Kemikaalikimara: Kalkkimaali - ihmemaali?

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kalkkimaali - ihmemaali?

Olen seurannut suosiossa oleva niin sanottua kalkkimaalausta koskevia keskusteluja, lukenut aiheesta blogikirjoituksia sekä valmistajien antamaa tietoa tuotteista. Tuotemerkkejä ovat muun muassa Annie Sloan, Jeanne d'Arc Living JDL, Vintro ja Rust Oleum.  Kalkkimaalauksen sanotaan olevan helppoa, sen kun vain alkaa maalata. Periaatteessa ei tarvitse esitöitä, vanhan maalin tai lakan poistamista, ei hiomista eikä pohjamaalausta. Keskusteluista käy kuitenkin ilmi, että todellisuus on jotain muuta. Olen törmännyt kovin moneen kirjoitukseen, jossa kerrotaan epäonnistuneesta projektista. Etenkin aloittelevat maalarit jättävät perehtymättä aiheeseen. Valmistajat ja jälleenmyyjät hehkuttavat helppoutta, joka pätee vain osittain.  Toki sosiaaliseen mediaan jaetaan kuvia myös upeasti maalattuista huonekaluista ja sisustusesineistä, joiden omistajat ovat aiheesta tyytyväisiä. Kyseessä on todella mukava harrastus ja siksi soisi,  että työtä ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan.


Kalkkimaalien koostumus

Niin sanotut kalkkimaalit ovat vesiohenteisia maaleja, jotka sisältävät kalsiumkarbonaattia, valkoista jauhetta, jota käytetään myös liiduissa. Sisustusmaaleissa oikeampi nimitys olisikin "liitumaali", vaikka sana "kalkkimaali" on vakiintunut yleiskäyttöön. Liitumaaleja ei pidä sekoittaa "oikeisiin kalkkimaaleihin", jotka sisältävät sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksia ja ovat siten erittäin emäksisiä ja syövyttäviä ja ovat tarkoitettu rapatuille pinnoille ulkoseinissä, kellareissa jne. Tässä kirjoituksessa kalkkimaalilla tarkoitetaan liitupohjaisia sisustusmaaleja.

Kalkkimaalit sisältävät liitua, väripigmenttejä, sidosaineita, vettä ja hieman orgaanisia liuottimia. Rust Oleumin selosteen mukaan maalissa on akrylaattia sidosaineena.

Tikkurilan maalialansanasto kertoo:
Akrylaatti
Vesiohenteisen maalin sideaineena käytettävä polyakrylaattisekapolymeeridispersio. Akrylaattimaalien toimivuus perustuu niiden tarttuvuuteen sekä kulutuksen-, veden- ja puhdistuksenkestävyyteen. Näitä ominaisuuksia tarvitaan ulkomaaleissa, mutta myös sisämaalauksessa, esimerkiksi keittiössä, eteisessä ja käytävissä, lastenhuoneessa ja kylpyhuoneessa.
Kalkkimaaleissa on sidosainetta vähän ja kiintoainetta runsaasti, tuotesarjasta riippuen jopa lähes 65 %. Maali jättääkin himmeän, täysmatan pinnan. Maalipinta ei lohkeile, vaan kuluu ohentuen. Ominaisuutta käytetään tehosteena. Pinta "vanhennetaan" esimerkiksi hiekkapaperilla, jolla kalusteeseen saadaan rustiikkisen oloinen. Kalkkimaali jättää kauniin himmeän pinnan, mutta kestää huonosti pyyhkimistä ja imee rasvaa ja likaa. Vesilasista voi jäädä pintaan jälki. Kolhut irrotavat maalia helposti. Jotta pinnasta saisi hieman helppohoitoisemman ja kestävämmän, sen voi vahata tai lakata vesiliukoisella lakalla. Sarjojen lakat ovat akryylaattipohjaisia. Vahoissa on luonnonvahojen lisäksi joko tärpättiä tai mineraaliöljypohjaista liuotinta.

Vesiliukoiset maalit tarvitsevat säilöntäainetta. Vintron käyttöturvallisuustiedotteessa sanotaan:
"Sisältää 5-Kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin [EY nro. 247-500-7] ja 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos. Voi aiheuttaa allergisen reaktion."
Kyseessä ovat säilöntäaineet MI ja MCI, jotka ovat aiheuttaneet runsaasti allergioita, kun kosmetiikassa MI ja MCI ovat korvanneet parabeenejä. MI:n käyttö iholle jätettävässä kosmetiikassa onkin kielletty 12.2.2017 alkaen. Parabeenien välttely kosmetiikassa on aiheuttanut sen, että maaleissakin pyritään eroon MI:stä. Maalia ei luonnollisesti ole tarkoitus levittää iholle, mutta herkistyneellä jo hyvin pienikin määrä MI:tä voi aiheuttaa oireita. Vintrolle on ilmoitettu säilöntäaine, muille brändeille en löytänyt tietoa, mitä säilöntäainetta tuotteissa on käytetty. MI:lle herkistyneiden kannattaa olla varovainen kaikkien maalien kanssa ja suojata ihonsa.

Kalkkimaalien yhteydessä mainitaan toisinaan, että ne eivät sisällä lyijyä. Miksiköhän tämä tieto kerrotaan, sillä ei sitä sisällä muutkaan maalit?  Lyijypigmenttien käyttö sisämaaleissa on Suomessa kielletty jo 1920-luvulla - lähes sata vuotta sitten.

Käyttökohteet

Kalkkimaalit on kehitetty lähinnä kalusteille ja sisäkäyttöön. Seinille on omat tuotteensa. Kalkkimaalisivustoilla neuvotaan erilaisia tekniikoita kalusteiden, koriste-esineiden, seinien ja esimerkiksi tekstiilien maalamiseen ja värjäämiseen. Maalien sanotaan sopivan lähes kaikille pinnoille: puulle, metallille, lasille, keramiikalle ja kankaalle. Kalkkimaalien valmistajien mukaan vain mielikuvitus on rajoitteena. Kannattaa kuitenkin pohtia, mihin kohteisiin kalkkimaalia käyttää.  

Kalkkimaalilla ei kannata käsitellä kohteita, joissa tarvitaan kestävyyttä niin kosteuden kun mekaanisen kulumisen suhteen kuten kylpyhuoneen seiniä, lavuaaria, keittiön työtason välitiloja, ikkunanpokia tai ulko-ovia. Myös kuumenevissa kohteissa, kuten takoissa tai muureissa, kannattaa tarkistaa, että maali sopii tarkoitukseen.

Maalamisen helppous? 

Annie Sloan maalin maahantuojan Måla &More sivulla sanotaan kalkkimaalista näin:
"Sillä voi maalata ja sisustaa kauniisti, helposti, nopeasti ja monipuolisesti. Ei tarvita esitöitä, ei hiomista, ei puhdistusta, ei pohjamaaleja… Ja useimmiten kertasively riittää."
Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Totuus onkin paljon monimutkaisempi.
Millekään pinnalle ei voi maalata, ellei se ole puhdas. Rasva ja lika on poistettava. Tämä pätee oli kyseessä sitten kalkkimaali tai tavallinen kalustemaali.

Annie Sloan maalin ruotsalaisella maahantuojan sivulla annetaankin varsin toisenlaista tietoa
Pienimpänä työnä pesu tiskiaineella tai suovalla (rasvanpoisto) karhealla sienellä. Kiiltävät pinnat karhennetaan hiekkapaperilla. Aiemmin käsitellyiltä pinnoilta poistetaan irtoava maali, jopa teräsharjaa kehotetaan käyttämään.

JDL vastaa kainosti:
"Tarvitseeko kalusteen tai esineen pinta hioa ennen JDL Vintage Paint- kalkkimaalilla maalausta? Ei tarvitse, mutta aina parempi on maalin tarttuvuus ja pysyvyys, sekä lopputulos, jos pintaa karheuttaa hionnalla."
Mitä maalattavalle kalusteen tai esineen pinnalle pitää tehdä ennen JDL Vintage Paint- kalkkimaalilla maalausta? Yleensä pinta ei tarvitse pakollista esikäsittelyä, mutta pyyhintä liasta ja pieni hionta ei ole koskaan pahitteeksi. Ainoastaan petsattu puu ja käsittelemätön tammi, sekä mänty saattavat tarvita ensin Primer&Sealer- pohjustusaineen esikäsittelyksi kalkkimaalin alle estämään maalin värjäytymistä.
 Rust Olemin ohjeissa sanotaan puolestaan näin:
Remove all dirt, grease, oil, salt and chemical contaminants by washing the surface with soap and water and let dry. Remove loose paint and rust with a wire brush osandpaper. Lightly sand glossy surfaces. Remove any wax by lightly wiping the surface with mineral spirits.
Nämä ovat aivan normaaleja esivalmisteluja, samat kuin mitkä tein maalatessani keittiön kaappien ovet kalustemaalilla. Keittiö on kohde, joissa pinnat likaantuvat helposti ja puhdistettavuus ja kestävyys ovat tärkeitä. Annie Sloanin sivuilla todetaan, että keittiönkaappeihin sivellään vähintään kaksi kerrosta kalkkimaalia, jonka jälkeen 2-3- kerrosta vahaa. Yhteensä siis vähintään viisi kerrosta, vaikka tuotetta mainostetaan sanoilla: "Usein kertasively riittää". Kalustemaalilla pääsin kolmella: pohjamaali ja kaksi kerrosta varsinaista maalia. Kalkkimaali vahoineen on siis huomattavasti työläämpi ja pintana huonommin kestävä vaihtoehto kuin kalustemaali. 

Kalkkimaali saattaa tosiaan tarvita pohjamaalin (primer, sealer), joka estää joko puun tai aiemmin maalatun värin siirtymistä uuteen maalipintaan.  Aloitteleva maalari saattaa olla ihmeissään. Ei tarvita pohjatöitä eikä pohjamaalauksia, vaikka jälkimmäiseen on olemassa oma tuotekin?
Kuvassa alla näkyy lopputulos kokeillessani kalkkimaalausta metallitarjottimelle. Kalkkimaalaus lilalla, koristekuvio vaalealla kalkkimaalilla kakkupaperin avulla. Siinä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Kun levitin saman sarjan lakan päälle, alkoi tarjottimen punainen väri puskea läpi. Tässä on vain pienehkö tarjotin. Entä jos on maalannut suuren lipaston?


Aamulehden artikkelissa yrittäjä Ida Alakorpi toteaa näin:
Paljon erilaisilla efektimaaleja sivellyt Alakorpi ei aivan sataprosenttisesti lämpene kalkkimaali-innostukselle.
- Toki kalkkimaalin kuivuminen tapahtui huikean nopeasti, ja tarttuvuus on hyvää. Pidän sitä silti paljon työläämpänä kuin normaaleja maaleja. En myöskään pidä siitä, että kalkkimaalin päälle piti levittää vaha, jotta siitä saadaan kulutuksen kestävä, Ida Alakorpi sanoo.
Alakorpi ei usko kalkkimaalin eristävän puukvartseja, mitä ei tee normaali vesiohenteinen kalustemaalikaan.
- Nämä pinnat tarvitsevat maalin alle oksalakan tai multistopin, joka eristää kvartsit.
– Jos niitä ei eristä, tulevat oksankohdat vaaleista sävyistä läpi keltaisena.
Olen itse varsin laiska maalari. Haluan maalata saman kohteen elämäni aikana mieluusti vain kerran tai ainakin mahdollisimman harvoin. Kun maalaan, teen pohjatyöt huolella. Valitsen tarkoituksenmukaisen ja kestävän vaihtoehdon. Kestävyys on yksi ekologisuuden mittari. Joskus valintani on vesipohjainen, joskus liuotinpohjainen, kuten lakka ulko-oveen tai keittiön välitilan kaakelimaali. Maalla saunarakennus on puolesaan käsitelty aidolla punamultamaalilla ja sisäpanelit pellavaöljyä sisältävällä kuultovärillä. Maalauspinnan kestävyys mitataan vuosissa tai vuosikymmenissä. Kovin usein keskusteluissa näkee kommentteja, joissa työ on tehty muutama kuukausi sitten. Lyhyen ajan perusteella ei voi tehdä johtopäätöstä, kestääkö pinta vai ei - paitsi jos jo siinä ajassa pinnassa on kulumajälkiä.

Kun nuhruinen esine maalataan, jälki on aina mullistava, oli työ tehty sitten kalkkimaalilla tai kalustemaalia. Kalkkimaali ei ole mikään ihmemaali, joka sopii aivan kaikkeen. Kalkkimaalareita kehotan perehtymään tuotteisiin ja ohjeisiin, jotta iso työ ei mene hukkaan.

Seuraava oma maalausprojektini on ikkunanpokat, perinteisesti pellavaöljymaalilla. Kaikille maalareille onnistumisen iloa - teki sitten sileää tai maalaisromattista shabby chic -pintaa.

4 kommenttia :

Arto Ojuva kirjoitti...

Vanhat kalkkimaalit olivat köyhän väen korvike oikealle maalille. Nyt niistä on tehty romantisoituja myyntituotteita käsitöihin, eiväthän nuo toki miltään käytännön ominaisuuksiltaan pärjää tavalliselle maalille.

Kalkkimaalin (tai liitumaalin) pääainesosan, eli kalsiumakarbonaatin, taitekerroin on paljon pienempi kuin nykyään maaleissa käytetyn valkoisen pigmentin (titaanidioxidi). Tästä syystä maalin peittävyyskin on kehnompi, sillä se perustuu nimenomaan paksuun kerrokseen jossa valo pääsee pienestä taittumisesta huolimatta hajoamaan lukuissa partikkeleissa. Jos kalkkimaalin päälle laittaa akrylaattiin perustuvaa lakkaa, jonka taitekerroin on hyvin lähellä kalsiumkarbonaatin taitekerrointa, poistuu tuo etu ja pinnan peittävyys huononee huomattavasti, kuten maalaamastasi tarjottimestasi huomattiinkin.

Havaitsemasi säilöntäaineet, joista käytetään myös lyhenteitä CMIT ja MIT, ovat käytössä kutakuinkin kaikissa vesiohenteisissa maaleissa. Niiden määrät ovat tiukasti säädeltyjä ja yleensä niin pieniä ettei niistä käytännössä ole haittaa, ellei kyseessä sitten ole herkistynyt yksilö. Ymmärtääkseni ne myöskin hajoavat ja häviävät itsestään jonkin ajan kuluttua, mutta ilman niitä maalit eivät kestäisi juurikaan kauempaa kuin suljettu jugurttipurkki. Liuotinohenteisissa maaleissa noita ei tietenkään tarvita, mutta vesiohenteisissa olen törmännyt vain joihinkin erikoistuotteisiin jotka väittävät olevansa valmistettu ilman säilöntäaineita. En sitten tiedä mihin niiden säilyvyys perustuu.

Kalkkimaalit ovat askartelijoille kivaa puuhastelua, mutta jos hakee maalilta nimenomaan maalin ominaisuuksia niin kannattaa pysyä tavallisissa maaleissa.

Hyvää ikkunanpokien maalausta, itse käyttäisin jo akrylaattia mutta onhan perinnemaalaus kivaa. :)

Anja Nysten kirjoitti...

Kiitos kommenteista Arto,
Kiva kun selitit, miksi peittävyys tarjottimessa katosi.
Säilöntäaineet otin esille, koska kalkkimaaleista sanotaan, että ovat täysin turvallisia. MI:lle herkistyneille eivät ole. Parabeenien välttelyn takia joudutaan maaleissakin välttelemään MI:tä, vaikka se siinä kohteessa on toimiva ratkaisu, eikä ole aiheuttanut allergiaepidemiaa, toisin kuin kosmetiikassa.

Olen samaa mieltä kanssasi, että liitumaalit sopivat hyvin sisustusaskarteluun, eivät esimerkiksi keittiönkaappeihin tms. Itselläni on työlistalla pari yöpöytää. Ne maalaan tavallisella kalustemaalilla.

Ikkunanpokiin vaihdettiin alapuut ja puuseppä opasti käyttämään pellavaöljymaalia. Täytyyhän sitä kokeilla perinnemaalausta. :)




Anne Karjalainen kirjoitti...

Maalasin tyttäreni huoneen seinät Biofarbenin savimaalilla, jossa säilöntäaineena oli hopea. Jäin miettimään sen ongelmia? Parasta maalissa oli hajuttomuus ja kuivuessaankin tuoksahti vain savelle. LIsäksi oli edullinen, peittävä ja helppo maalata. Varmasti samat ongelmat kuin liitumaalissa pinnan pestävyyden suhteen. Edellisen kerran maalasin Uulan Into maalilla, jonka piti olla hajuton, mutta huone haisi puoli vuotta. Nyt pitäisi maalata koko asunto ja maalin valinta mietityttää, sillä MI:lle herkistyneenä en sitä halua.

Anne Karjalainen kirjoitti...

Niin ja unohdin mainita, että mieheni on ikkunaentisöijä ja hän suosittelee vahvasti aitoa pellavaöljymaalia.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails