Kuuntelimme kolme luentoa, katsauksen kodin pesu- ja puhdistusaineiden sisältämiin ainesosiin ja niiden ympäristö- ja terveysvaikutuksiin, Mona Metherin esityksen hiusväreistä ja Madara Cosmetics Lotte Tiesenkopfa-Iltneren "Safe Cosmetics", mistä kosmetiikka koostuu ja miksi jotkut ainesosat eivät ole turvallisia.
Oli todella ilahduttavaa ja hauska yllätys, että kahdessa ensin mainitussa esityksessä oli lähteenä käytetty muun muassa Kemikaalikimara-kirjaa ja -blogia. En nyt lähde sen tarkemmin ruotimaan esityksiä, sillä niissä oli paljon sellaista asiaa, joka on ollut esillä täällä blogissakin - erityisesti hiusvärejä koskien. Mona Mether puhuu myös sunnuntaina 15.4., joten vielä ehtii. Mielenkiintoinen on myös Päivi Kousan luento allergioista ja luonnonkosmetiikasta. Lauantain luennoissa tuli esille muutama asia, joita haluan vielä kommentoida, mutta teen sen erillisessä postauksessa. Palaan siis vielä tapahtuman asiasisältöön. Kaverini ei seuraa blogiani, eikä muutenkaan pahemmin kosmetiikka-alaa, joten oli mielenkiintoista kuulla hänen mielipiteensä asioihin.
Saimme paljon uusia tuttavavuuksia ja juttu lensi. Siinä vaiheessa, kun ystäväni oli intialaisessa päähieronnassa, käytäväkeskusteluissa pohdittiin, miten hiusvärijätit valloittavat Aasian ja Afrikan. Tuumin, että kuinkahan se onnistuu, kun siellä ihmiset ovat jo tummatukkaisia. Vastaukseksi sain, että tummahiuksisistä tehdään tietysti vaaleatukkaisia. Tietysti! Näinhän se muuten aina menee. Suoratukkaiset haluavat kiharat, luonnonkiharat suoristetaan, vaaleahiuksiset tummentavat ja tummat blondaavat. Joku voi haluta punahiuksiseksi. Pääasia, että hius on jonkun muun näköinen kuin oman.
Sain kysymyksiä niin luennoilla ja tauoilla. Ehdottomasti vaikein oli kuului kahvitauolla: "Mikä on suurin intohimosi? - Siis elämässä". Vaikea, vaikea kysymys, johon aikani tuumittuani sain vastattua jotakin. Loppupäätelmäksi asiasta tuli merkistyksellisyys, että se, mitä tekee, on jollakin tavalla merkityksellistä. Tätä pitää tosin pohtia vielä lisää.
Hankintojakin tehtiin. Minulle tuoksuttomuus tai hyvin mieto tuoksu menee kosmetiikan kriteereissä korkealle, mikä voi luonnonkosmetiikkatuotteiden kohdalla olla hankala juttu. Mutta onneksi tuoksuttomiakn löytyi. Ja suklaata... Suklaata lähti matkaan paristakin pisteestä, joista toisessa oli pari nuorta miestä pakuri- ja jonkun muun - en nyt muista minkä - käävän kanssa. Suklaareseptistä tentattiin, sillä Aaltomaljakon-muotoisten suklaiden maku oli ainutlaatuinen.Tiedustelin, onko heillä käytössä sama menetelmä kuin minulla. Kun perhe sanoo: "Paina resepti mieleen", se on jo unohdettu. Kuulemma joskus reseptit kirjoitetaan ylös. Kaverini oli kovasti kiinnostunut pakurikäävästä ja suunnitteli lähtevänsä veitsen kanssa metsään. "No nyt on sitten opittu jotain käävistäkin:" Totesin nuorille miehille, että hekin voivat illalla tuumia keskustelleensa kahden käävän kanssa. Tasapuolista, eikö totta?
Terveiset kaikille ja uusillle lukijoille lämmin tervetulotoivotus!
Luonnonkaunis -messut jatkuvat sunnuntaina 15.4.2012, Ohjelma täällä.
5 kommenttia :
Toivottavasti kaverisi lähtee pakurikäävän metsästykseen omaan metsäänsä. ;) Käävän kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Käävän keruu on rinnastettavissa oksien katkaisemiseen, joka sekään ei kuulu em. oiekeuksiin. Tästä tuli ihan hiljattain tulkinta julkisuuteen. Kääpä on sieni, mutta "ulko-osaltaan" puuta (siis se osa, joka kerätään). T Vuke
Miksi tässä luonnonkauneus-trendissä on paljon pelkkää humpuukia, kuten tuolla messuilla oli tarjolla?
Jalka-detox on pelkkää asiakkaiden huijausta, eivätkä elimistön kuona-aineet poistu jalkojen kautta, olipa jalat miten kalliissa muoviämpärissä tai litkussa tahansa. Tuollaiset väitteet kertovat vain karua kieltä ihmisen biologian täydellisestä ymmärtämättömyydestä/hylkäämisestä ja ihmisten tietämättömyyden avulla tehtävästä varojen siirrosta.
Elimistön kuona-aineet taitavat kuitenkin kulkeutua veren mukana munuaisiin, jossa ne suodattuvat pois.
Ayurveda on lähinnä 1980-luvulla kehitetty "muinainen" intialainen parannusoppi jonka mukaan ihmisiä on periaatteessa kolmea eri tyyppiä: vata, pitta ja kapha.
Eri ihmistyypit kuulemma voivat sairastua vain tiettyihin sairauksiin ja "lääkkeet" menevät tämän ihmistyypin mukaan. Parannuskeinot ovat yhtä ympäripyöreitä kuin horoskoopit iltapäivälehdessä: parantuaksesi vältä makeita ruokia, mutta älä hunajaa ja jos käytät hunajaa, älä lämmitä sitä ja jos lämmität, anna sen saada takaisin maaäidin energiaa hetki etc.
Luonnonkauneus-messuiksi siellä oli yllättävän paljon alkoholimainontaa mukana.
Tekeekö luomuviini kännistä jotenkin paremman, luonnollisemman ja terveellisemmän kuin ei-luomu viini?
Näyttääkö nainen ravintolassa luomumeikeissään kauniimmalta, jos viereen tulee örisemään luomuviiniä tai biodynaamista viiniä nauttimut könsikäs?
No olihan siellä jotain vähemmän humpuukiakin tarjolla, mutta jonkin verran kriittisesti pitäisi suhtautua moisiin "messuihin".
Kiitos kommenteista.
Täytyy palata tuohon jokamiehenoikeuteen. Kaverit nimittäin sanoivat kysyttäessä juuri päinvastoin. Että on täysin luvallista kerätä kääpiä.
Minusta tuntuu, että kaikkeen kosmetiikkaan liitetään humpuukia. On paljon hyvää, mutta jotkut asiat menevät överiksi. Palaan vielä tähänkin aiheeseen samalla kun ruodin messuilla esitettyjä väitteitä.
Kääpäasian voi tarkistaa ympäristöministeriöstä. Käävät eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Suomalaisilla on vähän turhan suuret luulot siitä kuinka paljon toisen omistamaa metsää voi hyötykäyttää veloituksetta. Metsänomistaja maksaa hoidosta, sitten tulee käävänmetsästäjä ja hakkaa kirveellä koivun halki jotta saa himoitsemansa käävän. Näin meillä Suomessa, jossa kaikki kuuluu saada ilmaiseksi.
Kyllä kääpiä saa kerätä, kunhan puuta ei vahingoita. Ympäristöministeriönkin sivulta tämä löytyy. Pakurikääpää tämä ei koske, sillä stä ei voi kerätä vahingoittamatta puuta.
Lähetä kommentti