Kemikaalikimara: Mikä täällä haisee?

maanantai 6. elokuuta 2012

Mikä täällä haisee?

Nyt kun telkkarista tulee taas urheilua yötä päivää, voinee muistella edellistä megatapahtumaa, jääkiekon MM-kisoja. Liippaahan urheilukin kemiaa, hikipyykistä dopingiin, saavutusten parantamiseen kemiallisella avulla. Mutta tapahtuu sitä katsomossakin...
Kirjoitus on julkaistu Kemia-lehdessä 4/2012

Mikä täällä haisee?

Siippani oli ostanut nelihenkiselle perheelleni ylihintaiset liput jääkiekon  MM-kisojen puolivälieräotteluihin. Onneksi tietämättäni, sillä olisi mahdollisesti herännyt keskustelu siitä, onko mustan kumilätkän perässä suhaavien miesten seuraaminen  lähes 800 euron arvoinen juttu.  Katsoin vanhemman poikani kanssa Kanada-Slovakia –ottelun, loput perheestä kannustivat Suomea USA-pelissä.


Areenalla tuoksuvat  ranskalaiset perunat, pitsa ja olut. Ulkosalla tupakka. Pukukopissa aivan taatusti hiki ja testosteroni.  Sinisillä Led-valoilla koristellut jäädytyskoneetkin toimivat nestekaasun sijaan nykyisin akuilla, joten häkää ja muita pakokaasuja ei hallitilaan pääse. Ilmatilaa hallissa riittää, joten happi ei pääse ihan äkkiä

loppumaan.

Kesken ottelun aloin hämmästellä ilmassa leijuvaa tunkkaista ja vastenmielistä hajua, jota en tunnistanut ennestään.  Tuli mieleen jälkipolven pienenä käyttämä ilmaisu: ”Mikä täällä haisee?” Lausetta hän käytti tilanteessa kuin tilanteessa, oli kyseessä sitten oikeasti paha haju tai vaikka pullan tuoksu. Teki mieli esittää sama kysymys. Vilkaisu oikealle puolelle antoi kuitenkin selityksen. Vieressäni istuva mies oli kaivanut esiin pyöreän rasian ja töpötteli  mustaa purua nuuskatykkiin.  Ottelua suomalaiskansallisin tehostesanoin värittäen kommentoinut kaveri istui ylähuuli pulleana pahalta haisten.


Jääkiekko on showta ja ottelu hyvä, Slovakia päihitti Kanadan, mutta oliko se lippujen hinnan arvoista? Ei ollut, mutta sain  reissusta ainakin kirjoittamisen aihetta, hajumuistiin tallentui uusi tuoksu sekä hyvän esimerkin jälkikasvulle, miksi nuuskaaminen ei kannata. Tytöt kun eivät nuuskalta haisevista pojista tykkää.

Lontoon olympiakyläänkin on viety nuuskaa, Ruotsin käsipallojoukkueelle.

2 kommenttia :

Sanna kirjoitti...

Kovasti näyttää levinneen tämäkin tapa suomalaisten keskuudessa viime vuosina. Valitettavasti kovin nuorilla näkyy jo pullotusta ylähuulen seudussa, ja jostain syystä tämä varsin huono tapa on yhdistetty nimenomaan urheiluun. Tuskinpa tuo huulitupakka kuitenkaan urheilusuoritusta varsinaisesti parantaa. Toki nuuska on savuketta ystävällisempi vaihtoehto kanssaihmisiä ajatellen, mutta sen aiheuttama nikotiiniriippuvuus on kyllä omaa luokkaansa, etenkin jos tapa opitaan jo hyvin nuorena keskushermoston ollessa vielä "keskenkasvuinen". Onko Anjalla tarkempaa tietoa asiasta, kun jostain muistelen, että nuuskaaja saisi jopa 5-kertaisen määrän nikotiinia verenkiertoonsa tupakoitsijaan verrattuna? Lisäksi vaikutus on pitempiaikainen (=suurempi riippuvuus), koska nuuskaa pidetään huulen alla pitempään kuin savuke palaa. Terveydenhuoltohenkilökunnankin keskuudessa nuuskaaminen näyttää olevan kovin suosittua, mutta ainakin toistaiseksi on näkynyt sangen vähän laadukkaita tutkimuksia nuuskan terveysvaikutuksista lääkärien ammattilehdissä. Mielenkiinnolla odottaisin lisää tietoa, sillä potilaatkin (ja nuorien nuuskankäyttäjien vanhemmat!) kyllä nuuskan terveysvaikutuksista toisinaan kyselevät.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Noihan se on.
Nuuskaska kertovalla sivustolla sanotaan nikotiiniriippuvuudesta näin:
"Nuuska aiheuttaa samanlaisen nikotiiniriippuvuuden kuin tupakka. Nuuskan käyttäjän keskimääräinen nuuska-annos vuorokaudessa on noin 15 g. Annos sisältää nikotiinia noin 158 mg, mikä vastaa kokonaisesta tupakka-askista saatua määrää. Nuuskan käyttäjän nikotiinialtistus onkin vähintään yhtä suuri kuin tupakoitsijan."

http://www.pokalehuulessa.fi/fakta.htm

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails