Kemikaalikimara: Huili, Vihreä Lanka ja Kemikaalikimara lapsiperheille

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Huili, Vihreä Lanka ja Kemikaalikimara lapsiperheille

Kemikaalikimara lapsiperheille on loppuviilauksissa. Kirja on herättänyt mielenkiintoa jo ennen ilmestymistään. Viimeisimmässä Huili-lehdessä on kirjoitus "Varovaiset ja huolettomat?", jossa pohdiskellaan Tanskan ja Suomen eroja suhtautumisesssa kemikaaleihin. Vihreässä Langassa on mielipidekirjoitukseni lapsiperheen kemikaalikuormasta eli kirjan aiheista. Mielenkiintoista on se, että olen saanut palautetta kirjasta jo ennen kirjan ilmestymistä. Vaikuttaa siis olevan todellinen hot topic!


Yhteistä näille kahdelle kirjoitukselle on suhtautuminen kemikaaleihin. Miksi Tanskassa on tiukempi linja kuin Suomessa? Saamani palaute puolestaan koski omaa suhtautumistani kemikaaleihin. Teen näistä jutuista synteesin, joka toivottavasti vastaa kumpaankin kysymykseen. Yhteen artikkeliin tai mielipidekirjoitukseen ei saa tiivistettyä lähekään kaikkea sitä, mitä haluaisi sanoa - miten voisikaan, jos kirjassa on parisen sataa sivua. Huili-lehden juttuun on haastateltu fysiologian professori Jorma Topparia, neuvottelevaa virkamiestä Marilla Lahtista ja minua. Tässä kirjoituksessa on muuten paljon asiaa lehtikirjoitusten ulkopuolelta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia kyseiset lehdet. En siteeraa niitä sellaiseenaan.

Huili-lehden artikkelissa tuodaan esille Tanskassa annetut ohjeet raskaanaolevien kosmetiikan käytöstä, muun Euroopan linjasta poikkeava kielto tietyille parabeeneille sekä kuluttajille suunnattu tietokanta nanopartikkeleita sisältävistä tuotteista. Tanska kulkee omia polkujaan. mikä on Topparin mielestä hyvä asia. Marilla Lahtinen näkee asian paitsi varoivaisuutena myös politisoitumisena - mitä se sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan.
Edellisessä työpaikassani tehtäviini kuuluivat Reach-asiat ja kävin lukuisissa Reach-seminaareissa ja -tapahtumissa. EU:n lainsäädäntö on kankea, raskas ja laahaa perässä, mutta suunta on sama kuin tanskalaisilla, ei vastakkainen, vaikka jutussa ehkä sellainen perusvire on. Muistan elävästi, miten eräs viranomainen kuvasi laitoksensa työtilannetta kutakuinkin näin: "Meiltä ovat siirtyneet kaikkein kokeneimmat ihmiset Kemikaalivirastoon. Heidän tilalleen on palkattu uusia, jotka täytyy kouluttaa tehtäviinsä. Samaan aikaan on menossa valtion tehostamistoimet. Me teemme, mitä pystymme."  Suomalaiset viranomaiset ovat tiukoilla. Toisaalta en näe syytä, miksi esimerkiksi raskaanaoleville ei voisi ja pitäisi kertoa kemikaalien haitoista. 


Sain Vihreän Langan kirjoituksen perusteella yllättävää palautetta. Kirjoituksessa käsittelin muutamia kemikaalialtistuksia niin kodissa kuin lapsen elämässä. Lehti nimenomaan toivoi konkreettisia keinoja. Palautteen antaja toivoo puolestaan poliittista vaikuttamista.
"Kirjoituksesi (ja mahdollisesti kirjankin?) sävy oli sellainen, että kemikaalialtistuksen välttäminen jää vanhempien vastuulle, ja toisaalta mielestäni vähäteltiin tarpeellisia toimia."
"Mutta on mielestäni väärin syytää vastuu yksittäisille ihmisille, oli tavoitteena kiihkottomuuden välttäminen tai ei. Toimia politiikan ja yritysten johdolta voisi vaatia asiallisesti ja aiheellisesti ennemmin kuin yksittäisiltä vanhemmilta ja ihmisiltä."
Mielenkiintoinen kommentti vanhempien syyllistämisestä, varsinkin kun kirja ei ole vielä edes ilmestynyt, vaan vasta huhtikuun loppupuolella. Myös Huili-lehden kirjoituksessa käsitellään syyllistämistä.
"Helposti syyllistyvän kuluttajan mieleen tulee, tarvitseeko ihmisiä varoitella ja huolestuttaa joka asiasta, jos ei tiedetä tarpeeksi. Toppari myöntää, että häntäkin on arvosteltu rajusti äitien syyllistämisestä. "Olen halunnut korostaa, että kosmetiikan haittavaikutuksista ei ole näyttöä, mutta jos haluaa olla varovainen, kannattaa vähentää meikkaamista raskauden aikana, ja hiusten värjääminen kannattaa lopettaa silloin kokonaan.""
Elämä on täynnä valintoja, parempia ja huonompia. Markkinat keksivät uusia tuotteita ja aineita nopeammin kuin lainsäädäntö ehtii reagoida. Onko tästä kertominen kuluttajan syyllistämistä?  Onko esimerkiksi Toppari väärällä asialla - tai tanskalaiset? Kirja on nimensä mukaisesti suunnattu lapsiperheille - ei päättäjille - ja tieto on sen mukaista. 

Toisaalta myös viranomaiset ovat kiinnostuneita aiheesta. Tapasin pari kuukautta sitten työkuvioiden merkeissä erään viranomaisen edustajan.  Emme siis tunteneet toisiamme entuudestaan. Hän oli lukenut edellisen Kemikaalikimara-kirjan ajat sitten ja sain häneltä kirjasta parasta palautetta koskaan. Hänen mukaansa juuri tällaista kuluttajalähtöistä informaatiota tarvitaan. He eivät sellaista ehdi tuottamaan. Keskustelimme pitkään muun muassa palonestoaineista. Olimme keskustelussamme yksimielisiä siitä, että niiden käyttötarve tulisi lainsäädännössä käydä kokonaan läpi.

Olen ajoittain miettinyt tämän blogin pitämisen ja kirjoittamisen mielekkyyttä normaalin päivätyön ohella. Kirjoittaminen vie uskomattoman paljon aikaa ja kirjan kirjoittaminen on suorastaan stressaavaa. Toisaalta tämä on myös hyvin palkitsevaa. Toivon, että sinä lukijana viet asiaa omalla tahollasi eteenpäin. Kysehän on tiedon levittämisestä. Mitä enemmän ihmiset tietävät, sen suurempi paine yrityksillä ja viranomaisilla on tehdä asioille jotain ja nopeammassa aikataulussa.
Uusille lukijoilleni tiedoksi, että Kemikaalikimara on myös Facebookissa ja Twitterissä. Linkkaan sinne artikkeleita, joita en käsittele täällä blogissa. Tervetuloa myös sille puolelle!
Ja nyt kirjan viimeistelyyn, paketti alkaa olla kasassa...Ja voitte uskoa, että niitä käytännön asioita käsitellään myös täällä blogissa. Odottakaapa vaan!

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

14 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Toivon, että sinä lukijana viet asiaa omalla tahollasi eteenpäin. Kysehän on tiedon levittämisestä. Mitä enemmän ihmiset tietävät, sen suurempi paine yrityksillä ja viranomaisilla on tehdä asioille jotain ja nopeammassa aikataulussa.

Sepä siinä onkin, että yritti kertoa mistä tahansa vaarasta, niin aina saa kuulla napinaa, että "Täytyykö tästä nyt jauhaa" ja "Eikö se ole jokaisen oma asia" ja "Kyllähän sen nyt kaikki tietää" tai "Mitä toisten asiat sulle kuuluu".

Harvoin mitään kiitosta saa. Hyvin vaikea ymmärtää millainen ihminen näiden kommettien takana on. Ketä valistus voisi haitata? Eikö ole parempi, että tietää kuin ettei tiedä?

En vaan ymmärrä.

Heidi kirjoitti...

Kiitos ihan mahtavasta blogista! Odotan kirjaa innolla. On kyllä kumma, että näistä asioista ei olla tämän enempää julkisesti puhuttu, mutta hienoa, että keskustelua syntyy enemmän.

Liitokala kirjoitti...

Tällaisia blogeja tarvitaan. Ja kyllä tietty "valistus" on hyvästä - sitäpaitsi, "valistus" ja "holhoaminen" ovat eri asioita. Tietoa kuuluu jakaa tärkeistä asioista.

