Kemikaalikimara: Lapsuudessani oli puhtaampaa ja terveellisempää - vai oliko?

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Lapsuudessani oli puhtaampaa ja terveellisempää - vai oliko?

Linkkasin Facebookissa Project Maman Katja Lahden tekstin "Einesmutsit kunniaan!"
"Olisikohan tästä einespelottelusta jopa syntynyt ihan uusi ilmiö: lapsiperheiden väkisinkokkaaminen? Vanhemmat hikoilevat keittiössä luonnollisten raaka-aineiden parissa lasten parhaaseen liittyvien uskomusten takia. Jos vanhemmat eivät tee kaikkea alusta loppuun itse, he priorisoivat ajankäyttönsä väärin. Lapset ansaitsevat parasta, ja sitä eivät Saarioisten äidit voi tarjota. Olisi jo aika lopettaa kaikkien einesten parjaaminen. Perheen päivällisen loihtiminen eineksistä ei vielä oikeuta minkäänlaiseen paheksuntaan."
Ei oikeuta, eineksissä on kelpo vaihtoehtoja. Eniten lisäaineita on karkeissa, limuissa, pitkän hyllyiän leivonnaisissa ja muissa niin sanotuissa herkuissa - mutta nehän eivät olekaan ruokaa. Jos aspartaamia ja atsovärejä tulee syötyä runsaasti, on ruokavalio muutenkin metsässä. Lisäaineet on tällöin sivuseikka. Aihe herätti keskustelua ruoan vaarallisuudesta. Eräässä kommentissa todettiin, että olen ikäpolvea, joka saanut elää puhtaammassa ja terveellisemmässä ympäristössä - myös ravinnon suhteen. Jäin pohtimaan väitettä, lapsuuttani ja nuoruuttani. Onkohan se kuitenkaan ihan noin? 

Puhdas ja terveellinen ympäristö?

Olen kotoisin Valkeakoskelta, tehdaspaikkakunnalta ja muistan hyvin Vanajaveden happikadon aiheuttamat kalakuolemat 1970-luvulla. Löysin UPM:n Tervasaaren Ympäriristönsuojelun kehitys 2008 -raportista oheisen kuvan, joka kertoo tilanteen hyvin. Muistan myös sen, että torilta ostettiin kalaa myyjältä, joka kalasti tehtaan yläpuolisesta vesistöstä. Kalaa syötiin, myös petokaloja, kuten haukea. Silloin ei ollut olemassakaan mitään kalansyöntisuosituksia, joissa olisi rajoitettu petokalojen syöntiä elohopean, dioksiinien ja PCB:n takia. Dioksiini- ja PCB-pitoisuudet kaloissa ovat vuosikymmenten aikana laskeneet, mutta tilalle on tullut uusia haitallisia aineita, kuten palonestoaineita ja fluorattuja PFC-yhdisteitä.




Kotikaupunkini ilmanlaatu oli mitä oli - kaupunkihan tunnettiin sellutehtaasta ja siitä, että siellä haisee raha. Toki ilmapäästöjäkin saatiin pienennettyä vuosien mittaan. Rahan haju hävisi kaupungista, kun sellutehtaan toiminta lopetettiin vuonna 2008.

Bensiinissä käytettiin aikanaan lisäaineena tetraetyylilyijyä nostamaan oktaanilukua. Lisäaine on erittäin myrkyllistä ja lyijy elimistöön kertyvä raskasmetalli. Lyijy-yhdisteiden käyttäminen bensiinin lisäaineena kiellettiin Suomessa 1990-luvulla. Sitä ennen annettiin ohjeeksi, ettei kannata kerätä marjoja ja sieniä läheltä maanteitä. Miehen isä kävi hirvimetsällä ja saaliista käytettiin myös maksa. Olen siis myös syönyt sitä. Aikuisen hirven maksa määritellään nykyisin syömäkelvottomaksi sen sisältämän kadmiumin takia. Kadmium on raskasmetalli, jota on ympäristössä luontaisesti.

Torjunta-aineita - ikäviä sellaisia

On koko joukko torjunta-aineita, jotka nyt ovat kiellettyjä, mutta vielä muutama vuosikymmen sitten yleisessä käytössä. Näitä ovat muun muassa DDT, aldriini, klordaani, dieldriini, endriini, heksaklooribentseeni, heptakloori, mirex ja toksafeeni. Näiden käyttö on kielletty vaiheittain vuosien 1969–1996 aikana. Maaviljelijät käyttivät niitä aineita kuin markkinoilla oli ja jos joku aine kiellettiin, se käytetiin silti loppuun asti. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen valvonta elintarvikkeilla tuohon aikaan oli. Täystuholla muuten aikanaan nitistetiin minun vanhempieni lapsuudessa täit.


Rasiallinen Täystuho SS -hyönteismyrkkyä. Sisällys on ilmoitettu: DDT 6 %, Klordane 3 %, Pyrenon 1 %,   Kuva Olli Niemitalo, CC -lisenssi

Ympäristömme kemikalisoituu, vaikka moni asia on paremmin kuin muutama vuosikymmen sitten. Ympäristössämme on lukumääräisesti enemmän haitallisia aineita kuin koskaan. Kun yksi haitallinen aine kielletään, tulee tilalle monta uutta, joiden haittavaikutuksia ei vielä välttämättä tiedetä. Kiellettyjen aineiden vaikutukset ovat tulleet yllätyksenä. Sama todennäköisesti tapahtuu monen uudemman aineen kohdalla. Uusia uhkia ei pidä vähätellä, mutta ei myöskään elää käsityksessä, että ennen vanhaan elettiin täysin terveellisessä ympäristössä.

Entäpä ruokavalio muuten? 

Vuonna 1971 vain joka kymmenes kotitalous omisti pakastimen. Vuonna 1990 peräti 4/5-osaa kotitalouksista omisti pakastimen, kertoo Ruokatieto. Ei meilläkään ollut pakastinta. Kellarissa säilöttiin perunoita, lanttuja, porkkanoita ja sipulia. Marjoista tehtiin hilloa ja mehua, runsaalla sokerilla. Sienet suolattiin, kurkut säilöttiin etikkaliemeen. Valikoimat ruokakaupoissa alkoivat kasvaa, mutta olivat todella kaukana siitä, mitä ne ovat nyt.  Ja kun tarpeeksi mennään taaksepäin, tullaan pula-aikoihin, jolloin ravitsemustilanne on ollut sangen huono. Oheisten linkkien takaa voi kurkata, miten ruokatottumukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana.

Ei kommentteja :

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails