käytettynä, mutta tällä viikolla ostin Suomessa tehdyn, suomalaisen muotoilijan Eko-Tex-merkityn Mukava-hupparitakin. Se on luomupuuvillaa, jonka voi pestä 60 asteessa. Jos uusi vaate ei kestä yli 10 vuotta, olen pettynyt.


Lapissa vaatteet eivät ole tärkeitä. Se on mukavaa. Ihminen itsessään on tärkeä ja tuttu. Kukaan ei koreile, mutta joskus toivoisin hiukan enemmän semmoista pirteää positiivisuutta kylällemme. Tunnelma on viehättävän Kaurismäkeläinen. 😉
 

Asut Lapissa. Missä tarkalleen ottaen ja miksi päätit muuttaa sinne? 

Muutin Pyhätunturiin miehen perässä. Olen asunut täällä nyt 5 vuotta. Tänne ollaan juurruttu. 

 Miten elämäntyyli lapissa eroaa verrattuna pääkaupunkiseutuun? 

Vuodenajat ja luonto ovat upeita. En tarvitse kelloa tai kalenteria juurikaan. Enkä materiaa. Olen ihmisenä rauhoittunut valtavasti, koska on aikaa ajatella ja olla paljon yksin eläinten kanssa luonnossa. Minulla on eläkkeellä oleva suomenhevonen. Sen kanssa retkeily on parasta. Jokainen vuodenaika sykähdyttää.
Taas on monia työpaikkoja Pelkosenniemellä auki. Tänne mahtuu ja sinut huomataan. Pyhätunturissa on virkeä nuorten perheiden ja luontoliikkujien yhteisö. Super kivaa porukkaa!

Kirjoitat omaa blogia, kerrotko siitä 

Kirjoitan blogia tutkiihutkiitunturissa. Se on aktivisti-luonnontieteilijän blogi. Juttuja laidasta laitaan kai. Kurkkaa 😊.
 
 Mitä blogeja seuraat ja suosittelet muillekin?

Oman blogin lisäksi luen  Chohochiliä,  Muukalainenkotona, Kemikaalikimaraa ja muutamia eläinkouluttajien blogeja.

Mariannen väitöskirjasta on populaariversio kaikenikäisten oppilaiden kemianopettajille:

• Kestävä kehitys kemian opetuksessa - pedagogiikkaa ja oppilaiden omia tutkimuksia

Med lite pussar - en kortfilm om kemikalier i barns vardag

Ohessa ruotsalainen noin viiden minuutin video "Med lite pussar - en kortfilm om kemikalier i barns vardag". Kannattaa katsoa, vaikka ruotsin kieli ei sujuvaa olisikaan. Filmin aiheena on pienet lapset ja lastentarvikkeiden ja elinympäristön haitalliset kemikaalit. Varsinaista asiatietoa on niukasti, mutta filmin tarkoitus lienee korostaa asian tärkeyttä.

Pahoittelut, että blogissa on ollut hiljaista jonkin aikaa. Bloggajakin pitää joskus lomaa ja työt ovat vieneet matkoille. Mutta homma jatkuu ja kirjoituksia on tulossa. :)

Ruotsalaiset tutkivat lisääntymisterveyttä

Helsingin Sanomissa oli kirjoitus Pauliina Damdimopoulousta, joka alkaa tutkia kemikaalien vaikutusta naisten lisääntymisterveyteen Swetox:ssa, uudessa ruotsalaisessa toksikologisten tieteiden tutkimuskeskuksessa. Swetoxin takana ovat kaikki maan 11 yliopistoa, joissa on toksikologian alan tutkimusta.

Kemikaalien vaikutuksesta miehen lisääntymiseterveyteen on jonkin verran tietoa. Eräät hormonihäiriköt lisäävät riskiä piilokiveksisyyteen, virtsaputken sulkeutumishäiriöön, kivessyöpään sekä heikentävät siemennesteen laatua.

Damdimopoulou aikoo tutkia hormonaalisten haitta-aineiden vaikutusta naisen lisääntymisterveyteen. Hän astuu neitseelliseen maastoon, sillä aiheesta ei juuri ole aiempia tutkimuksia.
Hän on kiinnostunut munasoluista: ”Nainen on päivittäin tekemisissä kymmenien, jopa satojen hormonaalisten haitta-aineiden kanssa. Selvitän, vaikuttavatko ne munasolujen elinvoimaan, kypsymiseen, kykyyn hedelmöittyä ja muodostaa alkio.”
”Kaikki munasolut ovat valmiina tyttövauvan syntyessä. Ne saattavat siis altistua ympäristön kemikaaleille vuosikymmenien ajan ennen kuin nainen päättää hankkia lapsia.”

Tutkimus on olennaisten asioiden äärellä. Se liittyy lisääntymiseemme, lastemme terveyteen ja jokapäiväiseen arkeemme.

Tarkoitus on keskittyä muun muassa näihin kemikaaleihin: muovin lisäaineet ftalaatit ja bisfenolit, pinta-aktiiviset aineet, kuten perfluoratut alkyyliyhdisteet, polybromatut palonsuoja-aineet, osa torjunta-aineista, kadmium ja lyijy.

Damdimopouloun listan aineet on sellaisia, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Monet kohut on saatu aikaan huomattavasti harmittomammista aineista. Kemikaalikimarassa - niin kirjoissa kuin täällä blogissa - on näitä aineita käsitelty jo aiemmin. Kannattaa käyttää tunnistelistaa sekä hakusanakenttää apuna. Raskasmetalleista ajattelin kirjottaa tekstin keku-sarjaan - eli kemikaalikurssiin. 

Tunnen harvoin kateutta, mutta tätä Helsingin Sanomien juttua lukiessa tuli sellainen vihlaisu, että miksi meillä ei ole näin. Ruotsalaiset laittavat pystyyn uuden tutkimuslaitoksen. Kyse on toki rahasta mutta ei pelkästään siitä. Meillä Suomessa tutkimuksen ja  koulutuksen yleinen arvostus on laskenut valtiojohtoa myöden. Se on surullista ja hyvin lyhytnäköistä. 
Pitäsiköhän ruveta vadelmavenepakolaiseksi?

Lue myös

• Uuden auton tuoksu ja kemikaalit
• Juntupiimästä teiniksi
• Myrkkyhyökkäys
• Myrkyllistä käyttötavaraa

Tervetuloa uudet lukijat!

Kemikaalikimara -blogi on saanut aika tavalla uusia lukijoita. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan sekä tätä että Facebook- ja Twitter-kanavaa! Uusille lukijoille pieni esittely lienee paikallaan.

Olen koulutukseltani kemiantekniikan DI. Viimeiset viisi ja puoli vuotta olen työskennellyt Pohjoismaiden omistamassa ympäristörahoituslaitoksessa. Toiminta on kansainvälistä ja projektit ulkomailla. Kaikissa projeteissamme on oltava ympäristöhyötyä. Tehtäviini kuuluu näiden hyötyjen arviointi koski se sitten päästöjen vähentämistä, energiansäästöä, uusiutuvaa energiaa tai vaikkapa haitallisia aineita. Työni vie minut myös välillä kuuntelijaksi välillä puhujaksi seminaareihin, joiden aiheena ovat esimerkiksi ravinnepäästöt vesitöihin, ilmastoasiat, pestisidit, tekstiilijätteiden kierrätys tai kuten ensi viikolla Itämeren roskaantuminen. Voitte arvata, miten motivoitunut olen työstäni.

Kemikaaleista aloin kirjoittaa vuonna 2007 ja tämän blogin perustin vuonna 2009 sen jälkeen kun Kemikaalikimara-kirja oli valmistunut. Tuntui siltä, että kirjoittamista ei voi lopettaa siihen. Blogia kirjoitan yksityishenkilönä harrastuksenani saamatta korvausta keneltäkään. En ota blogiin mainoksia enkä tee tuote-esittelyjä, koska haluan pitää tämän neutraalina. Olen suunnattoman iloinen siitä, että työni ja harrastukseni tukevat toisiaan. Kirjoittamiselle minulla on pari mottoa:

Asiaa ilman hypeä ja hysteriaa  

Kemikaalikimaran aihepiiri on todella laaja. Kattaahan se käytännössä koko arkemme mukaan lukien ihmiskunnan aiheuttamat ongelmat ympäristölle. Painiskelen päivätyöni parissa jälkimmäisen kanssa, ja painotan blogikirjoittamisessa kuluttajanäkökulmaa. Tästä työstä sain vuoden Kuluttajaliitolta vuoden 2015 kuluttajatekopalkinnon.
Vuosien mittaan kirjoittamiseen on tullut yhä enemmän mukaan mediakriittisyys. Klikkiotsikkouutisoinnin - sen hypetyksen ja hysterian - viikottaisten kohujen keskellä kuluttajan on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia.

Vain olennainen on tärkeää

Me kaikki altistumme arjen aineille. On tärkeää tunnistaa olennaiset lähteet, jotta pystyy minimoimaan kemikaalikuormaansa. Pyrin myös suhteuttamaan erilaisia riskejä toisiinsa. Mitä enemmän kuluttajat tietävät asioista sen suurempi paine yrityksillä on karsia haitallisia aineita pois tuotteista. Tämä blogi ja kirjoittaminen on minulle myös eräänlainen yhden naisen testi - mihin kaikkeen voi vaikuttaa. Olen esimerkiksi kirjoittanut hiusväreistä monta kirjoitusta sekä teimme ilmoituksen viranomaisille harhaanjohtavasta mainonnasta. Halusin testata myös viranomaisia, puuttuvatko he siihen vai ei - ja puuttuivathan he.

Vuosien mittaan kirjoittaminen on alkanut tuntua aina vain motivoivammalta. Kiitos siitä kuuluu teille lukijoille. Positiivinen palaute kannustaa. Yksi parhaista kannustimista on saamani Suomen tiedetoimittajain liiton vuoden 2016 tiedeviestintäpalkinto. Olen kiitollinen myös rakentavasta palautteesta, sillä se ajaa korjaamaan mahdolliset epätarkkuudet ja yrittämään vielä enemmän.

Jos sinulle tulee mieleen kysymyksiä, niin laita postia joko Kemikaalikimaran sähköpostiosoitteeseen tai FB:n kautta. Postia tulee jonkin verran, mutta pyrin mahdollisuuksien mukaan vastaamaan. Blogin ulkoasu muuten muuttuu lähiaikoina, mutta en vielä itsekään tiedä miten. :)

Kuva ei liity tekstiin mitenkään. Se on otettu noin viikko sitten talvisessa Utössa, jossa vietin rentouttavan viikonlopun.

Keku - Mikä on kemikaali?

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni ajatusta kemikaalikurssista tänne blogiini. Idea kumpusi havainnoista, että termejä käytetään virheellisesti ja että vallalla on paikkansapitämättömiä käsityksiä. Mitkä aineet ovat (oikeasti) myrkkyjä? Miten aineet nimetään? Ovatko kaikki luonnonaineet terveellisiä? Ovatko kaikki muovit haitallisia? Mitä ovat POP-yhdisteet, silikonit ja PFC-aineet? Ja monta muuta juttua.  Vaikuta sisältöön ja laita kommenttikenttään, mistä asioista kaipaat napakkaa tietopläjäystä, kiitos.
Koska tämä on kemikaalikurssin ihka ensimmäinen kirjoitus, on vastattava kysymykseen:

Mikä on kemikaali?

Raskasmetallit, torjunta-aineet, dioksiinit, muovien raaka-aineet, lianhylkimiseen tarkoitetut perfluoratut aineet ovat kemikaaleja - mutta yhtä lailla ovat puolukan sisältämä bentsoehappo tai   papujen lektiini. Shea- eli karitevoi on seos erilaisia rasvoja, samoin jojoba- tai kuvassa näkyvä kookosöljy.

Kuva: Flickr, Mattle Hagedorn, Creative Commons-lisenssi

Lainsäätäjä käyttää kemikaali-sanaa säästeliäästi. EU:n kemikaaliasetus REACH tarkoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals). Varsinaisessa asetustekstissä puolestaan puhutaan aineista (substances),

"Asetuksessa tarkoitetaan:
'aineella' alkuainetta ja sen yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai millä  tahansa valmistusmenetelmällä tuotettuina, mukaan luettuna aineen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja valmistusprosessista johtuvat epäpuhtaudet mutta lukuun ottamatta liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta sen koostumusta."

REACHin myötä kumotussa Suomen kemikaalilaissa sanottiin aikanaan näin:

"Tässä laissa kemikaalilla tarkoitetaan alkuaineita ja niiden kemiallisia yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai teollisesti tuotettuina (aineet) sekä kahden tai useamman aineen seoksia (valmisteet)."

Kemikaali voi siis olla luonnonaine tai keinotekoisesti tuotettu. Kaikki ympärillämme: hengittämämme ilma, syömämme elintarvikkeet, esineet, kulutustavarat, kosmetiikka, kasvit, eläimet - me itse - koostumme kemiallisista aineista. Kemikaalittomuus on mahdotonta.

Kuluttajat peräänkuuluttavat toisinaan kemikaalittomia tuotteita - ja jotkut jopa tarjoavat sellaisia. Kemikaalittomuutta käytetään monesti markkinointitarkoituksissa kertomaan, että tuote ei sisällä synteettisesti valmistettuja aineita. Tarjolla voi olla esimerkiksi kemikaalitonta kosmetiikkaa.  Sana kemikaali ei kuitenkaan ole synonyymi sanan synteettinen tai haitallinen kanssa. Hiusten pesu kananmunankeltuaisella tai etikan ja ruokasoodan käyttö siivouksessa eivät ole kemikaalitonta toimintaa, vaikka toki ympäristölle parempi vaihtoehto verrattuna esimeriksi hypokloriittiliuoksen kanssa läträämiseen.

Juhani Knuuti, Pauli Ohukainen ja Juha Hulmi laativat systemaattisen katsauksen kemikaalittomista kuluttatuotteista mukaan lukien ravintoaineet, yrtit ja lisäravinteet. Koska luetteloissa ei ole yhtäkään tuotetta, Knuuti sai lukijapalautetta terminologialla saivartelusta. Knuutin vastaus:

"Kyse ei ole saivartelusta termien kanssa vaan siitä, että näitä samaisia termejä käytetään kaikenlaisen huuhaan markkinointiin. Mielestäni jokaisen pitää havahtua kysymään perusteluja ja kyseenalaistaa perusteettomat terveysväitteet."

Medialukutaitoa lisää, kun tietää käytettyjen termien oikeat merkitykset.