Eiköhän ihmisten tulisi vähitellen herätä siihen, että ympäristömyrkyt, kemikaalit, lisäaineet yms. eivät ole mitään sekundaa, vaan todellisia asioita, joiden parissa me elämme päivittäin. Kyllä minua huolestuttaa "kemikaalikimara" ja haluan myös autenttista tietoa asioista, en pelkkää mutujuttua. Kiitos siitä, että valaiset ihmisiä näistä asioista!

Anja Nysten kirjoitti...

Kiitos kommenteista.
Aina on niitä, joiden mielestä
a) kerrotaan vääristä asioista
b) kertoja on väärä
c) tyyli, jolla kerrotaan on väärä
d) kerrotaan liikaa
e) kerrotaan liian vähän
f) joku muu vika.
:)

Olen kyllä välillä pohdiskellut, miksi tätä ylipäänsä teen, mutta aina jostain sitä draivia on löytynyt ja syitä kirjoittamiseen on tarkemmin ajateltuna useita. Minua oikeasti välillä rassaa aika tavalla median etenkin iltapäivälehtityylinen tapa käsitellä asioita. Toisaalta taas naistenlehtien ym. täydellinen vaikeneminen tietyistä asioista.
Lisäksi kirjoittelusta puuttuu välillä totaalisesti asioiden suhteuttaminen.
Mutta onhan tämä yksinäistä puuhaa. Siksi on mukava lukea kommentteja ja myös palautetta - sekä positiivista että negatiivista. Se osoittaa, että ihmiset ajattelevat.

Mira.L kirjoitti...

Kiitos blogistasi ja innolla odottelen tulevaa kirjaasi. Itse asiassa olen sen jo laittanut ennakkovaraukseen kirjastossa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Huilin jutun lukeneena olisin toivonut että Huili olisi perehtynyt asiaan vielä tarkemmin ja sen sijaan että "syyllistettäisiin" odottavia äitejä meikkaamaan vähemmän heitä voisi opastaa meikkaamaan turvallisemmilla puhtaasti luonnonkosmetiikan vaihtoehdoilla. Enemmän tietoa on aina enemmän valinnanvaraa ja vastuunottoa omasta arjesta, kaikki eivät vain ole valmiita ottamaan vastaan tietoa tai tekemään sen pohjalta muutoksia elämässään yhtä nopeasti mikä purkautuu valittamisena. Antaisin sen mennä rauhassa ohi, sillä valittaminen ja ärsyyntyminen kuitenkin kertoo siitäettä tieto on osunut ja mahdollisesti johtaa muutokseen muttei kenties heti.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti! Tottakai on hyvä, että tietoa annetaan heti, kun sitä on, eikä odoteta lainsäädäntöä. Itse kaipaisin enemmän sellaista tietoa, joissa riskejä ja vaaroja suhteutetaan toisiinsa: ovatko kemikaalialtistumiset yhtä vaarallisia kuin vaikkapa transrasvojen liika käyttö? Tai yltiöpäinen sokerinsyönti raskaana? Olen ymmärtänyt, että jotkut välttävät kemikaaleja esimerkiksi siten, että hankkivat lapsilleen vain puuleluja. Näin myös dokumentin, jossa toimittaja päätyi tekemään keittiöremontin, koska keittiön maalit olivat myrkyllisiä ja hänellä oli pieni lapsi. Tällaiset esimerkit herättävät levottomuutta ainakin minussa pienen lapsen vanhempana. Pitäisikö tässä nyt varmuuden vuoksi alkaa rempata koko kämppä? Ja mistä minä tiedän, mitkä maalit sitten ovat turvallisia? Ja jos poistan kaikki muut paitsi puulelut lapselta, miten sitten, kun vien hänet päiväkotiin? Puutteellista ja epävarmaa tietoa on vaikea soveltaa maallikkona. Antamasi neuvot kosmetiikan ja hiusvärien välttämisestä raskaana ovat hyviä. Ne ovat aika lyhytaikaisia valintoja ja selkeitä noudattaa, jos niin haluaa tehdä. (Itse käytin maltillisesti silloin tällöin luonnonkosmetiikkaa ja yrttivärejä hiuksiin.) Sen sijaan ylimalkaisesta "varmuuden vuoksi kannattaa välttää turhia kemikaaleja" -neuvosta ei ole hyötyä tässä muovien ja kemikaalien kyllästämässä maailmassa. Se vain ahdistaa.

Heta M.

Marko Suomi kirjoitti...

Valistus ja asioiden selventäminen on tärkeää, eikä sitä pidä lopettaa siksi että joku herkkänahkainen ottaa sen itseensä. Teet hyvää työtä!

Ari Laaksonen kirjoitti...

Syyllistämisvalitukset tulevat ihmisiltä jotka eivät jaksa miettiä näitä asioita tai muuttaa esim kulutustottumuksiaan, vaikka haluaisivat. Heidän mielestään valtion pitäisi ottaa vastuu jokaisesta suupalasta ja kemikaalista jota kansalainen käyttää, näin sairastuminenkin olisi sitten valtion syy. Ap

Anonyymi kirjoitti...

Suuri kiitos kirjoituksistasi! Itse olen oppinut niistä paljon ja nautin erityisesti tyylistäsi kirjoittaa. Osaat tuoda asiat esille asioina. Riittävän jämptisti ja viittein varustettuna. Asian omaksumista lisää paljon tekstin lukemisen nautinto.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa erikoista palautetta. Aika lyhyt olisi sellainen "Kemikaalikimara lapsiperheille" -kirja, joka kuuluisi: vastuu ei ole vanhemmilla, poliittisten päättäjien tulee hoitaa asiat kuntoon...

Yhtä kaikki, odotan kirjaa mielenkiinnolla! Asiallista tietoa näistä aiheista on maallikon vaikea löytää, asia kun voi muuttua mustasta valkoiseksi riippuen siitä, ketä haluaa uskoa, ja hysteriaa haluan välttää viimeiseen asti. :)

t. Johannamaria

Anja Nysten kirjoitti...

Kiitos kommenteista!
En aio lopettaa, enkä ole muuttanut tekstiäkään kirjassa. :)
Olisi todella helppoa elellä, jos voisi aina olla huolettomin mielin ja uskoa, että säädökset hoitaisivat turvallisuutemme ja että yritykset huomioisivat kaikki mahdolliset asiat. Näin vaan ei ole. Elämässä pitää tehdä omia valintoja ja niiden tekemisessä auttaa tieto.
Mitä enemmän kuluttajat tietävät ja mitä enemmän on keskustelua, sen suurempi paine on niin yrityksillä kuin lainsäätäjillä reagoida asioihin.

Mari Koo kirjoitti...

Mahtavaa, että jaksat kirjoittaa! Ja aina kannattaa muistaa sekin, että myös lainsäätäjät ja viranomaiset ovat kuluttajia. "Kansantajuinen" ja omaan elämään kolahtava informaatio voi saada myös heidät toimimaan.

Vihreän Langan artikkelin perusteella meillä juteltiin siitä, että pitäisi varmaan imuroida useammin. Se oli pelkästään positiivista syyllistymistä, jota mielestäni tarvitaan.

Minäkin odotan innolla kirjaasi ja sen tarjoaamaa tietoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä mahdollisista ikävistäkin asioista on valistettava, mutta niiden pohjalta toimiminen on sitten jokaisen oma asia.
Ei tietoa voi pimittää muilta joidenkin herkkähipiäisten takia.
Tietysti, kun kyseessä ei ole pelkkä oma napa, vaan myös sikiö tai lapsi, toivoisi ihmiseltä löytyvän myös kykyä
luopua omasta mukavuudestaan tarpeen vaatiessa.
Kun itse odotin lasta 12 vuotta sitten, olisin ollut onnellinen, jos tällaisia blogeja olisi ollut ja tieto näin helpossa.
Ruotsalaista ja englanninkielistä kirjallisuutta ja nettisivustoa onneksi löytyi, kun sinnikkäästi viitsi etsiä.
Suurin osa nyt jo tiedetyistä asioista oli jo silloin tapetilla, esim. hiusvärit ja muoviset tuttipullot.
Eli asiat edistyvät liian hitaasti virallisissa koneistoissa, joten sinunlaisia viitseliäitä kiihkottomia ihmisiä tarvitaan
enemmän kuin koskaan. Kyllä itse silloin tein monia asioita varmuuden vuoksi ja
voin siitä nyt olla tyytyväinen, eikä tarvitse jälkikäteen jossitella.

Anjuel

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails