Kemikaalikimara: Mari Koo - vaaleanvihertävä egoisti

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Mari Koo - vaaleanvihertävä egoisti

Kemikaalikimaran uudessa sarjassa haastatellaan mielenkiintoisia ihmisiä, bloggajia tai ihan ketä vaan, joiden ajatusmaailma sivuaa enemmän tai vähemmän (tai edes pikkuriikkisen) tämän blogin teemoja. Ensimmäinen haastateltava on Kulutusjuhlan Mari Koistinen eli Mari Koo.
Jos Kulutusjuhla ei vielä tähän mennessä ole tuttu, niin on korkea aika tutustua. Kulutusjuhla-yhdistyksen tavoitteena on muun muassa edistää kuluttajien oikeuksien toteutumista erityisesti internetissä sekä kehittää internetissä ja muissa sähköisissa kanavissa tapahtuvaa kuluttajien kokemustenvaihtoa. Hienosti sanottu ja myös toimittu. Kulutusjuhlan väki raportoi niin hyvästä kuin huonosta palvelusta tai tuotteesta, joko itse tai koosteena muiden kokemuksista, joista pari esimerkkiä.
"Eilen kävin T:n kanssa paikallisessa K-Supermarketissa ja tökin puolisoani: huomasitko, myyjät tervehtivät ja hymyilevät!" (Lahden takana -blogi)

"Tilasin kengät verkkokaupasta joulun välipäivinä. Kengät tulivat tammikuussa. Ne olivat vain väärät kengät: väärän merkkiset, väärän kokoiset ja väärän malliset." (RistoK)
 Ja monta, monta muuta tarinaa...



Mari, kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Olen Mari Koistinen, maalaistyttö Helsingissä. Puuhastelen paljon netissä niin työkseni kuin vapaa-ajalla, ja olen erityisen kiinnostunut kulutuksen eri osa-alueista.
Elantoni hankin tällä hetkellä Suomen Mehiläishoitajain Liitossa tekemällä viestintää.  
Emännöit Kulutusjuhlaa ja kirjoitat kahta omaa blogia Mari Koo ja Mieto marinadi. Mikä tekee bloggaamisesta juhlaa?
Aloitin ensimmäisen blogin vuonna 2004, sillä blogien verkosto sekä ajatusten julkikirjoittaminen viehättivät. Monta juhlaa olenkin päässyt blogien ansiosta viettämään, ja erityisen hienoa on ollut tutustua ihmisiin verkon kautta. Arvostan blogien vuorovaikutteisuutta ja sitä, että saan oppia muilta.
Omat blogit tallentavat vaihtelevasti elämäni eri osa-alueita, ajatuksiani ja kokemaani. Lisäksi kirjoittaminen on minulle ajattelun jatke. Kun saan asiat naputeltua ylös, ne vaikutavat selkeämmiltä.  
Mitkä aiheet saavat kuluttaja-aktivistin liekkeihin?
Positiiviset liekit syttyvät, kun saan kuulla hyvistä palvelu- tai tuotekokemuksista.
Negatiivista roihua syntyy, kun uppoudun ajattelemaan kulutuskulttuurimme lukuisia huonoja ilmiöitä.  
Kuvaat itsesi kuluttajana vaaleanvihertäväksi egoistiksi. Mitä se tarkoittaa?
Pyrin toimimaan niin, etten jättäisi järjettömän suuria ekologisia jalanjälkiä. Toisaalta kuitenkin oma napa on se lähin: itsekkäät mulle-tämä-nyt -ajatukset ovat tietysti tuttuja.
On tietysti helpompi olla ekotyyppi niissä asioissa, joita ei pidä omassa elämässään tärkeänä. En esimerkiksi haaveile autosta, omakotitalosta tai vuosittaisista Aasian matkoista. Vaikka näitä voisi väittää ekovalinnoiksi, niin kyse on ennen kaikkea siitä, että kyseiset kulutuskohteet eivät minua kiinnosta.
Kehittelin määritelmän 2000-luvun alussa opiskellessani yliopistossa kuluttajaekonomiaa. Meidän piti aineen verran pohtia omaa kuluttajaidentiteettiämme. Nämä kaksi sanaa päätyivät otsikkoon.
Kuinka pitkälle fleksari venyy?
Tarvittassa fleksari on hyvin joustava! Syön lihaa, mutta yleensä ehkä kerran tai pari viikossa, ja valikoiden lihan laadun ja alkuperän suhteen. Mutta joskus tilanteiden ja lautaselle tipahtaneen ruuan mukaan saatan syödä lihaa enemmän: ennemmin ruoka vatsaan kuin biojätteeseen.
Täytyy myöntää, että esimerkiksi tehokasvatetun broilerin tai possun mutustaminen kirpaisee aina omaatuntoani. 
Millainen marinadi on paras?
Se sisältää tietysti hunajaa!  Suosikkiruokiini kuuluvassa salaatissa
marinoitu ja paistettu tofu yhdistyy mm. avokadoon ja appelsiiniin. 
Hauskimmat asiat elämässäsi tällä hetkellä?
Hoitokissat Humppa ja Suitsu tuovat usein toiminnallaan hymyn huulille. Samoin tietysti oma puoliso, joka saa minut nauramaan.  Lisäksi ilahduttavat kevään lisääntyvä valo ja aavistukset kesästä.
Sinulla onkin siis kolme omaa blogia. Kissablogi seurantaan ehdottomasti. 
Olet alkanut sanomalehtirunoilijaksi? Mitä se tarkoittaa? Millainen voisi olla kemikaaliaiheinen sanomalehtiruno?
Törmäsin englanninkieliseen sivustoon, jossa oli tussaamalla sanoja tehty lehdistä runonpätkiä. Innostuin ja päätin kokeilla itse. Tietysti uusi harraste piti tuoda heti nettiin.
Pidän siitä, että lehtiteksi tarjoaa raamit runolle, mutta ei määritä sitä liikaa.
Kemikaaleista olen tainnut tähän mennessä käsitellä runoissa vain tuota tuttua alkoholia. Jokin siivoamiseen viittaava pätkä olisi ehkä helppo kehittää. Ehkä haluaisin käsitellä runon kautta aihetta muuten kuin pelottelevassa hengessä, koska kemikaalit niin helposti johdattavat ikäviin ajatuksiin. 
Seuraat lukuisia blogeja ja sivustoja. Suosittele muutamaa lukijoilleni:
Pitkään toiminut blogi, jossa sivutaan usein kuluttamista. Tällä hetkellä mm. esittelyssä säännöllisesti viikon esineitä. Lisäksi kirjoittaja asuu nyt Sveitsissä, jossa itse sain viettää kuusi kuukautta viime vuonna.
Saara tarjoilee pohdittuja tekstejä ihmiselosta. Siihen liittyvät myös mm. kulutusyhteiskuntaan ja onnellisuuteen liittyvät näkemykset.
Keski-ikäisen lääkärin arkiset ja välillä humoristiset pohdinnat ilahduttavat usein. Enkä pane pahakseni kissatarinoitakaan.
Raevaara on biologi ja mielestäni erinomainen myös kirjailijana. Kun tällä yhdistelmällä kirjoittaa blogia, niin tuloksena on asiantuntevia näkemyksiä moniin eri aiheisiin.
 Terveisesi tämän blogin lukijoille? 
Ei kai tässä voi oikein muuta kuin toivottaa valoisaa kevättä kaikille: Kemikaalikimaraa ja blogin synnyttämää keskustelua on aina ollut kiva seurata!
Kiitos Mari haastattelusta ja vinkeistä!

Ei kommentteja :

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails