Kemikaalikimara: Käytätkö dödöä ihan turhaan?

lauantai 19. tammikuuta 2013

Käytätkö dödöä ihan turhaan?

Muutama vuosi sitten keskustelin parin media-alan ihmisen kanssa kemikaaleista. Keskustelu rönsyili sinne tänne. Kun juttu kääntyi kosmetiikkaan, toinen totesi: "Mutta täytyyhän kaikkien ainakin deodoranttia käyttää!" Vastakysymykseni oli: "Miten niin?" Tunnustin perään, että en käytä dödöä, en ole teinivuosien jälkeen moista edes omistanut. Nuorena ostin dödön, jota silloin tällöin sipaisin kainaloihin, kun muistin. Aika pian tajusin, ettei minun kannata opetella moista tapaa, jos en sitä edes tarvitse.
(Kuvitus suoraan -70-luvulta.)

Roll-on deodorant, etc.: Discover a Lovelier You (Woman Alive, 1972)

Helsingin Sanomien artikkelissa 18.1.2013  kerrotaan brittitutkimuksesta, jonka mukaan osa ihmisistä käyttää deodoranttia aivan turhaan. Heidän hikensä ei haise.
"Maapallon ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, haisevatko heidän kainalonsa hielle vai eivät tai onko heidän korvavaikkunsa märkää vai kuivaa.
ABCC11-geenin yhden muunnoksen kantajilla kainalot haisevat hielle ja korvavaikku on märkää ja keltaista. Toisen muunnoksen kantajilla kainaloihin ei muodostu hienhajua, koska heidän hiessään ei ole bakteerien tarvitsemia kemikaaleja, ja heidän korvavaikkunsa on kuivaa, harmahtavaa ja murenevaa. Kuivavaikkuinen ja hajuton muunnos on yleinen aasialaisella väestöllä, mutta eurooppalaisista kantajia on vain kaksi prosenttia."
Laajassa tutkimukssa selvitetään kemikalisoitumista. Hajuttomien ihmisten deodorantin käyttö on yksi esimerkki tarpeettomasta altistumisesta kemikaaleille. Olen mielenkiinnosta kysellyt tutuilta, käyttävätkö he dödöä. Moni käyttää, mutta kaltaisiani on muitakin. Eräs miespuolinen ex-työkaverini ei ole myöskään koskaan käyttänyt dödöä, enkä ikinä ole havainnut hänen haisseen hieltä. Deodorantin käyttö on normi, josta poikkeamista pidetään outona - eikö tuo ihminen välitä hygieniasta ja lähellään olevista ihmisistä? Kyllä välitämme, peseydymme ja huolehdimme itsestämme. Mutta välitämme myös itsestämme, emme käytä turhia tuotteita. Olen geenien arvonnassa saanut kuivan korvavaikun. Joskus käy tuuri. Olen kyllä hiukan skeptinen siinäkin, että kaikki märkävaikkuiset tarvitsisivat dödöä, mutta senhän ratkaisee vaikunkantaja itse. Sosiokulttuurisista normeista ei kannata välittää.
Pieni korvavaikkugalluppi, täsmääkö tutkimuksen tulos sinuun? 

Jos Hesarin artikkelin luku ei onnistu, sama löytyy englanniksi täältä:
Lue myös

22 kommenttia :

Liina kirjoitti...

Onnea kivoista geeneistä. Mistäs mulle saatais :D

Itse kyllä hikoilen, enkä tietenkään osaa sanoa, kuinka kauas tuoksu kantautuisi ilman dödöä (oikeastaan antiperspiranttia) - en vain voi sietää sitä, että itse haistan sen.

Mira.L kirjoitti...

Juu, mulle kans tuollaiset geenit. :D

Hikoilen paljon ja en todellakaan voisi olla ilman deodoranttia. Tuossa vuosi sitten kokeilin monen montaa erilaista alumiinitonta dödöä, mutta niistä ei yksikään hienhajua poissa pitänyt muutamaa tuntia kauempaa. Siispä palasin käyttämään ihan tavallisia alumiinidödöjä, vaikka en olisikaan halunnut.

Anja Nysten kirjoitti...

Ei voi kuin vanhempia syyttää geeneistä, olivat ne millaiset tahansa.
FB-sivullani eräs mies totesi kirjoitukseni luettuaan näin: "Selvisi sitten tuokin Hikoilen, mutten haise ja vaikku on kuivaa. Ja dödöä en ole ostanut kymmeneen vuoteen."
Tiedän kyseisen henkilön liikkuvan paljon.

Sinini kirjoitti...

Hahaa, jes! :D Nyt voin vedota tähän tutkimukseen, kun kerron kamuille, etten käytä dödöö. Aina ennen mua katottiin ku mielisairaalasta karannutta, ja vaikka kamut oiski sanonu "No kivat sulle...", niin silti siitä äänestä paistaa aina läpi epäluuloisuus. :P Oon aasialainen :D Ja mus on muitaki eroavaisuuksia, kuten alkoholinpoltto... :)

Laura kirjoitti...

Minäkään en käytä dödöä. Mun hiki haisee, mutta mun täytyy hikoilla tosi paljon, ennen kuin se alkaa haista. Suomessa riittää, kun pesen kainalot iltaisin. Reissatessani kuumissa maissa olen käyttänyt dödöä.

Petra kirjoitti...

Ha! Mahtavaa triviaa, täsmää täysin. Täytyypä ruveta välttämään sanan 'märkäkorva' tarpeetonta käyttöä. :)

Elina kirjoitti...

Vaikku on märkää ja hiki haisee. Deodoranttina käytän sellaista alunakiveä.

Marika kirjoitti...

Vaikku keltaista, mutten hikoile kuin todella kovan rasituksen jälkeen. Enkä silloinkaan paljon, eli paitojeni kainaloissa ei ole koskaan ollut läikkiä, iho vain on kauttaaltaan nihkeä. Olen miettinyt tuttujen hikoilukärsimystä kuunnellessa sitä, mitä pyykinpesua se olisikaan, jos paidat olisivat aina yhden käytön jäljiltä pyykkikorissa. Hyvä siis näin.

Käytän kuitenkin dödöä, siitä tulee raikkaampi olo kuitenkin. Käytän Madaran ecodödöä, jota en pidä haitallisena. Monelle normaalisti hikoilevalle nämä ecoversiot eivät kuulemma riitä.

Anonyymi kirjoitti...

Voisko märkäkorva/haiseva hiki johtua moaitotuotteista?

-miettii Sirpa joka välillä haisee ja on märkäkorva ja toisinaan sit taas ei... :O

Anonyymi kirjoitti...

Vaikkuni on keltaista ja märkää. Hikoilen jatkuvasti (kainalot ovat hyvin harvoin kuivat). Hiki myös haisee voimakkaasti - mikään antiperspirantti ei ole kestänyt aamusta iltaan.
Nyt käytän omatekemääni dödöä - sitä käyttämällä vaatteeni säilyvät käyttökelpoisina huomattavasti pidempään kuin millään kaupan tuotteilla (deodorantit tahraavat) :)

Kaisa

Sanna kirjoitti...

Kyllä olen märkävaikkuinen ja myös hikeni haisee sangen voimakkaasti. En hikoile erityisen paljon, mutta kyllä sen hajun huomaa todella herkästi, varsinkin "tiettyyn aikaan kuukaudesta". Töissä on pakko käyttää keinokuituisia työvaatteita, jotka tuntuvat hiostavan (ja myös tuoksahtavan) herkemmin kuin luonnonkuituiset vaatteet. Kotona ollessa en yleensä käytä dödöä, vaikka kyllä huomaankin sitten välillä tuoksahtavani. Töihin kyllä laitan dödöä kainaloon, koska oma olo ei ole kiva hienhajuisena ja epäilen, etteivät asiakkaatkaan siitä olisi mielissään.

Samuli Pahalahti kirjoitti...

Olen testannut geenini 23andMen kautta ja se osasi kertoa, että hienhajuni pitäisi olla sitä pahempaa laatua.

Joskus nuorempana käytinkin dödöä joka päivä, mutta nykyään hyvin harvoin. Jossain vaiheessa kun viilasin ruokavaliota parempaan suuntaan, huomasin, ettei hikikään enää haissut läheskään niin pahalta, jonka jälkeen dödön käyttö alkoi jäädä vähälle.

Nykyään olen paleoruokavaliolla, mutta huomasin hajun vähentymisen myös (tuoreella) kasvispainotteisella ruokavaliolla, jota joskus kokeilin.

Omalla kohdallani siis teollisesti prosessoidut ruuat vaikuttavat pahentavan aika selkeästi hien hajua, mutta se on toki aika iso kategoria, joten tarkemmasta mekanismista en osaa sen kummemmin sanoa.

Anonyymi kirjoitti...

Hien hajua vähentää puhtaat vaatteet ja varsinki puuvillaiset vaatteet. Joistakin tekokuiduista ei tahdo tulla puhdasta muuten kuin etikkakylvyssä ja ulkona tuulettamalla. Kainalokarvojen ajelu raikastaa myös.
Kylmäpuristetulla kookosöljyllä sively silloin tällöin auttaa, luulen että se tappaa joitakin "hajupöpöjä".
Myös ruokavalioa auttaa, vähemmän hiilahydraatteja ja koko keho voi paremmin ja hajuttomammin kaikin puolin.
Dödöjä en tarvitse.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on myös korvavaikku keltaista ja omasta mielestäni hikeni haisee pahalle, mutta hikoilen tosi vähän. Ainoastaan, jos joudun olemaan pitkiä aikoja liian kuumissa vaatteissa tai kyhjöttämään koko päivän sisällä, alkaa hiki haisemaan. Käytän dödöä lähinnä, jos tiedän joutuvani tilanteeseen, jossa hikoan. Ajelen myös muuten kainalot, ainakin minulla se vähentää hikoilua.

Paula kirjoitti...

Mielestäni hikeni ei haise ja korvavaikkuni on kuivaa, eli teoria vaikuttaisi toimivan ainakin minun kohdallani. Onneksi myös hikoilen suht vähän.
Ruoka varmasti vaikuttanee hien tai ainakin hengityksen hajuun ja valitettavasti noin kuukausittain tunnen itseni haisevaksi joka tapauksessa, oli se hikeä tai vain jotain muuta.
Muuten, mulla on joitain urheiluvaatteita, jotka kostuessaan alkavat haisemaan. Samankaltaista havaintoa on lähipiirissä muillakin.

inkivaeaeri kirjoitti...

Täälläkin märkäkorvainen ja hikoileva nainen o/

Käytän tavallista kaupan antiperspiranttia. En kuitenkaan käytä talvisin sitä juurikaan, oikeastaan vain, kun tiedän, että on tiedossa kovaa hikoilua. Hikoilen melko paljon, ja ihan joka puolelta kehoa, kainalohiki alkaa myös haista hyvin äkkiä. Yritän lieventää tätä ajelemalla kainalokarvat joka toinen päivä. Kun mennään kohti kesää ja ilmat lämpenevät, minun on pakko alkaa taas käyttämään dödöä päivittäin, eikä sekään estä nk. poliisiläikkiä, vain hajua (yksi syy muuten, miksi suosin kesäisin joko hihattomia yläosia tai sitten mustia).

Mieleni tekevi kokeilla noita luonnondödöjä. En vain oikein tiedä mistä aloittaa. Dödöni pitää hillitä hien haisemista, en tiedä, onko tätä luonnontuotteilla mahdollista. Pitää tutkia ja kokeilla.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, minä omaan tuollaiset geenit. :) Hikoilen enimmäkseen liikkuessa ja silloin saa mielestäni kyllä näyttääkin hikiseltä. Hommasin parisen vuotta takaperin mineraalikivideodorantin ja satunnaisesti sitä tulee edelleen käytettyäkin, mut aika pitkältä menen ilman mitään dödöä.

Piia kirjoitti...

Vaikkuni on märkää, mutta hiki ei haise! Olen siis luonnonoikku!

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi: Myös ruokavalioa auttaa, vähemmän hiilahydraatteja ja koko keho voi paremmin ja hajuttomammin kaikin puolin.
Dödöjä en tarvitse."

Itse asiassa hiilihydraattien vähentäminen rankalla kädellä (saanti n. 20g/päivä) johtaa ketoosiin, ja ketoosissa hengitys ja virtsa vasta haiseekin pistävältä :D Ketoosi on siis ihan ok tila, ei erityisen vaarallinen tahi hyödyllinenkään keholle, mutta edistää rasvanpolttoa. Tälläistä mielenkiintoista triviaa... :D

Blogisi vaikuttaa tarkemman tutustumisen arvoiselta, terveisin tiedostava ja kemikaaliasioista kiinnostunut lukiolainen :)

Itselläni on märkä korvavaikku ja haiseva hiki. Mielenkiintoista nuo aasialaisten oikut

Anonyymi kirjoitti...

Oon märkäkorva mutten normaalisti hikoile paljoa. Dödön käyttö jäi joskus 4 vuotta sitten suunnilleen samaan aikaan kun muukin kosmetiikka, en käytä suihkusaippuaakaan sun muuta sillä koen, että pelkkä vedellä pesu riittää ja kuivattaa vähemmän. Lihaa en oo syöny 10 vuoteen ja normaalisti en koe haisevani, eri asia sitte jos on juonu runsaasti kahvia tai alkoholia tai syöny pitkään tosi huonosti.

Joskus kun lainailin paitoja kämppikselleni, joka käyttää dödöä ja vielä suihkutettavaa sellaista, huomasin että ne dödöjäämät mitkä niihin paitoihin jäi itseasiassa pisti omat kainalot hikoilemaan enempi :D Olin tohon aikaan ollu ilman dödöä n. puoli vuotta ja kyse on tosiaankin vaan mun kropasta, mutta ois mielenkiintosta tietää, onko muut dödöttömät huomannu samaa.

Kiitti muuten hyvästä blogista, hyvä että joku kirjottaa kriittisesti ilman newagehörhöilyä sun muuta kaikesta siitä paskasta mitä me tungetaan kroppiimme.

Anonyymi kirjoitti...

Täsmää!! Mulla on kostea korvavaikku ja kainalot haisee hielle ilman deodoranttia, mutta onneksi mineraalikivi toimii 100% ja täysin.

Mun eksä on kuivakorvavaikkuinen ja sen kainalot ei haise ollenkaan! (Oli nuorena luullut et deodorantti on vaan joku muotijuttu ja itekin käyttänyt välillä, tajusi vasta parikymppisenä, et jotkut käyttää sitä tarpeeseen.)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!Liittyen tähän postaukseen haluaisin esittää kysymyksen. Itse tarvitsen dödöä, etenkin sen jälkeen kun sain lapsen (hormonituotanto muuttui). Huomasin tehokkaaksi hienhajun poistajaksi tavallisen ruokasoodan. Olen käyttänyt soodaa dödön korvikkeena jo puoli vuotta. Se on tehokas ja hajuton antiprespirantti. Osaatko sanoa, onko soodan päivittäinen käyttö kainaloissa turvallista/turvallisempaa kuin deodorantin käyttö?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails