Kemikaalikimara: Kurkistus Vihreään taloon

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kurkistus Vihreään taloon

Vihreä talo on mutkaton ja konstailematon paikka, jossa poikkean rentoutumassa - ja nyt tarkoitan siis blogia. En edes tiedä, missä kyseinen talo ja blogissa silloin tällöin vilahtava kaupunkikoti sijaitsevat. Levollinen ja kodikas tunnelma rauhoittaa päässä pyörivät ajatukset. Blogissa esiteltävät hankinnat ovat mitä ekologisimpia - kestäviä esineitä menneiltä vuosilta - ja niin kaunista.  Haastatteluvuorossa siis Vihreän talon Annika. Kuvat ovat Annikan ottamia, ensimmäistä lukuunottamatta.


Kuka olet, mitä teet ja miksi bloggaat?

Olen kolmen ja neljän kympin välissä keikkuva kesäkotielämästä innostunut kaupunkilainen. Työkseni teen koulutushommia visuaalisten asioiden äärellä.

Ensimmäisen blogini pistin pystyyn muistaakseni vuonna 2005. Ajatus siitä että yksittäinen ihminen voi toimia julkaisijana ja saattaa ajatuksiaan anonyymisti tuntemattoman yleisön luettavaksi tuntui kutkuttavalta. Kirjoitin silloin sinkkunaisen elämästä kaupungissa, pelkkää tekstiä ilman kuvia. Tuo blogi on jo kauan sitten piilotettu punastellen salasanan taakse.

Vihreä talo –blogi alkoi vuonna 2008 kun ostin kesäasunnoksi talon maalta. Tämä blogini perustuu ensisijaisesti ottamiini valokuviin; kuvat esineistä, sisustuksista ja tunnelmista tulevat ensin ja niiden ympärille sitten sommittelen tekstinpätkiä. Alkuperäinen motiivi blogata ei ole juurikaan muuttunut – on mahtavaa että kuka vain voi tuottaa sisältöä yleisön löydettäväksi ja nautittavaksi. Bloggaan siksi että mieleni tekee kertoa, kuvata ja näyttää. Vanhaa taloa värkkäillessä, kirppiksiä kierrellessä ja tavallista elämää elellessä pienimuotoista kerrottavaa ja näytettävää jotenkin kummasti kertyy. On hienoa ja aina vain hämmentävää että niin moni on löytänyt kuviani ja horinoitani seuraamaan.

Sinulla on kaksi kotia, pätkä rivitaloa kaupungissa ja rintamamiestalo
maalla. Kumpaakin sisustat vankalla tyylitajulla. Miten löydät kaikki
ihanuudet niin kotiisi kuin sukulaisten ja ystävien lahjapaketteihin?


Käyn kirppiksillä TOSI paljon. Katsastan niitä aina kun matkaan paikasta toiseen, joskus lähden ajelulle varta vasten kirpputorit mielessäni. Se on minulle harrastus ja keino rentoutua, pää tyhjenee työasioista kun maisemat vaihtuvat ja helmiä etsiessä vähän sopivasti jännittää.

Kun kirppiksiä kiertää urakalla, tulee löytöjäkin ennemmin tai myöhemmin vastaan. Joskus naureskelenkin että jos laskisin kirppisostoksilleni todellista hintaa, olisivat ne kaikkea muuta kuin edullisia. Aika monta hukkareissua ja hutikäyntiä on täytynyt tehdä että kohdalle osunut jokunen aarre. Reissuilla palaa bensaa ja aikaa.

Miksi rakastat vanhoja tavaroita?  Mikä/mitkä ovat huippulöytöjäsi?
Kiljaisetko silloin riemusta?


Kyse on varmaankin jonkin verran nostalgian nälästä ja jonkin verran silkasta rakkaudesta suomalaiseen sotien jälkeisten vuosien designin kulta-aikaan. Mutta ehkä eniten vanhoissa tavaroissa viehättää niiden valmistusaikana vallinnut esinekulttuuri. Vanhat tavarat kertovat aikansa arvostuksesta materiaaleja kohtaan, pitkäikäisyyden tavoitteista ja uskosta uljaampaan tulevaisuuteen. Esineet säilövät myös ajastaan monella tavalla ihmisen mittaa: vanhoissa tavaroissa on rosoihin ja epätäydellisyyksiinkin tallennettuna inhimillisyyttä jota ehkä kaipaan uutuuden kiillon keskelle.

Kyllähän mä hienojen löytöjen äärellä hihkun. Ja vielä viikkojenkin päästä jaksan niistä meuhkata. Eikä sen löydön tarvitse aina niin halpakaan olla, maksan ilolla aikaa kestävästä, kauniista esineestä vaikka se olisikin käytetty. Huippulöytöjä on laidasta laitaan, vanhasta puisesta tehtaan pukukaapista toimivaan 60-luvun taskulamppuun. Viimeaikaisista löydöistä makein oli halvalla löytämäni Antti Nurmesniemen suunnittelema Pehtoori–emalipannu. Se oli uskomattoman likakerroksen peitossa mutta osoittautui pesun jälkeen uudenveroiseksi.

Voiko  kirppiksellä käymisestä tulla riippuvaiseksi? Jos voi, onko
sinulla joskus ollut syystä tai toisesta vieroitusoireita?


Kylläpä varmaankin voi, jo pelkästään aarteenmetsästäjän adrenaliinikoukkuun voi nähdäkseni helposti joutua. Tai voi kai kirppisostostelu aiheuttaa riippuvuutta samalla tapaa kuin uudenkin tavaran shoppailu joillekin. Aina ei tartte ostaa vaikka halvalla ja käytettynä saisikin. Välillä pitää itseään jarrutella ja miettiä tarvitseeko löytämäänsä aarretta todella.

Itse olen vähintäänkin riippuvainen kirppistelyyn liittyvästä matkaamisesta. Vieroitusoireet iskevät aika nopeasti jos pitää pysyä pitkään aloillaan pääkaupunkiseudulla.

 Milloin ja mitä olet viimeksi ostanut kotiisi aivan uutena?

Mieleeni tulee ensimmäisenä pölynimuri, puolisen vuotta sitten. Olin suristellu isotätini perintöimurilla 18-kesäisestä ja tuliterän imurin imuteho tuntui sen jälkeen ällistyttävältä edistysaskeleelta. Ja joulun aikaan lahjoin itseäni Anu Penttisen Iittalalle suunnittelemilla Vitriini-lasirasioilla.


Blogistasi välittyy rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Missä
lymyilevät Vihreän talon paperikasat, villakoirat ja pyykkivuoret?


Siivoan kameralla: suurimmat epäsiisteydet rajaan useimmiten otoksien ulkopuolelle ja pahimmat villakoirat häipyvät kuvia hiukan ylivalottamalla. En erityisesti siisti tai asettele juttuja blogikuvia varten, räpsin sieltä missä nättiä näen ja asioita sellaisina kuin ne ovat. Jos ei ole nättiä, yritän kuvata nätisti ja nätiksi. On jokunen lakanamytty tai tiskivesikin joskus saattanut nättiyskynnyksen ylittää, useimmiten ehkä ei.

Oletko perehtynyt fengshuihin? Luontuuko se sinulta itsestään?

En tunne fengshuita. Ehkä olen tietämättäni ja itseltäni salaa puhdasoppinen fengshuisti, tiedä häntä.


Uutissirkus kirjoitti hiljattain harvinaislaatuisesta tapahtumasta
"Rintamamiestalon remontti valmistui Oulussa".
Onko vastaavaa odotettavissa Vihreässä talossa? Missä vaiheessa
remontti on menossa? Montako litraa maalia kulunut?


Hahaa, eipä ole remontin valmistuminen näköpiirissä! Sisätilat ovat nyt aikalailla valmiit, ikkunaremonttikin onnellisesti ohi ja seuraavaksi siirrytään julkisivuun. Talon ulkomaalauksen jälkeen kuluneen maalin litramäärä huidellee jossakin sadan tienoilla. Epäilisin että kun kaikki on muka-valmista, on remonttikierros pian aloitettava alusta – vanha talo vaatii kuitenkin ylläpitoa ja sisustusmieli kaipaa joskus seinään tai lattiaan uutta väriä. Mutta en haluakaan että remontointi koskaan tyystin loppuu sillä raapsutus, kuopsutus ja naputtelu ovat minulle ja aviomiehelleni rakasta ajanvietettä. Toki olisi hienoa jos välillä olisi vuosia jolloin voisi pitäytyä pienempimuotoisissa projekteissa. Nytkin huvittaisi ehkä ulkomaalausta enemmän suunnitella puutarhaan uusia istutuksia.

Missä päin Suomea Vihreä talo sijaitsee?

En tohdi paljastaa tarkasti, mutta suurpiirteisesti sanoen Varsinais-Suomessa.


Elämäsi hauskimmat asiat tällä hetkellä?

Vapaaehtoinen maalaiselämä hallittuina annoksina. Kahden pienen lemmikkikoirani päivittäiset edesottamukset. Ystävien kanssa kokoontuminen, isompina ja pienempinä kokoonpanoina, useimmiten hyvän ruoan ja juoman säestämänä. Ja toki blogosfäärissä värkkääminen.

Mitä blogeja seuraat ja suosittelet muillekin?  

Luukku –blogin Wikkellä on hieno tyyli ja  silmää arjen kauneudelle.
Isosiskoni Maria asuu rintamamiestalossa, sisustaa ennakkoluulottomasti ja loihtii käyttökelpoista siitä mitä muut saattaisivat pitää roskana.
Hannan blogissa viehättää rauhallinen, mustanpuhuva tunnelma ja tarkoin valikoidut esineet, asiat ja inspiraationlähteet. Vähemmän on enemmän.
Kettukarkin Maire on ihana! Sisustusjuttuja ja muutakin ammattilaisen varmalla kädellä.

Kiitos Annika! (Kuvista oli puhe, että laitan pari sisustuskuvaa sinun kuvasi lisäksi, mutta oli pakko ottaa mukaan Pehtoori-pannukin ja sauna - ihan pakko.)
Poikkean taas talossa hermolevolla. Suosittelen muillekin kurkistusta paitsi taloon, myös saunaan ja kaupunkiasuntoon.

2 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

http://www.vihreatalo.com/2010/06/pihatiski.html

Ei mikään ekomökki, sittenkään! Vinkkaisitko emännälle fiksummista pesuaineista toivoo Sanna S

Anja Nysten kirjoitti...

Vaikka Vihreä talo -blogin kirjoittaja ei hankikaan turhaan uutta, Vihreä talo on enemmänkin sisustus- kuin ekoblogi. Toki aina on parantamisen varaa - itse kullakin. Taidankin lähteä tästä pohtimaan, mikä tiskiaine minulla on mökillä...
Viimeistään loppukeväästä se selviää, kun sinne taas pääsee.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails