Anna-Leena Kauhanen kirjoittaa 5.12.2011 Helsingin Sanomissa otsikolla Vaaleanpunainen luokkayhteiskunta. Kauhanen pohdiskelee kirjoituksessaan sosiaaliantropologi Fanny Ambjörnssonin kirjan Rosa, den farliga färgen saamaa huomiota Ruotsissa. Ruotsalaiset puhuvat, miksi vaaleanpunaisessa värissä on niin paljon vaarallista ja latautunutta. Jo tässä kohdassa tekstiä kohottelin kulmiani. Ambjörsson kuitenkin perustelee asiaa monelta kannalta.
Hänen mukaansa vaaleanpunainen indikoi niin alaluokkaa kuin eliittiä. Vaaleanpunainen on paitsi homojen, mutta myös heterojen väri. Köyhä pukee tyttärensä pinkkiin, mutta samaa väriä käyttävät taloudellisesti menestyneet miehet, metroseksuaaliset pinkkikaulustyöläiset. Ainoastaan aikuiset naiset välttävät väriä.
Aikuinen nainen pukeutuu vaaleanpunaiseen vain kiinnittäessään tumman ja leikkauksiltaan yksinkertaisen uskottavuusunivormunsa rintapieleen Roosa nauha -merkin. Rintasyöpä on saanut hyvin sukupuolittuneen värikoodin.En tiedä tarkoitetaanko tässä vaaleanpunaiseen röyhelöunelmaan pukeutumista vai mitä. Mutta yhtä kaikki, röyhelöunelmaa katsottaisiin ainakin joillakin aloilla työelämässä pitkään - vaikka se olisi sininen. Mutta niin katsotaan myös Aku Ankka -solmioita. Käytän "univormuvärejä": sinistä, ruskeaa, mustaa - mutta myös kirkkaita värejä, vaaleansinistä, sinivihreää sekä myös pinkkiä. En ole nuori, eikä minulla ole mitään tarvetta leikitellä identiteetilläni. Käytän niitä värejä kuin minua huvittaa. Työelämäkokemusteni perusteella en myöskään allekirjoita väitettä, ettei naista oteta vakavasti.
Vaaleanpunaiseen pukeutunutta naista ei oteta vakavasti, ellei kyse ole itsetuntoisten nuorten naisten identiteettileikittelystä.
Miksi niin on?
Väriä on turha syyttää. Ongelma on siinä, että naista ei oteta vakavasti.
Katsoin eilen Diili-ohjelman, jossa Hjallis Harkimo motkotti siitä, että osallistujat pitivät kilpailua alussa nais-mies-skabana. Harkimon mukaan tämä oli täysin ohi aiheen, sillä miehet ja naiset ovat aivan yhtä päteviä. Siinä tuli varsin reippaasti asennemuokkausta niille, joille asia on mahdollisesti ollut epäselvä.
Erikoista oli se, että eräs kisasta pudonneista naisista oli pukeunut silmiinpistävään vaaleanpunaiseen pieneen hattuun, jota Harkimo kommentoi. Juolahti mielessä, oliko kyseinen kilpailija lukenut Ambjörnssonin kirjan. Ongelmana ei suinkaan ollut hatun väri, vaan se että kyseessä oli juhlahattu, joka ei yksinkertaisesti sovi business-tilaisuuteen. Kyseinen hattu oli ylipukeutumista. (Kumpikin kohta löytyy täältä, alkaen noin 25 minuutin kohdasta runsas kolmeminuuttinen)
Jatketaan syvällistä analyysiä vaaleanpunaisesta:
Vaaleanpunainen on vaarallinen siksi, että suhteemme siihen paljastaa, miten syvällä yhteiskuntarakenteissamme on erojen rakentaminen sukupuolten välille.En ymmärrä Ambjörnssonin logiikkaa. Väriä on turha syyttää, mutta kuitenkin vaaleanpunainen on vaarallinen väri? Ja kuka tässä itse asiassa on rakentamassa rajoja sukupuolten välille? Kertokaa nyt minulle, onko Suomessa vaaleanpunaisella piirrettyjä luokkarajoja? En ymmärrä näitä väriin liittyviä ongelmia - vai onko tässä kyseessä se, että Ambrjörssonia itseään ei oteta vakavasti?
Jos ei olisi niin kylmä ilma, pukisin pinkin välikausitakkini, mutta eiköhän kaapista jotain muutakin teemaan sopivaa löydy. Taidan nauttia aikuisen naisen elämästä pukeutumalla vaaralliseen vaaleanpunaiseen, sillä uskottavuus pitää säilyttää.
Ajatelkaa ja toimikaa itsenäisesti. Suomessa se on helppoa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
7 kommenttia :
Oletko nähnyt pikkupoikia vaaleanpunaisissa vaatteissa?Pikkutytöille ei juuri muuta olekaan tarjolla. Tai katselepa vaikka asuntomessujen sisustettuja taloja, vilkaisulla näkee mikä on pojan huone ja mikä tytön, toinen on sininen ja musta toinen vaaleanpunainen. Eli kyllä värillä jaetaan ainakin sukupuolet. Tuosta luokkajosta en ole niin perillä, mutta ehkä siinä on perää. Nämä koodit omaksutaan usein huommamatta.
Kiitos Voikukka kommentista.
Kyllähän sen näkee, että tyttöjen vaatteissa on vaaleanpunaista ja että lastenlastenhuoneet sisustetaan eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä tyttö vai poika. Pointtini on se, että mitä vaarallista siinä on? Onko haittaa, jos esimerkiksi Mari Kiviniemen huone on lapsena ollut pinkki? (En todellakaan tiedä, oliko näin. Tämä oli vain hatusta tempaistu esimerkki.)
Entä miksi ihmeessä sosiaaliantropologi väittää, että aikuiset naiset eivät voisi käyttää vaaleanpunaista - kun he kerran käyttävät. Ambjörsson keksii kummallisia teorioita sille, että joku väri on jossain joskus suosittu.
Minä yhdistän usein vaaleanpunaista ja roosaa mustaan, koska pidän väreistä ja on minulla juhlahameina muutama vaaleanpunainen pitsiröyhelöunelmakin. Olen akateemisesti koulutettu enkä usko että uskottavuuteni kärsii vapaa-ajan pukeutumisesta. Töihin pukeudun tietenkin yksinkertaisemmin, mutta en katso vaatteideni värejä.
Joten itsekin ihmettelin tuota kirjoitusta, vaikka tiedänkin pikkulasten keskuudessa värikoodien olevan tärkeitä, etenkin kun kyseessä on vaaleanpunainen! Ja vanhemmille tämä tuntuu olevan yhtä tärkeää kuin lapsille. Punainen ja oranssi taitavat pikkupoikien maailmaan sentään kuulua ainakin pieninä ripauksina.
Mulle tulee vaaleanpunaisesta ensimmäisenä mieleen vain prinsessat, Barbiet ja Johanna Tukiainen. :D Vaaleanpunainen on jotenkin yhdistetty mielikuviltaan mun kohdalla niin voimakkaasti näihin asioihin, etten oikein pidä koko väristä sen takia. :D Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö joku muu ko. väriä voisi käyttää kivasti, uskottavasti ja kauniisti - kokonaisuushan sen lopulta ratkaisee.
Mielenkiintoista on toki, miten kulttuurisesti eri väriin ja tietysti muihinkin asioihin on rakentunut niitä tiettyjä mielleyhtymiä, tai joita ainakin tarjoillaan, tai joihin viitataan. Esimerkiksi nainen punaisessa mekossa voi viitata erilaiseen asiaan kuin nainen valkoisessa mekossa. Nämä jutut kiehtoo mua... :P
Elämä on joissakin kohtaa tavallaan itsensä brändäystä, ja se edellyttää tiettyjä "sääntöjä", joiden mukaan sitten armottomasti pelataan. Sillä on ehkä paikkansa tietyissä tilanteissa ja se voi toimia positiivisellakin tavalla, mutta yleensä sen kelailu on omalla kohdalla lähinnä uuvuttavaa...
Laura: Vanhemmilla voi olla muitakin juttuja, joita heijastavat lastensa kautta. Vapaa-ajan pukeutuminen on eri juttu kuin työpukeutuminen. Jälkimmäiseen vaikuttaa tietty todella paljon, mitä tekee. Joissakin hommissa vaan on pukeutumiskoodit, mutta eivät ne ole niin tiukat kuin tuossa kirjoituksessa annetaan ymmärtää.
Maria: En millään pysty kuvittelmaan sinun päälläsi vaaleanpunaista. :)
Ja totta, liika on liikaa, ihan mitä tahansa. Barbit ja muut prinsessat ovat oma lukunsa. En minäkään moisesta tyylistä pidä. Mutta en toisaalta ymmärrä sitäkään, että vaaleanpunainen olisi jotenkin kiellettyä tai vielä vähemmän asennetta: "Nainen ei pärjää, koska hänen vanhempansa ovat maalanneet lastenhuoneen vaaleanpunaisella."
Eräs vanha (siis iältää) tuttu rakastaa punaruskeaa, eli terrakottaa. Ei hyppää silmille samalla tavalla kuin vaaleanpunainen, mutta on aika yksitotista. Minulla muuten ei taida olla ainuttakaan keltaista vaatetta. Värissä ei sinänsä ole vikaa, se vain ei ole minun juttuni.
Aika mielenkiintoinen on tämä vaaleapunainen aihe. Ehkei sillä suomalaisessa yhteiskunnassa ihan luokkajakoa saa aikaan, mutta tiettyä uskottavuusongelmaa varmaan vaaleanpunaisiin työpukimiin pukeutujalla voi olla. Uskoisin, että väriä vältetään tietoisesti, jotta olisi uskottavampi. Ja kuinka usein herkkään vaaleanpunaiseen pukeutuneita työntekijöitä (bisnes tai työläisiä) oikeastaan edes näkee. En edes jaksa muistaa...
Mutta lapsia kyllä yritetään sukupuoliroolittaa väreillä ja se on todella rasittavaa. 3-vuotias tyttäreni ei suostu pukemaan mitään vihreää, sinistä, ruskeaa yms väriä, jotka ovat hänen mielestään poikien värejä. Ja näitä oppeja ei ole saatu kotoa, vaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Ja sillä on kyllä merkitystä, että näinkin pienelle lapselle roolitetaan näin selvät rajat. Uskoisin, että tämä on pohja esim tyttöjen ja poikien erilaisille ammatillisille suuntautumisille, joka taas johtaa niinkin pitkälle kuin naisen euro on vähemmän kuin miehen.
Niin ja pojat kyllä tykkäävät nykyään vaaleanpunaisesta erityisesti pinkistä, koska se on osa kouluikäisten muotivillityksiä. Mutta että ilman muotia pinkit kamat taitaisi jäädä kaappiin?
Kun opetetaan, että tytöt käyttää vaalenapunaista ja pojat sinistä ja ruskeaa, opetetaan samalla palon muutakin: sitä että tyttöjen ja poikien tulee olla erilaisia ja heillä on omat jutut.
Punaiset ja siniset saavat (tarkoituksetta ja huomaamattamme) erilaisen kohtelun ja esim kiitosta eri asioista. Siksi soisin, että niin tytöille kuin pojille tehtäisiin samalaisia raikkaan värisiä vaatteita.
Lähetä kommentti