Kävimme juhannuksena mökillä. Ohjelma oli varsin mielikuvituksellinen, saunomista, hyvää ruokaa ja leppoisaa oleilua. Osa kävi veneilemässä. Vähän hyötyhommiakin tuli tehtyä, kuten risujen keruuta. Se on nimittäin ikuista. Myrsky oli kaatanut ison kuusen, joka viime syksynä karsittiin ja pätkittiin. Juhannuspäivänä kuskasin risuja huussin taakse kasaan pois silmistä. Moisessa hommassa on hyvä olla asianmukaiset varusteet - ja sellaisethan löytyvät kyllä. Kumisaappaat, hanskat ja ulkoiluasu jostain 1980-luvulta. Tajusin työn päätteeksi saunaan mennessäni, että kyseinen ulkoiluasu on lähestulkoon historiallisen vanha.
En ole koskaan ollut merkkivaatefriikki. Lukioaikana markkinoille tuli ensimmäisiä stretch-farkkuja. Ostin Mic Macit. Se oli kova sana siihen aikaan, mutta silloinkin päätökseen vaikutti sopivuus, ei merkki. Mic mac'it olivat parhaat päällä. Itse asiassa ratkoin uusista farkuista merkit pois, siis sen nahkalätkän vyön kohdalta ja taskun reunaan ommellun pienen kangasmerkin. Ne eivät sopineet esteetiikankaipuisiin silmiini.
Ulkoilusasun ostin opiskeluaikanani. Valinta oli helppo: asu tuntui uskomattoman mukavalta päällä. Vuorikangas oli pehmeä ja tuntui miellyttävältä iholla. Päälliskangas ei kahissut, mutta vaikutti pitävän tuulta. Mitään goretexia ja mikrokuitukankaita ei silloin tainnut olla, tai ei ainakaan ollut tässä asussa. Kasarikirjavuuden ja -neonvärien keskellä vaaleahko sininen pienillä värisomistuksilla vaikutti todella silmäänsopivalta. Mitenkään halpa asu ei ollut - pikemminkin päin vastoin - Sail&Ski oli opiskelijalle kallis. Summaa en valitettavasti enää muista. Kaupat tuli hinnasta huolimatta ja olin tyytyväinen - erittäin tyytyväinen. Muistan tosin erään kurssikaverin kommentin hankinnastani: "Olenkin ihmetellyt, kuka tuon hintaisia vaatteita ostaa." Mitäpä siihen olisi sanonut, ehkä tyhmä ostos, ehkä ei.
Ulkoiluasuni oli käytössä useita vuosia. Jossain vaiheessa polven yläpuolelle tuli pieni repeämä. Ostin sävyyn sopivan kangasmerkin, jolla paikkasin rikkinäisen kohdan. Kun asu alkoi olla vähän liian nuhruinen kaupunkioloihin, vein sen maalle. Siitä eteenpäin sitä on käytetty ulkohommissa. Vuorikangas on edelleenkin pehmeä ja tuntuu mukavan viileältä - ei mikään huono ominaisuus esimerkiksi heinäkuisessa mustikkametsässä. Viileällä säällä takki lämmittää ja pitää hyttyset loitolla. Takissa on ikuisia tahroja ja resorit rispaantuneet risoiksi. Otin asun kotiin pestäväksi ja huollettavaksi. Ajattelin korjata resorit ja paikata muutaman repeämän. Asulla on ikää jo reilusti yli 20 vuotta. Kun suhteuttaa käyttökertoihin, varmaan yksi halvimmista ja käyttökelpoisimmista vaatteista, mitä minulla on koskaan ollut - niin että se siitä kalleudesta. Valitettavasti en vain yhtä mukavaa asua ole löytänyt, etsinnöistä huolimatta. Ostaisin kyllä. Sillähän pärjäisin varmaan loppuelämän.
En ole koskaan ollut merkkivaatefriikki. Lukioaikana markkinoille tuli ensimmäisiä stretch-farkkuja. Ostin Mic Macit. Se oli kova sana siihen aikaan, mutta silloinkin päätökseen vaikutti sopivuus, ei merkki. Mic mac'it olivat parhaat päällä. Itse asiassa ratkoin uusista farkuista merkit pois, siis sen nahkalätkän vyön kohdalta ja taskun reunaan ommellun pienen kangasmerkin. Ne eivät sopineet esteetiikankaipuisiin silmiini.
Ulkoilusasun ostin opiskeluaikanani. Valinta oli helppo: asu tuntui uskomattoman mukavalta päällä. Vuorikangas oli pehmeä ja tuntui miellyttävältä iholla. Päälliskangas ei kahissut, mutta vaikutti pitävän tuulta. Mitään goretexia ja mikrokuitukankaita ei silloin tainnut olla, tai ei ainakaan ollut tässä asussa. Kasarikirjavuuden ja -neonvärien keskellä vaaleahko sininen pienillä värisomistuksilla vaikutti todella silmäänsopivalta. Mitenkään halpa asu ei ollut - pikemminkin päin vastoin - Sail&Ski oli opiskelijalle kallis. Summaa en valitettavasti enää muista. Kaupat tuli hinnasta huolimatta ja olin tyytyväinen - erittäin tyytyväinen. Muistan tosin erään kurssikaverin kommentin hankinnastani: "Olenkin ihmetellyt, kuka tuon hintaisia vaatteita ostaa." Mitäpä siihen olisi sanonut, ehkä tyhmä ostos, ehkä ei.
Ulkoiluasuni oli käytössä useita vuosia. Jossain vaiheessa polven yläpuolelle tuli pieni repeämä. Ostin sävyyn sopivan kangasmerkin, jolla paikkasin rikkinäisen kohdan. Kun asu alkoi olla vähän liian nuhruinen kaupunkioloihin, vein sen maalle. Siitä eteenpäin sitä on käytetty ulkohommissa. Vuorikangas on edelleenkin pehmeä ja tuntuu mukavan viileältä - ei mikään huono ominaisuus esimerkiksi heinäkuisessa mustikkametsässä. Viileällä säällä takki lämmittää ja pitää hyttyset loitolla. Takissa on ikuisia tahroja ja resorit rispaantuneet risoiksi. Otin asun kotiin pestäväksi ja huollettavaksi. Ajattelin korjata resorit ja paikata muutaman repeämän. Asulla on ikää jo reilusti yli 20 vuotta. Kun suhteuttaa käyttökertoihin, varmaan yksi halvimmista ja käyttökelpoisimmista vaatteista, mitä minulla on koskaan ollut - niin että se siitä kalleudesta. Valitettavasti en vain yhtä mukavaa asua ole löytänyt, etsinnöistä huolimatta. Ostaisin kyllä. Sillähän pärjäisin varmaan loppuelämän.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti