Kemikaalikimara: Mitä meistä jää?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Mitä meistä jää?

Mitä meistä jää jäljelle kuolemamme jälkeen? Mielenkiintoinen aihe, joka on pyörinyt jonkin aikaa mielessäni. Väistämätön on väistämätöntä - meille kaikille. Miten plastinointi tehdään, miksi norjalaisilla on hautausmaaongelma? Entä jos sinun solusi ovat jonkun toisen aarre?

Kävin syyskuussa Gotlannissa. Visbyssä sijaitsevassa museossa on esillä upeita viikinkiajan riimu- ja kuvakiviä, hopea-aarteita, mutta myös ihmisten jäännöksiä. Väkisinkin alkaa miettiä elämän lyhyyttä.


Norjalaisten hautausmaiden muoviongelma

Norjalaisilla on hautojensa kanssa erikoinen ja makaaberi ongelma. Vähän toisen maailmansodan jälkeen norjalaiset keksivät, että on hygieenisempää haudata ruumis käärittynä muovikelmuun. Kenellekään ei tullut mieleen, että plastiikkiin käärityt kalmot eivät maadu kunnolla - ei edes 20 vuodessa. Kyse ei siis ole urbaanilegenda konetiskiaineista, vaan muovikelmusta. Hautapaikkoja on vain rajallisesti, joten vanhat haudat tarvitaan uusiokäyttöön. Norjalainen yrittäjä keksi oivan idean. Hautaan porataan reikiä ja valutetaan ruumiskelmun sisään emäksistä liuosta. Näin maatuminen jatkuu ja hauta saadaan käyttöön tarvittaessa jo vuoden kuluttua. Muoviin käärittyjä ruumiita on noin 350 000, joten porattavaa riittää. Haudankaivajien ohella Norjassa tarvitaan siis  myös haudanporaajia. Ihmiskunta osaa kehittää itselleen mitä absurdeimpia ongelmia.
Muumiot ja plastinoidut

Aivan päinvastainen ongelma on kyseessä, kun halutaan säilyttää ruumis, esimerkkeinä Lenin ja Kim Il Sung. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin.
Heurekassa päättyneen Body Words -näyttelyssä oli esillä tuntemattomien ihmisten plastinoituja ruumiita muovattuna mitä erilaisimpiin asentoihin. Henkilöt olivat vielä eläessään antaneet luvan plastinoida ruumiinsa. Heidän henkilöllisyyttään, ikäänsä ja kuolintapaansa ei eettisistä syistä paljasteta.

"Plastinointi on menetelmä, jossa ruumiin nesteet ja rasvat korvataan polymeereillä, eli muoveilla. Käytetty muovi voi olla silikonia, polyesteriä tai epoksihartsia, riippuen siitä, millaisessa osassa ruumis näyttelyssä on. Muovi on kovetettu muovilaadusta riippuen joko valolla, lämmöllä tai kaasulla.
Menetelmän kehitti saksalainen tohtori Gunther von Hagens vuonna 1977. Hagens suunnitteli plastinoinnin lääketieteen opiskelua varten, mutta Body Worlds -näyttely on suunniteltu ennen kaikkea maallikoille."

Osaammeko arvostaa kehoamme, vaikka kannamme sitä koko elämän mukanamme? pohtii näyttelyn suunnittelija Angela Whalley. Aiheellinen kysymys, sillä onhan systeemi aivan mahtavan hieno - tosi hieno.  
Sinusta varaosia tai soluja eläville?

Tarjokkaita plastioitavaksi on kuulemma niin paljon, että uusia henkilöitä ei listalle haluta. Mutta voihan sitä luovuttaa itsensä muullakin tavalla hyötykäytettäväksi kuolemansa jälkeen. Kuinka monella on elintestamentti? Entäpä, jos luovuttaisi osan itsestään jo elinaikana? Kuka käy luovuttamassa verta?


Kysehän ei ole meilläkään kun lapsen hengestä...

Pari päivää sitten luin Facebookissa tekstin, joka todella laittoi miettimään:

"Pohdimme tuolla kantasolusiirtoa odottavien ryhmässä sellaista kummallista ilmiötä, että kun täällä fb:ssä yrität jakaa esimerkiksi tuota "Ryhdy luuytimen luovuttajaksi" sivua/mainosta niin sen jakavien ystävien määrän voi laskea yhden käden sormilla. Sen sijaan kun jaan kadonneen koiran ilmoituksen, niin se saa jakoja kymmenen kertaa enemmän! Ihmetyttää kyllä. Kysehän ei ole meilläkään kun lapsen hengestä... Ehkä se on niin, että asia ei kiinnosta niin kauan kun se ei osu omalle kohdalle. Ja ei kiitos, en kaipaa sääliä, se ei pelasta kenenkään henkeä."
"Kantasoluja voidaan käyttää muun muassa pahanlaatuisten veritautien kuten leukemian hoidossa.
Veripalvelu ylläpitää Luuytimenluovuttajarekisteriä, johon on kerätty niiden vapaaehtoisten henkilöiden tiedot, jotka ovat luvanneet luovuttaa joko luuytimestä tai verenkierrosta kerättäviä veren kantasoluja niitä tarvitsevalle potilaalle."

Kantasolujen keruuta ei muuten tehdä selkäytimestä vaan alaselästä suoliluuharjanteista (mitä se sitten tarkoittakaan, anatomia ei ole vahvinta aluettani). Lompakossani on elinluovutustestamentti ja käyn luovuttamassa verta. Kantasoluluovuttajarekisteriin olen valitettavasti liian vanha, mutta kaikki alle nelikymppiset - erityisesti miehet - käykää sivustolla. Ehkä sinun solusi ovat jollekin toiselle aarrettakin kalliimmat. 

Ei kommentteja :

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails